Oli pakko tulla vähän avautumaan kun sattuu tosi paljon..itkusta ei tahdo tulla loppua..yöt valvon ja päivä menee torkkumiseen..osasyynä ehkä myös tähän herkkyyteen on raskaus. Olen nyt 7 kuulla raskaana, toinen lapsi tulossa..esikoinen on nyt reilun 2 vuoden..
Mutta siis itse asiaan..olen siitä asti halunnut mieheni kanssa naimisiin kun esikoinen syntyi..mies ei ole halunnut..
Meillä on ollut paljon riitoja suhteemme aikana ja monta aika isoakin riitaa mistä on tuntunut ettei enää yhdessä jatkettaisi..mutta yhdessä ollaan, edelleen..
Alkukesästä -05 sain vihdoin miehen puhumaan avioliitosta..suunniteltiin toista vauvaa ja ehdotin että mennään naimisiin samalla kun vauva kastetaan..mies suostui..tai niin hän sanoi silloin..suunnittelin että vauva kastetaan kirkossa ja vain muutama vieras..ei mitään isoa tilaisuutta.
Minulla olisi jokin valkoinen kohtuullinen puku joka sopisi häätilaisuuteen..ei mitään liikaa..
Mies sanoi myös haluavansa pienet häät! Muistan tuon illan kuin eilisen kun puhuttiin!!
Pei kuukautta myöhemmin alkoi vauvan yritys..tulin heti raskaaksi..ja ei enää pitkää aikaa kun vauva syntyy..aloin yksi ilta mieheltä kysymään että mennäänkö sitten naimisiin..Vastaus oli ettei hän halua!!!!!! Miten kaikki romahtikin kerta heitolla niskaan!!
Voi että miten olen sen jälkeen itkenyt, itkenyt ja itkenyt.. Tehdään taloremonttia samalla ja minun kiinnostus siihen asiaan loppui täysin.. Miten hän voi sanoa nyt noin?! Vauva on jo tulossa..
Itken joka ilta itseni uneen mutta mies ei välitä..tulee vain sänkyyn ja kääntää selän minua päin..jos itken olohuoneen sohvalla niin hän tulee vain ja kysyy "mitäs katsottaisiin teeveestä.."
En tiedä mitä teen? Haluan niin kovasti naimisiin ja vauva on jo tulossa! Tuntuu että olen aika masentunut ja pelkään mitä vielä tulevan pitää..synnytys ja kaikki.. :'(
Mutta siis itse asiaan..olen siitä asti halunnut mieheni kanssa naimisiin kun esikoinen syntyi..mies ei ole halunnut..
Meillä on ollut paljon riitoja suhteemme aikana ja monta aika isoakin riitaa mistä on tuntunut ettei enää yhdessä jatkettaisi..mutta yhdessä ollaan, edelleen..
Alkukesästä -05 sain vihdoin miehen puhumaan avioliitosta..suunniteltiin toista vauvaa ja ehdotin että mennään naimisiin samalla kun vauva kastetaan..mies suostui..tai niin hän sanoi silloin..suunnittelin että vauva kastetaan kirkossa ja vain muutama vieras..ei mitään isoa tilaisuutta.
Minulla olisi jokin valkoinen kohtuullinen puku joka sopisi häätilaisuuteen..ei mitään liikaa..
Mies sanoi myös haluavansa pienet häät! Muistan tuon illan kuin eilisen kun puhuttiin!!
Pei kuukautta myöhemmin alkoi vauvan yritys..tulin heti raskaaksi..ja ei enää pitkää aikaa kun vauva syntyy..aloin yksi ilta mieheltä kysymään että mennäänkö sitten naimisiin..Vastaus oli ettei hän halua!!!!!! Miten kaikki romahtikin kerta heitolla niskaan!!
Voi että miten olen sen jälkeen itkenyt, itkenyt ja itkenyt.. Tehdään taloremonttia samalla ja minun kiinnostus siihen asiaan loppui täysin.. Miten hän voi sanoa nyt noin?! Vauva on jo tulossa..
Itken joka ilta itseni uneen mutta mies ei välitä..tulee vain sänkyyn ja kääntää selän minua päin..jos itken olohuoneen sohvalla niin hän tulee vain ja kysyy "mitäs katsottaisiin teeveestä.."
En tiedä mitä teen? Haluan niin kovasti naimisiin ja vauva on jo tulossa! Tuntuu että olen aika masentunut ja pelkään mitä vielä tulevan pitää..synnytys ja kaikki.. :'(