Naimisiin? Ei sittenkään..

[surullinen]

Oli pakko tulla vähän avautumaan kun sattuu tosi paljon..itkusta ei tahdo tulla loppua..yöt valvon ja päivä menee torkkumiseen..osasyynä ehkä myös tähän herkkyyteen on raskaus. Olen nyt 7 kuulla raskaana, toinen lapsi tulossa..esikoinen on nyt reilun 2 vuoden..

Mutta siis itse asiaan..olen siitä asti halunnut mieheni kanssa naimisiin kun esikoinen syntyi..mies ei ole halunnut..
Meillä on ollut paljon riitoja suhteemme aikana ja monta aika isoakin riitaa mistä on tuntunut ettei enää yhdessä jatkettaisi..mutta yhdessä ollaan, edelleen..
Alkukesästä -05 sain vihdoin miehen puhumaan avioliitosta..suunniteltiin toista vauvaa ja ehdotin että mennään naimisiin samalla kun vauva kastetaan..mies suostui..tai niin hän sanoi silloin..suunnittelin että vauva kastetaan kirkossa ja vain muutama vieras..ei mitään isoa tilaisuutta.
Minulla olisi jokin valkoinen kohtuullinen puku joka sopisi häätilaisuuteen..ei mitään liikaa..
Mies sanoi myös haluavansa pienet häät! Muistan tuon illan kuin eilisen kun puhuttiin!!

Pei kuukautta myöhemmin alkoi vauvan yritys..tulin heti raskaaksi..ja ei enää pitkää aikaa kun vauva syntyy..aloin yksi ilta mieheltä kysymään että mennäänkö sitten naimisiin..Vastaus oli ettei hän halua!!!!!! Miten kaikki romahtikin kerta heitolla niskaan!!
Voi että miten olen sen jälkeen itkenyt, itkenyt ja itkenyt.. Tehdään taloremonttia samalla ja minun kiinnostus siihen asiaan loppui täysin.. Miten hän voi sanoa nyt noin?! Vauva on jo tulossa..
Itken joka ilta itseni uneen mutta mies ei välitä..tulee vain sänkyyn ja kääntää selän minua päin..jos itken olohuoneen sohvalla niin hän tulee vain ja kysyy "mitäs katsottaisiin teeveestä.."

En tiedä mitä teen? Haluan niin kovasti naimisiin ja vauva on jo tulossa! Tuntuu että olen aika masentunut ja pelkään mitä vielä tulevan pitää..synnytys ja kaikki.. :'(

 

[isäntä 77]

Mistä riitelette?
Miksi päästävä naimisiin?
Miksi mies ei halua naimisiin?
Eikö miehes oo sitoutunu tarpeeksi?

Meillä oltu vuoresta 92 yhyres ja ei olla eres kihiloos....naimisihin mennähän ku keriitähän...eihän sen pitääsi mitää muuttaa?

Suostuuskohan mies jos sais itte päättää KAIKKI hää-asiat?

 

[Metsänlintu]

Voi kumpa saisit sen ukkos kertoon että miksei haluakaan naimisiin.
Mun mies on ainakin semmonen että se menee ihan lukkoon jos oikein paljon itken,niillä menöö hermot siihen poruun,mitä en kyllä itse ymmärrä...Oma mies ei oo kotonaan kai tottunut minkään sortin tunteuden näyttämiseen.Sittemmin kyllä on päästy jo yhteisymmärrykseen.
Rauhallinen asioista puhuminen ja tunteistaan kertominen on parempi kuin syyttely ja hermostuminen.(Helpommin sanottu kuin tehty)Toivottavasti saat miehesi "avautumaan".
Voit kirjoittaa mulle privanakin,mulla on kokemusta umppelosta miehestä...
Miehesi voi myös inhota huomion keskipisteenä oloa niin kovasti,että naimisiin meno tökkii.Tuskin hän sinua kuitenkaan jättämässä on.
Ammattiauttajalle häntä on varmaan turha pyytää?Menisitte siis yhdessä vaikka perheneuvolaan tai jotain..Voimia sulle,kyllä se siitä kun pääset tosta herkästä tilastas eroon,maailma näyttää taas paljon paremmalta! :hug: :wave:

 

[taustalla]

Onko mies tarpeeksi sitoutunut? Naimisiin meno kyllä merkitsee suurempaa sitoomusta ainakin omalla kohdalla kuin avoliitto, vaikka lapsiakin. ja jos jo lapset sitovat, miksi pelkää, ehkä ei ole varma haluaako olla vierelläsi loppuelämän? Eri asia kuin lapset ja niiden aiheuttaman sitoutuminen.

 

[sananvapaus]

\

Suostuuskohan mies jos sais itte päättää KAIKKI hää-asiat?

Anteeks vaan mutta miks ihmeessä? Jos naimisiin mennään niin kyllä se on "kahden kauppa" ja nainen on yhtälailla samassa asemassa päätösten tekemisissä kuin mies! Jos taas tuo oli tarkoitettu houkuttelu-keinoksi niin... huh!

Minä luulen ymmärtäväni Sinua alkuperäinen kirjoittaja. Siinäpä kysymys miksi mies ei halua naimisiin. Osaako hän perustella tätä? Kummastuttaa kyllä tuo hänen tapansa vetäytyä tilanteesta kun sinulla on paha olla! Kysypä ihan suoraan mistä johtuu, miksei hän halua kohdata pahaa oloasi/pettymystäsi? Sinulla on kyllä oikeus olla pettynyt / näyttää tunteesi!

Miehet ovat kyllä kummallisia otuksia. Itse olen yhden lapsen äiti ja olen asunut mieheni kanssa avoliitossa n.vuoden..Miehelleni puhe avioliitosta on ollut aina kavahdus ja asia, josta hän ei mielellään ole puhunut.
Mielestäni avioliitto on kuitenkin turvallinen ja perusteltu ratkaisu jos toista rakastaa ja haluaa rakastaa koko loppuelämänsä (vaikeina aikoinakin). Tästä puhuin miehelleni ja kerroin suoraan ajatuksistani.

Kuinka ollakkaan, ollaan kohta menossa ostamaan sormukset ja kesällä naimisiin.Miehen aloituksesta.

Viestini oli varmaan sekava mutta kehottaisin Sinua puhumaan suoraan miehellesi ajatuksistasi, toiveistasi ja tunteistasi. Vain sillä keinoin voit tulla kuulluksi ja ehkä ymmärretyksi, jos itkusi vain ahdistaa miestäsi.

 

[taustalla]

ei munkaan mies suostunu naimisiin pitkään aikaan vaikka kuinka se olis mulle ollut tärkeetä. kaks lasta jo oli, eikä kastajaispäivänä edes menty vihille.. sit yhtäkkiä viime kesänä ku vaan heitin ilmoille niin suostu! Oli saanu mielessään vuosi itseään lämmitellä, ku juhlakammonen on! Aina oli halunnut mut hirvitti ne juhlat. Nyt sit ollaan onnellisesti naimisissa. Kyllä se sunkin mies varmasti vielä ku saa rauhassa asioita miettiä.. :hug:

 

[surullinen]

Joo, ei se mies suostu puhumaan..uskomatonta että ollaan kännykän välityksellä nyt keskusteltu! Todelle mahtavaa..hän on siis paljon pois nyt kun remontoi sitä taloa. Ja heti jos mainitsenkin hänelle että haluan puhua hänen kanssaan..kirjoitin hänelle eilen jopa ns.kirjeen, jossa kerroin miltä tuntuu..niin hän jättää vastaamatta! Kysyin että mitä hän pelkää jos joutuu puhumaan kanssani..ei vastausta..kiertää sen vaikka millä tavalla..niin, jättää vastaamatta!
Miten voikin tuntua näin pahalta! Ja kun hän ei voi vastata niin viha ja tuska valtaavat mieleni!!! Argh!!!! En tiedä mitä teen! Tällä hetkellä tekisi mieli käydä vain miehen kimppuun kun suututtaa niin tavattoman paljon!!

Vastasi hän sen verran ettei halua vielä..miksi..hän ei halua hätäillä???? AIVAN! Selväksi tuli!!
Harmittaa sekin kun on yksin eri nimellä..haluaisin myös olla samalla nimellä kuin mies ja lapset!
En tiedä mitä teen.. tämän naimisiin meno keskustelun takia emme voi olla enää edes samassa huoneessa..yöt nukutaan selät vastakkain ja ainakin metri väliä toisiimme..mukavaa vauvan odotusta! :'(

 

[taustalla]

Miksi muuten lapselle useimmiten isä nimi, jos avoliitossa? Itse en suostu.

 

[Sabira]

Harmittaa sekin kun on yksin eri nimellä..haluaisin myös olla samalla nimellä kuin mies ja lapset!

Jos lapsi syntyy avoliitossa, niin hänhän menee automaattisesti äidin nimelle. Miksi annat tässä asiassa periksi miehellesi, jos hänkään ei halua tulla vastaan? Saat lapset kyllä samalle nimellesi kuin mikä itse olet, se ei ole ongelma. Muutenkin, kannattaa kyllä miettiä onko miehesi tarpeeksi sitoutunut teidän suhteeseenne ja perheeseen.

 

[haisuli]

en tiedä auttaako tämä,mutta meillä asia toisinpäin. mies haluaa naimisiin, mutta minä en! en jotenkin tunne haluavani naimisiin, kun on niin paljon kaikkea muutakin tällä hetkellä elämässä. meillä on pieni lapsi, talo remppa kesken, toinen lapsi yrityksessä, läheisen sukulaisen ongelmat kuormittavat jne... ehkä sitten haluan naimisiin, kun on elämä rauhoittunut ja tasaantunut, mutta en halua kaikkea kerralla! ollaan tästä asiasta juteltu useat kerrat ja mies kyllä ymmärtää kantani, mutta silti aina välillä muistuttaa naimisiin menosta..

 

[mama-83 vaasasta]

\

Miksi muuten lapselle useimmiten isä nimi, jos avoliitossa? Itse en suostu.

Mmh..mäkin suostuin antamaan lapselle isän sukunimen..koska oletan että vielä jokin kaunis päivä saan leikkiä prinsessaa..jokin kaunis päivä on meidän päivä.. Mies ei taida olla vielä valmis,mut mä jaksan odottaa ja toivon samalla että se päivä kans koittaa joskus.Mä en ymmärrä miehiä jotka sanoo ettei ne oo valmiita vielä mihkään niin suureen jne..Sekö ei oo suurta kun tehdään lapsi?Sekö ei oo todellista sitoutumista?Sillon kun meidän lapsi sai alkunsa mun täytyi moneen kertaan varmistaa että onhan se nyt varmasti hyvä juttu,eikä ihan sama jne..Ja nyt kohta 7kk lapsen syntymän jälkeen mä edelleen joka ilta rukoilen että kaikki menis hyvin.Että voitas elää onnellisena elämämme loppuun asti,eikä tuo ukko kyllästys muhun.. Meinaan itse tuli kasvettua ilman isää,enkä sitä omalle pienokaiselleni toivo..Anyway..alunperin ihmettelin että miks moni äijä ei oo valmis sitoutumaan niin vakavasti että menis naimisiin,mutta on valmis tekemään lapsia..??

 

[toivoa antaen]

Anna ajan kulua! Teillähän on siinä jo paljon kaikenlaista tärkeää tälläkin hetkellä; uusi vauva ja taloremontti. Onko remonttia vielä kauan tiedossa? Miehet eivät välttämättä ymmärrä minkä takia haluaa naimisiin ja toisaalta myös kannattaa mennä naimisiin. Puhukaa siitä sitten ihan rauhassa, nyt miehelläsi on ehkä liian kiireinen elämänvaihekin menossa. Ja voittehan tehdä sitten myöhemmin teille sopivan näköiset pienet häät, kyllä niitä kirkkoaikoja on syksystä kevääseen aikas paljon vapaan ettei tarvi vuotta etukäteen varata. Lapset vähän isompia voi toimia sulhaspoikina/morsiustyttöinä. ja näin ollen voi olla lapsillekin hieno päivä. Kyllä se päivä sieltä vielä tulee!

Ymmärrän kyllä pettymyksesi, etenkin kun olet raskaana ja miehesi jo lupasi kerran. Odottakaa ensin vauvan syntymä ja katsokaa mitä se tuo tullessaan, remontin valmistuminen jne. Miehesikin voi muuttaa vielä mielensä ennen ristiäisiä.

 

[M25]

Anna vaan ajan kulua ja älä painosta miestäsi tässä asiassa. Miksi sinulla on kiire naimisiin? Lapset ovat kuitenkin paljon suurempi ja tärkeämpi asia kuin avioliitto. Anna miehesi ottaa asia puheeksi silloin kun hän on valmis. Sanoit kirjoittaneesi miehellesi kirjeen ja sen jälkeen aloitit keskustelun syyttelemällä ja kyselemällä miksi hän pelkää puhumista, ei näin! Kyse ei varmasti ole pelkäämisestä, koska esim. asuntoremontti on niin stressaava ja aikaa vievä projekti, että sen aikana häiden suunnittelu on varmaan viimeisenä mielessä. Odota nyt vähintäänkin remontin valmistumiseen asti.

 

[taustalla]

Mä en sitten voi tajuta naisia jotka ns."pakottaa" ukkonsa naimisiin!! :headwall: :headwall:
Sitten ihmetellään parin vuoden päästä kun mies ei tunne muuta kuin vihaa naistaan kohtaan.
Mulla on yx kaveripariskunta jossa muija anto uhkavaatimuksen että erotaan tai naimisiin.Luoja mikä idiootti!!
No, naimisiinhan he mänivät, mutta mikä oli lopputulos?! Ukko ei ole ikinä kotona koska ei voi sietää muijaansa! Ja häistä reilu vuosi+yksi lapsi,sekin pakolla hankittu!
Mulla vaan pistää niin vihaksi tollaset ihmiset,oma napa tärkein!!Argh.... \|O \|O \|O \|O \|O

 

[Ronsku]

Kyllä se vain on niin että miehillä on joku alku kantanen sitoutumis kammo josta ei niin vain pääse eroon. No nyt moni varmaan ajattelee etteikö kaksi lasta sitten ole sitoutumista mutta se, että mies jättää lapset äidin huostaan ja lähtee on aikas hyväksyttyä nykyään.

Meillä on hääsuunnitelmat menossa. Tai hyvin alkuvaiheessahan nuo on mut kuitenki. Mies kosi eilen toistamiseen kun ei kuulemma se edellinen kosinta (jolloin mentiin kihloihin) riitä. Eli mies kyllä haluaa naimisiin mutta heti kun alettiin suunnitteleen että milloin hän kertoi että nyt iski paniikki, tässäkö tämä elämä nyt oli. Meinasin jo hermostua mutta eihän siinä mitään pahaa ole jos toinen suoraan myöntää että häntä pelottaa.

Minä vähän luulen että miehelläsi voi olla saman kaltaisia ajatuksia. Hän ei vain uskalla puhua niistä.

Yritä jaksaa ymmärtää häntäkin niin eiköhän se siitä ala pikkuhiljaa lutviutuun. Uskon kyllä että hän haluaa ajan myötä sitoutua sinuun kun on kerran lapsia ja taloremonttia ym. halunnut kanssasi. Minusta ainakin kuulostaa siltä että hän ei nyt ehkä itsekään tiedä mitä pelkää eikä siksi osaa sitä sinulle kertoa. Mitä jos kysyisit suoraan että johtuuko se sinusta vai hänestä itsestää ettei hän halua naimisiin. Luulisi hänen osaavan vastata edes siihen.

Jaksamista :hug:

 

[järjen riemuvoitto]

Olen eronnut ja sen perusteella voisi olettaa, etten haluaisi ketään naista kannustaa naimisiinmenoon. Mutta kyllä, siitä huolimatta menkää hyvät naiset nyt niiden miesten kanssa naimisiin, jos se on teille taloudellisesti edullista. On ihan järjetöntä olla menemättä miesten kanssa naimisiin, jotka vaan keräävät itselleen omaisuutta ja eläkerahoja samanaikaisesti naisten ollessa kotona hoitamassa heidän lapsiaan. Perhe on yhteisyritys ja sellaisena sen pitää toimia. Lisäksi jos jotain sattuisi, niin saisipa toinen leskeneläkettä.

Itse olen tosin menossa naimisiin varmaan pelkän leskeneläkkeen takia (toki rakkaudenkin, mutta itse häät ahdistaa muuten minuakin), sillä minä olen meistä nykyisistä puoliskoista se rikkaampi.

 

[Miehistä]

Ihmisille, myös miehille, jälkeläisten saaminen on biologinen tarve. Naimisiin meno ei ole.

Niille jotka miettii - miks lapsia, mut ei naimisiin - niin tästä voi löytyä selitys.

Miehetkin kaipaavat omia lapsia, jälkeläisiä, vaikkeivat ymmärtäisi miksi niitä kaipailevat. Naimisiin meno ei heille ole mikään tarveperusteinen asia, ei pakollinen, ei perusteltu jne.

Mikä tässä ap:n tilanteessa olisi neuvoksi? Vaikea sanoa. Mies lupaa, mutta pettää lupauksensa ja toinen on jo raskaudessaan hyvin pitkällä. Aíka sikamainen temppu mieheltä tehtynä.

Onko jo niinpäin, että halautko ap viettää loppuelämäsi juuri tämän miehen kanssa? Jos hän ei halua ottaa toivomaasi askelta sitoutumisen suhteen? Jos hän ei suostu ymmärtämään? Jos, jos, jos?

Meneekö teillä muuten hyvin?

 

[surullinen]

\

Mä en sitten voi tajuta naisia jotka ns."pakottaa" ukkonsa naimisiin!! :headwall: :headwall:
Sitten ihmetellään parin vuoden päästä kun mies ei tunne muuta kuin vihaa naistaan kohtaan.
Mulla on yx kaveripariskunta jossa muija anto uhkavaatimuksen että erotaan tai naimisiin.Luoja mikä idiootti!!
No, naimisiinhan he mänivät, mutta mikä oli lopputulos?! Ukko ei ole ikinä kotona koska ei voi sietää muijaansa! Ja häistä reilu vuosi+yksi lapsi,sekin pakolla hankittu!
Mulla vaan pistää niin vihaksi tollaset ihmiset,oma napa tärkein!!Argh.... \|O \|O \|O \|O \|O

Eihän tässä kukaan pakottanut ole???? Vai olenko niin sanonut?
Halusin vain tietää miksi..se on varmasti jonkun mielestä liikaa pyydetty! Ehkä et itsekään ole valmis sitoutumaan, niin ajattelet asian noin..
Pakottaa en tässä ole ketään yrittänyt!

 

[kohtalonsisar]

Tuttu tunne.. 6kk raskaana.. Kun vauva sai alkunsa sovittiin hääpäiväkin samoille nurkille. Että tullaan sitten sukuun molemmat sekä vauva että minä samaan aikaan.
Kun meni pari kk, mies perui puheensa.
Nyt olen pikkuhiljaa kysellyt taas että mitenkäs se oli sen naimisiin menon kanssa... Ei halua... Alkaa niin pelottaa että jospa hän on samaa mieltä myös lapsesta alkanut olla. Kun kysyy niin sanoo tottakai että tahtoo tietysti vielä lapsen ja naimisiinkin; joku päivä! Vaan mikä lie vika tullut siihen jo alunperin sovittuun päivään. Kun vielä kysyin että onko sitten varma kans ettei tuu taas tilannetta että perutaan. "Ei tule ei.." Ja tässä ollaan...

Puolet raskausajastani olen miettinyt lähtöä miehen luota. Ehkä parempi sitten todella yksin kuin miehen kanssa jonka lupauksiin ei voi luottaa. :ashamed:

 

[taustalla]

\

Tuttu tunne.. 6kk raskaana.. Kun vauva sai alkunsa sovittiin hääpäiväkin samoille nurkille. Että tullaan sitten sukuun molemmat sekä vauva että minä samaan aikaan.
Kun meni pari kk, mies perui puheensa.
Nyt olen pikkuhiljaa kysellyt taas että mitenkäs se oli sen naimisiin menon kanssa... Ei halua... Alkaa niin pelottaa että jospa hän on samaa mieltä myös lapsesta alkanut olla. Kun kysyy niin sanoo tottakai että tahtoo tietysti vielä lapsen ja naimisiinkin; joku päivä! Vaan mikä lie vika tullut siihen jo alunperin sovittuun päivään. Kun vielä kysyin että onko sitten varma kans ettei tuu taas tilannetta että perutaan. "Ei tule ei.." Ja tässä ollaan...

Puolet raskausajastani olen miettinyt lähtöä miehen luota. Ehkä parempi sitten todella yksin kuin miehen kanssa jonka lupauksiin ei voi luottaa. :ashamed:

Siis hetkinen?! Oot miettinyt lähtöä miehesi luota kun ei halua naimisiin,vielä?! \|O Todella älytöntä!! Mikset voi odottaa kunnes miehes on valmis? Tai laita ideat vaik vuodex jäihin ja mieti sitten uudestaan.Mikä siinä naimisiin menossa on niin ihmeellistä? Parempi että toinen kosii kun itekin haluaa eikä niin että naimisiin mennään vain koska nyt satuin joskus lupaamaan niin ja muija ruikuttaa koko ajan vieressä.

 

[taustalla]

[/quote]

Eihän tässä kukaan pakottanut ole???? Vai olenko niin sanonut?
Halusin vain tietää miksi..se on varmasti jonkun mielestä liikaa pyydetty! Ehkä et itsekään ole valmis sitoutumaan, niin ajattelet asian noin..
Pakottaa en tässä ole ketään yrittänyt!


En varmaan ole valmis sitoutumaan vaik 8 kk:tta avioelämää on takanapäin!!

Kun kysyt mieheltäs miksi, niin kysytkö asiallisesti vai onko se itkua,huutoa ja tappelua? Ja monen viikon mykkäkoulu?
Vai tyydytkö vastaukseen en halua, ja jätät asian sikseen?
Jos vastaus on ensimmäinen, niin varmaan jo arvaatkin mix miehes ei halua naimisiin kanssasi.

 

[mama82]

menin mieheni kanssa kihloihin n,kuukausi sitten.mieheni oli aikaisemmin itse puhunut kihloista ja minä olin onnesta sekaisin.sitten kävi niin että aina kun otin puheeksi kihlat niin minä muka painostin.monta kertaa sovittiin koska haetaan sormukset,sittenkun se päivä tuli ja kysyin koska mennään hän keksi aina kaikkea esim.nyt ei ole rahaa tai muuta.tuntui todella pahalta.nyt olemme kihloissa ja mieheni siis pyysi minua naimisiin kanssaan nytten,kun olen puhunut häistä ajankohdasta ja muusta häihin liittyvää niin hän on hiljaa ja välinpitämätön....kysyin miksei hän puhu asiasta,mutta ei kuulunut vastausta.vähän on höhlä olo.tulee mieleen vaan se onko mies epävarma suhteestamme ja oliko kihlat vaan tapa saada minut tyytyväiseksi??

 

[kohtalonsisar]

\

\

Tuttu tunne.. 6kk raskaana.. Kun vauva sai alkunsa sovittiin hääpäiväkin samoille nurkille. Että tullaan sitten sukuun molemmat sekä vauva että minä samaan aikaan.
Kun meni pari kk, mies perui puheensa.
Nyt olen pikkuhiljaa kysellyt taas että mitenkäs se oli sen naimisiin menon kanssa... Ei halua... Alkaa niin pelottaa että jospa hän on samaa mieltä myös lapsesta alkanut olla. Kun kysyy niin sanoo tottakai että tahtoo tietysti vielä lapsen ja naimisiinkin; joku päivä! Vaan mikä lie vika tullut siihen jo alunperin sovittuun päivään. Kun vielä kysyin että onko sitten varma kans ettei tuu taas tilannetta että perutaan. "Ei tule ei.." Ja tässä ollaan...

Puolet raskausajastani olen miettinyt lähtöä miehen luota. Ehkä parempi sitten todella yksin kuin miehen kanssa jonka lupauksiin ei voi luottaa. :ashamed:

Siis hetkinen?! Oot miettinyt lähtöä miehesi luota kun ei halua naimisiin,vielä?! \|O Todella älytöntä!! Mikset voi odottaa kunnes miehes on valmis? Tai laita ideat vaik vuodex jäihin ja mieti sitten uudestaan.Mikä siinä naimisiin menossa on niin ihmeellistä? Parempi että toinen kosii kun itekin haluaa eikä niin että naimisiin mennään vain koska nyt satuin joskus lupaamaan niin ja muija ruikuttaa koko ajan vieressä.

Ei, vaan miettinyt lähtöä mieheni luota koska en voi häneen sanaansa enää missään asiassa luottaa. Jos kerran jo niinkin suuri asia kuin häät voidaan lupauksista huolimatta perua, niin mitä kaikkea muuta hän on valmis perumaan? Niin moni muukin asia on suhteen aikana muuttunut luvatusta takaisin "no katellaan joskus"-asteelle että en jaksa enää miettiä mitkä asioista joita on luvattu enää pitäävät paikkansa, jos mitkään.
Mistäpä voin luottaa siihenkään että vauvan synnyttyä hän pitää lupauksensa jotka sen suhteen aikoinaan antoi.
Kun ei luottamusta enää ole, SIKSI olen miettinyt lähtöä.

 

[taustalla]

Ei, vaan miettinyt lähtöä mieheni luota koska en voi häneen sanaansa enää missään asiassa luottaa. Jos kerran jo niinkin suuri asia kuin häät voidaan lupauksista huolimatta perua, niin mitä kaikkea muuta hän on valmis perumaan? Niin moni muukin asia on suhteen aikana muuttunut luvatusta takaisin "no katellaan joskus"-asteelle että en jaksa enää miettiä mitkä asioista joita on luvattu enää pitäävät paikkansa, jos mitkään.
Mistäpä voin luottaa siihenkään että vauvan synnyttyä hän pitää lupauksensa jotka sen suhteen aikoinaan antoi.
Kun ei luottamusta enää ole, SIKSI olen miettinyt lähtöä.
[/quote]

Teille on lapsi tulossa joten mieti tarkkaan. Mutta jos mies ei oikeasti halua sitoutumisen pelosta mennä naimisiin (minusta loppujen lopuksi naimisiin meno sitoo enemmän kuin lapsi), niin harkitse mitä haluat. Panosta siis vain itseesi ja lapseesi ja lopeta liika touhuilu suhteen eteen.

Kokemusta on miehestä joka ehdotti yhteenmuuttoa, mutta sitäkin alkoi jänistää. Olisi saanut jäädä jonnekin hamaan epämääräiseen tulevaisuuteen. Jos ei olla ihan teinejä, niin kyllä se pelkuruutta on.

 

[annabella]

Pakko kommentoida sen verran naimisiin menoa karttaville, että huono on tilanne, jos esimerkiksi lapsiperheen jompikumpi vanhemmista sattuu kuolemaan ja avoliitossa ollaan. Silloin avopuolisolta jää leskeneläke saamatta. Tiedän useitakin tapauksia, joissa onneksi ollaan oltu naimisissa, ettei leskeksi pienten lasten kanssa jäänyt ole jäänyt puille paljaille.

Toinen asia on periminen. Käsittääkseni avopuolisoa ei peri.

Että tällaista. Tietääköhän avomiehesi näistä seikoista? En halua tuottaa pahaa mieltä, mutta kovin on ikävää sopia naimisiin menosta ja sitten luistaa lupauksesta, varsinkin kun on lapsia. Toivottavasti onnistut järkiseikkoihin vetoamalla kääntämään avomiehesi pään.