Varmaan se riippuu työstäkin. Minä ainakin pääsin ja pääsen kotona paljon helpommalla, kuin töissä. Kyse ei ole siitä, että kotona olo olisi pelkästään makoilua vaan siitä, että mun työni on nimenomaan henkisesti raskasta ja paineita on todella paljon ja töitä paljon.
Kun olen töissä, eka stressi on aamulla siitä, kun huolehdin kaikki kolme ajoissa kouluun ja itseni töihin. Huolehdin, että ovat asiallisesti pukeutuneet, että kaikki tarvittava on mukana, siis tarkistan kaikkien kolmen viikko-ohjelmaa. Hoputan ja komennan.
Sitten kiiruhdetaan töihin, jossa stressi on jokapäiväistä, eikä työkuorma hellitä vaikka tekee töitä niskalimassa. Välillä aamulla on tosi paha olo, kun töihin menee. Periaatteessa työni on kivaa, meille ei ole saatu vain rekrytoitua puuttuvia ihmisiä. Ja kun työni on päivän päälle hommaa, jos jossain on tapahtunut virhe, se on korjattava saman päivän aikana, se kasvattaa stressiä.
Sitten rynnätään kotiin, kuskaamaan lapsia treeneihinsä, kaverisynttäreille tai on tarve mennä koululle tai päiväkodille johonkin keskusteluun. Joulun alla tulee joulujuhlat jne. Iltaisin huolehditaan lasten läksyistä, luetaan kokeisiin jne.
Töissä ollessa on huolehdittava pyykeistä, tehtävä kotityöt ihan samalla lailla kun kotona ollessakin. Mutta kun olen kotona, se jatkuva kiireen tuntu katoaa, se ettei tunne riittävänsä mihinkään.