mutta kuitenkin

"En ole katkera, mutta kuitenkin". Niinhän niissä laulun sanoissakin sanotaan. Mä olen miettinyt, että pystyykö sitä kohtaamaan uutta onnea, jos on katkeroitunut.
Minäkin olen tuntenut välillä katkeria tunteita, mutta ne ovat olleet ohimeneviä fiiliksiä. En exääni kohtaan, mutta yleisesti elämää kohtaan.
Että miksi elämä meni mun kohdalla niin kuin se meni.
Eli ensin elän huonossa avioliitossa monta vuotta ja sitten kohtaan ELÄMÄNI RAKKAUDEN! :heart:

 

Minä olen exälle katkera, en sen takia että erosi minusta (tapahtui minun toiveestani), vaan siitä, miten välinpitämätön on ollut lapsiaan kohtaan sen jälkeen.

 

Itse en vielä yksinhuoltaja, mutta myös katkeruus yksi tunteista. kaksi lasta, joista pienempi vajaan vuoden ja miehellä paljastui rinnakkaissuhde. En tiedä mitä tehdä... :'(

 

hmm.. minäkin olen välillä katkera. En exälle vaan elämälle. Jo kaksi pieleen mennyttä pidempää suhdetta. Juuri kun on päässyt elämässä hieman eteen päin, niin olenkin taas palannut takaisin alkuun. Mitään muuta en oo saanu elämässä aikaseks ku lapset. Ei työtä tällä hetkellä (opiskellu pitkään), ei omaisuutta, ainainen rahapula, ei miestä eikä elämää kun kuopus on vauva.. Ottaa päähän aika rankasti ja tekis mieli heittää hanskat tiskiin.. Kuvittelin olevani ihan hyvä suhteessa, mutta ilmeisesti liian kiltti ja helppo jättää..

 

\

Itse en vielä yksinhuoltaja, mutta myös katkeruus yksi tunteista. kaksi lasta, joista pienempi vajaan vuoden ja miehellä paljastui rinnakkaissuhde. En tiedä mitä tehdä... :'(

Kyllä noi miehet voi olla sit p.askoja !

Lohtuhali sulle :hug:

 

\

Itse en vielä yksinhuoltaja, mutta myös katkeruus yksi tunteista. kaksi lasta, joista pienempi vajaan vuoden ja miehellä paljastui rinnakkaissuhde. En tiedä mitä tehdä... :'(

jeps :hug: multaki. Tiedän tunteen.. ex petti koko suhteen ajan (kuulin juttuja, kun viimein paljastu..) Kuopus on tällä hetkellä 10kk. Tosi rankkaa tehdä päätöksiä ja kun yksin täytyis pärjätä. Voimia tosi paljon :hug:

 

Lapset ovat onneksi tärkeempiä kuin nuo häntäheikit. Antaa mennä älkääkä itkekö perään.

 

\

Minä olen exälle katkera, en sen takia että erosi minusta (tapahtui minun toiveestani), vaan siitä, miten välinpitämätön on ollut lapsiaan kohtaan sen jälkeen.

..mieheni exä? Et kai?
Mies kuitenkin tapaa lapsiaan ja maksaa elaritkin. Liian vähän kuulemma kuitenkin.
Silti exä on katkera, lasten kautta ja lapsille tämän tekee, vaikuttaa meihinkin vaikka miten yrittäisi että ei, joka toinen viikonloppu lastensa mukana tulee meille, minun kotiini ja on sen väliajankin 2 viikkoa, enkä minä tiedä miten tämän tilanteen taas saisi nollattua ja sen näkymättämän exän ulos minun huushollistani. Lapset taas puhuu, koko ajan. Kiellänkö? Sanonko, että jos on niin ikävä sitä äitiä, palatkaa sen luo takaisin. Jos olette täällä niin turpa umpeen siitä ämmästä, se on hullu akka. Sanonko?
Alkaa V-i-t---ttaa tämä kuvio taas.

 

Minä ainakin OLIN todella katkera lapsen isälle vaikka se olinkin minä joka jätti ja lähti.
Olen ollut katkera koska lapsen isä ei tapaa lastaan kostoksi minulle. Kun monta kertaa olen kysynyt, etteikö hän voisi tavata lasta, saan vastaukseksi "itse halusit erota, kestä sitten seuraukset" tai jotain vastaavaa.
Okei, ehkä se on oikeutettua sanoa noin mutta ei mielestäni oikeutettua lasta kohtaan olla tuollainen.

Katkeruus unohtui kun vihdoinkin tapasin mukavan miehen. Olemme hyvin alkuvaiheessa vielä mutta ainakin se kurja katkeruus on tällä hetkellä poissa. Olen siitä äärimmäisen helpottunut.
Voi vain sanoa, että paistaa se aurinko joskus risukasaankin

Mutta tämäkin tunnetilahan voi hetkessä muuttua. Ikuinen pessimisti kuitenkin kaikesta huolimatta...

<br><br>

 

\

\

Minä olen exälle katkera, en sen takia että erosi minusta (tapahtui minun toiveestani), vaan siitä, miten välinpitämätön on ollut lapsiaan kohtaan sen jälkeen.

..mieheni exä? Et kai?
Mies kuitenkin tapaa lapsiaan ja maksaa elaritkin. Liian vähän kuulemma kuitenkin.
Silti exä on katkera, lasten kautta ja lapsille tämän tekee, vaikuttaa meihinkin vaikka miten yrittäisi että ei, joka toinen viikonloppu lastensa mukana tulee meille, minun kotiini ja on sen väliajankin 2 viikkoa, enkä minä tiedä miten tämän tilanteen taas saisi nollattua ja sen näkymättämän exän ulos minun huushollistani. Lapset taas puhuu, koko ajan. Kiellänkö? Sanonko, että jos on niin ikävä sitä äitiä, palatkaa sen luo takaisin. Jos olette täällä niin turpa umpeen siitä ämmästä, se on hullu akka. Sanonko?
Alkaa V-i-t---ttaa tämä kuvio taas.

En varmaankaan kun exä ei tapaa lapsiaan joka toinen viikonloppu

 

katkeruus romukoppaan!

olemme vihdoin päässeet eroon petturimiehistämme! olemme saaneet itsetunnon takaisin! käymme työssä ja olemme hyviä siinä! rahaa on enemmän kuin silloin kun se luuseriäijä pimitti itselleen koko oman palkkansa! meillä on nätit ja siistit kodit, (eikä likaisia miesten sukkia ympäriinsä)! olemme iloisia ja meillä menee hyvin! naapurin mieskin meille flirttailee!

eikö elämä muka ole ihanaa!!??