Mustasukkaisuus

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Kuka tahansa
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Ehkä pitäisikin ottaa joku 16v. poika seurustelukumppaniksi, jolla ei ole ennen ollut tyttöystävää tai seksikokemuksia..:) mutta ongelmana siinä on se, että kun tämä 16v. kloppi pääsisi seksin makuun, niin satavarma siirtyisi haeskelemaan yhä uusia seksikokemuksia ja -kumppaneita. Siinäpä ongelmaa kerrakseen. Ja vielä se, että minulla ei olisi ongelmaa sen kanssa, että kumppanini minua neitsymorsionaan pitäisi. Ainoastaan pitäisin itsekin siitä ajatuksesta. Ps. En varjosta tai telkeä häntä lukkojen taakse, enkä syyttele hänen pettävän minua. En pidä siis itseäni sairaalloisen mustasukkaisena vain pelkästään mustasukkaisena.
 
Itse kokeneena tiedän, miten keskustelun aloittajan vinksahtaneilla asenteilla raunioitetaan mikä tahansa parisuhde. Siksi nostin alkuillasta pari muutakin viime aikojen valokuva yms. keskustelua näkyville (nimim. Terhin alittama ""ex-tyttöystövien valokuvat ja nimim. valokuvat ""ex-tyttöystävien"") Kommentoin noissa keskusteluissa asiaa ja kertaan vielä.

Myönteistä keskustelun aloittajan teksteissä on ainoastaan se, että hän sentään nimeää tuntemuksensa oikein eli mustasukkaisuudeksi. Muuta myönteistä sanottavaa niistä sitten ei olekaan.

Tosiasiallisesti alkuperäinen kirjoittaja ja hänen keskustelua jatkaneet hengenheimolaisensa vaativat kumppaniltaan menneisyyden ja kaiken siihen liittyvän kieltämistä. Vakavasta persoonallisuushäiriöstään ja täydellisyyttä lähestyvästä kypsymättömyydestään he tuskin voivat selvemmin ja suoremmin kertoa. Oleellista asiassa ei ole se, onko menneisyys kirjahyllyssä, kaapissa tai vintillä vaan se, ettei se koskaan ole oikeassa paikassa, ennen kuin se on kokonaan hävitetty tai kielletty.

Aiheellista on kysyä, mistä vaatimukset menneisyyden kieltämisestä kumpuavat. Onko kyse siitä, ettei kumppani olisi saanut elää ennen heitä. Paljon järkeä ei tarvita, kun käsittää, että olettama on täysin mieletön.

Toinen mahdollisuus on olettama, että kumppanin elämä on ollut päivästä päivään jatkunut katkeamaton ketju täydellistä epäonnistumista aina ja kaikessa, mihin hän on ryhtynyt, siihen elämän ensimmäiseen onnistuneeseen hetkeen asti, jolloin tämä uusi ihana kumppani otti tämän täydellisen surkimon siipiensä suojiin. Mielipuolinen on tämäkin vaihtoehto. Ei kukaan täysijärkinen, eikä edes puolihullu, ota elämänkumppanikseen tällaista kävelevää katastrofia, jolla ei ole elämässään ollut ainoatakaan hyvää ja onnellista hetkeä.

Jokaisella ihmisellä on ollut ainakin jonkinlaista elämää ennen kumppanin löytymistä, kenellä enemmän, kenellä vähemmän. Takana voi olla useitakin vakavia suhteita ja avioliittoja. Luultavaa on, että ne kaikki ovat alkaneet rakkaudesta ja syvästä kiintymyksestä toiseen ihmiseen. Ainakin suhteiden alkuun liittyy paljon rakkauden täyteisiä onnen hetkiä ja myönteisiä odotuksia.

Onko tässä jotakin luonnotonta, hävettävää, sairasta tai niin iljettävää, että se ja kaikki siihen viittaava pitäisi hävittää ja kieltää. Itse ainakin olen ylpeä siitä, että olen saanut ja kyennyt antamaan rakkautta. Jollei näin olisi, olisin pahasti tunnevammainen ja narsistisesta luonnehäiriöstä kärsivä ihminen, joka ei kykene rakastamaan eikä ottamaan vastaan rakkautta ja jolle parisuhde on toisen hyväksikäyttöä ja peliä, jolla ponkitetään olematonta itsetuntoa. Ei kai kukaan vakavasti otettava ihminen voi toivoa sellaista elämänkumppanikseen.

Noissa ylös nostamissani vastaavissa keskusteluissa oivallisesti todetaan, etteivät mustasukkaisen ihmisen vaatimukset kumppanilleen lopu koskaan, vaan aina tulee uusia vaatimuksia, joilla kumppanin tulee osoittaa rakkautensa suuruutta.

Mustasukkaisuus on parisuhteen syöpä. Se polttaa armottomasti loppuun kaiken sen hyvän kahden ihmisen väliltä, jolle suhteen alku perustui. Mustasukkainen ihminen elää koko ajan pahenevissa harhoissa etsien kiihtyvällä vimmalla oikeutusta mustasukkaisuudelleen kaikesta kumppaninsa toiminnasta. Tämä salapoliisityö tuottaa aina tulosta, jatkuvasti löytyy todisteita siitä, että puoliso on petollinen ja uskoton tai ainakin suunnittelee paluuta jonkun aikaisemman kumppanin luo.

Ennemmin tai myöhemmin kumppani saa tarpeekseen ja lähtee suhteesta. Tästä mustasukkainen saa vihon viimeisen ja kaikkein pitävimmän todisteensa. Hän oli alusta alkaen oikeassa ja aiheellisesti mustasukkainen.

Ja sitten etsitään uusi kumppani, siis uhri, ja kaikki alkaa alusta pienen alku tunnustelun jälkeen (valokuvat, kortit, kirjeet), oman sairaalloisen mielen tuottaman, vääjäämättömän logiikan mukaisesti. Menneisyyden tonkimiselle, kaappien penkomiselle ja puhelimen tutkimiselle yritetään keksiä mukamas rationaalisia perusteita, kirjoitetaan vaikka tälle palstalle ja haetaan tukea mustasukkaisen ihmisen mielettomälle toiminnalle aikaisemmasta aiheellisesta mustasukkaisuudesta, jonka pitävin todiste on se, että edellinen kumppani lähti ja lopetti suhteen. Se onkin ainoa järkevä teko, jonka mustasukkaisuuden uhri voi tehdä. Mustasukkaisuudesta paraneminen on taatusti harvinaisempaa kuin syövästä toipuminen.



 
Oletko tullut miettineeksi asian toista puolta: Miten pelkaisitkaan, etta kokematon miehesi haluaisi uusia kokemuksia. Uskoisitko todella, ettei han koskaan miettisi, millaista olisi rakastella jonkun muun kuin sinun kanssasi. Suo siella, vetela taalla...
 
Oletko tarmo tullut miettineeksi, että elämä on muovannut minut salapoliisiksi. Entiset kumppanit kaikki ovat pettäneet, se ei valitettavasti ole ollut kuvitelmaa, silti kaikkia olen rakastanut (huomaa imperfekti). Erotus minun ja nykyisen kumppanini puheissa entisistämme on se, että en ilmaise ääneen (lue: kehumalla) kuinka ns. elämäni on ollut mahtavaa ja riitatilanteissa vertaile kumppaniani muihin elämäni entisiin. Perusteetonta väittää, että en ansaitsisi hyvää ihmistä kumppanikseni, koska elämäni on opettanut, ettei kannata täysin sokeasti luottaa aivan kehen tahansa, ja siksi, että haluaisin vielä joskus tuntea, että olisin jollekin ihmiselle ylitse muiden, tärkeämpi kuin kukaan aikaisempi kumppani. Tarmolla on aika jyrkkä tuo kahtiajako.
 
Alkuperäiselle!

Niinpä, oivalsit sentään edes yhden kohdan kirjoituksestani. Kahtiajako on selvä: ihminen on joko mustasukkainen tai sitten hän ei ole.

Pääasiaa et sairautesi vuoksi ilmeisesti voikaan käsittää: mustasukkainen ihminen tuhoaa harhoillaan joka ainoan ihmissuhteen, johon hän ryhtyy ja saa siitä pontta seuraavan suhteensa raunioittamiseen, koska kaikki aikaisemmatkin ovat pettaneet.

Jos sairautesi keskellä kykenisit järkevään ajatteluun ymmärtäisit, ettei nykyinen kumppanisi ole millään tavoin vastuullinen entisten seuralaistesi tekosista, eikä ole oikein, että häntä epäillään ja rangaistaan näiden entisten valintojesi vuoksi.

Sinä ja kaikki kaltaisesi ovat kyvyttömiä hyväksymään kumppaniaan kokonaisuutena, johon kuuluu myös menneisyys. Näette sairaalloisen ylikorostuneesti vain oman itsenne ja elämänne, joka on muovannut teistä sellaisen salapoliisin kuin olette ja se oikeuttaa teille minkä tahansa mielettömyyden. Ette huomaa mitään omituista siinä, että teidän menneisyytenne on niin ylivertainen, että voitte sillä varjolla vaatia kumppaniltanne hänen menneisyytensä kieltämistä.

Ja sitten naurettavista naurettavinta: minusta on vain yksi kuva ja entisistä on monta. Vain totaalisesti vinsahtanut ihminen kykenee mittaamaan ja vertaamaan rakkauden määrää valokuvien lukumäärän perusteella. Vertailuoikeutta entisen ja nykyisen välillä ei luonnollisestikaan ole suhteen toisella osapuolella.

Kummallista näillä mustasukkaisuudesta kärsivillä on se, että heidän kumppaneillaan on aina sama vika, he eivät rakasta tarpeeksi tai he ainakin rakastavat tai väärällä tavalla.

Lopputulos on taas ilmeinen - uhri lähtee suhteesta, mitä nopeammin sitä parempi hänelle.


 
Tarmon teksti on todella selkeää ja perusteltua. Noin asia on. Kiitos tekstistäsi!

Alkuperäinen perustelee sitä, ettei ole sairaalloisen mustasukkainen sillä, että ei tee kumppanin elämästä helvettiä. Ja alkuperäinen väittää myös, ettei hän sido kumppaniansa millään tavalla eikä rajoita tämän elämää.

Mutta mitä tämä on: Jatkuva tyytymättömyys, jatkuva epäily, jatkuva rakastamisen todistelu... se tekee ihmisen elämästä helvetin, kun mikään ei toiselle riitä. Se myös rajoittaa ja sitoo toista koko ajan, kun sinä vahdit häntä, hänen sanomisiaan ja jopa ajatuksiaankin.

Ei sellaista jaksa kukaan, vaikka kuinka rakastaisi.

Ajattelepa joskus sitä, miksi haluat tehdä omasta elämämästäsikin helvetin? Rakastaisit edes itseäsi niin, että antaisit itsellesi rauhan.

 
Minä sinuna ottaisin aivan toisen asenteen. Antaisin niiden kuvien olla siellä ihan piruuttanikin.

Katsoisin, kuinka kauan menee, ennenkuin jäppinen alkaa itse tajuta, että ne on turhia.

Meillähän on anoppilassa edelleen miehen ja tämän eksän kihlakuva oikein raameissa lipaston päällä. Niinpä olenkin pitänyt huolen siitä, että meistä ei sitten yhteistä kuvaa otetakaan, ei pirullakaan. Meistä ei ole edes hääkuvaa, kun kävimme vaan kahdestaan vihillä, eikä mitään häitä ollut. Ja edelleen vanha kihlakuva nököttää anopin lipaston päällä. Oikein nautin, kun sen siellä näen.

Ota toinen asenne, pliis!!!! Jos se nainen piti valokuviin ikuistaa, niin SUA ei!

Onhan toi jonkinlaista tyhmää peliä, myönnän sen, mutta sen avulla pääset koko jutun yli vähitellen. Tulee aika, jolloin sua ei moiset kuvanräppänät liikuta, eikä ne sun miehellekään mitään merkitse, ei nyt eikä tulevaisuudessa. Aika on koko ajan sun puolellasi.

Mustasukkaisuus on inhottava vaiva. Se, joka siitä kärsii, saa kärsiä siitä jossain määrin koko ikänsä. Sen kanssa pitää sitten vaan osata elää ja vähän ""pelata."" Täytyy aina etsiä itsestään se vahva alue, jota sitten käyttää hyväkseen, kun heikko hetki tulee. Huutamiseen ja oikkuilemiseen ei kannata sortua, silloin menee helposti överiksi. Mykkäkoulukaan ei pitemmän päälle auta mitään. Pitää tarkkailla itseään ja löytää uusia selviytymiskeinoja. Pystynkö ottamaan tämän asian ihan lunkisti tästä vaan? Entäs jos kokeilen?

Kaikkein paras tapa kai olisi aina silloin, kun tuntee jonkun asian loukkaavan itseään, että painokkaasti ja ehkä purevastikin tuo vain asiansa mahdollisimman selkeästi esille, ja sen jälkeen on hiljaa siitä. ""Minäpä en tuosta asiasta nyt pitänyt."" Samaa asiaa ei kannata jankata enempää, onhan se kerran julki tullut. Toinen ei ainakaan voi syyttää nalkuttamisesta.
 
Ymmärrän kyllä sen, että säilytetään esim. yhteisiä lomakuvia. Mutta jos kyseessä ovat kuvat pelkästään tästä exästä, ja jos hän esiintyy niissä vähäpukeisena, niin silloin se on loukkaavaa tätä uutta kumppania kohtaan. Miksi tällaisia kuvia tulisi säilyttää?? Samoin kortit jotka ex on kirjoittanut suurella tunteella ja rakkaudella, miksi niitä pitäisi säilyttää? Muistellaakseen sitä hetkeä, jolloin kaikki oli vielä hyvin ja molemmat olivat korviaan myöten rakastuneita toisiinsa?

Jos suhde on päättynyt siihen, että ex on löytänyt uuden miehen, niin silloin näiden korttien ja kuvien säilyttäminen ihmetyttää vielä enemmän. Itse ainakin repisin ne jo erovaiheessa. Mutta mikäli minä yhä edelleenkin, kaikesta huolimatta rakastaisin häntä, niin varmaankin silloin säilyttäsin kaiken häneltä saadun.

Joten, tulkitsisinko asian niin, että koska mieheni on säilytellyt exän kortit ja valokuvat, hän yhä edelleen kaipaa häntä, vaikka erosta on jo kaksi vuotta? Mistä voin olla täysin varma, että ne eivät merkitse hänelle enää mitään?

Ja vaikka ei pitäisi verrata, niin miehelläni ei ole minusta yhtään kuvaa... ei tämäkään tunnu kauhean kivalta!
 
Tämä keskusteluketju on saanut minut ajattelemaan paljon. Mikä ei aina ole hyvä asia:) Olen päättänyt yrittää olla vertailematta itseäni ja kumppanini entistä/entisiä. Ehkä menneisyyden kieltäminen on liikaa itseltä ja muilta. Ja ehkä jonakin päivänä kaapit ja kirjahyllyt ovat täytettyjä minun kuvilla ja yhteisillä kuvillamme. Jos pelaan vain korttini oikein:) Noh, ei se kai minusta täysin riipu, mutta jos tulevaisuus on meille hyvä ja pysymme yhdessä. Heikkoina ja yksinäisinä hetkinä sitä ajattelee usein liikoja turhaan. Olen miettinyt kaikkia tekojani ja sanojani varsinkin suhteen alkuaikoina, joten kyllä kumppanini täytyy erittäin aidosti minua rakastaa. Koska hän on jaksanut sotkujani, vaikka olisi varmaan saanut paremmankin. Tällä hetkellä koen kuitenkin, ettei hän voi saada parempaa pikkuemäntää itselleen kuin minut:))
 
Itse olen saanut suuria mustasukkaisuuskohtauksia näistä ""muistoista"", ja välillä olen ollut muistakin asioista mustasukkainen. Mieheni on ollut välillä varmasti todella tiukilla kanssani palattuani aina ja aina samoihin vanhoihin riitoihin, niin kai siinä samalla on tullut todistetuksi myös se, että mieheni taitaa ihan oikeasti rakastaa minua. Harva mies olisi kestänyt sellaista pommitusta mitä hän on kanssani joutunut kokemaan. Kiitokset siitä hänelle!

Välillä tuntuu, että sitä oikein kaivelemalla kaivelee kaikki mahdolliset syyt, jotta tavallaan vauhdittaisi eroa, kun omasta mielestäni jossakin vaiheessahan se kuitenkin on edessä. Tiedän, kuullostaa ihan hullulta, mutta tähänkin vaikuttaa kaikki aikaisemmat huonot kokemukset parisuhteissa.

Josko minäkin pikkuhiljaa myöntäisin itselleni, että mieheni todellakin rakastaa minua, ja että hän ei aio hävitä minnekään elämästäni. Niin ainakin sydämestäni toivon. Niin paljon olisi vielä yhteistä koettavaa. Ja en haluaisi, että hänen exänsä pääsisi pilaamaan kaiken tämän pelkästään sillä, että hän on sattunut kuulumaan mieheni elämään.
 
Totuushan on se, että suurin osa kaikista seurustelusuhteista päätyy eroon. Miettikääpä kuinka monia entisiä teillä on itsellänne takana! Mutta aina kannattaa uskoa yhteiseen tulevaisuuteen, koska ei ne asiat mene aina aivan parhainpäin, jos niitä itse ajatuksillaan ja teoillaan vielä hankaloittaa. Ei kai sitä voi mitään ainutlaatuista saada, jos ei riskeeraa.
 
No niin. Juuri noinhan ne exätkin ovat ajatelleet. Ja heidän kohdallaan suhde on mennyt myttyyn. Senhän pitäisi olla suru heille ja ilo sinulle. Olet saanut mahdollisuuden löytää miehesi ja jakaa elämää hänen kanssaan.
 
Mene kuule ap terapiaan ja tämän sanon ihan ystävällisesti. Elettyä elämää ei saa elämättömäksi, siihen kuuluu väistämätä exiä, joskus lapsia ja vaikka mitä. Ei niitä kuvia tai muuta matkan varrella mukaan tulleita asioita noin vain tuhota, ei tuhoa ainakaan kukaan selväjärkinen henkilö. Ongelmasi siis on se, ettet kestä sitä, että miehelläsi on ollut toisia naisystäviä. Siksi ongelma on sinun korvien välissäsi, ei miehen. Eikä sillä ole mitään väliä, kuinka moni haluaisi olla exän kanssa. Vai oletko jotenkin siitäkin mustasukkainen?
 
Hyvä nimimerkki ""minä"". Kahden vuoden terapiajakso tuli loppuunsa hiljattain. Sillä puolella ei pitäisi vikaa olla. Mustasukkaisuus on mun luonteessa. Ajoittain olen sitä menestyksellä pystynyt hallitsemaan, mitä yritän jatkossakin. En kai antaisi itselleni ikinä anteeksi, jos omalla käytökselläni pilaisin elämäni ensimmäisen terveen seurustelusuhteen. En minä ehkä niin paha kumppani ole, mitä olette saattaneet luulla. Perusluonteeltani kiltti ja teen paljon sen eteen, että kumppanini on onnellinen. Miinuspuolena minussa on vain se omistushalu ja mustasukkaisuus. Ei tarvitse yrittää ymmärtää minua, osa teistä ei näytä siihen pystyvänkään. Mutta näin tämä vain on.:)
 
Tässä ketjussa niminerkin Tarmo ja Aikuinen tekstit ovat todella tutustumisen arvoisia kaikille mustasukkaisuuteen taipuvaisille ja niitä ainakin näillä palstoilla tuntuu olevan riittävästi.

 
Avomieheni muutti luokseni asumaan. Töissä ollessani hän oli vienyt tavaroita kellariin, ja löytänyt sieltä pahvilaatikkoni, joka on ollut pölyn peitossa vuosia, jossa on ""entisen elämäni"" muistoja, jota en ole avannut ikuisuuksiin, mutta en halua sitä poiskaan heittää.

Tulin töistä kotiin. Mies oli raivoissaan, kirkkaanpunainen ja huusi vain naamaa vääntäen esitellessään löytöjään. Kaikki valokuvat, kirjeet, leffaliput, päiväkirjani ja muut muistot oli levitelty ympäri olohuonetta. Hän luki ilkkuen ja pilkaten exäni minulle kirjoittamaa runoa ääneen. Luki myös päiväkirjaani, jossa kerroin yhetisestä elämästämme. Heitti minua valokuvilla ja huusi että haluan vain exäni takaisin, etten ole ikinä rakastanutkaan häntä. Just joo.

Onko turhaa sanoa, että vaikka tästä selvisimme (heitin kaikki pois miehen seuratessa vieressä, mikä kaduttaa mielettömästi) niin suhteemme loppui aika nopeasti miehen hulluun mustasukkaisuuteen. Eli hän on exä. Ja lisäksi sellainen exä, jonka kuvia en todellakaan halua säilyttää. Alkaisi vain puistattamaan kaikki hänen vainoharhaiset mustasukkaisuuskohatuksensa.
 
Eivät ne kuvat merkkaa mitään. Vie sille miehellesi itsestäsi kuvia, jos haluat, mutta älä ihmettele jos säilyttää exänsä kuvia myös. On minulla ainakin joistain pitkäaikaisista existä paljonkin kuvia, enkä niitä koe tarpeelliseksi hävittää. Miksi ihmeessä, liittyyhän kuviin hyvä(kin) muistoja esim. yhteisistä matkoista ja kaverien kanssa tehdyistä reissuista. Ei se menneisyys katoa, vaikka kuvat hävittäisikin. Ja nykyistä rakastan silti, enemmän kuin entisiä yhteensä, vaikken hänen kuvillaan seiniäni tapetoikaan. Mihin vetää raja? Pitäisikö soittaa äidille ja pyytää polttamaan kaikki kuvat missä joku exä esiintyy sukujuhlissa? Täysin naurettavaa touhua!
 
Rakas AP, miehella sattaa olla exan kuvia ja vain yksi kuva sinusta, koska sina olet hanen elamassaan livena. :)

Exa vain naamana paperilla.

Mieti tarkaan onko tunteellasi aitoa pohjaa. Mista ""tiedaT' ette saa samaa kohtelua, mista ""tiedat"" ettei hanen rakasta sinua kuin exaansa.

On tarkeaa etta ymmarrat rajan omien tuntemustesi seka realiteetin valilla.

Itsellani oli kokemus etten ole yhta specialli kuin exa oli hanelle. Tam olikin totta. Mutten halua pelotella sinua, en tunne sinua ja suhdettasi joten ala usko mitaan muuta kuin itseasi. Voit ottaa asian myos esille asiallisesti miehesi kanssa.

Eli sinulla on nyt itsetutkiskelun paikka. Mista tunteesi johtuu? omista moroistasi vai aidosta tilanteesta.
 
Mielenkiintoista!
Olen juuri lajitellut muutamia satoja dioja minut jättäneelle ukolleni vietäviksi. Kuvattu on paljon, kumpikin. Parissa vuosikymmenessä kuvia on kertynyt ja usein toki minä, se onneton ex, poseeraan hänen ottamissa kuvissaan ja hän minut otoksissani. Kiitos rakkaat sisaret tästä viestiketjusta: huomaan nyt esittää kuvia viedessäni toivomuksen, että jos ei hän tai nyksä näitä siedä/halua, niin palauttaisi minulle. Tuovat tullessaan niin monia muistoja, hyviä ja huonoja, mutta omaa elämän historiaani yhtä kaikki!
 

Similar threads

K
Viestiä
6
Luettu
1K
F
N
Viestiä
15
Luettu
2K
Perhe-elämä
Parempi pysyä sinkkuna
P
H
Viestiä
5
Luettu
466
M
A
Viestiä
30
Luettu
7K
V
P
Viestiä
9
Luettu
1K
Perhe-elämä
Sinä tiedät parhaiten
S

Yhteistyössä