Musta on outoa että nainen ajattelee näin!!!

Mä en arvostele kotiäitejä, päinvastoin. En koskaan joutunut vieraalle hoitoon, mistä olen vanhemmilleni kiitollinen. Omat lapsenikin ovat nauttineet ajasta, jonka saivat olla kotona. Mutta mulla ei ollut lasteni kanssa muita aikatauluja kuin esikoisen terapiat ja ystäviäkin, joiden kanssa höpistä ja hihitellä, löytyi ihan riittävästi.

Ei tässä ketjussa sen isompia arvosteluja ollut, mutta tänään monestakin ketjusta luin kuinka naiset vaan tekee lapsia jotta saavat maata kotona.

Musta lasten hoito on kovaa hommaa ja arvostan jokaikistä kotiäitiä.
Arvokasta työtä jota ei silti arvosteta riittävästi.

 

Ehkä jos ap oppisi relaamaan kotona samalla tavalla kuin töissä tekee voisi oppia nauttimaan kotona olemisesta enemmän?

 

Ehkä jos ap oppisi relaamaan kotona samalla tavalla kuin töissä tekee voisi oppia nauttimaan kotona olemisesta enemmän?

No, näin kun olen osaksi töissä niin osaan kotonakin nauttia enemmän.
Sen olen huomannut nyt.
Sitä on oppinut siihen että koti on siisti ja kun pienet lapset kotona niin siivottavaa tulee väkisinkin.
Samoin pyykkiä, ruokaa tehtävä kaksi kertaa, sekä leivomme liki päivittäin pullaa, torttua tai jotain kakkua...
Musta on jotenkin mahtavaa tulla töistä kun kotona on sellaista kun edellisiltana, eli siistiä!!
Ja miten kivaa se kotiintulo onkaan!!!

Mutta mulla säilyy paremmin tämä tasapaino näin kuin teen vähän töitä muuallakin. Viihdyn siellä ja viihdyn myös kotona.

 

Mulla on 3 alle 5 itselläni ja teen pph:n sijaisuutta, eli olen kotona töissä.

Silti en koe elämääni kovinkaan rankaksi. Asenne on se mikä ratkaisee. Onhan tässäkin ne miinus puolet, yksinäisyys on se isoin, just se ettei ole aikuisia. Onneks kerran viikossa käydään srk:n kerhossa missä työkaveritkin käy.
Mua ahdistaisi ajatus aamulla raahata unisia ja kiukkusia lapsia autoon ja tunkea ne vieraalle.

 

Ei tässä ketjussa sen isompia arvosteluja ollut, mutta tänään monestakin ketjusta luin kuinka naiset vaan tekee lapsia jotta saavat maata kotona.

Musta lasten hoito on kovaa hommaa ja arvostan jokaikistä kotiäitiä.
Arvokasta työtä jota ei silti arvosteta riittävästi.

Minustakin kotiäitiys on arvokasta työtä, mutta en ainakaan itse pitänyt sitä aikoinaan raskaampana kuin työssäkäyntiä. Jos olisin pitänyt, niin varmaan olisin ollut aina kesälomiakin ennen ahdistunut siitä, että pitää taas olla lasten kanssa kotona. Mä nautin kiireettömyydestä, siitä, että asiat saa tehdä omaan tahtiin ja kaikessa rauhassa. Ja jos ei just nappaa imurointi, voi lähteä vaikka lasten kanssa metsäretkelle. Nautin jokaisesta hetkestä, kun lasten kanssa askarreltiin keittiön pöydän ääressä, maattiin sängyllä satukirjaa lukien, käytiin katsomassa valkovuokkojen puhkeamista kukkaan, uimarannalla, museoissa jne.

 

kaikki nyt vaan ei ole siellä kotonakaan ollessa mitään pingottajia ja silloin se kotona olo voi olla helppoa. ei sen tarvitse olla stressaavaa.

Näin.
Eikä kaikki tarvitse sitä työyhteisön tukea. Mä ainakin olen aina tykännyt itsenäisestä työstä.

 

niin no toisille se kotiäidin rooli vaan istuu paremmin. Ihan persoonasta kiinni..

ite pääsen kans paljon helpommalla ja voin paremmin kun opiskelen ja käyn töissä, ja niistä muodostuu meidän päivärytmi. Varmasti syynä on se, että täällä on niin huonot mahdollisuudet verkostoitua muiden samassa tilanteessa olevien kans, eikä oo missään mitään järjestettyä juttua että pääsis kodin ulkopuolellekin välillä.

Ja sanokaa vaan että mee puistoon jne, ei kukaan jaksa yhden lapsen kans joka ikinen päivä puistoilla tyhjässä puistossa.

 

Meillä poika on sairastellut keskiviikosta lähtien ja vielä huomennakaan ei ole mitään asiaa hoitoon. No onneksi pääsen keskiviikkona töihin.

Mielestäni töissä käynti on helpompaa kuin kotona olo, mutta eniten tähän vaikuttaa se että poikani osaa "puristaa mehut irti" äiti parasta loputtomalla huomionkaipuullaan.

 

Minulle kotonaolo on ollut helpompaa omalta osaltaan. On ollut aikaa ja on voinut keskittyä paremmin perheen ja kodin asioihin. Toisaalta olen kokenut kotonaolon ahdistavaksi ja mielenkiinnottomaksi. Nyt töissä en sitä mielenkiinnottomuutta koe. Toisaalta nyt aikaa on vähemmän, mutta elämä mielenkiintoisempaa.

Minusta on outoa, että se, että olen nainen riittäisi pelkästään määrittelemään mielipiteeni jossakin asiassa, kuten otsikointi antaa olettaa.

 

ainakin yks ehto kotona olemiselle on; lapsia pitää olla enemmän kuin 1. En tunne ensimmäistäkään yhden lapsen kotiäitiä, joka jäis vielä hoitovapaanki jälkeen kotiin.

Huomion tarve on jatkuvaa ja kyllä se lapsi ihan oikeasti niitä leikkikavereita ja sosiaalisia kontakteja tarvii, ja jos niitä ei järjestetysti löydy (kerhot, perhekahvilat, harrastukset ym mitkä monilta paikkakunnilta puuttuu kokonaan) löydy, niin sitten niitä pitäs olla siellä kotona.

 

Minulle kotonaolo on ollut helpompaa omalta osaltaan. On ollut aikaa ja on voinut keskittyä paremmin perheen ja kodin asioihin. Toisaalta olen kokenut kotonaolon ahdistavaksi ja mielenkiinnottomaksi. Nyt töissä en sitä mielenkiinnottomuutta koe. Toisaalta nyt aikaa on vähemmän, mutta elämä mielenkiintoisempaa.

Minusta on outoa, että se, että olen nainen riittäisi pelkästään määrittelemään mielipiteeni jossakin asiassa, kuten otsikointi antaa olettaa.

Otsikko siksi noin kun tuntuu että nainen on naiselle susi.
Nainen tietää mitä kotonaolo on ja useimmiten parjaa silti todella rankasti muita naisia.
Ehkä miehestä voisin ymmärtää että sanoo naisen vaan levittelevän jalkojaan ja jäävän kotiin makaamaan.
Mutta käsittääkseni tällä palstalla on naisia kuitenkin suurin osa.

 

Kaipa se riippuu hyvin pitkälti siitä, mitä tekee työkseen. Kyllä mä ainakin kotona pääsisin paaaaaaljon helpommalla kuin 8 tuntia suurtalouskeittiössä...

 

Onko se "susiutta", jos kertoo, ettei omalla kohdalla ole jokin ollut samanlainen kokemus kuin toisella? Eikö se voisi olla myös kannustavaa kertoa, ettei sen kotiäitiyden tarvitse olla vain ja ainoastaan kuluttavaa ja hirveää? Ei kai se mikään huono asia ole, jos kotona on hyvä olla ja pääsee helpommalla kuin töissä?

 

Kaipa se riippuu hyvin pitkälti siitä, mitä tekee työkseen. Kyllä mä ainakin kotona pääsisin paaaaaaljon helpommalla kuin 8 tuntia suurtalouskeittiössä...

Tottahan tuokin. Olen vaan sellaisella psykiatrisella osastolla jossa asiakkaat suht järjissään ja työkaverit mukavia.
Ja sitten bonuksena se, että tuntuu oikeasti auttavansa. Saa kiitosta ja kannustusta.
Saan päättää työaikani melkolailla ja joustoa löytyy. Ihanaa!!

 

Kyllä sitä kuitenkin kotona pääsee helpommalla kuin oikeissa töissä.

 

Kyllä sitä kuitenkin kotona pääsee helpommalla kuin oikeissa töissä.

fyysisesti kyllä. Mä ainakin koen että se kotona olo koettelee henkistä puolta, ja ehkä eniten siksi ettei se kotona oleminen kuormita hyvällä tavalla. Jatkuva tylsyys ja samanlaiset päivät, pahimmillaan monta päivää ilman aikuista seuraa.... juu ei kiitos enää ikinä.

Mut tokihan se on helpompaa nukkua pitempään kuin herätä klo 6 ja lähteä tarpomaan pakkaseen että ehtii päiväkotiin ja seiskaksi töihin, nostella vanhuksia 8 tuntia ja sen jälkeen tarpoa taas pakkasessa päiväkodin kautta kotiin. Senkin ajan ois saanu vaihtoehtoisesti chillailla kotona ja leipoa sämpylöitä. Toki se on välillä ihan jees, mutta ei jatkuvasti, näin minusta

 

Kyllä sitä kuitenkin kotona pääsee helpommalla kuin oikeissa töissä.

"Oikeissa töissä", voi tsiisus! Määrittelepä työ, senkin retale!

 

[QUOTE="vieras";22354151]"Oikeissa töissä", voi tsiisus! Määrittelepä työ, senkin retale![/QUOTE]

anna mennä toisesta korvasta ulos.

 

[QUOTE="vieras";22354151]"Oikeissa töissä", voi tsiisus! Määrittelepä työ, senkin retale![/QUOTE]

Semmoinen jossa ollaan jonkun toiden direktio-oikeuden alaisena ja saadaan työstä palkkaa. Ei kai kukaan täysijärkinen pidä kotona omien lasten kanssa olemista työntekona? Sen verran lisään että toki yrittäjyyskin on oikeaa työtä! =)

 

fyysisesti kyllä. Mä ainakin koen että se kotona olo koettelee henkistä puolta, ja ehkä eniten siksi ettei se kotona oleminen kuormita hyvällä tavalla. Jatkuva tylsyys ja samanlaiset päivät, pahimmillaan monta päivää ilman aikuista seuraa.... juu ei kiitos enää ikinä.

Mut tokihan se on helpompaa nukkua pitempään kuin herätä klo 6 ja lähteä tarpomaan pakkaseen että ehtii päiväkotiin ja seiskaksi töihin, nostella vanhuksia 8 tuntia ja sen jälkeen tarpoa taas pakkasessa päiväkodin kautta kotiin. Senkin ajan ois saanu vaihtoehtoisesti chillailla kotona ja leipoa sämpylöitä. Toki se on välillä ihan jees, mutta ei jatkuvasti, näin minusta

Musta taas töihin palattua nimenomaan tuntui, että kaikki päivät ovat samanlaisia: samat työkaverit, syöttämiset, vaipanvaihdot, lääkkeiden jakamiset, pesut, raportit, labratilausten tekemiset, lääkärikierrot jne. Vieläpä kaikki samaan kellonaikaan kuin osastolla oli tehty vuosikausia.

 

Semmoinen jossa ollaan jonkun toiden direktio-oikeuden alaisena ja saadaan työstä palkkaa. Ei kai kukaan täysijärkinen pidä kotona omien lasten kanssa olemista työntekona? Sen verran lisään että toki yrittäjyyskin on oikeaa työtä! =)

Jaahas, työllä kylläkin tarkoitetaan produktiivista, jatkuvaa aktiviteettia, jota suoritetaan joko yksilöllisesti tai kollektiivisesti. Hyvä herra tarkoittaa nyt palkkatyötä, joka eroaa työstä siten, että se on sen direktio-oikeuden alainen.

Että kyllä se on työtä, jota kotona tehdään. Se ettet sä pidä kotitöitä työnä ei kerro muusta, kun sun asenteista.

 

Kotona oleminen on helppoa ja mukavaakin, mutta käy pitemmän päälle ihan armottoman tylsäksi, sitä todellakin mökkihöperöytyy...

 

[QUOTE="vieras";22354211]Jaahas, työllä kylläkin tarkoitetaan produktiivista, jatkuvaa aktiviteettia, jota suoritetaan joko yksilöllisesti tai kollektiivisesti. Hyvä herra tarkoittaa nyt palkkatyötä, joka eroaa työstä siten, että se on sen direktio-oikeuden alainen.

Että kyllä se on työtä, jota kotona tehdään. Se ettet sä pidä kotitöitä työnä ei kerro muusta, kun sun asenteista.[/QUOTE]

Voihan sen kotona olemisen joku marttyyriäiti työksi väittää. Mutta siksi minä puhuinkin OIKEISTA töistä joista saa palkkaa päin vastoin kuin kotona olemisesta josta saa vain jotain tukiaisia.

 

Palasin takas töihin loppukesästä, kolme lasta. Voin sanoo, että ei tää ainakaan helpompaa ole kun kotona oleminen. Töissä pitää panostaa 100%, töiden jälkeen on peräti 5min hengähdysaikaa ennenkun auto on hoitopaikan pihassa. Sitten mukulat kyytiin ja kotiin ruokaa laittamaan. Pyykkikasoja on joka paikassa, imuroida ja siivota tarvii yhtälailla kun kotona ollessakin. Aina ei vaan jaksais siivota ja sitten se kostautuu sillä, että on kahta kauheempi kaaos siivottavana. Sitten kun saa muksut nukkumaan, niin ei jaksa enää valvoa kun hetken, että jaksaa taas aamulla töihin. Kaikki tarvii laittaa illalla valmiiks aamua varten, tai muuten aamu on yhtä kaaosta. Viikonloput menee rästikotihommien tekemiseen ja lasten kanssa kun viikolla niitä ei niin paljoa näe. Ja lapsetkin suorastaan liimautuu kiinni hoitopäivän jälkeen kun on ollu päivän erossa. Siis joo, olisin ehkä mielummin vielä kotona...

 

Musta on jotenkin mahtavaa tulla töistä kun kotona on sellaista kun edellisiltana, eli siistiä!!
Ja miten kivaa se kotiintulo onkaan!!!

Ootappas vaan, kun ne lapset aloittaa koulun, niin et enää saakkaan tulla töistä siistiin kotiin Eka-tokaluokkalaiset sotkee vielä kummasti.