myöhemmin onnistuvat tammi/helmikuun IVF-pinolaiset:)

Onneliina;Onneksi myös sinulla on kultainen mies joka jaksaa olla optimistinen...Taisin kirjoittaa hiukka sekavasti tossa aiemmin, mutta selvennys tähän, IVF on päätetty sitä ootettu viime elokuusta lähtien (julkisella ruuhkaa/jonot pitkät) toteutus toukokuussa -08. Se mitä pähkäilin oli et kokeillakko täs välissä viel yhtä lääkkeellistä kiertoa ennen varsinaista IVF rumbaa... :heart:

 

Stella, ei tämä tosiaan helpointa aikaa parisuhteelle ole. Meillä on ollut aika ajoin myös tuota ongelmaa, että miehen todella vaikea sietää minun tunnekuohuja ja surua tähän asiaan liittyen. Kerran suuttui minulle minun itkusta niin paljon, ettei puhunut lähes koko illan aikana mitään. Meni vaan makkariin mököttämään tietokoneensa kanssa. Sitten kun alettiin asiaa selvittämään, mies sanoi että häntä ahdistaa kovasti kuulla minun itkua ja surua, kun pohjimmiltaan itken hänen takiaan. Elikkä hänellä on vielä tuo syyllisyyden tunto mikä pahentaa asiaa, olen kyllä yrittänyt helpottaa sitä monilla tavoin, ja toivottavasti olen ainakin vähän onnistunut...
Miehelle minun itku ja/tai henkinen pahaolo on ollut aina vaikeaa, puoli-enkeli mainitsikin tuon avuttomuuden tunteen, mikä hänelle on todella vaikea kestää. Voisin kuvitella, että niin on tosiaan monen miehen kohdalla. Ja tässä asiassa kun he eivät voi todella tehdä mitään konkreettista helpottaakseen asiaa, eivät voi ottaa fyysistä puolta itselleen vaikka kuinka haluaisivat. Kunpa vaan ymmärtäisivät että meille naisille riittää heidän puoleltaan rakkaus ja ymmärrys hormonimyrskyjä ja muita asioita kohtaan... Ja että meidän pitää saada surra omalla tavallamme, vaikka mies tunteitaan ihan toisin käsittelisikin!

Kaiken kaikkiaan tuntuu kyllä, että ollaan miehen kanssa "hitsauduttu" tiukemmin yhteen tämän kriisin kanssa. Ja mies ei ole enää ihan niin herkkä ahdistumaan minun surusta, ja ollaan jopa pystytty yhdessäkin suremaan.
Välillä taasen tuntuu, että ollaan molemmat niin räjähdysherkkiä, että saadaan riita aikaiseksi mistä tahansa,vaikka juuston leikkaamisesta aamupalalla Mutta sellaistahan se aina välillä parisuhteessa on muutenkin.

*muoks* Tsemppiä Onneliina huomiselle suunnittelukäynnille! Toivottavasti pääsette etenemään pian.

 

Annuli: Niin totta tuo, että parisuhteessa noita riitoja ja kaikenmaailman vääntöjä riittää ihan muutenkin...

Nyt lähden elokuviin, ihanaa. Ootteko nähneet Lust.Caution?

Pitää ehkä kertoa leffaseuralle tästä lapsettomuudesta, koska hän pyysi minut mukaan erääseen projektiin kevääksi. Olisi ihana olla mukana mielenkiintoisessa jutussa, mutta en uskalla täysin luvata, että voin hoitaa hommani, jos noi IVF-jutut tulee päällekkäin sen kanssa. Pitäisiköhän kuitenkin kysyä ensin mieheltä kertoako, koska kyse on yhteisestä tuttavapariskunnasta?

 

Mä unohdin kokonaan tän uuden teknologian eli läppärit ja puhelimen kautta nettiyhteyden eli mä en ole ihan täydessä pimennossa. Tosin hieman kiireellä pitää kirjoittaa kun kaikki ei saa nähdä missä surffaa.

Puoli-enkeli: en mä tollaisia uutisia tilannut :hug: Koita jaksaa

Kiitos kaikille synttärionnitteluista

Täällä on juhlapäivä, menkat alkoi!!! Sen kunniaksi otan tässä siideriä ja kohta lähdetään kattoon Indikaa. Zumenonit aloitin tänään ja huomenna pitää soittaa polilta ultra-aika. Päivällä kävin vielä kahden tunnin issikka maastossa tunturissa joten tämä päivä on ollut ihan täydellinen.

Nyt ei ehdi osallistua tohon mies keskusteluun tarkemmin mutta samoilla linjoilla mennään myös meillä

 

Huomenta tytöt =) Ja taas maanantai...
Siisami, nykyajan tekniikka on ihmeellistä, ei tarvitse matkallakaan jäädä täysin paitsi palstan tapahtumista Onnea menkkojen alkamisesta kuten myös Katille! Täällä jo kp 33, eikä vieläkään mitään tapahtunut. Olisko nuo hormonit ihan sekaisin, viime yönä heräilin pari kertaa siihen että olin ihan hiestä märkänä. Ihan kuin Synarelan ja lugejen aikaan... Kuumettakaan ei pitäisi enää olla. No kyllä ne sieltä tulee, mutta jos alkaisivat tänään saatikka huomenna olisi suuri riski luomukierrossa että siirto osuisi vkonlopulle. Elikkä kyllä ne zumenonit on sitten pakko vaan aloitella. Olen kokoajan ihan kahden vaiheilla niiden kanssa. Minkä hintaisia muuten ovat? Kati on ainakin jo ostanut. Tietenkin voisi tehdä lähiapteekkiin sopimuksen, että veloittavat lääkkeiden hinnat suoraan kelalta, kun katto ylittänyt. En ole vaan vielä saanut aikaiseksi.

Kerroitko Onneliina eilen kaverillesi hoidoista? Tulehan kertomaan tänään miten lääkärinkäynti sujui.

 

Huomenta!
Hyvä oli leffa eilen.

Joo Annuli, kaverille yritin kertoa. Just ja just sain sanottua, että lasta yritetään ja hoito. Ja sitten puhuttiin jo jostain muusta. Oon niin äärettömän huono kieltäytymään pyynnöistä ja sitten tietty menin lupautumaan projektiin. Ei se kaveri nyt ehkä ihan ymmärtänyt että minkälainen hoito, ehkä se ajatteli että kasvohoito..

Mulla on muuten tässä ivf:n jälkeisessä kierrossa tullut iho aika huonoksi. Hormoneista ihan varmasti. Onko muilla havaintoja aiheesta?

Jännittää kyllä lääkäri tänään, voi kun se osaisi sanoa jotain toivoa antavaa. Onko teidän miehet muuten mukana noilla lääkärikäynneillä. Oisko hyvä suostutella toi mies mukaan jälkitarkastukseen? Vähän se jo eilen lupaili tulevansa.

 

Onneliina, meillä on tainnut mies olla mukana melkein kaikilla lääkärikäynneillä, punktiossa ja alkion siirrossa. Ilmeisesti on pitänyt itsestäänselvyytenä mukaan tulemisensa, koska ei ole tarvinnut vielä houkutella lähtemään. Minun mielestä on mukava , että mies osallistuu koska yhteinen asiahan tämä on...
Luulenpa, että lääkäri osaa tsempata sinua mukavasti tänään ja antaa toivoa, minulla oli ainakin PASin suunnittelukäynnin jälkeen paljon parempi mieli hetken aikaa. Ja meillähän oli sama lääkäri

Ehkäpä tuo iho tosiaan hivenen huonommassa kunnossa, vaikea sanoa. Mutta eniten minua v*tuttaa että olen lihonut nelisen kiloa hoitojen alkamisesta tähän päivään :kieh: Sen siitä saa, kun lohduttautuu herkuttelemalla ja jää sohvan pohjalle töiden jälkeen makaamaan. Tuo neljä kiloa on jo kuitenkin aikas paljon, alkaa olla todella punkki olo. Nyt pitää alkaa tekemään asialle jotain tai ei tule yhtään mitään!

 

Onneliina ja Annuli, minulla mies ollut mukana aina punktioissa ja siirroissa sekä selvittely lääkärinkäynneillä, mutta mm. uä käynneillä olen käynyt yksin kun muutenkin työn ja lääkärinaikojen sovittaminen on välillä todella vaikeaa. Onneksi mies on kuitenkin täysillä tukena ja omaan tapaansa rauhallinen asiassa kuin asiassa.
Juuri tässä suunnittelin kasvohoitoon menemistä kun minun iho on hieman kärsinyt näistä kaikista hormonilääkkeistä. Ihanaa rentoutusta ja hemmottelua hieman tässä kaipailenkin, joten täytyy varata aikaa...

 

(huutelen taas tänne väliin)
Onneliina, mulla meni iho selässä ihan hirveeseen kuntoon kun hormoneja piikittelin muutaman kuukauden viime vuoden puolella. Aikaisemmin ei mitään iho-ongelmia ole ollut. Lohdutukseksi voin kertoa, että nyt on kaksi kuukautta hoitotaukoa takana ja selkä on parantunut tosi hyvin, lähes entisellään jo. Tsemppiä! Väliaikaisia kiusoja, mutta samalla niistä vähän niinkun saa luvan pitää erityishyvää huolta itsestä ja omasta hyvinvoinnista, mikä on musta ainakin ihan kiva. :heart:

 

Ihanaa maanantain työpäivä taasen takana,ja taas tuntuu että olis vapaapäivien tarpeessa Onneksi on tulossa pari vajaata viikkoa pääsiäisen takia...

Missäs muuten Finttu on? Ei ole kuulunut sinusta aikoihin. Mites teidän PAS suunnitelmat?

 

Iltaa naiset!

a) mäkin lihoin 2-3 kiloa IVF-hoidon aikana, ja vasta 1 lähtenyt. (ehkä)
b) Annuli: meillä täydellisen samanlaista ollut kotosalla ukon kanssa, miehestä johtuva lapsettomuus on vaikeaa ollut mutta antanut meidän parisuhteeseen uuden ulottuvuuden, mies on herkistynyt puhumaan vaikeistakin tunteista. Se on ollut niin lähentävää, yhdessä itkeminen. pahinta on ollut kun se kokee mun tuskan omaksi syykseen ja kärsii välillä ajatuksineen...
c) olin tuijan juttusilla Felicitaksessa tänään..oli antoisin käynti koko hoitoaikana, vaikka vaan juteltiin. mä halusin vaan jutella ja tietää kaiken kaikesta.... puuh. antoi voimia ja valoa!!! Kyllä me NAISET onnistutaan jos vaan pää jaksaa odottaa...ja odottaa ja odottaa. Ainakin 4 IVF:n mahdollisuuden joka kerta yhtä hyvät. Nyt vaan pitää kuulemma saada ajatukset muualle ja nauttia keväästä ja rentoutua ja miettiä muuta mukavaa elämää. Lupasin yrittää =)
d) ihana nähdä ylihuomenna!!

 

Saana: Uskomaton suoritus nuo babyshowerit! Niiden läpi käyminen lapsettomuushoitojen keskellä olisi mitalin arvoinen suoritus. Siihen ei todellakaan kaikki pysty!

TUohon mies-keskusteluun: Me naiset pystytään/joudutaan käsittelemään tätä lapsettomuus asiaa ihan eri tasolla kuin miehemme -vaikka yhteinen asia tämä onkin. Täytyy muistaa, että me naiset koemme tämän kaikki hoidot kipuineen ja särkyineen oman napamme ympärillä ja tässä vaiheessa miehet ovat pitkälti "vain" vierestä seuraajina. Se varmasti aiheuttaa myös heissä hämmennystä. Ja lisää hämmennystä ainakin meidän katon alla on aiheuttanut mun yllättävät itkut tai muut ailahtelut, jotka ilmestyy välillä itsellekin yllätyksenä...siitä olen kuitenkin kiitollinen että tämä prosessi on lujittanut meidän suhdetta avioparina entisestään, joskin varmasti jättänyt samalla arvet molempien sisimpään. Meillä mies ei aluksi halunut olla lääkärissä mukana, mutta kerta toisensa jälkeen, kun kerroin mitä siellä tehdään, hän rohkeni tulla mukaan. Lopulta oli myös siirrossa mukana ja normi lääkärikäynneillä (jos työt antoivat myöden). Kaipa hänkin tarvitsi aikaa tottua ajatukseen, koska ei varmaan monet miehet (ilman tätä ongelmaa) naisen kanssa käy gynegologilla...

Onneliina: Mullakin iho on kukkinut kuin teini-ikäisellä. Taidankin varata tuon kosmetologiajan. Kiitti Iinekselle vinkistä!

Kärsikö teistä joku unettomuudesta Luge-kuurin jälkeen? Mulla on nyt viikko siitä kun lopetin Luget ja nyt vasta alkaa uni tasaantumaan. Vieläkin mua kiusaa päänsärky, mutta uni sentään maittaa paremmin. En ole koskaan kärsinyt aiemmin univaikeuksista, joten tämä(kin) on ihan uutta. Onko teillä ollut vastaavaa?

 

Moikka!
Joo, mäkin oon lihonnut kaikkien hoitojen aikana 3-5 kg. Tällainen siitä huolimatta, että harrastan erilaista liikuntaa noin 4 krt viikossa. Tuntuu, ettei noi kilot lähde millään pois. Jossain vaiheessa koitin olla laihiksella, muttei siitä mitään tullut, kun samaan aikaan "pumppasi" hormoneja kehoon.

Saana, kiva kuulla, että sulla oli miellyttävä ja positiivinen keskustelusessio Tuijan kanssa. Mun mielestä Tuija on lääkärinä kauhean empaattinen ja jaksaa kuunnella potilaansa tuntemuksia.



Oma (.) täällä tosiaan Zumenonit käytössä ekaa päivää. Ainakaan toistaiseksi ei oo mitään kummempia oireita ilmaantunut - onneksi.

Mukavaa tosiaan nähdä kaikki taas ylihuomenna! :heart:

Annuli, kyselit Zumenonien hintaa. Ostin niitä äskettäin muistaakseni 2 pakettia ja hinta oli vain 6,31 eur. Kerrankin pääsi halvalla!

 

Soittelin juuri Felicitakseen, ja ilmoitin päätyväni lääkkeelliseen kiertoon, koska laskujen mukaan ovis sattuisi luultavasti juuri torstaille tai perjantaille, eli siirto viikonlopulle. Lääkärillä ei ollut enää aikoja ensi torstaille, mutta hoitaja käy juttelemassa lääkärin kanssa ja yrittää järkätä sinne mulle ajan, ja soittelee siitä sitten myöhemmin. Toivottavasti onnistuu! Olen ihan täpinöissäni siitä, että pääsee taas itse asiaan =)

Todella mukava nähdä teitä huomenissa, odottelen sitä innolla!

 

Pitäisi siis mennä kasvohoitoon hemmottelemaan vähän itseään. Saiskohan siitä kela-korvauksia, kun lääkekattokin jo kohta ylitetty.. Seuraava tapaaminen kauneushoitolaan!

Äh, meillä oli eilen taas juhlat ja sitten loppuillasta mulle tuli kotona hillitön itkukohtaus, johon miehellä ei ollut sanottavaa. En pystynyt mitenkään selittämään. Itketti vaan niin äärettömän paljon. Kuulin siellä juhlissa että taas yksi meidän kaveri oli synnyttänyt viikonloppuna. Ja taas siitä katkeroitui. Muistelin kuinka pari vuotta sitten istuttiin yhdessä ravintolassa ja he olivat juuri tavanneet miehensä kanssa ja me jo silloin yritettiin lasta. Oispa helpottavaa, kun ei vaan muistaisi.

Tapaaminen merjan kanssa meni ihan ok. Hän oli ihana, kun kysyi monta kertaa, että miten minä jaksan. Taisi huomata, että alkaa jo ahdistaa. Hän sanoi, että toivotaan että huono tulos oli vaan sattumaa. Se voi ihan hyvin mennä vielä normaalin piikkiin. Ja sanoi, että ehdottomasti kannattaa yrittää vielä, jos vaan jaksan. No eihän sitä voi vielä ihan kokonaan luovuttaakaan?

Ihana Annuli ja Kati, että pääsette jo itse asiaan!

 

Kiva kuulla Onneliina, että eilinen lääkärissäkäynti sujui hyvin. Oliko puhetta milloin seuraava hoito alkaisi?
Nuita katkeruuden tunteita aina välillä tulee. Tuntuu niin väärältä, että toiset tulee raskaaksi tuosta vain, ja itse saa taistella asian kanssa. Ja miksi vielä narkkarit tai muut ihmiset, jotka eivät kykene lapsistaan huolehtimaan, pamahtelevat paksuksi yleensä kovin helposti? :kieh: Ei voi ymmärtää, mutta maailma ei vaan ole oikeudenmukainen.

Minä sain onneksi nyt Merjalle ajan ensi viikoksi ultraan. Aika samoissa mennään siis Katin ja Saanan kanssa. =)

 

Nyt tuli hirveä paniikki siitä, että jos siirto on 2vkon päästä, mies olisi tuloksen tultua juuri lähtenyt työmatkalle viikoksi. Elikkä jos nega napsahtaisi pitäisi surra yksin :headwall: Sain miehen tällä naputuksella suuttumaan oikein kunnolla. Huomaa kyllä, että on menkat...

 

Voi ei Annuli, miksi sä noin aattelet :| Plussahan sieltä tulee
Mutta oikeesti, lähteekö sun mies just sinä päivänä sille työmatkalle? Voi pahus silti, kun kyllä sitä plussaakin olis kiva yhdessä juhlistaa.
Kiva, kun olit kaipaillut, kyllä mä oon aina välillä taustaillut, mutta yrittänyt saada tätä asiaa pois mielestä, kun ahdistaa niin , että nuppi halkee. Terveyskeskuslääkäri pisti mut juttelemaan tästä lapsettomuusasiasta (+työpaikkasotkuista) psykologille, kun sanoin sille, etten voi kenellekään tästä puhua. Arvatkaapas, oliko se psykka itse raskaana? No oli tietysti. Kiva, kiva, lisää suolaa haavoihin. Sitten yks tuttu on tullu "vahingossa" raskaaksi ja toinen, ihan tarkoituksella, toisesta kierrosta. Puuh! Mua vaan itkettää ja itkettää ja työpaikan vaihtokin on edessä. Musta tuntuu, et oon tosi umpikujassa.
Soitin kyllä polille ultra-ajan, mut ei meillä ollu mitään PAS-suunnittelukäyntiä (?) kun teillä muilla on ollu. Ei tämmösessä depressoituneessa stressipesäkkeessä mikään ala kasvamaan kuitenkaan. Kun sais edes uuden työn, ni olis jotain muuta mietittävää. Mä oon oikeesti tosi masentunut, en tiedä mikä tähän auttas. Tiedättekö te?
Kiitos kun sain purnata.

 

Ala- ja ylä-asteen traumat ei ole turhia. Mä olen nyt kahtena päivänä hiihtänyt yhteensä noin 20 kilsaa ja sen on ollut yhtä tuskaa mulle, miehelle ja varmaan suksillekkin :kieh:

Menkat ja zumenonit siihen päälle niin on huuto tuntureilla kaikunut ja mä päätin olla hiihtämättä tällä reissulla enään metriäkään.

Mulla kanssa ultra ensi viikon keskiviikkona ja siirto näillä näkymin pääsiäisen jälkeisenä keskiviikkona eli Annulin ja Katin kanssa mennään aika tasatahtia. Vitsi kun olis ollut kiva taas nähdä ihmisiä mutta ensi kerralla sitten.

TAYS on kanssa alkanut sulattaa alkiot jo siirtoa edeltävänä päivänä kun ne viimeksi sulatettiin vasta samana päivänä. Ihan mukava tietää onko alkiot lähtenyt jakautumaan jo ennen siirtoa

Mites Stellan piinikset sujuu?

 

Annuli;Onnee menkkojen alkamisesta!!!! Ihanaa kun homma etenee ja eiköhän se hoitsu saa sen ajan järkättyä, niin pääsette pian pakkaselle.... :heart:

Kati;Voikun jännät ajat lähestyvät...

Matilda;Totta on et miehet tarvii aikaa sopeutua kaiken maailman lääkärissä juoksuihin...tuskin mun ukkoni enää haluais ihan tavalliselle gyne-käynnille osallistua

Kaikille lähettelen paljon optimistisia puhureita PUUUUUUUUUUUHHHHHHHHH

((.)) Hölskyvät lanteet täälläkin...miehen kans keskusteltu ja päädytty siihen että vielä kokeillaan menopur+pregnyl+peittojen pölyttelyä, ite olin kyl vähän toisella kantilla mut mielummin pidän kierron kurissä menopurilla kun teroilla...pelkkä ajatuskin teroista tai clomeista saa pahanolon aallon liikkeelle...*puistattaa*...nyt joudun aloittaa pistot päivän myöhässä, kun apteekki ei saanut menopuria täksipäiväksi... (pienen kaupungin haittapuolia)...:heart: :lla Puoli-enkeli

 

Finttu: Sun teksti olikin tullut tossa samalla kun kirjoitin omaani. :hug: Psykologilla käynti kuulosti todella hyvältä ajatukselta tohon psykologin raskauteen asti. Saitteko kuitenkin asioista keskusteltua vai olisiko mahdollista käydä jollain toiseella psykologilla? Noita täydellisiä epätoivon tunteita tulee meille kaikille. Sä olet ihan yhtä hyvä äiti ja ihan yhtä oikeutettu saamaan lapsen kuin kuka hyvänsä muukin. Voimia sulle :heart:

 

Finttu :hug: Olisko sulla mahdollisuutta mennä puhumaan jollekin muulle ammatti-ihmiselle, kun raskaana oleva ihminen ei varmasti ole nyt ehkä paras mahdollinen. Uskomaton tuuri kyllä!
Kyllä tämä on niin rankka asia, ettet taatusti ole ensimmäinen joka on oikeasti todella masentunut lapsettomuuden ja hoitojen ansiosta. Jos sinulla on pienintäkään taloudellista mahdollisuutta, voisitko lähteä hakemaan apua esim. yksityiseltä psykoterapeutilta ,jollei julkisella puolella ole muuta mahdollisuutta kuin tämä raskaana oleva psykologi? Luulen että tärkentä olisi nyt todella saada ammattiapua , jottei masennus kroonistuisi taikka pahentuisi entisestään. Ja kyllä sinussa alkaa vielä lapsi kasvamaan, eiköhän me kaikki hoidossa olevat jollain asteella depressoituneita stressipesäkkeitä... Mutta vakavasti ottaen, apua kannattaa todella hankkia, älä jää yksin pahan olon kanssa!

Mies tosiaan lähtee näillänäkymin työmatkalle 6.päivä, ja testipäivä voi tosiaan sattua siihen seuravalle päivälle, mitä luultavammin ainakin tälle työmatkaviikolle. Tein jo suunnitelmaa, että ottaisin pari lomapäivää siihen alkuviikolle, ja mikäli tosiaan huonosti kävisi ja tuntuisi etten jaksa olla yksin, menisin vaikka vanhemmille taikka anoppilaan hetkeksi aikaa.

 

Siisami, minulla tulee mieleenhiihdosta, että tulin kerran toiseksi kisoissa, kun meitä oli kolme osanottajaa Olin siis todellakin aika taituri... Tämä olikin sitten ainut mitali urheilukisoista kouluaikoina... Ihanaa loman jatkoa teille :heart:

 

Finttu; Kiva kun jaksoit tulla tervehtiin meitä, olin myös kaipaillut sinua :heart: Voi harmituksen harmitus tota sun olotilaasi...kunpa ois jotain järkevää ja lohduttavaa sanottavaa...yritetään, kuule mä uskon et nyt sä elät niitä kipeimpiä lapsettomuuden aikoja ja kun sä tuosta selviät niin huomaat, että olet eheytynyt ja ottanut pienen askeleen kohti lapsettomuuden "hyväksymistä". Taivahan tosi on että noi kipeetkin tunteet on jossakin vaiheessa käsiteltävä ja nyt kuulostaa siltä, että sinä elät niitä juuri nyt. Mä tiedän et nää sanat ei just tässä hetkessä lohduta, mut luota ja usko minuun, että ajastaan pahin kipu hellittää ja huomaat että elämässäsi on muitakin tärkeitä ulottuvuuksia ja kiinnekohtia joihin sitoutua antaumuksella. Mut anna tunteiden tulla, keskustele miehesi kanssa ja jos vointi ei ala korjaantua/helpottaa niin sitten ois varmaan hyvä jutella lääkärin kanssa asiasta, ettei depressiivisyys sais ylivaltaa...mä olen joutunut aikoinaan syömään pienen hetken "onnellisuus pillereitä" jotta pääsis pahimman kivun ylitse (eron yhteydessä) ja voin todeta et ne ja keskustelu ulkopuolisen kanssa sai elämän olemaan taas elämisen arvoista... mä en tarkoita että sä olisit samassa tilanteessa, mutta ota tää vaan niinkuin yhtenä vinkkinä :heart: Lähetän täältä sinulle ja miehellesi hurjasti ahdistuksen poisto säteitä...puuh...lähti jo..Rakkaudella ja lämmöllä puoli-enkeli :heart:

 

Siisami:Mä ihmettelinkin tos yhtenä päivänä et mistä se hitommoinen huuto kuuluu, niin se olikin siisami jodlaamassa pitkin lapin tuntureita Koitahan nauttia ja rentoutua :xmas:

Annulikin on aikoinaan ollut kärkikolmikossa...