Itse kokeneena tiedän, miten keskustelun aloittajan vinksahtaneilla asenteilla raunioitetaan mikä tahansa parisuhde. Siksi nostin alkuillasta pari muutakin viime aikojen valokuva yms. keskustelua näkyville (nimim. Terhin alittama ""ex-tyttöystövien valokuvat ja nimim. valokuvat ""ex-tyttöystävien"") Kommentoin noissa keskusteluissa asiaa ja kertaan vielä.
Myönteistä keskustelun aloittajan teksteissä on ainoastaan se, että hän sentään nimeää tuntemuksensa oikein eli mustasukkaisuudeksi. Muuta myönteistä sanottavaa niistä sitten ei olekaan.
Tosiasiallisesti alkuperäinen kirjoittaja ja hänen keskustelua jatkaneet hengenheimolaisensa vaativat kumppaniltaan menneisyyden ja kaiken siihen liittyvän kieltämistä. Vakavasta persoonallisuushäiriöstään ja täydellisyyttä lähestyvästä kypsymättömyydestään he tuskin voivat selvemmin ja suoremmin kertoa. Oleellista asiassa ei ole se, onko menneisyys kirjahyllyssä, kaapissa tai vintillä vaan se, ettei se koskaan ole oikeassa paikassa, ennen kuin se on kokonaan hävitetty tai kielletty.
Aiheellista on kysyä, mistä vaatimukset menneisyyden kieltämisestä kumpuavat. Onko kyse siitä, ettei kumppani olisi saanut elää ennen heitä. Paljon järkeä ei tarvita, kun käsittää, että olettama on täysin mieletön.
Toinen mahdollisuus on olettama, että kumppanin elämä on ollut päivästä päivään jatkunut katkeamaton ketju täydellistä epäonnistumista aina ja kaikessa, mihin hän on ryhtynyt, siihen elämän ensimmäiseen onnistuneeseen hetkeen asti, jolloin tämä uusi ihana kumppani otti tämän täydellisen surkimon siipiensä suojiin. Mielipuolinen on tämäkin vaihtoehto. Ei kukaan täysijärkinen, eikä edes puolihullu, ota elämänkumppanikseen tällaista kävelevää katastrofia, jolla ei ole elämässään ollut ainoatakaan hyvää ja onnellista hetkeä.
Jokaisella ihmisellä on ollut ainakin jonkinlaista elämää ennen kumppanin löytymistä, kenellä enemmän, kenellä vähemmän. Takana voi olla useitakin vakavia suhteita ja avioliittoja. Luultavaa on, että ne kaikki ovat alkaneet rakkaudesta ja syvästä kiintymyksestä toiseen ihmiseen. Ainakin suhteiden alkuun liittyy paljon rakkauden täyteisiä onnen hetkiä ja myönteisiä odotuksia.
Onko tässä jotakin luonnotonta, hävettävää, sairasta tai niin iljettävää, että se ja kaikki siihen viittaava pitäisi hävittää ja kieltää. Itse ainakin olen ylpeä siitä, että olen saanut ja kyennyt antamaan rakkautta. Jollei näin olisi, olisin pahasti tunnevammainen ja narsistisesta luonnehäiriöstä kärsivä ihminen, joka ei kykene rakastamaan eikä ottamaan vastaan rakkautta ja jolle parisuhde on toisen hyväksikäyttöä ja peliä, jolla ponkitetään olematonta itsetuntoa. Ei kai kukaan vakavasti otettava ihminen voi toivoa sellaista elämänkumppanikseen.
Noissa ylös nostamissani vastaavissa keskusteluissa oivallisesti todetaan, etteivät mustasukkaisen ihmisen vaatimukset kumppanilleen lopu koskaan, vaan aina tulee uusia vaatimuksia, joilla kumppanin tulee osoittaa rakkautensa suuruutta.
Mustasukkaisuus on parisuhteen syöpä. Se polttaa armottomasti loppuun kaiken sen hyvän kahden ihmisen väliltä, jolle suhteen alku perustui. Mustasukkainen ihminen elää koko ajan pahenevissa harhoissa etsien kiihtyvällä vimmalla oikeutusta mustasukkaisuudelleen kaikesta kumppaninsa toiminnasta. Tämä salapoliisityö tuottaa aina tulosta, jatkuvasti löytyy todisteita siitä, että puoliso on petollinen ja uskoton tai ainakin suunnittelee paluuta jonkun aikaisemman kumppanin luo.
Ennemmin tai myöhemmin kumppani saa tarpeekseen ja lähtee suhteesta. Tästä mustasukkainen saa vihon viimeisen ja kaikkein pitävimmän todisteensa. Hän oli alusta alkaen oikeassa ja aiheellisesti mustasukkainen.
Ja sitten etsitään uusi kumppani, siis uhri, ja kaikki alkaa alusta pienen alku tunnustelun jälkeen (valokuvat, kortit, kirjeet), oman sairaalloisen mielen tuottaman, vääjäämättömän logiikan mukaisesti. Menneisyyden tonkimiselle, kaappien penkomiselle ja puhelimen tutkimiselle yritetään keksiä mukamas rationaalisia perusteita, kirjoitetaan vaikka tälle palstalle ja haetaan tukea mustasukkaisen ihmisen mielettomälle toiminnalle aikaisemmasta aiheellisesta mustasukkaisuudesta, jonka pitävin todiste on se, että edellinen kumppani lähti ja lopetti suhteen. Se onkin ainoa järkevä teko, jonka mustasukkaisuuden uhri voi tehdä. Mustasukkaisuudesta paraneminen on taatusti harvinaisempaa kuin syövästä toipuminen.
mutta ongelmana siinä on se, että kun tämä 16v. kloppi pääsisi seksin makuun, niin satavarma siirtyisi haeskelemaan yhä uusia seksikokemuksia ja -kumppaneita. Siinäpä ongelmaa kerrakseen. Ja vielä se, että minulla ei olisi ongelmaa sen kanssa, että kumppanini minua neitsymorsionaan pitäisi. Ainoastaan pitäisin itsekin siitä ajatuksesta. Ps. En varjosta tai telkeä häntä lukkojen taakse, enkä syyttele hänen pettävän minua. En pidä siis itseäni sairaalloisen mustasukkaisena vain pelkästään mustasukkaisena.