Naapurit nätisti sanottuna kummastuttaa...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja iipunen
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Noh, kyseessä on 2vuotias, joten ei aina ole niin hallittavissa. Oltiin ulkona ja lapsi halusi mennä katsomaan, mitä naapurin lapsi leikkii... Lähdin hakemaan samantien häntä pois, mutta esikoinen keksi alkaa juosta mua karkuun...

Niin no, ymmärrän kyllä. Ajattelin vain, että kannattaa katsoa asiaa vähän toisestakin näkökulmasta. En minäkään tykkäis, jo meidän pihalla kovin usein naapurin lapsi juoksisi, olkoon miten pieni vaan. Se naapurin muksu ei selvästikään tykkää kaveerata sun lapsen kanssa. On kuitenkin vissiin isompi kuin teidän. Ehkä näin kostaa teidän lapsen vierailut pihassa?

Tietenkään ei noin iso saa tollasia tehdä ja tuskin vanhemmat asiasta tietää, jos et sano.
 
kyllä ihan suomea puhuvat... Kun kuulin joskus tytön huutavan pihalla äidilleen "kato nyt tänne senkin läskipää!", kyllä tuo mun mielestä ihan suomenkieltä on :D Meillä on eri pihatiet ja naapureiden ulko-ovi eri suunnassa kuin meidän, ei niitäkään näy kovinkaan usein, mutta tuo naapurin lapsi kuikuilee melkeinpä päivittäin meidän pihassa.
 
[QUOTE="vieras";24564794]Niin no, ymmärrän kyllä. Ajattelin vain, että kannattaa katsoa asiaa vähän toisestakin näkökulmasta. En minäkään tykkäis, jo meidän pihalla kovin usein naapurin lapsi juoksisi, olkoon miten pieni vaan. Se naapurin muksu ei selvästikään tykkää kaveerata sun lapsen kanssa. On kuitenkin vissiin isompi kuin teidän. Ehkä näin kostaa teidän lapsen vierailut pihassa?

Tietenkään ei noin iso saa tollasia tehdä ja tuskin vanhemmat asiasta tietää, jos et sano.[/QUOTE]

Meidän lapsi juoksee heidän pihassaan ehkä kerran kuukaudessa, jos silloinkaan. Pyrin olemaan eri aikaan meidän 2vuotiaan kanssa ulkona, ettei hänelle tule tuon naapurin lapsen takia houkutusta mennä naapurin puolelle...
 
Meilläkin on kummalliset naapurit. Hyvä kun tervehdykseen vastaavat, minulle paremmin kuin miehelleni, joka joskus kävi pyynnöstä jopa tarkistamassa yh:n kattoa vuosia sitten. Pihat on pienet ja aita välissä, mutta pakenevat aina sisälle, jos kuulevat meidän tulevan ulos. Tai poika pompottaa palloa etupihalla, ja kun häntä tervehtii, pompauttaa pari kertaa ja menee sitten sisälle. Vähän ajan päästä palaa sitten pompottamaan. WTF?

Naapurin koira karkaili joku aika sitten meidän pihalle. Naapurin pihalta kuului huutoa ja hässäkkää, kun yrittivät ottaa sitä kiinni, ja sitten vilahti teini-ikäinen poika meidän pihalle koiran perään. Koskaan eivät ole kysyneet, haittaako jos juoksentelevat meidän pihan poikki (on vähän rauhatonta aluetta että pimeällä saattaisi mies mennä lapion kanssa tervehtimään puskissa juoksijaa) tai voisimmeko auttaa, kun koira juoksi meidän pihalle. Eivät edes tulleet ovelta hakemaan meille sisälle punkenutta koiraansa vaan se on pitänyt viedä etupihan poikki jalkakäytävällä odottaville naapureille, jotka sillä kohtaa ovat toki pahoitelleet. Kiva koira kylläkin, että ei ne vierailut sikäli ole haitanneet.

Tavarat on toki pysyneet paikoillaan eli loppujen lopuksi varsin harmitonta sakkia, mutta kummastuttaa tuollainen käytös!

Vähän sama homma oli meillä aluksi... Siis jos me mentiin ulos, niin naapurit häipy nopeasti sisälle... Ja kun lähdettiin sisälle, niin nopeasti ne naapurit ilmestyi takasin ulos.
 
Kyllä ihmisillä on pitkä pinna. Kaikessa rauhassa katsellaan kun naapurin muksu varastaa tavaroita ja piilottelee niitä ja joku vielä ehdotti että leipokaa kakku ja pyytäkää naapurit kahville!
Jokaiselle kuuluu yksityisyys omassa kodissa ja sitä tulee myös sen naapurin lapsen kunnioittaa. Tähän ei päde se vanhe kiva hokema "lapset ovat lapsia", jolla yritetään hyväksyttää kaikki lasten tekemiset.
Itse menisin naapureille puhumaan asiasta ja tekisin selväksi että tuollainen saisi loppua samantien. Sitten laittaisin aidan ja katsoisin hyvän aikaa ennen kuin laittaisin vauvan nukkumaan pihalle.
Kakun naapuri saisi ostaa itse itselleen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja TriplaIsä;24564441:
Minulla ei ole kokemusta mutta henkilökohtainen hytinä on se että paritalo on kaikista asumismuodoista viimeinen mihin ikinä, milloinkaan tahi koskaan ryhtyisin.

ja just yksi tuttavamme rakennutti paritalon jonka toisen päädyn odti joku tuntematon...
 
tänään oli työnnetty näköjään puskaan autotallin takaa kottikärryt... kyllä mä kohta käyn juttelemassa niille, jos tuo tuosta yltyy!

Se on parempi käydä sanomassa ennen kuin olet itse aivan kiukusta punainen. Eli siis nyt voisi vielä saada ystävällisen ja rakentavan keskustelun aikaan, mutta sitten kun muksu on naarmuttanut teidän auton tai myllännyt sun kasvimaan tms., niin on vaikea enää nätisti jutella.
Ehkä eivät oikeasti tiedä, mitä lapsi puuhaa? Tai sitten ovat vain vajaita..
 
Mun vanhemmilla on paritalo ja yhdessä rakensivat väliin aidan. Me ei rampattu veljen kanssa naapurin pihaan- eikä sieltäkään tullut kukaan meidän pihaan. Lisäksi ihan seinän vieressä oli korkeampi seinämä näköesteenä.
 
Me asutaan paritalossa, ja ei aiota muuttaa. Naapurit on ihan mukavia, mutta välillä saa kuulla niin paljon pa***a ja läheskään puolet niistä jutuista ei ole totta. Ärsyttää vaan, kun ei viitsi sanoa napakasti takaisin, koska kuitenkin seinänaapureita ollaan, mutta tämän seinänaapurin mielipiteet meistä kyllä kuulee puheesta. Hän ei tietenkään itse ajattele niin, vaan joku toinen naapuri muka.
 
Edelleen leipoisin sen kakun ja pyytäisin kahville keskustelemaan varsinkin kun on miehen entinen ystävä? Tuo "läskipää"kommentti lapselta tosin oli sellainen, että kovin usein en varmasti tuon perheen kanssa seurustelisi.:)
 
No lapset nyt voi saada just tuollaisia omituisia päähänpistoja. Itsekin olen joskus lapsena piilotellut kaverin tavaroita, ja luulin oikeasti että se oli toisestakin hauska vitsi. Käy tosissaan juttelemassa vaikka niin että äiti ja lapsi ovat siinä molemmat, ja sano silleen asiallisen ystävällisesti, että tavaroita ei saa piilotella.
 

Yhteistyössä