Näin kesällä taas hämmennyn naisten innosta vaihtaa sukunimi häiden jälkeen

[kaalimaan vartija]

Onpas tullut pitkä keskustelu...

Vastaan alkuperäiseen kysymykseen (jos sen edes muistan vielä...), että menin nuorena naimisiin ja halusimme miehen kanssa perheelle vain yhden sukunimen. Mietittiin aika paljon erilaisia vaihtoehtoja jopa niin, että olsiimme keksineet oman sukunimen... mutta päädyimme helpoimpaan vaihtoehtoon ja otimme miehen sukunimen. Miehen siksi, että minä halusin vaihtaa sukunimeni muuksi.
Jos joskus eroamme, pidän tämän sukunimen. Jos menen uudestaan naimisiin, pidän tämän sukunimen. Lisää lapsia minulle ei enää tule joten sitä minkä sukunimen niille antaisin ei tarvitse miettiä.

Miksi sukunimi herättää niin paljon ihmettelyä. Siis se miksi nainen (yleensä ) vaihtaa sukunimensä... Luultavimmin johtuu pääsääntöisesti ihan vain vanhasta tavasta.

Minä muuten tunnen ainakin yhden miehen joka on ottanut vaimonsa sukunimen. Ja aika monta naista jotka pitivät oman sukunimensä ja miehet omansa. Lisäksi aika suurta suosiota on saanut myös kaksiosaiset nimet... Kätevää ainakin niissä tapauksissa joissa halutaan perheelle yhteinen nimi mutta esim työn takia sukunimen muutos olisi hankalaa... Tunnetaan tietynnimisenä ja asia halutaan näin pitääkin.

 

["ihmettelijä"]

Mulle parisuhteessa on aina kysymys RAKKAUS-suhteesta, ei taistelusta omista "oikeuksista" ja arvosta.

 

["vieras"]

[QUOTE="ihmettelijä";26768443]Mulle parisuhteessa on aina kysymys RAKKAUS-suhteesta, ei taistelusta omista "oikeuksista" ja arvosta.[/QUOTE]

Toisaalta, parisuhde ja avioliitto eivät ole synonyymeja.

 

["vieras"]

Mulle on tämä tehty helpoksi, oma sukunimeni on niin ruma ja miehen hieno.
Jos tilanne olisi toisinpäin niin minun sukunimeni otettaisiin.

 

["vieras"]

Tunnetteko pareja, joilla on sama sukunimi alkujaankin, kumpikin vaikka niitä Virtasia?

 

[lucifer]

[QUOTE="vieras";26768473]Tunnetteko pareja, joilla on sama sukunimi alkujaankin, kumpikin vaikka niitä Virtasia?[/QUOTE]
kyllä

 

[Päärynäinen]

Islannissa sukunimenä on isän etunimi + pojilla -son -loppu, tytöillä isän etunimi + -dottir -loppu.

Väärin. Islannissa ei (muutamaa harvinaista poikkeusta lukuunottamatta) käytetä sukunimiä ollenkaan. Patronyymi tai matronyymi ei ole sukunimi laisinkaan. Tämän takia aakkostuskin tehdään etunimen mukaan.

 

["ihmettelijä"]

[QUOTE="vieras";26768448]Toisaalta, parisuhde ja avioliitto eivät ole synonyymeja.[/QUOTE]

No tässä korjaus: Mulle sekä avioliitossa, että parisuhteessa muutenkin, on kysymys RAKKAUS-suhteesta... jne.

 

["vieras"]

Väärin. Islannissa ei (muutamaa harvinaista poikkeusta lukuunottamatta) käytetä sukunimiä ollenkaan. Patronyymi tai matronyymi ei ole sukunimi laisinkaan. Tämän takia aakkostuskin tehdään etunimen mukaan.

Hyvä kun oikaisit. Jotain tällaista muistelin, mutta olin liian laiska tarkistaakseni. Se on jotenkin sympaattisen kuuloista, tuo käytäntö.

 

[Mörköäiti]

[QUOTE="ihmettelijä";26768443]Mulle parisuhteessa on aina kysymys RAKKAUS-suhteesta, ei taistelusta omista "oikeuksista" ja arvosta.[/QUOTE]

En ole ihan varma, mitä tarkoitat, haluaisitko selventää? Ja millä lailla se, että nainen pitää oman nimensä, olisi jokin parisuhteen sisäinen taistelu?

 

[Mörköäiti]

[QUOTE="ihmettelijä";26768494]No tässä korjaus: Mulle sekä avioliitossa, että parisuhteessa muutenkin, on kysymys RAKKAUS-suhteesta... jne.[/QUOTE]

Mutta edelleen: miten tämä estäisi naisen nimen ottamisen yhteiseen käyttöön tai sen, että molemmat pitäisivät oman nimensä?

 

[Metsäpeikko]

Osaatko perustella syitä, miksi koko perheellä täytyy olla sama sukunimi? Mitä lapset tykkäsivät nimenvaihdoksesta?

No arvaa mikä homma on kirjoittaa joulukortteja perheille joilla on väh. kaksi eri sukunimeä?

Jos kirjoittaa vain miehen tai naisen nimen niin joku loukkaantuu "ei ollu mulle osoitettu" tai "ei sitten arvosta meidän lapsia" jos lapsilla onkin eri sukunimi.

Paljon helpompaa ja perinteitä kunnioittavaa ottaa miehen sukunimi. En siis ymmärrä näitä femakoita jotka eivät voi ottaa miehen sukunimeä periaatteesta.

Perinteet kunniaan!

 

["ihmettelijä"]

En ole ihan varma, mitä tarkoitat, haluaisitko selventää? Ja millä lailla se, että nainen pitää oman nimensä, olisi jokin parisuhteen sisäinen taistelu?

No, kun rakastaa toista niin asiat näkee yleensä hieman eri tavalla. Tärkeintä on rakkaus, eikä jollain nimellä niinkään ole väliä. Rakkauden vuoksi voi tehdä iloiten "myönnytyksiä" jne. Tosin tässä asiassa nainen on yleensä se joka kokee hyväksi ottaa miehensä nimen ja uskon, että se on ihan geeneissä.

 

[lucifer]

No arvaa mikä homma on kirjoittaa joulukortteja perheille joilla on väh. kaksi eri sukunimeä?

Jos kirjoittaa vain miehen tai naisen nimen niin joku loukkaantuu "ei ollu mulle osoitettu" tai "ei sitten arvosta meidän lapsia" jos lapsilla onkin eri sukunimi.

Paljon helpompaa ja perinteitä kunnioittavaa ottaa miehen sukunimi. En siis ymmärrä näitä femakoita jotka eivät voi ottaa miehen sukunimeä periaatteesta.

Perinteet kunniaan!

itse jätän sukunimet pois tuossa tapauksessa ja kirjoitan kaikkien saajien etunimet, kaikki tyytyväisiä

 

["Vieras"]

[QUOTE="ihmettelijä";26768555]No, kun rakastaa toista niin asiat näkee yleensä hieman eri tavalla. Tärkeintä on rakkaus, eikä jollain nimellä niinkään ole väliä. Rakkauden vuoksi voi tehdä iloiten "myönnytyksiä" jne. Tosin tässä asiassa nainen on yleensä se joka kokee hyväksi ottaa miehensä nimen ja uskon, että se on ihan geeneissä.[/QUOTE]

Että ihan geeneissä. Taitaa typeryys mennä geeneissä enemmänkin.

 

["Lissu"]

Mä halusin perheelle yhteisen sukunimen. Valittavana oli miehen tai minun sukunimi, valittiin miehen, ei siinä sen kummempaa. Mulle sukunimen vaihdos ei ollut mikään iso juttu.

 

["Vieras"]

Metsänpeikko, sinäkö muka niitä joulukortteja kirjoitat?

 

[Tapiontytär]

Ensimmäisen kerran avioituessani otin miehen nimen, omani oli perisuomalainen ja tarjolla oli miehen kaunis ja harvinainen nimi.
Erotessani otin käyttöön äitini tyttönimen, myös lapsille. Omaa tyttönimeäni en halunnut, koska se kuulosti typerältä lasten nimien kanssa ja koin sen olevan jo mennyttä elämää.
Avioituessani nykyisen puolisoni kanssa otin yhdistelmänimen, joten nimestäni löytyy sama sukunimi kuin aiemman liiton lapsilta, ja sama kuin nykyisen liiton lapsilta.

 

[kookosta]

Ja siis, mikä ihme siinä oikeen niin kiinnostaa kenen sukunimen kukin on ottanut ja millä perusteella?? Luulis, ettei se kuulu kenelekään muulle kun asianomaisille itselleen

 

[kojootti]

Otin naimisiin mennessäni mieheni sukunimen, koska inhosin omaa sukunimeäni eikä miehen sukunimi ole mikään yltiöruma, hyvin tavallinen. Nyt päätökseni harmittaa minua. Oma sukunimeni on harvinainen ja kaunis, ei olisi pitänyt antaa lapsuusmuistojen ja nimestä kiusatuksi joutumisen vaikuttaa

Tyttönimen voi ottaa takaisin halutessaan. Niin äitinikin teki, kun olivat olleet isäni kanssa naimisissa vajaat 20 vuotta. Ja ovat siis edelleen naimisissa.

 

[Mörköäiti]

[QUOTE="ihmettelijä";26768555]No, kun rakastaa toista niin asiat näkee yleensä hieman eri tavalla. Tärkeintä on rakkaus, eikä jollain nimellä niinkään ole väliä. Rakkauden vuoksi voi tehdä iloiten "myönnytyksiä" jne. Tosin tässä asiassa nainen on yleensä se joka kokee hyväksi ottaa miehensä nimen ja uskon, että se on ihan geeneissä.[/QUOTE]

Mutta siis eihän se, että nainen pitää oman nimensä ole mikään parisuhteen sisäinen kriisi. Vai olisiko se sinusta? Meillä ainakin myös mies suhtautuu kriittisesti siihen automaattiseen käytäntöön, että perhe ottaa miehen nimen. Hän on muuten itse sanonut, että ottaisi mieluummin minun nimeni (emme ole naimisissa, siksi ei ole ottanut). Eikä lasten nimen suhteen käyty mitään "tahtojen taistelua". Sinä näyt kuvittelevan, että naisen nimen säilyttäminen on oire jostain parisuhteen huonovointisuudesta, rakkaudettomuudesta tms. Mutta se voi kertoa myös yhteskunnallisesta tiedostavuudesta ja kriittisyydestä vallitsevia käytäntöjä kohtaan.

Meillä ei mies koe "myöntyneensä" siihen, että lapsille tuli minun nimeni. Enkä minäkään koe sen olleen mikään myönnytys minulle. Meille siis tämä nimiasia ei ole mikään keskinäinen matsi, vaan pikemminkin me yhdessä, pariskuntana, teimme yhteisen ratkaisun vastoin yleistä normia.

Kuulostaa aika ankealta kyllä tuo, mitä kirjoitit, että nainen ottaa miehen nimen, koska tekee rakkauden vuoksi "myönnytyksen". Sehän kuulostaa varsin patriarkaaliselta ja vanhanaikaiselta. Ja aika ankeaa tietenkin, jos rakkaus tarkoittaa sitä, että vain nainen tekee myönnytyksiä miehen suuntaan. Tosin tuon geeneihin liittyvän kommentin perusteella kuulostaa, ettet taida ihan tosissasi olla, vai mitä?

 

[tjaah]

Itse haluan koko perheelle saman sukunimen. Ja nimenomaan miehen sukunimen. Ja liityn mielelläni miehen sukuun Oma suku ja tausta kun on hyvin repaleinen ja mutkikas, niin koen, että haluan yhtenäistää oman perheemme sukunimen avulla, vaikka tämä pieni asia onkin. Samoin miehen puolen hieman vakaampaan sukuun on mukava niinsanotusti liittyä =

Oliko perusteluita tarpeeksi

 

[Mörköäiti]

Ja siis, mikä ihme siinä oikeen niin kiinnostaa kenen sukunimen kukin on ottanut ja millä perusteella?? Luulis, ettei se kuulu kenelekään muulle kun asianomaisille itselleen

No niitä sukunimiä kuitenkin tilastoidaan ja tilastot ovat ihan julkista tietoa. Tässä ketjussa sukunimikäytännön on painotettu olevan perinne. Ja kyllähän perinteistä saa keskustella ja niitä saa kritisoida. Samoin on ihan sallittua kritisoida sellaisiakin asioita, jotka ovat muodostuneet yhteiskunnassa normeiksi ja yleisiksi käytännöiksi. Asioita saa analysoida. Sen sijaan yksittäisen ihmisen nimivalinnan analysoiminen ei olekaan niin hedelmällistä ja kiinnostavaa kuin yleisen käytännön ja sen yhteiksunnallisten vaikutusten analysoiminen.

 

["ihmettelijä"]

En nyt jouda selittää enempää, valitettavasti, kun pitää lähtee ulos aurinkoon!
Kerrankin on aurinkoinen päivä!
Eikä mun selitykset näemmä oikein aukene muille, en varmaan osaa selittää tarpeeks hyvin.
Mut joo, mä otan kuitenkin mielelläni miehen nimen ja koen myös tulevani osaksi sitäKIN sukua.

 

[Mörköäiti]

Paljon helpompaa ja perinteitä kunnioittavaa ottaa miehen sukunimi. En siis ymmärrä näitä femakoita jotka eivät voi ottaa miehen sukunimeä periaatteesta.

Ja varmaan ymmärrät vielä vähemmän niitä femakoita, jotka ottavat vaimonsa nimen? Kaikki femakot katsos eivät ole naisia.

Eli jos periaatteen vuoksi perhe ei ota miehen nimeä, se on outoa - mutta jos periaatteen vuoksi perhe ottaa miehen nimen, se on ihan ymmärrettävää?