Uudessa suhteessa-silti rakastan exää

[tunnoton]

Heippa!

En ainakaan huomannut mitään tähään viittavaa keskusteluketjua, joten päätin laittaa sitten oman.

Tilanteeni on hivenen ehkä hullu. Erosin exästäni vuosi sitten neljän vuoden suhteen jälkeen. Mies petti ja valehteli. Jätti muutamaan otteeseen ja hetken elettyään villiä poikamies elämää ruikutti takaisin. Ja minähän menin. Joka helvetin kerta. Niin paljon kuitenkin rakastin (rakastan) tätä miestä, että halusin olla hänen kanssaan vaikka kuinka sattu.

Lähtiessäni sitten tämän viimeisen kerran omasta tahdostani hänen luotaan, huomasin olevani raskaana. Ikävää kyllä olimme exäni kanssa yrittäneet tätä lasta puolisen vuotta. Se osoittautuikin pettymyksekseni/ilokseni kohdunulkopuoliseksi. Exäni oli hakemassa mua sairaalasta ja vietti kanssani pari päivää, jotta sain itseni koottua. Sanoi vielä rakastavansa ja tahtovansa mut takaisin. Itse en kuitenkaan parin viikon harkinnan jälkeen pystynyt tähän kokemani lapsen menetyksen jälkeen, koska tiesin että sattuisi vain kuitenkin jossain vaiheessa.

Exäni otti tämän päätöksen raskaasti vastaan. Yritti vielä pari kuukautta muuttaa mieltäni, mutta olin järkkymätön. Tapasin sitten nykyisen mieheni. Hän oli kaikkea mitä sillä hetkellä suhteelta toivoin. Lämmin, aito, luotettava ja ennenkaikkea turvallinen.

Syksyllä sitten pariin otteeseen haksahdin exääni uudellleen. Ne hetket mitä yhdessä vietimme oli aivan uskomattomia. Se tunteiden määrä, ja se kuinka kaikki loksahti kohdalleen. Tuntui, ettei tällästä rakkautta voi edes kokea kuin kerran elämässään.

Jätin siis nykyisen mieheni ja palasin exäni luo. Pari viikkoa meni hyvin, kunnes hän taas muuttui eikä halunnutkaan olla kanssani. Olin niin loputtoman väsynyt tähän kaikkeen on-offailuun, että otin lääkkeitä sekaisin. Tajusin pilanneeni hyvän elämäni tämän nykyisen miehen kanssa. Ambulanssilla sitten sairaalaan ja tein raskaan päätöksen, ettei ikinä enää mitään tämän exän kanssa.

Muutaman viikon päästä nykyinen otti minut takaisin, mutta jotain oli muuttunut. Minussa. En tuntenut enää mitään. En välittämistä, en mitään häntä kohtaan. Jokainen päivä on yhtä taistelua itseni kanssa. Joudun niin kamalasti esittämään, että kaikki olisi hyvin. Hymyilykin on väkinäistä ja seksi melkein olematonta. Varmasti siksi, koska muistan kuinka tunteikasta ja taivaallista se oli exäni kanssa.

En usko, että pystyn ikinä tuntemaan nykyistäni tai ketään muutakaan samallalailla kuin exääni kohtaan. Rakastan häntä edelleen niin lujaa, että sattuu. Hänkin minua ja kieriskelee myös tuskissaan. Mutta kun tiedän, ettei se toimisi. Niin monta mahdollisuutta hän on saanut muuttuakseen, mutta ei. En vain enää kestä unia mitä nään. Viime yönäkin näin unta, jossa suutelin exääni. Aivan kuin se olisi ollut totta, se kaikki tunne ja rakkaus.

En tiedä kuinka kauan kestän ennenkuin sekoan. Jokainen päivä on yhtä taistelua.
Hyvät ihmiset, mitä teen?

 

[Ihminen antautuu]

sille ajatukselle, jonka hän sallii itselleen. Näin sivusta tuo riutuminen kuulostaa lähinnä sairaalta.

 

[tunnoton]

sille ajatukselle, jonka hän sallii itselleen. Näin sivusta tuo riutuminen kuulostaa lähinnä sairaalta.

Sairaalta tämä tuntuukin. Aivan meielnvastaiselta. En ymmärrä mikä mua vaivaa: on ihana mies, mukava koti ja kaikki kohdallaan.

Silti mikään ei tunnu miltään ja kamala kaipuu kusipää exän syliin. Kyllä, sairasta.
Kumman kauan tämä vaan on kestänyt. Luulisi jo helpottavan.

Mitään keinoja?

 

[too much too fast]

Minkä ikäinen olet, 15? Sori, mutta niin typerältä tuo kuulostaa. Miksi ylipäätään lähdit uuteen suhteeseen, kun vanhankin haavat olivat auki ja hoitamatta?! Tuo nykyinen suhteesihan on alusta asti ollut selvä laastarisuhde. Olet niitä ihmisiä, jotka eivät osaa olla yksin. Pitää olla joku, jos ei se kenet haluaa, niin sitten joku jonka kuvittelee haluavansa.

Ainoa järkevä tapa toimia tilanteessasi on erota nykyisestäsi ja olla ilman suhdetta niin kauan, että olet saanut exän ulos systeemistäsi. Muutenkin ystävällisenä neuvona sanon, että hae nyt lapsihyvä ammattiapua! Keskenmeno on useimmiten naiselle traumaattinen kokemus. Jos siihen yhtälöön vielä laskee raastavan suhteen ja itsemurhayrityksen, niin olet ilman muuta avun tarpeessa. Sun pitää saada jostakin keinot käsitellä kaikki nuo sisälläsi vellovat tunteet. Ja niitä et saa, jos et oikeasti hakeudu jonnekin jutteleen noista.

Nyt olet sekaisin, mikä tavallaan on ihan ymmärrettävääkin kaikessa inhimillisyydessä. Mutta tee edes nykyisellesi se palvelus, että annat hänelle vapauden etkä kitkuta itse suhteessa, jossa et viihdy.

 

[Peli seis]

Nyt vaikuttaa siltä, että tarvitset omaa aikaa selvittää asioitasi. Jätä taaksesi molemmat ja ole itseksesi, löydä itsesi. Aloita uusi elämä puhtaalta pöydältä, vedettyäsi vessasta alas menneen elämäsi. Hakeudu uusin juttuihin, harrastuksiin, opiskelemaan... luo itsellesi tavoite. Sure ja unohda! Poltat tällä hetkellä kynttilää molemmista päistä ja se tuhoaa sinut jos et tee asialle mitään. Sinä olet ainut, joka pystyy vaikuttamaan omaan elämääsi ja sen suuntaan. Paina DELETE nyxän ja exän suhteen.

 

[irrottaudu]

Mikähän lie, kun vastaukseni sensuroitiin. Yritänpä muotoilla viestini uudestaan pumpulimaisempaan sävyyn. Kokeilumielessä, jospa vaikka läpi tulisi.

Todennäköisesti olet lähtenyt nykysuhteeseesi liian aikaisin, ennen kuin olet ehtinyt toipua edellisestä suhteestasi. Edellinen suhteesi on ollut raastava ja repivä. Ei vain sen vuoksi, että exäsi on kohdellut sinua kaltoin vaan myös menetetyn lapsen vuoksi. Henkisestä tilastasi kertoo myös itsemurhayrityksesi, jonka myös hätähuudoksi voisi tulkita.

Nykysuhteesi on todennäköisesti laastarisuhde. Et ehkä osaa olla yksin vaan tarvitset jonkun tukemaan sinua. Laastarisuhdekaan ei aina tarkoita, että toinen ihminen olisi sinulle väärä. Hän on ehkä väärä vain siitä syystä, että olet vielä rikki entisestä suhteestasi.

Kaiken mainitsemasi kokeneena sinun kannattaisi hankkia ammattiapua. Ehkä oletkin saanut sitä keskenmenon jälkeen, todennäköisesti et kuitenkaan tarpeeksi, sillä haavat ovat auki. Lapsen menetys on aina raskasta, vaikka tilanne olisi mikä. Naiselle erityisesti, koska se on sekä henkinen että fyysinen kokemus.

Sinuna hakeutuisin jonkun psykologin tms. juttusille esim. neuvolan kautta. Olet selkeästi rikkinäinen ihminen. Ja kukapa ei tilanteessasi olisi. Tuollaisten asioiden käsittely voi joskus olla vuosienkin pituinen. Tarvitset keinoja tunteittesi ja mielesi hallitsemiseen ja ymmärtämiseen. Niitä voisit hyvällä onnella ammattiauttajalta saada.

Rakkaus on aina monimutkainen juttu. Aina ei voi hallita tunteitaan. Jotakin ihmistä voi rakastaa vaikka hänen kanssaan yhteisestä elämästä ei tulisikaan mitään. Joskus suurempaa rakkautta on päästää irti. Varsinkin silloin, kun se rakkaus ja yhdessäolo satuttaa enemmän kuin erossa oleminen. Myös itseään on hyvä rakastaa sen verran paljon, että osaa suojella omaakin sydäntään.

Nykysuhteessasi olisi varmaankin tauon paikka. Teidän molempien vuoksi. Vuosi on todella lyhyt aika pitkästä suhteesta toipumiseen. Varsinkin, jos rakkautta on ollut paljon. Toisaalta sinun olisi varmaan myös hyvä opetella olemaan hetki yksinkin. Kuuntelemaan kaiken tämän jälkeen omia ajatuksiasi ja omaa sydäntäsi. Jotenkin saa sellaisen vaikutelman, että et ole pysähtynyt ollenkaan miettimään asioita. Ikään kuin olisit juossut hädissäsi ja epätoivoisena turvaa etsien sitä silti löytämättä. Kuitenkin se usein on niin, että jos rauhaa ja turvaa ei löydä sisältään itse, sitä hyvin harvoin voi saada muualtakaan. Sinuna keskustelisin kaikista näistä asioista hyvin vakavasti nykykumppanin kanssa.

Itse varmasti silti tiedät parhaiten, miten sinun pitää toimia ja teet ratkaisusi sen mukaan.

 

[tunnoton]

Viestissäsi oli liiankin paljon totuuden perää. Itseasiassa olit täysin oikeassa. Kiitos paljon vastauksestasi.

Tiedän hypänneeni aivan liian aikaisin uuteen suhteeseen. Juurikin pakoon tätä lapsen menettämistä, pakoon sitä pelkoa, etten pystyisi olemaan erossa exästä. Tämä nykyinen mies on syy siihem etten juokse exän kanaloon.

Olen aivan vääristä syistä hänen kanssaan. Tiedän sen. En vaan tiedä pystynkö taas hänelle tekemään sen, että lähden pois. En tiedä kuinka tämä nykyinen kestää sen. Parashan minulle olisi juuri olla yksin. Miettiä asioita, toipua kaikesta. Tunteitaankaan kun ei voi pakottaa katoamaan.

Ammattiauttajaan yhteydenottoa olen harkinnut monesti. Jotenkin eivät vaan voimat riitä ja ajattelen, että kyllä tää tästä ajan kansa. Asiat tuntuvat menevän kuitenkin vain enemmän hukkaan.

Ehkä mun on lopetettava tää pakoilu ja kohdattava omat tunteet, vanhat haamut yms. On vaan niin pelottavaa hypätä uuteen alkuun näin rikkinäisenä ihmisenä.

 

[irrottaudu]

Aivan ehdottomasti sun kannattaa hakea apua ihan ensimmäiseksi. Soita vaikka sinne neuvolaan ja kerro tuosta keskenmenosta ja että tarvitset apua sen käsittelemiseen, mutta et tiedä mistä sitä saat. Kyllä he osaavat neuvoa eteenpäin. Vielä siinä vaiheessa ei tarvitse kertoa muista huolista. Sitten kun pääset auttajan luo, voit siinä samalla kertoa koko tarinan. Vaikka miten ajattelet, että kyllä se siitä itsekseen ajan kanssa, niin kuulostaa kuitenkin siltä, ettet todellakaan selviä noista asioista ilman ammattiapua. On sen verran vakavaa tavaraa.

Nyt vain itseä niskasta kiinni ja hae apua.

 

[Aikalisä!]

Sinua vetää jokin puoleensa tuossa eksässä, enkä usko että sillä on oikean rakkauden kanssa mitään tekemistä. Todennäköisesti teidän seksielämänne oli hyvää, ja siihen on naisenkin helppo jäädä koukkuun. Kuulostat myös ihmiseltä joka on koukussa Suuriin Tunteisiin ja hyrskynmyrskyn rakkauselämään, ja kuvittelet että suuret mullistukset ja mielenkuohut laidasta laitaan ovat sama asia kuin elämää suurempi rakkaus. Turvalliset ja ennakoitavissa olevat ihmiset ovat sinusta pitemmän päälle tylsiä. Eksän arvaamattomuus on luultavasti se suurin huume johon sinä jäät kiinni kerran toisensa jälkeen. Jos eksäsi yhtäkkiä oikeasti muuttuisi mukavaksi ja luotettavaksi mieheksi, jättäisit hänet todennäköisesti pian koska et enää saisi hänestä mitään kicksejä.

Ehdotan että todella mietit jonkun aikaa tosissasi mitä haluat elämältäsi. Ja päästä ihmeessä nykyinen kunnon miehesi vapaaksi, ei hän siihen kuole. Et sinä sentään ihan niin korvaamaton aarre ole, tyttökulta. Hän ei ole sinulle oikeanlainen partneri, ei ainakaan tällä hetkellä. Parasta olisi ottaa riski olla jonkun aikaa aivan omillaan ja kuulostella itseään ilman että siinä vieressä on koko ajan joku mies joka täyttää tyhjyyden läsnäolollaan ja johon voi turvata kun sängyn alla on yöllä mörköjä.

 

[hurlumhei]

Minä olen ollut samanlaisessa hullunmylly suhteessa kuin sinä ap. Siinä oli niin paljon tunteita mukana, että olin aivan sekaisin onnesta, mutta mitä pidemmälle suhde eteni niin sitä harvinaiseksi ne onnen hetket kävivät ja usein olin vain tuskasta ja surusta ja kiukusta ja jostain pahasta olosta sekaisin. Kun tajusin, että minun pitää lähteä pois niin exä alkoi käyttäytymään entistä hullummin ja minä en kestänyt sitä käytöstä ja pelotti myös miten selviän ilman häntä. Tunsin olevani umpikujassa. Minä myös olin nappaamassa lääkkeitä niin paljon kuin kaapista löytyy olin niin loppu. Exä esti minua ja minä vain itkin. Kun olin saanut oman asunnon niin kestin sillä ajatuksella, että kohta pääsen pois, vaikka se lujaa teki ja exä oli todella vaikea viimeiset viikot kun asuimme pakosta vielä yhdessä. Minä jaksoin kun kirjoittelin yhdelle mailikaverilleni tilanteestani ja hän tuki ja kannusti minua. En päässyt exästä heti irti eron jälkeenkään, seksi lähinnä piti minua kiinni siinä ihmisessä, ei mitään muuta enää ollut. Hän käyttäytyi jonkin aikaa hyvin, mutta lopulta alkoi olla oma kusipää itsensä ja siinä vaiheessa muistin miksi olin hänestä halunnut eroon enemmän kuin mitään muuta. Jouduin tekemään eron uudestaan, mutta sillä kertaa sanoisin, että se oli suhteesa paljon helpompaa, vaikka edelleen se sattui aivan kamalasti, mutta minä olin päättäväisempi. En antanut tunteiden enää vaikuttaa päätökseeni. Vaikka tunteita oli edelleen paljon niin tahto meni tunteiden yli ja minä päätin, että tuo ihminen ei saa minua toimimaan itseäni vastaan. Hän ei muuta kuin tekee minut onnettomaksi. Tiesin, että muuta vaihtoehtoa ei ole kuin vain kestää menetyksen tuska ja keskittyä katsomaan elämää eteenpäin. Uskoa siihen, että on jotain muutakin kuin tuo hullu suhde, joka ei edes tehnyt minua onnelliseksi niin paljon tunteita kuin siinä olikin.

Niin, ei tuossa ole kyse rakkaudesta vaan riippuvuudesta ja draama-addiktiosta. Minä löysin kirjan "Sata tapaa tappaa sielu" ja sen luettuani aloin ymmärtämään pikkuhiljaa mistä tuossa hullussa suhteessa oli kyse. Minua auttoi ystävät eroon tuosta miehestä. Yksi naispuolinen ystävä, josta tuli minulle todella läheinen ja sitten eräs miespuolinen ystävä, joka ehkä auttoi siihen pelkoon että jäisin ikuisiksi ajoiksi yksin. Olen todella kiitollinen molemmille, koska he auttoivat minua kumpikin omalla tavallaan.

Minä rohkaisen, että päästä nykyinen miehesi vapaaksi ja anna hänelle mahdollisuus etsiä nainen, joka todella välittää juuri hänestä ja etsi sinä omalle elämällesi uusi suunta ja käy noita kokemuksiasi läpi kunnes voit oikeasti välittää jostakin toisesta ja olla läsnä.

Se on ollut pitkä tie, mutta minä en enää kaipaa niitä "elämää suurempia tunteita" ja repivää oloa, haluan suhteen, jossa olen onnellinen ja haluan tehdä asioita joista minulle tulee hyvä ja arvostettu olo ja olla sellaisten ihmisten kanssa, jotka myös arvostavat minua ja haluavat että minulla on hyvä olla. Ei siinä tarvitse olla niin paljon tunteita, että haluaisin vetäistä purkillisen pillereitä... Ehei, ei enää sellaista "rakkautta".

 

[mitä lie]

Minun mielestäni tunteesi tuota "elämäsi suurinta rakkautta" kohtaan ei ole sellaista todellista rakkautta, josta tulisi hyvä olo, vaan päinvastoin siinä on sairaita piirteitä. Kannattaa muistaa myös se, että saatat rakastaa häntä, mutta välttämättä ette kykene asumaan yhdessä. Rakkaus on siitä jännä asia, että sitä saattaa huomaamattaan ruokkia, sillä jos et anna itsellesi lupaa unohtaa häntä, niin saatat kehitellä seksifantasioita hänestä masturboidessasi, muistelet hyvää seksiä, jätät huomioimatta kaiken pahan mitä hän on sinulle tehnyt jne. Sinun kannattaisi ajatella, että hän on ollut sinun ns. ensirakkautesi, joka on ollutta ja mennyttä, joka oli monelta taholta ajateltuna hyvää, mutta kuitenkin tuhoisaa, joka ei toiminut. Anna itsellesi lupa unohtaa ja päästä elämässäsi eteenpäin.

Saattaa olla, että et usko sitä, että kykenet elämään yksin. Läheisriippuvuus on tosi yleistä ja todennäköisesti tuo laastarisuhde on juuri sellainen, miksi sinä olet hypännyt suoraan uuteen suhteeseen. Sinun pitäisi selvittää tähän asti koetut asiat rauhassa sotkematta siihen ketään uutta miestä. Kannattaisi jossakin terapiassa kokeilla vahvistaa itsetuntoasi ja sitä, että kykenet itsenäiseen elämään. Kun et ole riippuvainen kenestäkään, niin luot pohjaa sille, että kykenet sitten joskus kunnolliseen parisuhteeseen, jossa sinua kohdellaan rakastavasti ja arvostavasti naisena.

Terapiassa on myös mahdollista miettiä, että mikä tuossa väkivaltaisessa miehessä oikein vetää puoleensa. Usein syy löytyy esim. omasta isästä, jolloin tajuamattaan rakastuu sellaiseen hulttiomieheen, jollainen oma isäkin on ollut. Kun ymmärtää näitä asioita, niin kykenee ja oppii siihen, että ei tarvitse toistaa vanhoja virheitä, vaan voi tosiaan astua elämässä eteenpäin ja kasvaa henkisesti parempaan suuntaan. Jos vain yrität unohtaa, niin se ei toimi, koska vanha koettu paha ei unohdu. On helpompaa käsitellä ikävät asiat nyt eikä niin, että pää pimahtaa jossakin vaiheessa.

 

[semio]

Sinun kannattaisi ajatella, että hän on ollut sinun ns. ensirakkautesi, joka on ollutta ja mennyttä, joka oli monelta taholta ajateltuna hyvää, mutta kuitenkin tuhoisaa, joka ei toiminut.

Saattaa olla, että et usko sitä, että kykenet elämään yksin.

Naulan kantaan.

Voi olla, että ap. olet läheisriippuvainen. Voi olla, että vertaat lopun ikäsi kaikkia tulevia miehiä/miestä tuohon ensirakkauteen, koska olet kokenut niin vahvoja tunteita hänen kanssaan. Ehkä olet vahvasti tunteva ihminen ja kaipaat sitä elämältä. Vahvoilla tunteilla on kuitenkin aina myös musta puolensa, eli jotta tuntisit vahvasti hyvää, joudut tuntemaan vahvasti myös pahaa mieltä. Olisiko sittenkin parasta etsiä kultaista keskitietä ja opetella "tyytymään" tasapainoisempaan olotilaan - tai paremminkin opetella nauttimaan mielenrauhasta, jota aidosti kunnioittava ja rakastava suhde voi antaa?

Ennen kuin voit päästä tasapainoiseen suhteeseen, sinun pitää opetella rakastamaan itseäsi (klisee, mutta niin se vain menee). Ja oletko sittenkään rakastunut exään, vai ennemminkin niihin vahvoihin huuman tunteisiin, joita hän pystyy tuottamaan? Entäs jos niitä vahvoja tunteita voi saada aikaan joku luotettavampi ja tasapainoisempikin mies - jota et vain ole vielä tavannut? Älä jää roikkumaan tuhoisaan kierteeseen, kun voit saada oikeankin onnen, myöhemmin.