Jokaisella on omat haaveensa... onko sun miehellä samat ajatukset ?
Onko teillä pakko olla lapsia jo kun meette Afrikkaan korjailemaan kattoja ja opettamaan ? =) kai sielläkin muksut voi hankkia, jos haluaa...
Se on aika huono, kun kukaan ei tule kertomaan miten ois viisain toimia ja mitä kannattaa tehdä milloinkin... itsellä ei ole tosin ollut kuin aivan muksuna vanhemmat tai joku muu aikuinen suuntaa antamassa... olin jo 14 kun muutin ensimmäisen kerran omaan asuntoon ja siitä se elämä sitten oikeastaan lähtikin... ja hyvin on mennyt... onhan niitä joitain asioita teini vuosilta, joita kadun syvästi, mutta minkäs teet... nuoret on aina jossain määrin hieman hölmöjä...
Ehkä sä et ole vielä käsitellyt asiaa tarpeeks, tai osannut käsitellä sitä itses kannalta... joskus on vaan oltava nin itsekäs että pysähtyy miettimään vain ja ainoastaan itseään.. ja ehkä siinä sivussa hiukan miestäkin...
Meillä tuo koiran hankita meni aika yhtäkkisesti... mä aloin selailemaan yksiä nettisivuja, jossa oli adoptio koiria ja yks just syntynyt pentue, jossa meidän karvakuono oli.. sanoin miehelle että meidän on ihan pakko yrittää adoptoida tuo.... mies oli aikas lailla samaa mieltä ja niin me sitten laitettiin hakemuksia ym... Mentiin kattomaan paikan päälle ja seuraavan kerran jo haettiin... jotenkin tuo koiran hankkimis tapa ei ollutkaan niin helppoa... kauheat kyselyt ja haastattelut, ollaanko me oikeat "vanhemmat" meidän koiralle... muitakin "adoptoijia" oli kyllä tarjolla, mutta me oltiin parhaita!!!! Ollaan jossain määrin ylpeitä...
Kasvatus on sitten toinen juttu...
Niin... asiasta toiseen...
mulla on kauhean iso ikävä minttulii... :snotty: toivottavasti ilmottelis pian itsestään jotain....
Mitäs muille kuuluupi näin koleana sunnuntaina.....? Onko kelloja muistettu siirrellä ??
Onko teillä pakko olla lapsia jo kun meette Afrikkaan korjailemaan kattoja ja opettamaan ? =) kai sielläkin muksut voi hankkia, jos haluaa...
Se on aika huono, kun kukaan ei tule kertomaan miten ois viisain toimia ja mitä kannattaa tehdä milloinkin... itsellä ei ole tosin ollut kuin aivan muksuna vanhemmat tai joku muu aikuinen suuntaa antamassa... olin jo 14 kun muutin ensimmäisen kerran omaan asuntoon ja siitä se elämä sitten oikeastaan lähtikin... ja hyvin on mennyt... onhan niitä joitain asioita teini vuosilta, joita kadun syvästi, mutta minkäs teet... nuoret on aina jossain määrin hieman hölmöjä...
Ehkä sä et ole vielä käsitellyt asiaa tarpeeks, tai osannut käsitellä sitä itses kannalta... joskus on vaan oltava nin itsekäs että pysähtyy miettimään vain ja ainoastaan itseään.. ja ehkä siinä sivussa hiukan miestäkin...
Meillä tuo koiran hankita meni aika yhtäkkisesti... mä aloin selailemaan yksiä nettisivuja, jossa oli adoptio koiria ja yks just syntynyt pentue, jossa meidän karvakuono oli.. sanoin miehelle että meidän on ihan pakko yrittää adoptoida tuo.... mies oli aikas lailla samaa mieltä ja niin me sitten laitettiin hakemuksia ym... Mentiin kattomaan paikan päälle ja seuraavan kerran jo haettiin... jotenkin tuo koiran hankkimis tapa ei ollutkaan niin helppoa... kauheat kyselyt ja haastattelut, ollaanko me oikeat "vanhemmat" meidän koiralle... muitakin "adoptoijia" oli kyllä tarjolla, mutta me oltiin parhaita!!!! Ollaan jossain määrin ylpeitä...
Kasvatus on sitten toinen juttu...
Niin... asiasta toiseen...
mulla on kauhean iso ikävä minttulii... :snotty: toivottavasti ilmottelis pian itsestään jotain....
Mitäs muille kuuluupi näin koleana sunnuntaina.....? Onko kelloja muistettu siirrellä ??