Mussa on joku vika kun en halua poikalasta(?)

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Kiira"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Niin, siis en mä ajattele että ne pojat vauvoina sen erilaisempia olisivat. Ehkä n. 4v -> vasta alkaa se pikkuautoilla päähän heittäminen ja päätön huutojuokseminen..

No entäs sitten 4 veet tytöt? :D kamalia juonioita, jätetään aina kolmas pyörä ulkopuolelle leikeistä, ollaan pikkuvanhoja tai muuten vaan rääväsuisia.

Ei vaan, kaikki on ihan kiinni yksilön persoonasta ja esim. kasvatuksesta, ei tyttöjä ja poikia voi jakaa yhtään mihinkään lokeroihin.
 
Varmaan ihminen aina näkee ne itselleen vieraat asiat stereotypioiden kautta. Kaikki tai ainakin melkein kaikki pojat ovat älämölöjä ja tytöt kieroja, jos heidän maailmassaan ei ole sisällä.

Ennen kuin minulla oli lapsia, en ajatellut kummastakaan sukupuolesta mitään sen kummempaa. Sen jälkeen, kun sain kaksi ihanaa poikaa, on tyttöjen maailma alkanut vaikuttaa syrjäsilmällä katsoen tosi ärsyttävältä. Jos leikkipuistossa on kolme tyttöä porukassa, on yhdellä niistä oikopäätä paha mieli.

Jos meille tulee joskus kolmas lapsi, toivon poikaa. Mutta tiedän myös, että jos saan tytön, huomaan hänen olevan oma suloinen lapseni, ei mikään kammottava tiarapäinen tyranni.
 
Esikoista odottaessa mulle oli oikeesti ihan sama kumpi sieltä tulee, toista odottaessa olin/oltiin tosi helpottuneita ja onnellisia että tyttö oli taas tulossa. Nyt kolmannen kohdalla, mulle on ihan sama kumpi sieltä tulee, miehen kannalta melkein toivon että se olis poika... mies ei oo koskaan puhunu että pojan haluaa, mutta eikös melkein kaikki miehet ainakin salaa sitä poikaa toivo.

Sitten tohon millasia nuo pienet tytöt ja pojat on niin meijän tytöt on kyllä tosi rasavilleja ja varsinkin tuo pienempi on oikee rämäpää, menis luonteensa puolesta kyllä tälläsestä pojasta mitä täällä ajatellaan poikien olevan. Ja sitten taas mun kahden parhaan ystävän esikoiset on poikia, jotka on molemmat todella rauhallisia, ujoja ja arkoja, pelkäävät kovia ääniä ym. eli ei tosiaan "perinteisiä" poikia. Se on ihan siitä lapsen luonteesta kiinni ja kasvatuksesta että minkälainen se lapsi on, sillä sukupuolella ei ihan hirveesti oo merkitystä. Kyllähän pojat ja tytöt leikkii erilaisia leikkejä, mutta meillä ainakin on ihan yhtä kovassa käytössä nuket kun pikkuautot ja parkkitalotkin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja poikalapsen äiti;29039066:
No entäs sitten 4 veet tytöt? :D kamalia juonioita, jätetään aina kolmas pyörä ulkopuolelle leikeistä, ollaan pikkuvanhoja tai muuten vaan rääväsuisia.

Ei vaan, kaikki on ihan kiinni yksilön persoonasta ja esim. kasvatuksesta, ei tyttöjä ja poikia voi jakaa yhtään mihinkään lokeroihin.

No joo, siis en ajatellut että tässä johonkin kisaan lähdettäisi, että kummat on kamalampia :D. Kaikki lapset on lähes kaikille vanhemmille rakkaita, kaikissa on hyviä ja huonoja puolia jne.

Kertoilin vaan omista ajatuksistani, ja ne muuttunevat vasta oman pojan myötä. Eli ei ehkä koskaan...
 
Minulle itselleni kävi niin, kun yritimme lasta, että näin unta aina vain poikavauvasta ja ajattelinkin, että jos onnistumme, tulee poika. Sitten vihdoin tulin raskaaksi vuosien yrittämisen ja hoitojen jälkeen ja rakenneultraan asti ajattelin, että uneni tulee toteutumaan ja vähän ahdistikin ajatus tytöstä. Sitten, kun ultrassa lääkäri sanoi, että tytöltä näyttää, olin pienen hetken pettynyt, vaikka lapsi oli todella toivottu. Mutta pettymystä ei kestänyt kauaa ja nyt on ihana ostella kaikenlaisia kauniita vaatteita tyttärellemme.

Minulla on taas vauvakuume ja toivon, että saamme sisaruksen lapsellemme. Itselläni tuntuu ihan pahalta joka kerta ja joskus melkein itkettääkin, kun laitan pieneksi menneitä vaatteita pois, koska pelkään, että tyttäremme jää ainoaksi. Mutta nyt on toiveena myös, että seuraava olisi taas tyttö, koska meillä on niin paljon tytölle meneviä vaatteita. Nyt tunnen, että poikavauvat ja niiden jutut ovat vieraita, vaikka veljellä ja kavereilla on poikia. Oikeasti minun pitäisi olla vain onnellinen lapsesta, jos vielä joskus onnistun raskaaksi tulemaan, eikä miettiä sukupuolta, joten tunnen vähän häpeää tyttö-toiveista.
 
[QUOTE="Kiira";29038663]Siis itsestäni tuntuu että olen viallinen, koska tuntuu, etten halua poikaa. Olen äiti, tyttöjen äiti ja nyt on puhuttu uudesta lapsesta miehen kanssa ja kovasti haluaisin ja mieskin haluaa, mutta hirveä paniikki iski että sehän voi olla myös poika. En tiedä mistä johtuu, varmasti rakastan lastani, oli mikä tahansa. Jotenkin vaan tytöt on ihania ja kuopuksen synnyttyä olin kovin helpottunut että tämäkin oli tyttö.. Ehkä pojat on sitten vaan niin vierasta maaperää mulle etten osaa ajatella itseäni poikien äitinä. Vaikken mikään prinsessa ole itsekään todellakaan!!![/QUOTE]

Sitten on parempi olla hankkimatta lisää lapsia. Ihan kauhea ajattelumaailma näillä joillain mammoilla...
 
Mun anoppi on varmaan samaa kastia kuin aloittaja. Haukkui minut pystyyn sekä esikoisen että tämän toisen ristiäisissä, kun en sitä tyttöä lykkää maailmaan...
 
[QUOTE="Mä vain";29040945]Mun anoppi on varmaan samaa kastia kuin aloittaja. Haukkui minut pystyyn sekä esikoisen että tämän toisen ristiäisissä, kun en sitä tyttöä lykkää maailmaan...[/QUOTE]

Tuo nyt ei liity edes aloitukseen mitenkään.
 
[QUOTE="hmm";29038791]Täytyy myöntää että olin vähän pettynyt ja hirvitti kun sain ultrassa kuulla että toinen lapsi onkin poika. Jotenkin en osannut kuvitella itseäni pojan äitinä. Mutta nyt tuo poika on jo 8kk ja äiti on aivan myyty :heart: Kyllä siihen omaan lapseen rakastuu, sukupuolesta riippumatta.[/QUOTE]

Hei minulla kans 8 kk poika <3 Ja esikoinen tyttö.
Ja aika samat fiilikset oli myös, kun kuultiin että poika tulossa.

kyllä jokainen äiti lastaan rakastaa, oli tyttö tai poika.
 
Mäkin kuuluin heihin, jotka halusivat ehdottomasti vain ja ainoastaan tyttöjä, jos asiaan itse vaikuttaa voisi. Mutta kun ei voi. Sieltä tulee sitä, mitä tulee :D

Meillä oli 3 tyttöä ja 4. tyttö laitettiin tilaukseen. Vaan kuinkas sitten kävikään. Ultrassa paljastui, ettei meille ole tulossa tyttöä, vaan poika. Mies kysyi kätilöltä, että "vieläkö sen voisi vaihtaa", mutta ei kuulemma voinut. Päätettiin miehen kanssa silti sitten kuitenkin pitää se poika, kun vaihtaminen ei enää onnistunut ;) :D

Meidän pikkumies on vasta 2-viikkoa vanha ja olen jo saanut muutaman utelun siitä, että miltä nyt tuntuu, kun teillä on se poika. Vastaukseni on ollut: ei miltään. En mä nimittäin huomaa mitään eroa siihen, että tuon pieni tuhiseva käärö olisikin tyttö. Mitä nyt pyllyä pestessä siellä onkin jotain "ylimääräistä" ja mies on saanut muutaman kerran pissat päälleen, mutta ei tässä vielä ole muita eroja näkynyt.

Kyllä mulle tuli jos raskausaikana vahvasti sellainen olo, etten tätä vauvaa tyttöön vaihtaisi, vaikka voisinkin, sillä kyllä hän on se juuri meille tarkoitettu vauva, oli siellä jalkojen välissä sitten pippeli tai ei. Syntymän hetkellä tunne vaan voimistui...vauvahan oli ihan meidän sisaruskatraan näköinenkin, eli niin joukkoon kuuluva, kun olla vaan voi.

Jotenkin sitä tyttöjen äitinä ajatteli asiaa niin, että olen enempi tyttöjen äiti. Ja ajattelen samoin kyllä vieläkin, mutta tietyllä tapaa sellainen ylimääräinen pelko siitä, että "miten osaan olla äiti pojalle" on hälvennyt pois. Ihan hyvinhän mä osaan. Johan mä olen pari viikkoa pärjännyt hienosti :D Ei se sukupuoli sieltä heti esille nouse, vaan pikkuhiljaa, jolloin mullakin on mahdollisuus pikkuhiljaa tutustua siihen pikkupoikien maailmaan. Ei mun tarvitse olla täysin valmis sillä sekunnilla, kun vauva syntyy, vaan mulla on aikaa vaikka kuinka ja paljon :)

Pidän sitä aivan normaalina, jos haluaa vain toista sukupuolta. Ja sitäkin, jos haluaa ehdottomasti molempia. Pidän sitäkin normaalina, jos haluaisi lapselleen tummat, kiharat hiukset. Tai suorat ja vaaleat. Jotkut toiveista toteutuu, toiset ei. Mutta niin pitkään, kun siitä toteutumattomasta toiveesta ei nouse mikään elämää suurempi asia, se ei muodostu ongelmaksi...eikä ongelmaa siis ole :)

Iso pesi tälle!! Ja hei onnittelut vauvasta :)
 
Mäkin kuuluin heihin, jotka halusivat ehdottomasti vain ja ainoastaan tyttöjä, jos asiaan itse vaikuttaa voisi. Mutta kun ei voi. Sieltä tulee sitä, mitä tulee :D

Meillä oli 3 tyttöä ja 4. tyttö laitettiin tilaukseen. Vaan kuinkas sitten kävikään. Ultrassa paljastui, ettei meille ole tulossa tyttöä, vaan poika. Mies kysyi kätilöltä, että "vieläkö sen voisi vaihtaa", mutta ei kuulemma voinut. Päätettiin miehen kanssa silti sitten kuitenkin pitää se poika, kun vaihtaminen ei enää onnistunut ;) :D

Meidän pikkumies on vasta 2-viikkoa vanha ja olen jo saanut muutaman utelun siitä, että miltä nyt tuntuu, kun teillä on se poika. Vastaukseni on ollut: ei miltään. En mä nimittäin huomaa mitään eroa siihen, että tuon pieni tuhiseva käärö olisikin tyttö. Mitä nyt pyllyä pestessä siellä onkin jotain "ylimääräistä" ja mies on saanut muutaman kerran pissat päälleen, mutta ei tässä vielä ole muita eroja näkynyt.

Kyllä mulle tuli jos raskausaikana vahvasti sellainen olo, etten tätä vauvaa tyttöön vaihtaisi, vaikka voisinkin, sillä kyllä hän on se juuri meille tarkoitettu vauva, oli siellä jalkojen välissä sitten pippeli tai ei. Syntymän hetkellä tunne vaan voimistui...vauvahan oli ihan meidän sisaruskatraan näköinenkin, eli niin joukkoon kuuluva, kun olla vaan voi.

Jotenkin sitä tyttöjen äitinä ajatteli asiaa niin, että olen enempi tyttöjen äiti. Ja ajattelen samoin kyllä vieläkin, mutta tietyllä tapaa sellainen ylimääräinen pelko siitä, että "miten osaan olla äiti pojalle" on hälvennyt pois. Ihan hyvinhän mä osaan. Johan mä olen pari viikkoa pärjännyt hienosti :D Ei se sukupuoli sieltä heti esille nouse, vaan pikkuhiljaa, jolloin mullakin on mahdollisuus pikkuhiljaa tutustua siihen pikkupoikien maailmaan. Ei mun tarvitse olla täysin valmis sillä sekunnilla, kun vauva syntyy, vaan mulla on aikaa vaikka kuinka ja paljon :)

Pidän sitä aivan normaalina, jos haluaa vain toista sukupuolta. Ja sitäkin, jos haluaa ehdottomasti molempia. Pidän sitäkin normaalina, jos haluaisi lapselleen tummat, kiharat hiukset. Tai suorat ja vaaleat. Jotkut toiveista toteutuu, toiset ei. Mutta niin pitkään, kun siitä toteutumattomasta toiveesta ei nouse mikään elämää suurempi asia, se ei muodostu ongelmaksi...eikä ongelmaa siis ole :)

Iso peesi tälle!! Ja hei onnittelut vauvasta :)
 
[QUOTE="Mä vain";29040990]Taisi olla liian paha niin ei sun mielestä liity aiheeseen...[/QUOTE]

Aika paha kommentti oli kyllä anopiltasi. Mutta senhän nyt jokainen tajuaa, että täällä Suomessa ei voi ainakaan vielä valita lapsensa sukupuolta, joten anoppisi vain osoitti kertakaikkisen tyhmyytensä, moukkamaisuutensa ja ilkeytensä kommentillaan.

Ei tuo tähän ketjuun liity mitenkään. Täällä kyse on ennakkoasenteista tiettyä sukupuolta kohtaan, ja mitä tunteita niihin liittyy.

Jokainen senkin tajuaa, että lasta rakastaa eikä pois vaihtaisi oli sitten kumpaa sukupuolta tahansa.
 
Itsellä vähän samoja ajatuksia oli. Eli tyttöä toivoin. Tytön saimmekin ja hyvä niin. Itsellä ei mitään kokemusta pienistä pojista tai veljistä yms. Eli tuo pieni pelko poikalapsesta johtui vain epävarmuudesta ja -tietoisuudesta miten poikien kanssa "kuuluu" olla.

No yli kaksi vuotta sitten olin ultrassa kuulemassa, että kaksoset tulossa. Prosentuaalisesti mahdollisuudet poikaan olivat aika korkeat. Mutta toivoin kyllä, että edes toinen olisi tyttö. Ei se nyt mitään sellaista joka päivä kädet ristissä toivomista ollut, mutta kyllä mä salaa sellaisen ajatuksen joskus annoin tulla. Ja kun kuulin, että molemmat poikia, niin kyllä sellainen pieni pettymys kävi mielessä.

Nyt oikein kyllä hävettää näitä kirjoittaa. Pojat ovat puolitoista vuotiaita ja aivan maailman ihanimpia : ) En olisi ihanempia lapsia voinut saada. Ihan yhtä paljon heitä rakastan kun tyttöämme. Ja nyt olen jopa iloinen, että ovat poikia. Näin saan kokea vanhemmuuden ilon lisäksi, millaista on olla pojan ja tytön äiti. Seurata kahden eri sukupuolen kasvua ja kehitystä. Mahtavaa!!!
 
Mullakin on kaksi poikaa ja tyttö tuntuisi kovin "vieraalta" ajatukselta, kolmatta poikaa meille lupailtu ja tavallaan olen helpottunut :) Siihen vauvan sukupuoleen tavallaan kasvaa, alkuunhan se on ihan sama kumpi se vauva on, ei näy missään muussa kuin ehkä niissä vaatteiden väreissä :) Sen vuoksi tyttöä toivoneet ovat ihan tyytyväisiä siihen poikaan ja toisinpäin, ajatukseen tottuu ennenkuin sukupuolella on merkitystä
 
Mullakin on kaksi poikaa ja tyttö tuntuisi kovin "vieraalta" ajatukselta, kolmatta poikaa meille lupailtu ja tavallaan olen helpottunut :) Siihen vauvan sukupuoleen tavallaan kasvaa, alkuunhan se on ihan sama kumpi se vauva on, ei näy missään muussa kuin ehkä niissä vaatteiden väreissä :) Sen vuoksi tyttöä toivoneet ovat ihan tyytyväisiä siihen poikaan ja toisinpäin, ajatukseen tottuu ennenkuin sukupuolella on merkitystä

Olipas näppärästi sanottu :).
 
Itelläni oli taas ihan toisin päin, toivoin kokoajan poikaa ja pelkäsin, että tuleekin tyttö. Luojan kiitos saimme ensimmäiseksi lapseksi pojan. Toiselta en stressannut sukupuolta kun se poika oli jo tullut, tyttö tuli sitten toiseksi ja ihana on hänkin.
 
[QUOTE="Mä vain";29040945]Mun anoppi on varmaan samaa kastia kuin aloittaja. Haukkui minut pystyyn sekä esikoisen että tämän toisen ristiäisissä, kun en sitä tyttöä lykkää maailmaan...[/QUOTE]

No just.. Jos se ei nyt välittynyt mun kirjoituksesta, niin en pidä siitä piirteestä itsessäni että toivon vaan tyttöä. Haluaisin toivoa vain vauvaa, jos ymmärrät mitä tarkoitan. Vähän eri kuin sun anoppi, sori vaan..
 

Yhteistyössä