Yhteen muutto ajankohtainen, mitä ottaa huomioon?

[Wimma]

Moi Ellit!

Olen seurustellut poikaystäväni kanssa melkein 3 vuotta. Muutaman kuukauden päästä olemme muuttamassa yhteen, koska molemmat ovat valmistumassa ja pääsen vihdoin opiskelupaikkakunnalta kotikaupunkiini. Hän on jo siellä töissä ja suorittaa samalla opintojaan loppuun etänä.

Haluaisin teiltä vinkkejä, joita kannattaa ottaa huomioon kun muutamme yhteen. Mitä olisi hyvä ajatella ja sopia, kun kaksi ihmistä muuttavat yhteen? Kotityöt? Rahat ja laskut? Yhteinen aika? Mistä tulee riita helposti ja kuinka sen voisi välttää?

Olemme 24 vuotiaita, perheen perustaminen ei todellakaan ole suunnitelmissa vaan haluamme molemmat työllistyä opiskelua vastaavaan työhön. Kummankaan alalla se ei ole kovin helppoa, mitä jos toinen ei saakaan töitä? Kuinka työttömyys voi vaikuttaa parisuhteeseen?

Kaipailen siis keskustelua, vinkkejä ja neuvoja yhteenmuuttamisesta kun kokemusta ei vielä ole! Kiitos

 

[Neuvoja]

Katsopas täältä neuvoja, http://www.vaestoliitto.fi/yksilo-ja_pariterapia/artikkeleita/

Ei riitaa tule helposti jos ei tappelua aloita. Itsestä se on kiinni ja jos erimielisyyksiä tulee pitää pyrkiä rakentavaan sovitteluun eikä tappeluun.

 

[Viisas nainen]

Mitä on yhteen muuttaminen muuta kuin perheen perustamista, kahden ihmisen perhe?
Oletteko luomassa jotain kämppissuhdetta käytännön syistä vai parisuhdetta rakkaudesta? Jäi hieman epäselväksi.

Kolmen vuoden seurustelun jälkeen olettaisi sinun jo tuntevan toisen tavat: rahankäytön, kotitöiden teon, harrastukset yms. Sen tiedon pohjalle voi rakentaa paljon ja se, mitä et tiedä, selviää ajan myötä. Me emme osaa täällä kertoa.

 

[Wimma]

Perheen perustamisella tarkoitin jälkikasvua, jos jäi epäselväksi.

Tottakai rakkautta on! Mutta omat vanhempani ovat eronneet ja olen saanut ehkä sen takia hiukan kyynisen asenteen siihen, kuinka onnistua asumaan saman katon alla onnellisesti. Sitä en ole koskaan nähnyt läheltä...

Ja totta, ei kukaan täällä voi kertoa millainen poikaystäväni on mutta sitä en pyytänytkään vaan enemmänkin omia kokemuksianne siitä, miten sopeuduitte samaan kotiin ja mitkä asiat aiheuttivat erimielisyyksiä tai riitoja.

Olen onnellinen enkä halua menettää tätä suhdetta siihen että kasvetaan erilleen ja meillä ei jossain vaiheessa olekaan mitään muuta yhteistä kuin asunto! Tämä liittyy ehkä enemmänkin pelkoon suhteen väljähtymisestä, koska edellisessä suhteessani niin kävi...

 

[nnnn_]

Älä siedä suunsoittoa tai kiusaamista miehen taholta!
Kun sinä käsket siivota, ja hän alkaa väännellä naamaansa ja naureskelemaan, lähde välittömästi etsimään omaa kämppää.

Älä siedä myöskään älyttömiä jätkäporukoita kämpässä yötä myöten, äläkä kiroilua ja huonoa käytöstä miehiltä.

Älä missään nimessä suostu siihen, että toinen ei hoida omaa osuuttaan kotitöistä. Mutta kannattaa miettiä myös sitä, kannattaako kaikkia kotitöitä jakaa tasan: eli onko jotain mistä mies pitää enemmän. Helpompi saada tekemään jos homma on jotain mihin miehen aivot riittää.

Pitkän kokemuksen ja myös naisystäviä kuunnellen ja vertaillen olen oppinut että harva mies suoriutuu imuroinnista ja pölynpyyhinnästä kovin hyvin. Kannattaa hoitaa ne itse ja käskeä ukon viedä roskat ja vaihtaa talvirenkaat, monet miehet kokee ne mielekkäämmäksi.

Tuulimyllyjä vastaan ei kannata taistella: jos näet että miehestä ei kertakaikkiaan ole johonkin kotityöhön, tai ei huutojenkaan jälkeen opi jotain sukkkia laittamaan pyykkkiin tms. niin luovuta suosiolla ja keksi jokin luova ratkaisu, esim keksi vaikka seinälle "koripallo"verkko, ja sen alapuolelle pyykkikori: miehelle tulee heti kunniatehtäväksi osua sukkapallolla "koriin".

Pähkinänkuoressa: kun kymmenen kertaa olet sanonut, ja se ei mene kaaliin, niin silloin ei ole ainakaan sanomisen puutteesta kyse, vaan geenivirheestä, ja siihen ei auta opetus vaan luovuus! Pysyy hymyt molempien naamoilla. Vältä turhaa riitelyä: miehet on tosi herkkiä kun ne ei aina ymmärrä että sanomisen ja huutamisen välillä on vissi ero.

 

[tippaleipä]

Kannattaa sopia etukäteen käytännön asioista, koska nimenomaan kotitöistä ja rahankäytöstä tulee eniten riitaa. Maksatteko kaikki yhteiset kulut puoliksi kuten vuokra, sähkö, tv-lupa, vesi, vakuutukset, ruoka? Kuinka usein siivotaan (riittääkö kerran viikossa?), siivotaanko yhdessä, tehdäänkö ruokaa yhdessä, haluaako kumpikin opetella ruoanlaittoa? Onko okei, että esim. mies tuhlaa rahat autoon ja pelaamiseen ja nainen vaatteisiin ja meikkeihin, eikä rahat riitä kunnolla ruokaan ja yhteisiin menoihin? Entä jos toinen on työttömänä, niin onko okei, että enemmän ansaitseva käy yksin ravintolassa syömässä, koska köyhemmällä ei ole siihen varaa?

Kannattaa alusta asti opetella puhumaan vaikeistakin asioista. Jännä juttu, että usein esimerkiksi rahaan ja siivoamiseen liittyvät pitkittyneet erimielisyydet heijastuvat seksielämään. Alussa varsinkin nainen antaa helposti anteeksi rakkauden nimissä, mutta jos mieheltä ei tunnu saavan vastaavia hyvittäviä tekoja, niin naisenkin anteliaisuus hyytyy lopulta. Mykkäkoululla, protestoimalla ja vihjeitä antamalla ei saada ongelmia ratkottua, vaan ainoastaan lisää sekaisin.

 

[Wimma]

Kiitos, tosi hyviä pointteja! Varsinkin tuo sukkakori-juttu. Uskoisin että toimisi 100% varmuudella omalle kullalle

Helpottaako yhteinen tili mielestänne raha-asioiden hoitoa?

 

[nauroin ääneen]

Helpompi saada tekemään jos homma on jotain mihin miehen aivot riittää.

Pitkän kokemuksen ja myös naisystäviä kuunnellen ja vertaillen olen oppinut että harva mies suoriutuu imuroinnista ja pölynpyyhinnästä kovin hyvin. Kannattaa hoitaa ne itse ja käskeä ukon viedä roskat ja vaihtaa talvirenkaat, monet miehet kokee ne mielekkäämmäksi.

Tuulimyllyjä vastaan ei kannata taistella: jos näet että miehestä ei kertakaikkiaan ole johonkin kotityöhön, tai ei huutojenkaan jälkeen opi jotain sukkkia laittamaan pyykkkiin tms. niin luovuta suosiolla ja keksi jokin luova ratkaisu, esim keksi vaikka seinälle "koripallo"verkko, ja sen alapuolelle pyykkikori: miehelle tulee heti kunniatehtäväksi osua sukkapallolla "koriin".

Tuo ylläoleva kuulostaa kuin puhuisit lapsesta tai eläimestä...

En tiedä olenko sitten yksissä jonkinlaisen geenimutaation kanssa, mutta meillä miehen suorittama pölyjenpyyhintä ja imurointi ovat priimaa, kunhan olen kertonut hänelle mitkä omat standardini ovat ja perustellut ne. Ehkä asiaan vaikuttaa se, että mieheni on asunut omillaan 16-vuotiaasta lähtien eli 14 vuotta. Samasta syystä sukat ja muut vaatteet menevät ilman pallopelejä pyykkikoriin kuten ne aikuisella täytyy mennäkin ilman pallopelejä.

On hieman epäsuhtainen kotitöiden jako jos mies vaihtaa vain renkaat (1 tunti 2 kertaa vuodessa) ja vie roskat (1 minuutti 2 kertaa viikossa) kun taas nainen hoitaa imuroinnit ja pölynpyyhinnät (pari tuntia joka viikko). Ei kotitöissä ole kyse mistään mielekkyydestä tai hauskuudesta vaan yhteisesti sovituista hommista jotka pitää hoitaa. Sama kannattaa opettaa lapsillekin - kotitöistä ei tarvitse nauttia mutta ne tarvitsee kyllä tehdä.

 

[Jälkiviisas]

Olen muuttanut alle vuosi sitten yhteen, ja tilanne alkaa jo tulehtua. Minulla on hankala olla erinäisistä syistä:
ajattelin, etten halua yhteen muutettuammekaan "ahdistaa" miestä, joten olen antanut hänen olla mahdollisimman vapaasti "kuten ennenkin". en ole vaatinut siivouspäiviä, joten niitä ei ole, en ole vaatinut yhteisiä/omia aikoja, joten niitä ei ole. Lisäksi minusta tuntuu vaikealta olla oma itseni miehen kotona ollessa, jos olen yksin olen ihan erilainen, vapautunut ihminen.

Eli ei kovin ruusuinen kuva avoliitosta?

Tuntui alkuvuodesta, ettei yhteistä aikaa ole (minun työajoista johtuen), mutta kyllä sitäkin olisi ollut, jos olisin jotain osannut vaatia, esim. että tiettyinä päivinä ollaan yhdessä, kun muuten ei ehditä. Oleminen on epämääräistä: ollaan saman katon alla, mutta en tiedä pitäisikö tehdä omiani vai järjestää jotain "laatuaikaa". tämä hämmentää minua. Mies tekee töitä iltaisinkin kotona, joten usein on sellainen olo että olen vain häiriöksi enkä uskalla puhua mitään... tervettä. Jos nyt saisin uudelleen tehdä asiat, vaatisin erikseen selkeän oman ja yhteisen ajan. En siis halua olla 24/7 yhdessä, vaan selkeästi tietää, milloin sen aika on, sillä usein olen sitten kiireisenä aikana jäänyt kotiin yhteisen ajan toivossa, mutta mies onkin sitten saanut inspiksen työntekoon ja minä olen jäänyt "roikkumaan". Sitten taas tulee syyllisyys, jos itse lähden johonkin silloin, kun olisi mahdollisuus olla yhdessä.

Muutenkin vaatisin enemmän jakamista, monesti en tiedä toisen suunnitelmista ja joudun sanomaan esim. kavereille "kyllä minä pääsen, mutta miehen suunnitelmista en tiedä mitään", eli ei voi suunnitella yhteisiä menoja mitenkään.

tuntuu, ettei minulla ole minkäänlaista otetta parisuhteesta ja se alkaa tuntua pahalta. Tuntuu, että olisi helpompaa täysin yksin, kun muutenkin olen koko ajan henkisesti yksin!

Ja tosiaan, seurustellessa tilanne ei ollut tämä, jos ihmettelette yhteenmuuttoa Silloin toisen tapaaminen myös merkitsi sitä yhteistä aikaa, oma aika oli selkeästi omaa.

 

[yhteisestä ajasta]

Luulen, että tuo yhteisen ja oman ajan jakaminen on varsinkin nuorilla pareilla tosi tärkeä asia. Usein naisilla on kova tarve olla yhdessä mahdollisimman paljon, mutta nuorilla miehillä usein kaverit ovat vielä kovin tärkeitä (jopa tärkeämpiä kuin avovaimo). Siksi olisi hyvä keskustella, että jos menojalka kovasti vipattaa, että kuinka usein voi käydä harrastuksissa, baareissa ja kavereita katsomassa. Kovin itsenäisellä pariskunnalla voi riittää se, että nähdään vain ilta pari viikossa, mutta jollekulle toiselle taas 1-2 menoa joka viikko voi olla liikaa.

Itse seurustelin muusikon kanssa, joka treenasi työpäivän jälkeen 3-4 kertaa viikossa iltaisin ja aika usein pe- tai la-iltoina oli keikat. Keikan jälkeinen päivä meni univelkoja ja krapulaa potiessa. Meillä ei siis ollut yhteistä aikaa kuin 1-2 iltaa viikossa ja silloinkin oli usein tarvetta nähdä muita kavereita tms. Totesin jossakin vaiheessa, että tämä systeemi ei sovi minulle enkä edes halunnut enää sopeutua siihen, ettei meitä yhdistänyt muu kuin yhteiset kulut ja muutama yhteinen tunti öisin.

Tällä hetkellä mies opiskelee 3 iltaa viikossa ja minulla menee lasten harrastuksissa ja ylitöissä noin 3 iltaa viikossa (tietysti yleensä osittain eri illat). Meillä tilannetta auttaa suhtautuminen asiaan eli tiedämme, että mikään menoista ei ole pysyvää. Jos mies jää esim. ylitöihin tai menee opiskelemaan, niin yritän silloin järjestää sellaisille illoille omia menojani esim. kampaajaa, kaverilla käyntejä jne. Toki suhde pysyy tuoreena, mutta pidän tärkeänä sitäkin, että viikonloppuisin pääsääntöisesti olemme yhdessä, vaikka sitten ihan kahdestaan kotosalla tai sitten käydään sukuloimassa tms. yhdessä.

 

[meri<<]

Kiitos, tosi hyviä pointteja! Varsinkin tuo sukkakori-juttu. Uskoisin että toimisi 100% varmuudella omalle kullalle

Helpottaako yhteinen tili mielestänne raha-asioiden hoitoa?

Me puhuttiin ennen yhteen muuttoa selväksi raha-asiat. Mies olisi halunnut yhden yhteisen tilin (kun kerran pariskunta ollaan...) mutta minä haluan että itselleni jää ihan omaa rahaa omiin menoihin, muuten en koskaan raaskisi tuhlata rahaa itseeni.

Sovimme siis, että meillä on 3 pankkitiliä, molemmilla omansa ja yksi yhteinen. Yhteiselle siirrämme joka kuukausi molemmat saman summan (suurinpiirtein sama nettopalkka) ja sieltä maksetaan ihan kaikki yhteiset menot, molemmilla on siihen tiliin kortit. Omat pankkitilit hoidetaan sitten miten kumpikin hoidetaan, se ei kuulu toiselle.

Samoin sovimme kotityöt - minä teen arkisin pääasiassa, koska miehellä menee 3 tuntia päivässä työmatkoihin, ehdin tehdä kaiken kotona kun mies istuu junassa. Hän muutti siis minun paikkakunnalleni ja kulkee töissä entisessä työpaikassaan. Viikonloppuisin tehdään kaikki hommat yhdessä.

 

[-------n]

Tuo ylläoleva kuulostaa kuin puhuisit lapsesta tai eläimestä...
meillä miehen suorittama pölyjenpyyhintä ja imurointi ovat priimaa, kunhan olen kertonut hänelle mitkä omat standardini ovat ja perustellut ne.

No ei se sinunkaan mutanttisi itse ällännyt standardeja priimapyyhinnälle, ainakaan omien sanojesi mukaan.

Ihmeelliseltä muuten kuulostaa, että mies on yksin asumalla siivoksen oppinut. Harvinaista on ainakin, mutta onneksi olkoon jos olet moisen helmen löytänyt.

 

[Näin meillä]

No minä olen työtön, rahat on yhteisiä joten vaikka vähemmän ansaitsen ei minun tarvitse leikkiä kerjäläistä. Typeräähän se olisikin vaikka olenkin kuullut tapauksia jossa ihmiset näin käyttäytyvät... Jos mieheni jäisi työttömäksi ja minä olisin töissä maksaisin toki enemmän kulujamme.

Myöskin työttömyydestä johtuen teen suurimman osan kotitöistä, aikaa on kun mies on töissä. Kun töitä saan asia keskustellaan uudelleen riippuen sen mukaan kummalla on enemmän aikaa. Viikonloppuisin mies kokkaa ja minä tiskaan.

Molemmilla on omat tilit, jos toiselta rahat loppuu niin toinen avittaa.

 

[.............]

Yhteen muutto ajankohtainen, mitä ottaa huomioon?"

ota huomioon että yhteenmuutto merkitsee suhteen alamäkeä.

 

[samassa tilanteessa]

Myös meillä on virallinen yhteenmuutto käsillä, tosin olemme seurustelleet vasta vajaan vuoden. Lisäksi olemme hieman teitä vanhempia, vähän kolmenkympin molemmin puolin. Mä olen viimeiset 3 kk asunut poikaystäväni luona epävirallisesti. Meillä työnjako on se, että se tekee joka ehtii ja osaa. Onneksi poikaystäväni osaa paljon. Mun on vaikea kuvitella, että meillä tehtäisiin mitään sopimusta töiden yms. jakamisesta tai että sitä edes suunniteltaisiin tarkkaan etukäteen. Arkena teen itse ehkä enemmän, koska kumppanini päivät ovat pitkiä ja hän on usein matkalla.

Raha-asiat tulemme varmaan toteuttamaan niin, että mies maksaa asumisen (hänen asunto) ja minä sitten sähkön, tv-luvan ja vakuutukset. Ruoka- ja matkustuskuluja maksamme suurin piirtein puoliksi. Mies maksaa vähän enemmän koska syö enemmän;o).. Ei vaan, mies maksaa enemmän yhteisistä menoista, koska hänen tulonsa ovat selvästi suuremmat.

Tähän mennessä pientä eripuraa on tullut lähinnä sisustukseen liittyvistä jutuista. Minä olen kiintynyt vanhoihin huonekaluihini ja mies taas tykkäisi modernimmasta. Tosin uskoisin, että tässäkin molemmat tulevat vähän vastaan ja sopiva molempia miellyttävä keskitie löytyy.. Meillä suhde perustuu siihen, että molemmat tulevat toisiaan vastaan. Haluamme elää yhdessä ja se vaatii välillä omasta edusta luopumista.

Luin surullisena niminerkin nnnn_ tekstiä. Todella alentavaa ja epäkunnioittavaa tekstiä. "helpompi saada tekemään jos homma on jotain johon miehen aivot riittää.." "tai ei huutojenkaan jälkeen opi..." Minä rakastan ja kunnioitan miestäni, enkä koskaan kertoisi hänestä tuohon sävyyn. Tiedän tiedän, nyt joku ajattelee, että olemme olleet yhdessä suhteellisen vähän aikaa. Pitää paikkansa, mutta meillä molemmilla on takana pitkät suhteet, eikä niissäkään eläminen perustunut sääntöihin ja standardeihin saati huutamiseen.

 

[nauroin ääneen]

No ei se sinunkaan mutanttisi itse ällännyt standardeja priimapyyhinnälle, ainakaan omien sanojesi mukaan.

Ihmeelliseltä muuten kuulostaa, että mies on yksin asumalla siivoksen oppinut. Harvinaista on ainakin, mutta onneksi olkoon jos olet moisen helmen löytänyt.

No hänen äitinsä on vanhaa koulukuntaa eli miehille siivouksia opeteta, joten hän on itsekseen ne oppinut menettelevälle tasolle, on luonnostaan sitten ilmeisesti keskivertomiestä siistimpi. Pakkohan se on lopulta oppia kun ei sitä kukaan muukaan sinkkumiehelle tee.

Ei kuitenkaan ennen "koulutustani" tajunnut kaikkia hienouksia kuten miksi maton altakin pitää imuroida, millä aineella vessan peilikaappi tulee kirkkaimmaksi, mistä pölyjen pyyhkiminen kantsii aloittaa ja tehdäänkö se ennen vai jälkeen imuroinnin tms =) Itse olen näistä tarkka, kun ei hyvin tehtyyn siivoukseen mene sen enemmän aikaa kuin huonoonkaan. Mutta siis pointti nyt vain oli minulla se, että mielestäni on aikuista ihmistä ihan turha lahjoa ja leikittää ja oma mieheni myös suuttuisi moisesta älynlahjojensa aliarvioinnista.

 

[Tukka nousee pystyyn]

Elän toista liittoani, eka keski lähes 30 v. En iki maailman päivänä ymmärrä, että koti on naisen koti, jossa toimitaan/siivotaan/ruokaillaan hänen sääntöjen ja standardiensa mukaan. Eikö yhteinen tarkoita, että molemmilla on yhtä suuri äänioikeus?

Todella halveksuvaa pitää miestä älykääpiönä, joka jujuttamalla tai leikkimällä tai pakottamalla saadaan tekemään temppuja. Hankkikaa mieluummin koira.

 

[naurattaja]

Ei kuitenkaan ennen "koulutustani" tajunnut kaikkia hienouksia kuten miksi maton altakin pitää imuroida, millä aineella vessan peilikaappi tulee kirkkaimmaksi, mistä pölyjen pyyhkiminen kantsii aloittaa ja tehdäänkö se ennen vai jälkeen imuroinnin tms =) Itse olen näistä tarkka, kun ei hyvin tehtyyn siivoukseen mene sen enemmän aikaa kuin huonoonkaan. Mutta siis pointti nyt vain oli minulla se, että mielestäni on aikuista ihmistä ihan turha lahjoa ja leikittää ja oma mieheni myös suuttuisi moisesta älynlahjojensa aliarvioinnista.

NO, miehiä on erilaisia. Jotkut ovat älykkäämpiä ja jotkut vähemmän. Kuten luontokappaleet aina.
Lahjonta ja leikittäminen tekee joskus hyvää parisuhteessa: jos toinen tahtoo jotain tapahtuvaksi ja se on tärkeää, ja toinen ei suostu, on kaksi vaihtoehtoa:

Joko vedetään naama norsunpierulle ja väitellään asiasta, tai sitten keksitään jotain kivaa.

Ei miehen erilaisuuden ymmärtäminen ole mitään älynlahjojen aliarviointia. Se on taas asia erikseen, sitäkin tulee harrastettua.

 

[nauraja elli]

NO, miehiä on erilaisia. Jotkut ovat älykkäämpiä ja jotkut vähemmän. Kuten luontokappaleet aina.
Lahjonta ja leikittäminen tekee joskus hyvää parisuhteessa: jos toinen tahtoo jotain tapahtuvaksi ja se on tärkeää, ja toinen ei suostu, on kaksi vaihtoehtoa:

Joko vedetään naama norsunpierulle ja väitellään asiasta, tai sitten keksitään jotain kivaa.

Ai - meillä ei tehdä kumpaakaan vaan neuvotellaan ihan järkevästi ja asiallisesti. En myöskään pidä miestäni luontokappaleena, siinä mielessä kuin metaforaa yleensä käytetään eläimestä tmv.

Meillä ne standardit ovat yhteisesti neuvoteltuja, mies ei esimerkiksi suostunut siihen että lakanoita pitää silittää, mutta siivouksen suhteen konsultointipanostani sääntöjen luomiseen kysyttiin eikä niitä vastustettu, joten ne jäivät voimaan. Mies on taas opettanut minulle muita sääntöjä, esim. yhteisen tietokoneen käytössä miten huolehdimme tietoturvasta jne.