Muutto maalle vai ei? Auttakaa..

Ei tänne maalle kannatakaan lähteä jos ei ole valmis tinkimään tietysitä jutuista, mutta ihan tasapainoista elämää täällä voi elää, lapsilla on kavereita, äidillä työ, harrastuksetkin ihan inhimillisen matkan päässä. Laiskan ihmisen ei kannata maalle eksyä kyllä täällä töitä saa tehdä. Talvella lumityöt, puiden kanto yms. tietysti talosta riippuen. Mutta kyllä sen itsestään melkeinpä tietää mihin on valmis. Minä en pois enää lähtis.

 

Meillä on työmatkaa 28 km, josta noin 20 km on 80 ja kesällä 100 nopeusrajoituksella. Silti työmatkaan menee kesällä 25 min ja talvella 30 min. Jos matkaa on noin 40 km niin siihen saa varata sen 40 min.

 

Me ollaan asuttu nyt vuosi maalla. Autorikot on kamala ongelma, kun ei kulje julkisia ja molemmat tarttis autoo (vaik on kaks autoo niin jos toinen temppuilee, ollaan kusessa). Pimeys on talvella rasittavaa, kun lapset ei haluu ulkoilla ja töiden jälkeen ei voi kun on pilkkopimeetä. Kesät, keväät ja syksyt on ihanaa kun on oma piha, ja luonto ympärillä mut talven aikaa kammoan. Kaverit on aika kaukana, saa nähdä miten ystävyydet alkaa sujua.

Mut en mä muuttais kaupunkiin mistään hinnasta.Täällä ei oo kyttääviä naapureita ja saa elää omassa rauhassa väljästi ja aivan upeita maisemia ihaillen.

 

Onko se sitten kamalan paha jos teini ei saa mennä ja tulla kotiin milloin tykkään? Haittaako se loppuviimein että se ostarilla syljeskely jää vähemmälle? Harrastukset asia erikseen - mutta joo, harmittaahan tuo teiniä, mutta pilaako teinin loppuelämän? Empä usko.

 

Juu kyllä 100 km yhteen suuntaan on vähän turhan pitkä työmatka. Jos vaan miehesi työpaikan löytää, niin muuttakaa ihmeessä. Kyllä maalla on mukavaa.

 

Mä en käsitä miksi maalla asuminen nähdään niin vaivanloisena? Ihminen kyllä löytää arkee kikat jos haluaa - ja toisaalta kumpi on parempi "harraste" aikuiselle lumityöt vai istua pleikan/tv:n ääressä illat? Kotipiha toimii punttiksena, ja omaa rauhaa saa kun vaan lähtee kävelemään.

Mitä kaupassa käynteihin tulee - tavaroita voi kyllä ostaa kerralla enemmän ja heurekaheureka - TYÖMATKALLA. eihän nyt hyvänen aika tartte erikseen lähteä, tää on jotain kerrostaloasujan logiikkaa jossa pohjakerroksen siwassa on pakko juosta monta kertaa päivässä. Pankki ym asiat voi niputtaa yhteen kertaan, ei mahdotonta mitenkään.

Mitä lasten kyytimiseen tulee. Sen lapsen tosiaan voi ajaa sinne kavereilla ja heittää vaikka polkupyörän auton takakonttiin. Pyöräilköön sieltä kavereiden kanssa vaikka sinne uimaan, tai minne ikinä haluaakaan. Ja edelleen olen sitä mieltä että koululaisen ei tarvitse joka ilta olla jossain menossa. Elämää pitää mahtua hetkiä rauhoittua, musta olisi vallan suotavaakin koululaiselle jolle koulupäivät on jo raskaita. Muutama harrastepäivä viikolle tietenkin mahtuu. Ja kuka estää kavereita tulemasta maalle, viikonloppukyläileenkin?? Teekee ihmeitä betoniviidakon kasvateille.

Asiat on just niin vaikeita kun niistä tekee. Jo pelkkä järjellisen tekemisen puute ajaa hulluutteen. Ei en todellakaan jaksa istua kahviloissa tai käydä ylitäydellä salilla iltaisin. Paljon mieluummin kannan niitä puita ja teen lumitöitä,

 

Mun mielestä ap:n tilanne on aivan ideaali juuri nyt, hyvä ja rauhallinen pientaloalue, lasten kaverit ja harrasteet varmaan lähempänä kuin maalla, työmahdollisuudet ja -matkat paremmat, tukiverkko aivan vieressä, miehellä jopa mieluisa työ.
Mä en keksi miksi muuttaisi vain neliöitten perässä korpeen, jos työkuviot ei ole selvillä, lapset eristäyisi ja itsekin eristäytyisi. Maalla ole sen turvallisempaa kuin taajamassakaan.

Mitä miehesi on mieltä? Mikä se talokuvio on, jos nyt on tällainen "mahdollisuus" tarjoutunut? Oletko sinä kyllästynyt, kaipaatko vähän uusia asioita elämään ja siksi intoilet tästä?

 

Itse en ole ikinä haaveillut maalle muutosta, mutta silti kuulostaa ihmeelliseltä maalla asumisen demonisoinnilta tämä ketju Jos haluatte asua maalla, niin muutatte sinne. Jos ette viihdy siellä, niin sitten esim. 5 vuoden päästä myytte sen talon ja muutatte jonnekin muualle. Ei siihen elämä lopu, vaikka tajuaisikin, ettei viihdy siellä.

Itse tykkään tosi paljon nähdä ihmisiä ja käydä erilaisissa tapahtumissa yms. En viihdy mieheni kanssa kahdestaan kovin pitkiä aikoja kerrallaan, vaan kaipaan paljon muutakin elämääni. Tämän vuoksi asun "kaupungissa" ja olen tyytyväinen elämääni.. Itse tykkään siitä, että voin töiden jälkeen käydä kotona suihkussa, syömässä ja lähteä sen jälkeen esim. ystävän kanssa kahvilaan. Tätä en tekisi juuri ikinä jos asuisin 40 km päässä, sillä en jaksaisi ajaa edes takaisin tai roudailla vaihtovaatteita, suihkukamppeita jne. työmatkoilla sen takia jos kaveri sattuu pyytämään töiden jälkeen kaupungille..

Mutta siis jos itse et kaipaa kovin extemporee kahvitteluja, ihmisvilinää, viihteellä oloa alkoholin kanssa jne. niin muuta ihmeessä sinne maalle. Ei se sen tyyliselle ihmiselle ole varmastikaan hirveää, joka viihtyy enemmän omissa oloissa ja kotona. Lapset kyllä tottuu elämään siellä missä tekin elätte, muuttavat sitten opiskelemaan isompaan kaupunkiin, jos sitä kovasti kaipaavat Ei isossa kaupungissa eläminen takaa kavereista ja eiköhän siellä maalla moni ole ns. samassa jamassa, joten ymmärtävät kyllä teidänkin muksuja..

 

[QUOTE="Mina";25664200]Itse en ole ikinä haaveillut maalle muutosta, mutta silti kuulostaa ihmeelliseltä maalla asumisen demonisoinnilta tämä ketju Jos haluatte asua maalla, niin muutatte sinne. Jos ette viihdy siellä, niin sitten esim. 5 vuoden päästä myytte sen talon ja muutatte jonnekin muualle. Ei siihen elämä lopu, vaikka tajuaisikin, ettei viihdy siellä.
[/QUOTE]

Meinaatkos että maalla saa asunnon kuin asunnon tosta vaan myytyä?

 

[QUOTE="Mina";25664200]Itse en ole ikinä haaveillut maalle muutosta, mutta silti kuulostaa ihmeelliseltä maalla asumisen demonisoinnilta tämä ketju Jos haluatte asua maalla, niin muutatte sinne. Jos ette viihdy siellä, niin sitten esim. 5 vuoden päästä myytte sen talon ja muutatte jonnekin muualle. Ei siihen elämä lopu, vaikka tajuaisikin, ettei viihdy siellä.

Itse tykkään tosi paljon nähdä ihmisiä ja käydä erilaisissa tapahtumissa yms. En viihdy mieheni kanssa kahdestaan kovin pitkiä aikoja kerrallaan, vaan kaipaan paljon muutakin elämääni. Tämän vuoksi asun "kaupungissa" ja olen tyytyväinen elämääni.. Itse tykkään siitä, että voin töiden jälkeen käydä kotona suihkussa, syömässä ja lähteä sen jälkeen esim. ystävän kanssa kahvilaan. Tätä en tekisi juuri ikinä jos asuisin 40 km päässä, sillä en jaksaisi ajaa edes takaisin tai roudailla vaihtovaatteita, suihkukamppeita jne. työmatkoilla sen takia jos kaveri sattuu pyytämään töiden jälkeen kaupungille..

Mutta siis jos itse et kaipaa kovin extemporee kahvitteluja, ihmisvilinää, viihteellä oloa alkoholin kanssa jne. niin muuta ihmeessä sinne maalle. Ei se sen tyyliselle ihmiselle ole varmastikaan hirveää, joka viihtyy enemmän omissa oloissa ja kotona. Lapset kyllä tottuu elämään siellä missä tekin elätte, muuttavat sitten opiskelemaan isompaan kaupunkiin, jos sitä kovasti kaipaavat Ei isossa kaupungissa eläminen takaa kavereista ja eiköhän siellä maalla moni ole ns. samassa jamassa, joten ymmärtävät kyllä teidänkin muksuja..[/QUOTE]

Lapsuudessa kauppaan ja "kylän keskukseen" ja kouluun oli joku 3km ja silti tuntui siltä kuin ois asunut Jumalan selän takana. Suurin osa luokkatovereista oli siel keskustassa ja kyl sitä jäi aika ulkopuoliseksi.

Mitä sitten jos koulu olisi 20km päässä.

Talvella kun sataa yöllä 20cm lunta niin autolla ei edes pääse töihin ku tie on aurattu ehkä puoleen päivään mennessä.

 

No minä tekisin sinne järvenrannalle noin sataneliöisen talviasuttavan lomakodin, jossa vietettäisiin viikonloput ja lasten kesälomalla ehkä aikuiset kulkisi osittain sieltä töihin, eli siellä oltaisiin pitkiä viikonloppuja. Taloon sellainen pohja, että sitä voisi laajentaa, jos joskus päättäisikin muuttaa sinne perheen kanssa kokonaan. Muuten muuttaisin sinne, kun lapset lentää pesästä. Silloin tilantarvekaan ei olisi niin suuri.

Kaupunkiasunnoksi sitten rivari, jossa olisi omaa pihaa, mutta ei liikaa. Lomapaikan ja kaupunkikodin päässä molemmissa ei jaksaisi hoitaa isoa puutarhaa. Neljä huonetta ja keittiö. Yövieraat tulisi tod näk enemmän sinne lomakodille.

Tällaisesta olen itse joskus haaveillut, ehkä sitten kun lapset on isompia. Meillä nyt okt maalla, mutta alakoulu alle 3km päässä, lähiö alle 2km eli lapsille on täällä kavereita. Yläkouluun 6km. Molempien työpaikoille n. 30km, Helsinkiin.

 

Mun mielestä ap:n tilanne on aivan ideaali juuri nyt, hyvä ja rauhallinen pientaloalue, lasten kaverit ja harrasteet varmaan lähempänä kuin maalla, työmahdollisuudet ja -matkat paremmat, tukiverkko aivan vieressä, miehellä jopa mieluisa työ.
Mä en keksi miksi muuttaisi vain neliöitten perässä korpeen, jos työkuviot ei ole selvillä, lapset eristäyisi ja itsekin eristäytyisi. Maalla ole sen turvallisempaa kuin taajamassakaan.

Mitä miehesi on mieltä? Mikä se talokuvio on, jos nyt on tällainen "mahdollisuus" tarjoutunut? Oletko sinä kyllästynyt, kaipaatko vähän uusia asioita elämään ja siksi intoilet tästä?

Kuvio on se, että se on miehen vanhempien talo, joka on menossa myyntiin.
Ovat ostaneet täältä kaupunista asunnon jossa ovat jo parin vuoden ajan olleet enemmän kuin tuolla maalla. Kävi liian raskaaksi kahdelle 7-kymppiselle niiden tiluksien hoito.
Minä en ole kyllästynyt, ei tämä mikään mun oma vouhotukseni ole
Mies muuttaisi mielellään, jos työkuvio selviäisi. Kyllä me tiedetään että me aikuiset kyllä viihdyttäis ja selvittäisi siellä, lähinnä tää nyt mietityttää lasten kannalta ajateltuna.
Onhan se totta, että nyt me asutaan ihan loistavalla paikalla. Ei kaupungista parempaa paikkaa löydy kun tämä.

Ja edelleenkin korostaisin että kukaan ei muuttais mihinkään jos miehen työpaikanvaihdos ei olisi varma ja mustaa valkoisella. Siis paikka pitäisi löytyä ensin, sitä ei missään nimessä voi tehdä että ottaa loparit ja alkaa sitten vasta kyselemään muualta paikkaa.

 

Chydenius tarjoaa upeita asuntoja Hangosta osoitteessa http://www.chyde.fi/myytavat_asunnot_hanko Miksei vapaa-ajan asunnoiksikin?!?