N. 20 -vuotiaat kuumeilijat! vol.2

no jopas on aktiivista väkeä taas meillä... koittakaas nyt tulla kertomaan edes jotain... :ashamed: mitäs Sirpula ? päivät alkaa oleileen kohta... entäs talvimamma ? mitkäköhän sun päiväs nyt on.....

Täällä näin: Menkka juilinta jatkuu... luulin jo eilen illalla että aamusti alkaa takuu varmasti, mutta ei ainakaan vielä... jeps! Eilen olin vähällä tukehduttaan miehen ja koiran kaasu myrkytykseen... aivan kauheat vatsan väänteet ja ilmaa mahassa enemmän kun kaasupullossa... en oikein tiedä mistä johtu, mutta tuntuis näin aamusella että sama jatkuu.... mies tokasi eilen illalla että mä olen kohta paljon pahempi haisemaan kun se ja koira yhteensä, mutta minkäs voit... jos pidättään oisin ruvennu niin varmasti olis räjähtäny...
Vapaa päivä... ja makaan edelleen sängyssä.... pitäis kaiketi mennä koissua pihalle viemään, tonne sateeseen ja sen jälkeen vois siivoskella vaatehuoneen uuteen uskoon... mun tekee mieli silittää..... aika outoa... en ole koskenut silitysrautaan varmaan puoleen vuoteen ja nyt tekee mieli silittää.... siihen onneks on apu lähellä...
Sateista päivää vaan kaikille... =)

 

voi heiDu jopas koiran hampaat saivat tuhoa aikaa..meidän koirat jos tekis vastaavan pimahtaisin varmasti ja kovasti..en oo ehtinytkää paljoa koneella olemaan ku alko lauauntaina jo KATU(kasvun tukeminen ja ohjaus) harjoittelu..pitää tehdä muutama lauantaikin jotta saan harjoittelun suoritetuksi..tänään menin sitte harjotteluu ja hieman ihmettelin mun ohjaaja valintaa..henkilö joka on kaks päivää viikossa töissä siis oikeesti millä järjen käytöllä se on mulle valittu!!??Sitten yrittti jo mun puolesta rueta päättää että minkälaisen toiminta tuokion voisin pitää vaikka kuitenki ideana ois että itse sen suunnittelisin ja toteuttaisin..Mutt hyviä jatkoja päivän ja sori valitus :ashamed:

 

voih Pohjola... :hug: mie olin justiinsa ihan samassa jamassa.. 5 vk:n harjottelu loppui hetko sitten, näyttöineen kaikkineen... miekin pidin toimintatuokioita ja miulla oli idiootti tyhmä ohjaaja... eipä ollut hänenkään ammatillisuudessaan kehumista.. saati juuri noissa työajoissa... oli hänkin parina päivänä viikosta paikalla ja kuitenkin mun koulutus vastaava oli sitä mieltä et mun ois oltava ohjaajan seurassa... hmmm... sen kotonakos?
sain silti hyvät numerot moisesta, vaikken koskaan lasten pariin työskentelemään haluaisikaan... lapset on ihania kyllä, mutta musta ei vain ole siihen.. perushoitoa samoilla kaavoilla koko päivä... ja toinen perään.. ja... eih... kyllä mä pidättäydyn tuolta päiväkodeista siinä mielessä kauempana.... joskus ehkä, jos mun nykyinen työ loppuu, niin sitten....
Kuinkas pohjolan tilanne muuten ? =)

 

Täällä taustailemassa..

Sain aikasen keskenmenon rv4+5 tossa maaliskuussa, ja palstailut on ollu vähän vähemmällä nyt.. Ihan hyvä oikeestaa, saanu vähän mieli levätä näistä asioista. Päätettii kuitenki jatkaa yritystä samantien ja nyt en tiedä ollenkaa millon niitten menkkojen pitäis alkaa tai millon tekisin testin!

Pidetään peukut pystyssä heiDulle, että tulis vaikka se plussa tikkuun..! :heart:

 

HeiDu: Ei mua maa ole nielassu, oon vaan ollu taas töissä lähes yötä myöten enkä yksinkertaisesti ole jaksanu raahautua enää puolen yön tienoilla tietokoneelle... |O

). Jippijaijee!!!!!!!!! Soitin äsken siitä progesteroni-arvosta, niin se oli tasan 20!! :attn: Kun viimeksi se oli 2.7.. joten liekkö clomeista todellakin noin suuri apu ollut. Oon aivan onnessani! :heart:

Nyt takaisin töihin, karkasin koneelle...

 

Sirpula ilmottelisit hiukan useemmin itestäs, miina- myös... :ashamed: ihan tulee yssinäinen olo, kun kukaan ei enää muista...

Alan taas oireilemaan omiani... on pahoinvointia, väsymystä, nippailuja kaiken laisia.... aah... tää on taas tätä loppu kierron huumaa... palauttakaapas taas meikäläinenkin maan kamaralle... |O

Sirpula kun mie oon nyt vähän tyhmä kaikkien arvojen sun muiden suhteen, mutta kuulostaa hyvältä... niin toivoisin että joku plussaisi taas tässäkin pinossa, kun edellisestä on tosi paljon aikaa.... :/

 

tääl on kyl kovin hiljaista ja sit niillä palstoil mis on vilkkaampaa niin mulla ei oo mitään sanottavaa eikä kukaan kommentoi jos mä sanon jotain.. :x
eihän mulla silti mitään asiaa oikeesti oo, mut toisaalta täs lukemisen välis olis kiva jotain järkevää keskusteluu saada aikaseks..

Lukeminen sujuu aikataulussaan ja yritetään pupuilla joka toinen päivä.. ny ois kierron puolväli jos edellisestä kierrosta katotaan, mut ei mulla ennen ehkäsyrengastakaa oo koskaa ollu säännöllinen kierto et en sit tiiä. .. :kieh:

 

No joskus on noin... :/ Mäkin olen varmaan alku palstailu vaiheessa kirjotellut johonkin muuhun pinoihin, mutta en oikeins muista enää mihin... Tätä ylläpidän nykyään parhaani mukaan....

Täällä näin: Olinpas tyhmä taas..... menin ja testasin tyyli puhtaan negan... miks ihmees menin nyt testaamaan kun mielessä oli tehdä vasta sunnuntaina.... pakko ilmeisesti taas kiusata itseään... :/ Noh, hävispähän samalla oireet...

Pakko mennä naapurin pikkukauppaan nyt, pottuja hakemaan... miun sukulais tyttö tulee kyläileen pienen vaavinsa kanssa.... :heart: 2,5 kk vanhan viejarinsa kanssa... :heart:

 

HeiDu: Juu kyllä mä aina yritän käydä kun suinkin ehdin, tämä pino on kuitenki mulle yks läheisimmistä ja "omin". Täällä kuunnellaan, tsempataan ja kannustetaan aidosti eikä ole semmosta teeskenneltyä liirumlaarumia niinku joissaki näkyy olevan...

Hennarukka: Samoilla ajatuksilla liikun mäkin noiden joidenki pinojen suhteen! Vaikka oot vaan vähä muita harvemmin mukana, niin sitten kun jotain kertomista jne. on, niin ei ketään kiinnosta!! :kieh: Muutama pino täällä on mistä oon ite jättäytyny pois kun en ole kokenutkaan niitä niin omiksi...en näe olevan järkeä roikkua sellaisessa pinossa jossa jotain 40 henkeä mukana ja oikeasti juuri kukaan ei muista kunnolla toisiaan; mistä, ikä, yrityskerta, monesko tenava yms. Mut jokainen tyylillään, siinäkin asiassa!

). Su otin viimoisen teron, täti saapunee viikonloppuna tai siinä main. Vielä ei ainakaan kummemmin merkkejä toivotun plussan tai tädin tulemisista, mitä nyt loppuvkosta mulla oli pää koko ajan kipeänä. Mut sen mä tänään päätin, että jos ei täti ole tullu ma-aamuun mennessä, niin teen kyllä uteliaisuuttani testin! :heart:

Niin heiDu, soittelin vielä eilen omalle terkkarilleni, niin hän sanoi että mikäli tuo progesteroniarvo on 15 tai yli, niin silloin ovulaatio on tapahtunut! -> Ihanaa!!! :heart:
Nyt jatkan kolme kiertoa terot ja clomifen yhdistelmällä, josko alkais tuloksia tulemaan sen plussankin suhteen! :heart:

 

hienoa Sirpula että arvot on kunnossa! Josko se plussa sieltä ilmestyis teillekkin

Pitäs lukee ja lukee mut täällä mä vaan aina palloilen! :headwall:

 

mun anoppi kävi tuomassa mustikkapiirakkaa (mun lempparipiirakka) ja vaniljakastiketta,
kannustaakseen mun lukemista ihana anoppi mulla! :heart:
heti ku mies tuli kotiin ni karjasin et se piirakka on sit mun B) :saint:

 

Hennarukka kai sä edes palan miehellekin säästit? =)

Sirpula toivotaan parasta... olis se niin hienoa kun saatais se plussa nyt teillekin.... tai, sitä samaa toivon tietysti itelleni, mutta nyt alkaa näyttää hyvin epätodennäköiseltä........ |O

Täällä näin: Täti ei vielä ole tullut, joten hyvä niin.. merkit alkaa kyllä olemaan jo aika suuret , joten odotellaan alkavaksi huomenna tai yli huomenna... onhan tässä nyt vielä päiviä... :/
Kotona meillä ei mene nyt hyvin.
Onko kaikkien miehet sisäänpäin meneviä?? Jos on ongelmia, puhuuko miehenne niistä? Meillä tuli eilisen yön aikana ilmi, että mies on masentunut. Omasta mielestään. Asiat on kuitenkin suht. kunnossa.. rahaa on elämiseen, asunto on, ruokaa on, auto on.... ym.. suhde on ... kaikki piti olla hyvin, kunnes eilen mies oli lääkärissä ja sai masennus lääkkeitä?!? En sitten osaa sanoa, kun mies ei puhu, mitä siellä lääkärissä on keskusteltu, mutta ihmetyttää vaan miten ja millä perustein ihmisille niitä annetaan.. Mies oli sanonut lähinnä väsymyksestään, kun on aika usein väsynyt, varsinkin töistä tullessaan. Miksi ei ensin tutkita ruokavalioa, liikuntaa, saako vitamiineja tai muuta, heti annetaan masennus lääkkeitä? Itsellä on sen suhteen niin jyrkkä ei, että olen todella vaikeasti käännytettävä lääkkeitä kohtaan.
Mies vaan eilen keskustelun loputtua n. klo 6 aamulla sanoi että on sitä lääkäriäkin vähän kuunneltava. No joo, onhan sekin niin jos on sairauksista kyse, mutta kun kukaan ulkopuolinen, lääkäri tai muu, ei vain voi tietää mitä toisen tuntemattoman ihmisen päässä liikkuu, tai miten se elää.
Onkos kukaan törmännyt samoihin asioihin? olisi tosi kiva kuulla että miten ja miksi... alkaa jotenkin loppua into ja ymmärrys, kun ei voida puhua asioista, vaan aina saa olla jankkkaamassa ja leikkiä arvuuttelu leikkiä, mikä miestä mahtaa vaivata. On hyvin tarpeellinen ja tärkeä olo, kun mies menee mielummin puhumaan asioistaan ulkopuolisille kuin omalle avokilleen.... :'(

 

voi heiDu, halauksia sulle ja voimia! :hug:
Meillä se meni niin, et kun tavattiin niin aika pian siitä mä poltin itteni ihan täysin loppuun.. (pari työpaikkaa mm.baarissa ja sit koulu, koulusta pari ylimääräistä projektia ja sit kaikenmaailman vastuujuttuja muualta..) mä en jaksanut silloin edes elää.
Elin vain sen takia et sain tehtyä ne, mitä multa odotettiin. Mä en ollut edes kipeänä baarista pois, aina piti mennä töihin..
No, mies onneks tajus missä mennään vaikka oltiin tunnettu vasta hetki ja pakotti mut lääkärille. Ehkä siihen silti vaikutti sekin et mä en saanut enää kunnolla nukuttua pahojen painajaisten takia, mutta silti mä en halunnut muuta kuin nukkua koska en halunnut elää. Aamuisin saatoin itkeä ihan vaan sitä ettei se unimaailma ollutkaan todellinen, et mä olinkin vielä elossa...
Menin lääkäriin ja se anto masennuslääkkeet. Ihan väärät mulle, liian vahvat ja ei sopivat. Oisin vaan tarvinnut kunnon potkun perseelle et "Noin sä et jaksa, tajuatko? Kaikki tämä johtuu VÄSYMYKSESTÄ".. Vaik ite sen tiesinkin niin en jotenkin uskonut sitä.
Söin niitä lääkkeit ja helpotti hetkeks kyllä joo, mut kesällä kun sain ihan unelmatyöpaikan, mä romahdin ihan täysin.. Me mentiin sinä kesänä myös naimisiin, mutta oikeestaan ainoa mitä mä siitä kesästä muistan on se pohjaton tuska ja väsymys, halu kuolla. Sain sairaslomaa 3kk, lopetin koulun ja aloitin uudelleen ratsastamaan. Olin vaan. Sit sain siihen vielä uudet sopivammat lääkkeet, niiden kahden yhteissummana alkoi helpottamaan.. Nyt menee ihan hyvin, mut en mä enää o niin sellanen ilonen ja pirteä mitä ennen olin. Toisaalta, mä myös jouduin käymään menneisyydestä niin rankkoi asioit (hyväkskäyttöö ja avioeron) et vaik niistä puhuminen helpotti niin silti tajus et se yli-iloinen minä joka mä ennen olin oli vaan sellanen ulkokuori joka piilotti sen et mä oikeesti olin aika rikki.

Mutta jotta kaikki ei olis liian yksinkertaista, mieskin oli masentunut.. Se oli alkanut jo ennen ku me tavattiin, liikaa kuria, liian vähän rakkautta ja liikaa odotuksia lapsuudessa. Se kaikki purkautu sit aikuisuudessa ryyppäämiseen. (me tavattiinki baaris, mä olin töissä siel ja se asiakkaana Nyt me molemmat ollaan uskossa, joten ei tuu pahemmin baareissa oltua..)
Mies sai lääkkeet jotka onneks sopi ja auttoi ihan selvästi! Noin puolenvuoden syömisen jälkeen se vahingossa lopetti ne (siis unohti ) eikä mitään dramaattista muutosta oo pahempaan tapahtunut, onneksi.
Ollaan puhuttu kipeitä asioita toisillemme, mutta ei se ainakaan mulla helppoo ollut kertoo jotain tiettyjä juttuja.. (esim. hyväkskäytöstä...)
ajatteli, ettei haluu puhuu sille läheisimmälle vaan jollekkin joka ei tunne. Joka ei pysty käyttämään tietoja myöhemmin hyväks. vaikka mäkin luotan mun mieheen ihan täysin..

Ja mulla oli asiat koko ajan oikeestaan tosi hyvin! ei ne ulkoiset puitteet takaa mitään..

Jos HeiDu sun mies alkaa syömään niitä lääkkeitä ja 3kk kulutta ei oo mitään muutosta tapahtunut tai mennyt pahemmaks niin kannattaa vaihtaa merkkiä! (ja efexoria ei kannata ottaa heti ekana lääkkeenä.. ikävä kyllä on aika pahojaki sivuvaikutuksii.. ) tietty jos tulee pahoi sivuvaikutuksii ni parin viikon pääst viimeistää kandee vaihtaa..

 

Olipas pitkä sepustus. anteeksi :ashamed: tuntuu vaan hyvältä välillä purkaa toi juttu mielestä..

HeiDu, unohtu sanoo et ne elämäntavat vaikuttaa kyl tosi paljon! Nyt kun ratsastan ja harrastan muutenki enemmä liikuntaa ja syön paremmin niin voin paljon paremmin. Joskus se vaan ei riitä, mut sä sun miehes parhaiten tunnet! Juttele ja kysy, saisko se otettuu esim. kaks viikko saikkuu tai jotain? aika helposti saa, luulisin. Ainakin mä sain kesällä työn loppuajaks kun en vaan ois kestänyt siellä...
Voimia paljon sulle! :heart: :hug:

 

heiDu: :hug: Ymmärrän tilannettasi. Meillä mies on mielestäni myös masentunut. Ainakin jollain asteella. Ja hän on niin mies, ettei mene lääkäriin vaikka mun mielestä se olis hyvä juttu mennä. Ei hän ite edes myönnä sitä masennusta..tai välillä ku kysyn taas ohimennen että Kulta ootko masentunu ni se saattaa sanoo et joo..kai mä vähän oon. :/ Ja sit se jää siihen. Sulla on tosi fiksu mies ku on hakeutunu ite lääkäriin! :wave: Ja niistä lääkkeistä voi oikeesti olla hyötyä. Ja meilläkin asiat ihan hyvin. On oma asunto, auto, koira, prätkä ja kaikkee sellasta..et ei se aina kato sitä että jos on kaikkea tavaraa ja on rahaa ja näin, et sit ois kaikki ok. Tsemppiä teille nyt ton tilanteen kanssa. Kyl noi miehet on välil niin hankalii sen takia just ku ne ei välillä puhu tärkeistä asioista! Mut ehkä sunki miestä jotenki "hävetti" kertoa sulle..? Ku noi mielenterveysasiat on vielä nykypäivänä aika kammottavan ja pelottavan kuulosia juttuja, ainakin miesten mielestä.. En oikee tiiä mitä muuta sanoisin, tai kuulostinko nyt liian järkevältä tai hölmöltä, mut ainaki yritin kertoa että et oo yksin tilanteenne kanssa. :hug:

 

heiDu: Vielä lisäystä! Kun sanoit ton aivan ku mun suusta, että aina saa olla arvuuttelemassa mikä miestä nyt vaivaa ja miks se nyt on niin tollanen ja mikä nyt on..ja ku ei saa vastausta.. :| Niin inhottavaa. Sit mä monesti alan miettii et no onko se vika mussa, onks meijän suhteessa nyt joku.. Vaikka mitään ei pitäis olla vialla ym. Mut jotenki sitä syytä on niin helppo lähtee ettii itestä.

 

kiitoksia tekstistä miina- ja hennarukka.. =) ihan tuli tippa linssiin kun luin ja tajusin et oikeasti joku olikin kiinnostunut... voi olla että yliherkkyyttä on taas ilmoilla näin loppu kierrosta... :headwall:

Niin siis mies on ollut naimisissa ennen mua.. ero tuli 2004 kesällä ja yhdessä he ehtivät olla n.5 vuotta ja naimisissa siitä vaan vuoden. Ero tuli aika nopeesti naimisiin menon jälkeen.. se nainen, en siis ole koskaan tavannut naista, on aiheuttanut miehelle todella TODELLA paljon tuskia ym.. Joskus kun on asiasta puhuttu, suhteen alku aikoina tuli useimmin puheeks, jäin aina miettimään miten ihmeessä voi olla noin kamalia ihmisiä. olen toki kuullut kys. Naisesta jo miehen kavereilta ja sukulaisiltakin paljon, joten tottahan nuo kamalat temput ovat olleet.. Onneks heille tuli ero... tai onneks mun mies jossain vaiheessa sai hiukan itseään pinnalle ja lähti suhteesta...
Sen jälkeen 2004 syksyllä oli miehen itsetunto (on edelleen aika alhainen) niin matala, että yritti hän pimeänä, syksyisenä känni yönään päättää ihan itse päivänsä.. onneksi apu tuli ajoissa, ja mies selvisi...
Löydettiin sitten toisemme jotakuinkin siinä sen jälkeen jouluna, mutta "ihan vaan ystävinä" oltiin...... kummatkin tiesi kyllä, että juttu tulee johtamaan johonkin muuhunkin, mutta eipä oikein taidettu olla siitä niin varmoja, joten elettiin ihan päiviä kerrallaan... er paikkakunnallakin jne... Noh, mies tuli minun paikkakunnalleni baarittelemaan siinä jonain viikonloppuna ja samaan osoitteeseen päädyttiin.. niin kuin aika usein ennenkin... Sen jälkeen minä pakkasin kimpsut ja kampsut ja muutin miehen luo.... ei se sitten muuta tarvinnut... :heart:
Niin, mies on syönyt vahvempia lääkkeitä jo entisen suhteensa aikana/loputtua ja sai lääkkeensä lopetettua vasta viime kesänä... ehkä siellä lääkärissä siis ei paljoa tarvinnut masennuksista puhua, kun jo ehdotettiin lääkkeitä..
On vaan niin vaikea minunkaan päästä miehen päähän sisään, joten en voi ymmärtää miten joku ulkopuolinen voi siinä onnistua..
Tänään olen miettinyt kuinka paljon minä voin muuttua, jotta miehellä oisi parempi olla, mutta tulin oikeastaan hyvin itsekkäisiin ajatuksiin. Minä olen muuttanut itseäni suhteemme aikana jo todella paljon.. en ole sitä, mitä ennen olin, mutta olen ihan sinut asian kanssa koska mieheni ja meidän arki on asia jota haluan niin paljon, että olen ollut valmis muuttamaan itseäni. Mutta, jos mies ei aio muuttaa itseään, vaan hakee asiaan apua lääkkeillä niin onkohan sekään nyt ihan oikein.....
Koskaan ei saisi verrata kenenkään murheita omiinsa, koska vaikka se olisi kuinka pieni asia sinulle, se voi olla aivan liian suuri asia sen kantajalle... mutta joskus vaan laittaa miettimään miksi ihmiset ovat niin helposti masentuvia...
Nyt en tarkoita ketään täällä enkä miestä kotona, vaan ihan muita ihmisiä.. Esim. yhtä ystävääni... hänellä on asiat hyvin, on kaikki mitä ihminen tarvitsee ja aina on saanut sen kaiken mitä halusi ja nyt on niin masennuksissaan ettei lapsistaan edes kykene huolehtimaan. Syynä hänen masennukseensa on hänen sanojensa mukaan "tylsä arki" ja "tapahtuma köyhä elämä"... noh niin noh, keskustelemme paljon ystäväni kanssa ja olemme asiaa monesti pohtineet, mutta mikään ei taida nyt olla hänelle hyvä ratkaisu... tiedä sitten, minä en jaksa aina olla se auttava osapuoli... jotenkin laittaa ärsyttämään että suurin osa ystävistäni luulee, että minä olen se joka pärjää aina... Eihän minulla voi koskaan olla paha olla.. Olenhan minä tarponut pitkät pätkän todella rankkoja elämän vaiheita ja nämähän ovat niiden rinnalla pienimpiä murheitani, mutta kun en ovat nyt ajankohtaisia... :ashamed: aah, anteeksi nyt taas.. minä vaan vuodatan....
suljen nyt sanaisen arkkuni... :x

 

heiDu: Miten voikin olla noin samanlaisia ajatuksia..!? Siis toikin, että ihmiset luulee aina että oon niin vahva ja kestän mitä vaan ku elämässä on joutunu tähänki mennessä jo kestämään kaikennäköstä.. Itsekin sairastuin masennukseen joku 3-4 vuotta sitten, enkä millään meninannut hyväksyä sitä. Oireilin niin pahasti fyysisesti, että olin ihan raivoissani kun lääkärit kyselivät ja sanoivat että taidat olla masentunut. Sain lääkkeen ja se todella auttoi. Vasta vähän aikaa sitten lopetin lääkityksen ja nyt olen voinut aika hyvin. Masennus on kyllä kamala. se on kamala koska se saattaa pilata ihmissuhteet sen takia että on vaan niin kamalan VÄSYNYT kokoajan ja on huono olo eikä jaksa nähdä kavereita tai vastata puhelimeen tai tehdä mitään. Pahimmassa vaiheessa makasin vaan pahoinvoinnin kanssa sängyssä ja kävin parin päivän välein suihkussa ja välillä jääkaapilla, ja sitä se elämä oli ainaki puol vuotta. Näin jälkeenpäin ku miettii ni kyllä mulla on aika hyvä mies, ku se jakso kattoo sitä.. :ashamed: Mut tosiaan ku sille ei voi mitään! Ja varsinki jos ei tajua mennä hakemaan apua!

..Tää on oikee terapia-ilta!

 

Mut mä toivotan nyt hyvät yöt, jatketaan huomenna..! Kauniita unia kaikille, oman kullan kuvia. :heart: ( tosin oma mies on yön ovella töissä.. ) nooh sitä suuremmalla syyllä voi nähdä siitä unia.. :heart: Noniin nyt poistun!

 

HeiDu, ystäväiseni; ensinnäkin jättimäisen suuri :hug: sinulle! Voi minkälaisten asioiden kanssa joudut painimaan, ei varmasti ole helppoa. Kertoiko avokki sulle siis ollenkaan että oli menossa lääkäriin, vai jätti kertomatta vaan syyn miksi meni sinne? Voin vaan kuvitella miten pahalta susta on tuntunu, ku jälkikäteen saa lääkityksistä sun muista ongelmista kuulla...kieltämättä mullakin välillä sellainen tunne, että avokki jotenki "omissa ajatuksissaan" ja joskus mietinkin että mitähän hän noin ajattelee. Joskus kun sitten asiaa oon kysyny, niin mies vain tuumannut että ihan tavallisia juttuja, töitä sun muuta.
Olisko sun avokin syytä lääkkeiden sijasta vaikka vain käydä juttelemassa niistä entisen suhteen pahoista jutuista esimerkiks jonkun terapeutin kans? Luulisin, että ammattiauttajasta (ja puolueettomasta kuuntelijasta) vois olla hyötyäkin. Mutta tietysti tämä taas vain minun mielipide, toivon todella että saisitte asiat järjestykseen ja miehen ongelmat pois! Jaksamisia! :hug:

 

Niin ja heiDu vielä.. Varmasti tuntuu ikävältä, että mies ei heti kertonut sulle, mut joskus voi asioista kertominen kaikkein läheisimmälle ihmiselle olla hankalaa. Ja onneks puhu jollekki, ajattele ku ei ois puhunu kellekkää ja ois ahistunu niin et ois vaika tehny itellee jotain.. :|

 

Mä en edes ollut miettinyt tuota asiaa, että onni kun mies meni puhumaan jollekin.... olenpas itsekäs.... koko ajan vaan päällimmäisenä ajatuksena ollut, että miksi ei mulle ole puhunut.... :x
Kyllä me varmasti saadaan asiat hoitoon kun vaan jaksetaan ja yritetään..... joskus tulee vaan tuollaisia väliin putoamis hetkiä, kun tuntuu että nyt meni kaikki .... onneksi ei mitään peruuttamatonta vielä ole tapahtunut..
Tässä olen miettinyt että jos ehdottaisin miehelleni jotain psykologia, tai jotain, vaikka minulla onkin sellainen olo, että miestä ei paljoltikkaan kiinnosta tuo "kallonkutistaja" ...
Jos kerran lääkärillekin oli asiasta puhunut, niin voihan silti olla että sekin olis ihan hyvä apu..

Kyllä mies sanoi menevänsä lääkärissä käymään, ihan noiden arvojensa takia kun kaikki oli tosi huonot... mutta eihän mulle tullut edes mieleen mikään masennus diagnoosina....

pitäis alottaa siivouskin jossain välissä, mutta voimat on vaan taas niin loppu.. mutta parempi mielikin tulee kun on puhdasta ja siistiä...
Aips juu, sunnuntaina taas testingii jos ei tätiä ennen kuulu...... alkaa olla jollain lailla jo toivon kipinää taskuissa...

 

heiDu lisää :hug:
kannatan Sirpulan ajatusta, jos saisit miehen puhumaan jollekkin ulkopuoliselle tosta entisestä suhteesta. Toisaalta en yhtään ihmettele, että mies ei halua puhua läheiselle ihmiselle, jos kerran edellinen nainen on ollut noin kauhea! Sitä ikävä kyllä ajattelee että kaikki ne samanlaisia on VAIKKA sen tietää ettei se niin mee.
Onko sun miehellä sellanen sairausvakuutus mikä korvaa kaikki kulut? Jos on niin sitten hyötykäyttään sitä!

Jaksamisia heiDu ja miina- myös, mä palaan kirjojen pariin. :wave: Sitten kun pääsykoe on ohi niin teen läheiseen puistoon notskin noista kirjoista ja paahdan vaahtokarkkeja

 

ja heiDu, tottakai saat ajatella et miks ei kertonut sulle! Ihan normaali ajatus se on.
Kyllä se jokaiselle mieleen tulis jos noin kävis.

Ja jos tuntuu et psykiatrit ym. on liian kalliita, niin seurakunnilla on ilmaisia tuollaisii keskustelujuttui. Ihan koulutettui ihmisii, eikä mitään uskontuputtamista jos sitä pelkäät. Mut ainakin meille opiskelijoille se oli hyvä vaihtoehto. Vaikka me oltais muutenkin uskon puolesta voitu sinne mennä...

 

niin no, minä en kovinkaan hyvä ole tuosta usko asiasta puhumaan kun alkaa kaiketi olla tuo ateistinen kanta jo suurempi..... mutta mitään mulla uskovaisia ihmisiä kohtaan ei ole, jokainen tyylillään ja ilman tyyliäkin... minä ainakin.... :ashamed:
Tänään ehdotin miehelle asiaa, mutta eipä se kovin innostuneelta vaikuttanut. miettii kuulemma asiaa ja ajattelin että tähän asiaan en puutu millään tavalla. jos hän menee niin menee, ja jos mitään ei tee niin sekin on asiansa.. Mietin vaan itseäni että on helpompi puhua jollekin tutulle, ystävälle, kuin kenellekään ulkopuoliselle. joskus olen opiskelu aikana "joutunut" käymään psykiatrilla, mutta se olikin niin kauhea kokemus että en toisten enää mennyt.
Tänään mies kysyi jos oltaisiin voitu yhdessä ottaa muutama bilsneri ihan kotona ja tehdä jotain ja ihan kiva ajatuksena, mutta taas tulee mietittyä sitäkin että eikö mies pysty selvin päin puhumaan? Kännissä siitä joskus tuleekin aika lörppäsuu, mutta ihan siedettävä sellainen.
Minä taas en halua nyt ottaa mitään kun jos ehkä vaikka olisikin tärppi käynyt.
:heart:

annan hirmusesti voima :hug: hennarukka että jaksat päntätä... minulla ei mielenkiinto pysyis... ja mä tuun sun kanssa sitten laittamaan nuotion pystyyn.... tuon makkarat ja karkit niin tuo sä poltettavat aineistot....