Asutaan paritalossa... Seinänaapurin lapsi piilottelee meidän tavaroita ulos. Ne tavarat mitä meillä on ulkona, niin ne yhtäkkiä katoaa ja löytyy jostain puskan alta. Ensin toki ajattelin, että lapset nyt on vaan tuollaisia, eikä se maata kaada jos jotain hiekkalaatikon leluja piilottelee jonnekin...
Mutta tänä aamuna jo hieman hermostutti. Eilen iltana muistelin olenko muka jo vienyt vauvan ulkona olevista vaunuista makuupussin sisälle, ajattelin että olen varmaan sen ajatuksissani vienyt (kun tässä on mulla muutenkin päällä joku dementtia
). Tänään aamulla sitten totesin, ettei makuupussia löydy mistään ja sehän löytyi toiselta puolelta pihaa pusikosta märkänä! Rappuharja, esikoisen tuti ja auton lumiharjakin löytyi samalta suunnalta!
Meidän lapsi ei ole voinut niitä viedä, koska hän ei ollut enää eilen iltana ulkona. Vauvakin kävi nukkumassa ulkona silloin, kun jo esikoinen oli sisällä...
Naapurin lapsi käy vahtaamassa meidän pihalla meitä melkein päivittäin. Kerrankin kun nukutin vauvaa pihatiellä, niin näkyi vilahdus talon nurkalla.
Ja huomaa miten tuo nenä pystyssä oleminenkin periytyy sukupolvelta toiselle... Tai minusta vaikuttaa sille... Lapsen äiti, mummo ja lapsi käyttäytyvät niin kuin meitä ei olisi olemassakaan. Tänäänkin hain esikoisen harhailemasta heidän pihaltaan, vaikka juoksin eestakasin mummon nenän edessä, niin hän ei ollut huomaavinaankaan. Ryki ja luki lehteään, eikä vilkaissutkaan.
Meidän esikoinen on joskus yrittänyt tehdä tuttavuutta lapsen kanssa, kysellyt häneltä vaikka mitä ja yrittänyt jutella, niin ei, naapurin lapsi ei vastaa mihinkään. Ihan kuin kaikki puhe menisi ohi korvien. Isäni naisystäväkin yritti joskus kysyä, mikä tytön nimi on, niin ei vastannut, katsoi vaan eri suuntaan.
Lapsen äitikään, ei ole meitä huomaavinaan, vaikka ollaan yhtä aikaa pihalla...
Mulle tulee ahdistava ja ärsyttävä olo tuosta. Ei tiedä mitä ne meistä ajattelee, kun käyttäytyvät tuollalailla... Tuo makuupussi juttu sai mut jotenkin ärsyyntymään, että piti tulla avautumaan tänne. Teen nyt ehkä kärpäsestä härkäsen, mutta nyt pännii
Mutta tänä aamuna jo hieman hermostutti. Eilen iltana muistelin olenko muka jo vienyt vauvan ulkona olevista vaunuista makuupussin sisälle, ajattelin että olen varmaan sen ajatuksissani vienyt (kun tässä on mulla muutenkin päällä joku dementtia
Meidän lapsi ei ole voinut niitä viedä, koska hän ei ollut enää eilen iltana ulkona. Vauvakin kävi nukkumassa ulkona silloin, kun jo esikoinen oli sisällä...
Naapurin lapsi käy vahtaamassa meidän pihalla meitä melkein päivittäin. Kerrankin kun nukutin vauvaa pihatiellä, niin näkyi vilahdus talon nurkalla.
Ja huomaa miten tuo nenä pystyssä oleminenkin periytyy sukupolvelta toiselle... Tai minusta vaikuttaa sille... Lapsen äiti, mummo ja lapsi käyttäytyvät niin kuin meitä ei olisi olemassakaan. Tänäänkin hain esikoisen harhailemasta heidän pihaltaan, vaikka juoksin eestakasin mummon nenän edessä, niin hän ei ollut huomaavinaankaan. Ryki ja luki lehteään, eikä vilkaissutkaan.
Meidän esikoinen on joskus yrittänyt tehdä tuttavuutta lapsen kanssa, kysellyt häneltä vaikka mitä ja yrittänyt jutella, niin ei, naapurin lapsi ei vastaa mihinkään. Ihan kuin kaikki puhe menisi ohi korvien. Isäni naisystäväkin yritti joskus kysyä, mikä tytön nimi on, niin ei vastannut, katsoi vaan eri suuntaan.
Lapsen äitikään, ei ole meitä huomaavinaan, vaikka ollaan yhtä aikaa pihalla...
Mulle tulee ahdistava ja ärsyttävä olo tuosta. Ei tiedä mitä ne meistä ajattelee, kun käyttäytyvät tuollalailla... Tuo makuupussi juttu sai mut jotenkin ärsyyntymään, että piti tulla avautumaan tänne. Teen nyt ehkä kärpäsestä härkäsen, mutta nyt pännii