Musta on outoa että nainen ajattelee näin!!!

Voihan sen kotona olemisen joku marttyyriäiti työksi väittää. Mutta siksi minä puhuinkin OIKEISTA töistä joista saa palkkaa päin vastoin kuin kotona olemisesta josta saa vain jotain tukiaisia.

Niin, jos arvottaa ihmistä vain sen perusteella onko hän jonkun toisen käskytettävänä vai ei... no ei hyvin mene. Itse en ainakaan edes osaisi olla niin yksinkertainen että alkaisin väheksyä ihmistä sen takia että tämä hoitaa omat lapsensa ihan itse.

 

Voihan sen kotona olemisen joku marttyyriäiti työksi väittää. Mutta siksi minä puhuinkin OIKEISTA töistä joista saa palkkaa päin vastoin kuin kotona olemisesta josta saa vain jotain tukiaisia.

eli kotiäiti joka hoitaa 4 lastaan kotinaan 24/7 ei tee työtä, mutta nainen joka hoitaa 4:ää lasta 8tuntia/ 5pv tekee töitä koska saa siitä palkkaa?
miten nämä eroavat toisistaan työmääränsä perusteella, palkanperusteella vai millä?

 

Että kotona lasten kanssa ollessa, pääsee jotenkin helpommalla.
Jokaisen naisen pitäisi tietää että lasten kanssa kotona olo on raskasta henkisesti.
Jää työtoverit sekä tärkein se näkyvä työ ja siitä tuleva välitön palaute.

Ei se kotona olo ole mitään makaamista.
Koti sotkuuntuu nopeammin kun lapset ovat kotona, ruokaa tehtävä kaksi kertaa päivässä sekä välipalat...

Tämä siis omakohtainen kokemus, olen nyt ollut töissä ja pääsen NIIN paljon helpommalla töissä ollessani.

Arvosta todella paljon naisia jotka haluavat olla kotona lastensa kanssa.
Se vaatii paljon omalta päältään. Heidän tarvitsee olla mahdottoman luovia ihmisiä jotta kestävät sen yksinäisyyden.

Palkka saisi olla parempi, sen sanon!!

Mun mielestä kotona olo on helpompaa, kun kohdata ulkomaailman kiireet, säännöt, velvoitteet ja kaikenkaikkinen pakko tehdä kaikkea, ja tehokkaasti.
Kotona saan tehdä omassa tahdissa, lapsen tahdissa ja perheemme tottumusten mukaan. Joita itse olen ollut isona osana "sanelemassa" sillä minähän tätä rumbaa pyöritän.
Minua ei haittaa pieni sekasotku; lelut lattioilla päiväsaikaan jne.
Kiitokseni saan iltaisin kun lapsi halaa ja tarjoaa omaa tuttiaan minulle, että molemmilla olisi, kun unen aika tulee ja "ero" koittaa sekä siitä että aamulla minut herättää iloinen vesseli joka ensimmäisenä rynnii keittiöön odottamaan että mitäs hyvää aamupalaa se äiti nyt keksisi... eipä sitä lapselta muuta kiitosta kaipaakaan.
Tuotteliaampaa ja tärkeämpää työtä saa etsiä! Saan myös ihan hyvin aivojumppaa opiskellessani tässä samalla, ei kotona oleminen tarkoita, että tarvitsee tyhmistyä ja jäädä löllöttelemään neljän seinän sisälle.
Ulkoilu, lepo, ruokailu, opiskelu ja leikki - tästä on meidän päivät tehty enkä vaihtaisi tätä hektiseen töissä oloon, jolloin en näkisi lastani tai saisi kuulla kuinka hän oppii sanomaan, kertomaan, näyttämään ja liikkumaan.

 

Niin, jos arvottaa ihmistä vain sen perusteella onko hän jonkun toisen käskytettävänä vai ei... no ei hyvin mene. Itse en ainakaan edes osaisi olla niin yksinkertainen että alkaisin väheksyä ihmistä sen takia että tämä hoitaa omat lapsensa ihan itse.

En minä arvota ihmistä minkään perusteella. Minä vain en ajattele kotona olemista työnteoksi. On aivan eri asia palvella rahaa vastaan ja olla vastuussa toiselle kuin tehdä kotona niin kuin lystää siinä aikataulussa kuin huvittaa. Ja nyt joku kirjoittaa että lapset vaativat juurikin tarkan aikataulun mutta kyllä siellä kotona on aivan oikeasti tekemisen vapaus verrattuna oikeisiin töihin. En minä pidä sunkas kotona olemista sen vähempiarvoisena mutta työtä se ei ole.

 

En minä arvota ihmistä minkään perusteella. Minä vain en ajattele kotona olemista työnteoksi. On aivan eri asia palvella rahaa vastaan ja olla vastuussa toiselle kuin tehdä kotona niin kuin lystää siinä aikataulussa kuin huvittaa. Ja nyt joku kirjoittaa että lapset vaativat juurikin tarkan aikataulun mutta kyllä siellä kotona on aivan oikeasti tekemisen vapaus verrattuna oikeisiin töihin. En minä pidä sunkas kotona olemista sen vähempiarvoisena mutta työtä se ei ole.

Kyllä se arvotus paistaa siitä teksistä läpi.

Suurin osa tietysti ajattelee kuten massan kuuluu ajatella: vain työnteko (siis oikea) on se mikä pitää ihmisen tiellä. Harva edes osaa ajatella että niitä naisia jotka jäävät kotiin ikiajoiksi, ei ole montaa. Kotiäitiys on vaihe elämässä. Kotiäitiys käy työstä joskus, vaikka palkkatyötä se ei ole.

 

Ilman kateutta totean omasta elämästäni seuraavaa. Itselläni on kolme lasta (11v, 8v ja 4v) ja kyllä mä olen kokenut kotona olon heidän kanssaan paljon helpommaksi kuin töissäolon. Ei se kuitenkaan tarkoita sitä, että pitäisin kotiäitejä laiskoina luusereina tai ihmettelisin sitä, että joku haluaa olla kotiäiti/-rouva koko elämänsä. Ne ovat vain valintoja, jotka kukin tekee omassa elämässään. Pääasia, että itse on tilanteeseensa tyytyväinen. ja jos ei ole, niin sitten tekee parhaansa muuttaakseen tilanteensa.

 

Kyllä mulla ainakin on rennompaa aina kun on viikonloppu tai lomaa, jolloin saa olla kotona lasten kanssa. Ehkä lähinnä siksi, että lapsemme ovat jo yli 3v molemmat ja toisaalta myös nautin heidän seurastaan - ei meillä ole isompia takkuumisia. Pienten kanssa on kyllä enemmän hommaa.

 

[QUOTE="pinni";22354253]Ootappas vaan, kun ne lapset aloittaa koulun, niin et enää saakkaan tulla töistä siistiin kotiin Eka-tokaluokkalaiset sotkee vielä kummasti.[/QUOTE]

On mulla kolme viidesluokkalaista ja lukiolainen myös näiden pienten lisäksi.
Mutta tulen silti ennen kotiin kun he, aamuvuoroista ainakin.
Eikä isommat lapset sotke, ei sillätavoin kuin pienemmät.
Ovat isommat tottuneet siivoamaan jälkensä.

 

Kyllä mulla ainakin on rennompaa aina kun on viikonloppu tai lomaa, jolloin saa olla kotona lasten kanssa. Ehkä lähinnä siksi, että lapsemme ovat jo yli 3v molemmat ja toisaalta myös nautin heidän seurastaan - ei meillä ole isompia takkuumisia. Pienten kanssa on kyllä enemmän hommaa.

On aivan eriasia olla viikonloppu tai lomavapailla lasten kanssa kuin se että on päivät toisensa jälkeen lasten kanssa kotona.
Nautin toki lasteni kanssa olemisesta, mutta kyllä 5 v täyspäiväisesti kotonaoloa riittää.
Nyt tämä osakotona, osatöissä on meidän perheelle oikea vaihtoehto.

 

Näin.
Eikä kaikki tarvitse sitä työyhteisön tukea. Mä ainakin olen aina tykännyt itsenäisestä työstä.

Mä kai tarkoitin, että itse olen kotiäitinä ollut aina aika huoleton, en ole mikään kätevä kodinhengetär, enkä häiriinny sotkusta. Ainoa raskas asia kotiäitiydessä oli se, että ihmiset kyseli: milloin menet töihin. Enkä kehdannut vastata sitä, mitä ajattelin, eli että kai se on pakko joskus. Mutta toisaalta riippuu paljon miehestä, nimittäin moni mies kyllä olettaa, että äiti hoitaa kodin samalla, kun on äitinä. ja onhan siinä hommaa, jos kaiken sen yksin tekee.

 

Mutta kun on kotona niin ei se tarkoita että pitää olla kotona.
Itse en kahden lapsen kanssa ole juuri koskaan työssäkäyntiaikaan kotona. Nukumme toki pitkään kun ei tarvitse herätyskelloon herätä, mutta ulkoilemme, kahvittelemme, hoidamme ruokaostokset jnejne päivällä ja monesti tullaan kotiin sisälle vasta kun isäkin tulee töistä. Meillä ei siis todellakaan koti sotkustu tai likaannu yhtään enempää kuin sillon kun ollaan töissä/hoidossa. Lisäksi en tee ruokaa kuin kerran viikossa montaa erilaista pakkaseen ja sitten joka päivä kahdesti päivässä lämmitellään pakkasesta ruokaa.

Kotona on siis todellakin NIIN helppoa. Vaikka minunkin työ on "helppoa" toimistotyötä, tosin esimiestyötä niin kyllä kotona on helppoa =) Enkä pidä kotiäitejä yhtään ahkerina.

 

Ilman kateutta totean omasta elämästäni seuraavaa. Itselläni on kolme lasta (11v, 8v ja 4v) ja kyllä mä olen kokenut kotona olon heidän kanssaan paljon helpommaksi kuin töissäolon. Ei se kuitenkaan tarkoita sitä, että pitäisin kotiäitejä laiskoina luusereina tai ihmettelisin sitä, että joku haluaa olla kotiäiti/-rouva koko elämänsä. Ne ovat vain valintoja, jotka kukin tekee omassa elämässään. Pääasia, että itse on tilanteeseensa tyytyväinen. ja jos ei ole, niin sitten tekee parhaansa muuttaakseen tilanteensa.

Just näin. Omat lapseni ovat 11v, 9v, 6v ja 1,5v.

 

Öh, no kyllähän kotona olo on ihan eri juttu kuin työssäkäynti

Heräillään rauhassa, saa juoda "pitkät kahvit" niinkuin aiemmin vain vapaapäivinä, minnekään ei ole kiire. Kotityöt menee omalla painollaan ja ajan kanssa. Ei tartte rehkiä työpäivän päätteeksi.

Mä en koe työksi omalla perheelleni ruuanlaittoa enkä oman kodin siivousta. Ne on elämää vaan ja mukavaakin sellaista.

 

kotona ei ole ressii ja on rentoa, ei aikasia aamuherätyksiä helpolla pääsee.. töissä kiire ja kotihommatkin tarvii hoitaa, ei jää aikaa mihinkään.

 

pakko on myöntää, että odotan jo kauhulla töihinpaluuta. Silloin on aikaisemmat aamuherätykset kuin nyt (lapsi herää yleensä 7-8 välillä, töihin pitäisi herätä jo 5.30 maissa), jatkuva stressi ja huono omatunto, kun ei ehdi viettää aikaa lapsen kanssa, eikä työstänikään saa välitöntä palautetta. Ja tunnustan, että kotona otan rennosti, en esim. useimmiten väsää kahta ruokaa päivässä, vaan yleensä syömme lounaaksi edellisen päivän illallisen jämiä, tai sitten jotain helppoa, kuten munakasta ja leipää. Eikä meillä ole piirun päälle siisti sisustuslehtikoti, saa näkyä että täällä asutaan . Mutta töissä käydessä ne pakollisetkin siivoukset, pyykinpesut jne. olisi pakko tunkea sinne iltoihin.

 

Varmaan se riippuu työstäkin. Minä ainakin pääsin ja pääsen kotona paljon helpommalla, kuin töissä. Kyse ei ole siitä, että kotona olo olisi pelkästään makoilua vaan siitä, että mun työni on nimenomaan henkisesti raskasta ja paineita on todella paljon ja töitä paljon.

Kun olen töissä, eka stressi on aamulla siitä, kun huolehdin kaikki kolme ajoissa kouluun ja itseni töihin. Huolehdin, että ovat asiallisesti pukeutuneet, että kaikki tarvittava on mukana, siis tarkistan kaikkien kolmen viikko-ohjelmaa. Hoputan ja komennan.

Sitten kiiruhdetaan töihin, jossa stressi on jokapäiväistä, eikä työkuorma hellitä vaikka tekee töitä niskalimassa. Välillä aamulla on tosi paha olo, kun töihin menee. Periaatteessa työni on kivaa, meille ei ole saatu vain rekrytoitua puuttuvia ihmisiä. Ja kun työni on päivän päälle hommaa, jos jossain on tapahtunut virhe, se on korjattava saman päivän aikana, se kasvattaa stressiä.

Sitten rynnätään kotiin, kuskaamaan lapsia treeneihinsä, kaverisynttäreille tai on tarve mennä koululle tai päiväkodille johonkin keskusteluun. Joulun alla tulee joulujuhlat jne. Iltaisin huolehditaan lasten läksyistä, luetaan kokeisiin jne.

Töissä ollessa on huolehdittava pyykeistä, tehtävä kotityöt ihan samalla lailla kun kotona ollessakin. Mutta kun olen kotona, se jatkuva kiireen tuntu katoaa, se ettei tunne riittävänsä mihinkään.

 

Omalta osaltani voin sanoa, että fyysisesti töissä on rankempaa, mutta henkisesti taas kotona.