Me harkittiin yhteen muuttamista myös vajaan puolen vuoden seurustelun jälkeen. Ei kuitenkaan toteutettu suunnitelmaa vielä silloin, kun yritettiin olla järkeviä ja ajateltiin että se on liian pian ja etä ei pidä tehdä mitään niin radikaalia vielä alkuhuumassa jne. Jatkettiin seurustelua, muutettiin yhteen parin vuoden kuluttua ja kun siitä on vielä kulunut kaksi vuotta, ollaan menossa naimisiin.
Eli mikä on tarinan opetus? Ei mikään. Ehkä kaikki olisi käynyt aivan samoin vaikka olisi muutettu yhteen jo silloin ihan alussa, ja käytännössä sitäpaitsi lähes asuin poikaystäväni luona nuo ensimmäiset vuodet. Näin jälkeenpäin ajatellen luulen, että ne sinänsä vähäiset ongelmat, joita meillä oli parin ensimmäisen vuoden aikana alkuihastuksen tasoituttua, olisivat saattaneet kärjistyä jos olisimme jo eläneet yhteisessä taloudessa, kun jommalle kummalle olisi voinut iskeä ahdistus siitä, että on rynnännyt avoliittoon liian hätäisesti. Nyt ei ainakaan ole missään vaiheessa tullut sitä epäilystä, kun asiat ehtivät rauhassa kypsyä varmuuteen asti ennen toimintaa.