Yhteenmuutto -milloin on sopiva aika?

[Mona]

Moi!

Olemme seurustelleet poikaystäväni kanssa noin vuoden ja meillä menee todella hyvin. Suurempia riitoja meillä ei ole ollut ja viihdymme toistemme seurassa todella hyvin.

Kokeilimme noin kuukausi sitten yhteisasumista, kun hänen kaverinsa asui hänen asunnossaan, ja se meni todella hyvin. Nyt hän on kuitenkin muuttanut takaisin omaan asuntoonsa ja minä asun omassani. Olen kysynyt häneltä mitä mieltä hän olisi yhteisasumisesta. Hän sanoo, että se olisi hyvä idea, mutta mitään sen kummempaa ei ole kuitenkaan tapahtunut.

Itse haluaisin pistää hynttyyt yhteen, mutta mitään ei näytä tapahtuvan. Onko teillä samankaltaisia kokemuksia tästä asiasta? Eli mitä tässä kannattaisi nyt tehdä? En viitsisi hiillostaa häntä sen enempää, mutta toisaalta en kestä itse tätä epätietoisuutta asiasta. Kun välillä tulee mieleen, että tuleeko tästä mitään. Toisaalta olemme seurusteleet vasta vuoden, eli onko tämä hätiköintiä? Vai mikä olisi sopiva aika muuttaa yhteen?

Kiitos jo etukäteen.

 

[Lisa]

Me muutettiin puolen vuoden jälkeen ja hyvin on kestänyt jo 7 vuotta. Eli riippuu ihan teistä ja suhteestanne. Mielestäni sen kyllä tietää, jos toinen on se oikea.
Ei kannata alkaa painostaa miestä, mutta jos idea on molemmista hyvä, niin siitä vaan sitten hynttyyt yhteen!

 

[jemma]

Me muutettiin aika pian yhteen,oltiin oltu yhdessä 9kk.Sitä ennen "asuttiin" epävirallisesti yhdessä pelkästään viikonloppuisin 4kk.Kyllähän yhdessä asuessa tulee toisesta esiin ihan uusia puolia.Reilu vuosi on nyt muutosta ja muuhun virallistamiseen ei ole kiire.Itse tota vkl-asumista hänelle ehdotin (hän oli viikot koulussa muualla) ja mies sit ihan virallista koska tuli muutto toiselle paikkakunnalle.

 

[JJ]

Jos kyseessä on nuori pari (alle 25 v), niin yhteenmuutolla ei tosiaankaan ole mitään kiirettä. Parempi tutustua toiseen kunnolla, jottei tule tehtyä hätiköityjä päätöksiä. On myös parempi, että yhteenmuutto on kummankin vapaasta tahdosta tapahtuva päätös eikä sitkeämmän osapuolen painostuksen tulosta.

Ekassa vakavassa suhteessani seurustelua kesti kolme vuotta eli opiskelujeni ajan (vanhempieni luota oli lyhyt matka kouluun) ja tässä nykyisessä seurustelusuhteessa seurustelua on takana lähes kaksi vuotta ja vieläkään ei ole ollut puhetta yhteenmuutosta. Tai siis minä halusin aluksi yhteenmuuttoa kovasti, mutta mies ei. Nyt kun intohimo on laantunut, olen vähän kyseenalaistanut sitä, onko mies minulle oikea.

Ei kai kenenkään kohdalla voi sanoa, mikä on oikea hetki muuttaa yhteen. Toisaalta sanotaan että hiljaa hyvä tulee, mutta toisaalta onhan niitä salamarakastumisiakin. Pääasia on, että raha-asioista on sovittu etukäteen ennen yhteenmuuttoa (kumpi maksaa mitäkin) ja myös siivous on yhteinen asia kuten ruoanlaittokin. Jos toinen siivoaa ja kokkaa enemmän, niin silloin periaatteessa toinen voisi hyvittää sitä maksamalla esim. vuokrasta enemmän. Yksi tärkeä asia on tietysti myös tyydyttävä seksielämä. Samoin vapaa-ajankäytöstä olisi hyvä olla samantyyppiset käsitykset. Jos kyseessä on hyvin nuori mies, hänelle saattaa olla tärkeää kaverit ja baarielämä, jolloin riitaa voi syntyä siitä, jos nainen on viikonloppuisin yksin tyytymättömänä ja mies baarissa iloisesti hiprakassa. Jos suurempia ongelmia ei ole tai niistä voidaan sopia kompromissi, yhteiselämä tuntuu ihan hyvältä idealta.

 

[Mona]

Itse olen 27 ja poikaystäväni 29.

Asuntoni on omistusasunto ja poikaystäväni asuu vuokralla. Eli periaatteessa hän muuttaisi luokseni asumaan. Voiko tässä olla jokin pointti?

Ajankäytöstä ei ole ollut ongelmia. Eli lähes kaikki viikonloput olemme kahdestaan kotona. Noin kerran kuussa käydään kavereiden kanssa baarissa.

 

[Äiti]

Miettikää vaan sitten sitä, että kun kerran muutatte yhteen, eroamisen kynnys nousee huimasti. Sitten kun on yhteiset telkkarit, stereot ja sängyt, imurit ja sohvat, ei kovin helposti erota kun se on käytännössä niin "hankalaa" vaikka suhteessa ei olisi enää mitään.

Uskon, että moni nuori avopari on yhdessä tavan vuoksi ja koska ei viitsitä erota ja ihan ok menee näinkin, eikä me riidelläkään koskaan mistään..... vaikka kaikki kipinä suhteesta olisi kadonnut ja se "vaan on".

Älkää ainakaan muuttako yhteen siksi, että se on taloudellisesti helpompaa ja kun "kuitenkin asutaan vaan yhdessä asunnossa ja rahaakin jäisi enemmän käteen". Jos oma lapseni olisi muuttamassa vähänkin epäröiden avoliittoon, olisin valmis maksamaan hänen vuokransa ja laskunsa ettei sen takia ainakaan muuttaisi yhteen.

Minusta yhteen voi muuttaa sitten kun suhde on niin vakavalla pohjalla että voisi ajatella yhtä hyvin menevänsä naimisiin. Eli hääpäivä lyödään lukkoon (vaikka vuodelle 2009) ja sitten voidaan muuttaa kimppaan.

 

[Lisa]

Olen aikalailla samaa mieltä Äidin kanssa.
Olette kuitenkin sen ikäisiä, että jos toinen tuntuu oikealta kumppanilta ja elämän arvot ovat samanlaiset ja olette vakavissanne toistenne suhteen, niin antaa palaa.
Meillä yhtennmuutto nimenomaan tarkoitti sitoutumista toiseen loppuelämäksi. Olemme sittemmin menneet myös naimisiin, mutta kyllä yhteenmuutettaessa oli jo selvää, että naimisiin mennnään jossain vaiheessa ja lapsia toivotaan myös. Eli kaikki se, miten elämä järjestetään ja mitä kumpikin elämältä toivoo, oli keskusteltu valmiiksi. Ja kummallakaan ei ollut mitään vakavia suhteita taustalla, eli menneisyyden painolasteja ei ollut. Jos toinen on esim. juuri eronnut, pitäisin hyvänä pientä taukoa ennen uutta suhdetta.

Nykyään tuntuu olevan aika yleistä, että ensin muutetaan yhteen ja sitten täälläkin palstalla ihmetellään, kun toinen ei haluakaan koskaan lasta ja itsellä on vauvakuume. Tai sitä, että mies ei haluakaan naimisiin, vaikka ollaan jo viisi vuotta asuttu yhdessä. Tai että toinen haluaa vaan bailata rahansa ja toinen haluaisi säästää omaa asuntoa. Tuntuu minusta ihmeelliselle. Pidän päivänselvänä, että noista asioista on keskusteltava ennen yhteenmuuttoa.

 

[Nirppu-82]

Itse olin 17v ja poikakaverini 19v, kun muutimme yhteen ja vain 4 kuukauden seurustelun jälkeen. Nyt on yhteiseloa takana 7 vuotta ja rakkaus roihuaa yhä!!! Eihän se tietenkään aina mitään helppoa ole ja välillä toisen naama todella kyllästyttää, mutta niin kai voi tapahtua vaikka olisi 10v yhdessä ennen yhteenmuuttoa ja ikääkin vaikka 40v. Tosissani en ole hetkeäkään katunut! Naimisiinkin menossa...

 

[Magnum]

Miettikää vaan sitten sitä, että kun kerran muutatte yhteen, eroamisen kynnys nousee huimasti. Sitten kun on yhteiset telkkarit, stereot ja sängyt, imurit ja sohvat, ei kovin helposti erota kun se on käytännössä niin "hankalaa" vaikka suhteessa ei olisi enää mitään.

Uskon, että moni nuori avopari on yhdessä tavan vuoksi ja koska ei viitsitä erota ja ihan ok menee näinkin, eikä me riidelläkään koskaan mistään..... vaikka kaikki kipinä suhteesta olisi kadonnut ja se "vaan on".

Älkää ainakaan muuttako yhteen siksi, että se on taloudellisesti helpompaa ja kun "kuitenkin asutaan vaan yhdessä asunnossa ja rahaakin jäisi enemmän käteen". Jos oma lapseni olisi muuttamassa vähänkin epäröiden avoliittoon, olisin valmis maksamaan hänen vuokransa ja laskunsa ettei sen takia ainakaan muuttaisi yhteen.

Minusta yhteen voi muuttaa sitten kun suhde on niin vakavalla pohjalla että voisi ajatella yhtä hyvin menevänsä naimisiin. Eli hääpäivä lyödään lukkoon (vaikka vuodelle 2009) ja sitten voidaan muuttaa kimppaan.

Oikein, Äiti on oikeassa, aina
Pitää kokea elämän joka alueen yhdessä, silloin sen näkee mikä kumppani oikeastaan on. Pitäis olla matkustelua aivan vieraisiin paikkoihin, kanssakäymistä erilaisten ihmisten kanssa ja elämä raadollisuuttakin.
Mitä enemmän olette kokeneet yhdessä, sen parempi. Ja ne kokemukset voitte koea aivan hyvin ilman että muuttaisitte yhteen.
Siinä vaiheessa kun kipot ja kiulut on yhteisiä, erokynnys kasvaa todella paljon.
Näilläkin sivustoilla on riittävästi todella mainioita esimerkkejä siitä miten homma voi mennä lepikkoon.
Onnea matkaan

 

[Höh]

Omasta kokemuksestani sanoisin, että yhteen kannattaa muuttaa heti kun molemmista siltä tuntuu. Koska vasta yhdessä asuessa sen toisen ihmisen oppii tosiaan tuntemaan. Seurustelin nyt jo ex-mieheni kanssa neljä vuotta ennenkuin muutimme yhteen. Hyvin meni. Sitten päätettiin asettua saman katon alle, siitähän se alamäki sitten alkoikin. Vajaan kahden vuoden kuluttua tuli ero. Loppujen lopuksi sitä vaan oltiin kuitenkin liian errilaisia, arvostettiin eri asioita. Eikä se mies kyennyt hoitamaan mitään kotitöitä oma-alotteisesti, ikinä.
Nykyisen mieheni kanssa yhteen muutosta alettiin puhua kahden kuukauden seurustelun jälkeen, puolen vuoden kuluttua asuttiin yhdessä ja siitä kuukausi niin oma asuntokin jo oli ostettuna.

 

[pim]

Omasta kokemuksestani sanoisin, että yhteen kannattaa muuttaa heti kun molemmista siltä tuntuu. Koska vasta yhdessä asuessa sen toisen ihmisen oppii tosiaan tuntemaan.

Mä olen samaa mieltä. Mitä pikemmin muuttaa yhteen, sitä nopeammin tutustuu toiseen syvemmin. Kuitenkin matkustelu yms. on aika irtiottoa arjesta, ei reissuilla välttämättä näe toisen huonoja puolia tms. ellei sitten lähde vähintään muutaman viikon reissulle "täyspakkaukset" selässä ja tiukalla budjetilla.

Minua ainakin harmitti tuossa kaksvitosena, että seurustelin neljä vuotta ja sitten muutettiin yhteen, jonka jälkeen vasta huomasimme, ettemme laisinkaan sovi toisillemme. Siinä kolmeakymppiä lähestyessä sitä ajatteli, että elämä on valunut hukkaan väärän ihmisen kanssa...

Nyt olen suhteessa, joka eteni aikoinaan nopsaa: seurustelimme kolme kuukautta ja muutimme sitten yhteen. Nyt meillä on lapsi ja omakotitalo. Ja yhteiseloa takana seittemän vuotta..

 

[33-vuotias]

minä olen taas paatunut vanhapiika, joka seurusteli pitkästä aikaa ihanan miehen kanssa. keväällä heitin ajatuksen yhteenmuutosta, oltiin seurusteltu silloin n. 6 kk. lupasi miettiä asiaa. mietti kesän yli ja halusi. minä olin niin varma, ettei se halua, etten sitten alkanu miettiä omaa suhtautumistani asiaan... huomasin, että minulla on niin paatuneet tavat jne. etten tiedä sittenkään haluanko muuttaa yhteen.
no, loppujen lopuksi kävi niin, että hän oli jo sopeutunu muuttamisasiaan, minä en ja yllättäen tulikin ero. ei halunnu jätkä odottaa, että minä sopeutuisin asiaan.
nyt olen siis taas paatunu vanhapiika, ja mielestäni aika huonon syyn vuoksi.

eli kuten näet (jo muistakin vastauksista), hyvin yksilöllistä se yhteenmuuttaminen on.