Huomenta ihanat naiset!
Helsingissä niin upea aamu, että väkisinkin hymyilyttää - hienoa, että joskus näinkin. Kyllä nää viikot ja päivät sitten on erilaisia...
Kati: Mä taas olen just ihan intona, kun pääsen taas lugejen käyttäjäksi sunnuntaista eteenpäin! Ihan sairasta kyllä innostua siitä, tiedetään, mutta onpahan ainakin taas yrittämässä tehdä jotakin... Kai tässä on pakko myöntää, että mulla taisi olla epärealistisen korkealla toiveet tuon 1.ivf:n kanssa - kotonakin muistan sanoneeni, että hoidetaan nyt homma kerralla kotiin. Luulen, että mieskin jotenkin epärealisesti ajatteli, että jaahas, tämä on nyt sitten "varma" konsti ja kun vielä plussasin, niin meidän perhe-elämähän koki sellaisen onnenhuuman viikoksi, etten muista milloin. Kun se sitten karusti ja arkisesti loppui lyhyeen, tuli sellainen maaninen olo, että tässähän on ihan pakko yrittää heti perään...Ja siksi olin eilisen lääkeostoksista ihan tohkeissani ja luge-pakettien näkeminen oli ihan positiivinen tunne...Joo, ihan sairasta. Niin joo, sen toisen lääkkeen, Progynovan ( sama tarkoitus kuin zumenon?) osaltahan lääkäri antoi vähän suspectit ohjeet. Reseptissä lukee 3 x vrk mutta erillisessä hoitokertomuksessa lukee "vaginaalisesti". Noh, minähän sitten painelin duunin vessaan valmiina "operaatioon" mutta sitten olinkin ihan että mitä ihmettä, varsinkin kun näin ne pienet vaaleansiniset pillerit.Luinpa sitten siinä sitten pöntällä ne lääkepakkauksen ohjeet ja kun siellä ei puhuttu edes vaihtoehtona vaginaalisesta annostelusta, niin kyselin jo 2+:ssakin, mitä mieltä (kun en siis saanut lääkäriäni kiinni). Päädyin siihen, että kyllä se on suun kautta kuitenkin. Vessassa käynti siis kesti pohdintoineen sellaset 10 minuuttia - piru vieköön, kun tottakai vessan kohdalla käytävällä istuu vielä yksi hirveän komea ja kiva kollegamies... Se varmaan ihmettelee, että mitä hel...mä siellä vessassa aina ravaan ja viivyn aina suht pitkään...
Siisami: Juu, täytyy tähdätä niiden lugejen kanssa tällä kertaa vähän tarkemmin...
Katille vielä: Joo, tosiaan pääsen heti PAS:iin...Itsekin hämmästyin mutta olen kovin iloinen - taitaa olla mulle henkisesti jotenkin nyt aivan hirveän tärkeää, että pääsisi heti yrittämään josko sittenkin... Niin, tosiaan: jos luomuovis olis ollut tuloillaan ultran perusteella, niin sitten olisi voitu kuulemma heti tehdä inssi (jota me ei olla kokeiltu vielä lainkaan mutta tässä tapauksessa olisin voinut yrittää) tai sitten ihan vaan pregnyl-avusteinen luomuyritys, joita tietysti on tullut kokeiltua vaikka kuinka monta kertaa ilman tulosta mutta olisin kyllä suostunut siihen heti, jos vain olisi ollut mitään toivoa. Mutta kun siellä tosiaan ei oikein näyttänyt olevan kunnon johtofollia, niin luomuyritystä ei sitten oikein kannattanut ainakaan "rahalla" yrittää. Lähtökohtaisesti siis homman nimi on meidän kohdalla se, että emme halunnut odottaa meidän viimeisen 2-alkion oljenkorjen kanssa seuraavaan kiertoon asti, vaan tehdä joka tapauksessa ivf:n sitten seuraavasta kierrosta. Joten nämä alkiot olisi jätetty sitten odottamaan "hätävaraksi"
Lääkärini kuitenkin oli sitä mieltä, että koska mun kohdun limis oli eilen niin pullea ja hyvännäköinen vaikka taustalla oli se varhainen km (tai ehkä juuri siksi?), me selvitään niin kevyellä hormonihoidolla tässä kierrossa, että hyvin voidaan kokeilla PAS:ia heti perään. Jos siis on jotain siirrettävää vielä keskiviikkona...Voi että kun toivon!!!!!! Kysyin tietenkin, että onko siitä jotain haittaa mun kropalle, ja se lääkäri totesi yksikantaan, että ei siitä kyllä ole, eikä ole haittaa edes heti sitten tämän perään tehtävälle ivf:lle...Mutta nämä on nyt niitä kuuluisia lääkäreiden erilaisia näkemyksiä. En usko, että objektiivisesti oikeaa näkemystä me "maallikot" voidaan mistään saada vaikka kuinka yritetään....Periaattteessa: tottakai "lepokuukaudet" ovat sanansa mukaisesti hyvää tekeviä kropalle, mutta tuskin tämä heti tehtävä PAS nyt suorastaan haitallistakaan on, enkä oikein jaksa uskoa, että raskautuminen olisi jotenkin vaikeampaa nyt - tai siis sen vaikeampaa kuin se nyt muutenkin näyttää olevan....
Viime yönä kyllä (kun heräsin joskus aamuyöllä) muistin, että se pirullinen ominaisuus näissä hormonihoidoissa mulle näyttää olevan, että nukun tosi huonosti vaikka olisin väsynyt.
Mitäs muuta mun mielessä pyörisi. No ehkä se, että mun tekisi mieli kertoa mun äidille edes tosta km:sta - ja oikeastaan hoidoistakin, mutta sen suhteen mies haraa vastaan. Kyllä äiti periaatteessa muutamasta mun sanomasta asiasta varmasti tietää, että me yritetään ja varmaan se myös aavistaa jonkinasteiset hoidot mutta ei ole kysynyt mitään. Sitten taas toisaalta, en millään haluaisi, että se suree ja murehtii mun ja meidän puolesta. Tuntuu vaan oudolta, että olen aina puhunut vaikeistakin asioista aika paljon mun äidin kanssa. Ja sitten samaan aikaan: jos kerron km:sta ja siitä, kuinka hartaasti me yritetään koko ajan, niin se sitten väkisinkin alkaa joka kk odottamaan onnellisia uutisia - vanhemmat on sellaisia, ei ne sille mitään voi. Ja mitäs jos niiden uutisten kanssa vielä kestää kauankin...? Voi että miten moneen kertaa sitä onkaan suunnitellut ne koko ajan kuukaudella eteenpäin siirtyvät ajankohdat, jolloin raskaus olis niin pitkällä, että voisi kertoa vanhemmille ja kavereille...
Jatketaan myöhemmin, nyt aamukahville kollegoiden kanssa "muina naisina".
S
