Mussa on joku vika kun en halua poikalasta(?)

["Kiira"]

Siis itsestäni tuntuu että olen viallinen, koska tuntuu, etten halua poikaa. Olen äiti, tyttöjen äiti ja nyt on puhuttu uudesta lapsesta miehen kanssa ja kovasti haluaisin ja mieskin haluaa, mutta hirveä paniikki iski että sehän voi olla myös poika. En tiedä mistä johtuu, varmasti rakastan lastani, oli mikä tahansa. Jotenkin vaan tytöt on ihania ja kuopuksen synnyttyä olin kovin helpottunut että tämäkin oli tyttö.. Ehkä pojat on sitten vaan niin vierasta maaperää mulle etten osaa ajatella itseäni poikien äitinä. Vaikken mikään prinsessa ole itsekään todellakaan!!!

 

[fortunate]

Ei ihminen ole mielestäni viallinen, jos haluaa vain toista sukupuolta olevia lapsia.
Viallinen ja ällöttävä ihmisestä vasta silloin, jos hän ei oikeasti käytännössä kykene rakastamaan samalla tavalla sitä "väärääkin" sukupuolta tai sukupuoli OIKEASTI sitten lapsen synnyttyä vaikuttaa jotenkin.
Ajatukset on kuitenkin vain ajatuksia.

Eikä muuten valtaosa pojista ole rasittavia ja riehuvia machoja, eikä tytöistä kiljuvia prinsessoja, vaikka palstalla joskus etenkin jälkimmäistä yritetään yleistää.

 

["tinkeli"]

Mulla on kaksi poikaa, ja ehkä sen takia vierastan ajatusta jos meille tulisikin tyttö. No enempää lapsia ei ole suunnitteilla, mutta pojissa on yhtälailla hyvät ja "huonot" puolensa kuin tytöissäkin. Voisitko kääntää ajatuksen niin päin, että sun miehelle voisi olla hieno tilaisuus saada näyttää miehen mallia, jos teille poika tulisikin? Mikä siinä pojan saamisessa pelottaa tai hirvittää?

 

[ihanien poikien äiti]

No tuollaiset tunteet on varmasti ihan normaaleja ja sallittuja. Eihän sinulla ei ole kokemusta pojasta. Itsehän sen päätät haluatko vielä lapsia. Sukupuolta ei voi valita mutta kahden pojan äitinä voin sanoa, että ehkäpä yllättyisitkin positiivisesti pojan saatuasi

 

["vieras"]

Sama täällä. Tosin tiedän mistä kammoni johtuu, kai. Olen nähnyt aika vaikeita äiti-poikasuhteita enkä yhtään oikein todella läheistä paitsi ehkä isäni ja mummoni. Sensijaan lukuisia hyviä äiti-tytärsuhteita on omassa lähipiirissäni ylenevässä ja alenevassa polvessa. Paljon olen työstänyt asiaa, sopeutuisin ja tekisin parhaani jos pojan saisin mutta helpotuksen huokaus on päässyt kun tyttöjä olen saanut. Lisäksi jo syntyneet tyttäreni ovat niin ihania että yksi vielä sopii joukon jatkoksi.

 

["tinkeli"]

[QUOTE="vieras";29038697]Sama täällä. Tosin tiedän mistä kammoni johtuu, kai. Olen nähnyt aika vaikeita äiti-poikasuhteita enkä yhtään oikein todella läheistä paitsi ehkä isäni ja mummoni. Sensijaan lukuisia hyviä äiti-tytärsuhteita on omassa lähipiirissäni ylenevässä ja alenevassa polvessa. Paljon olen työstänyt asiaa, sopeutuisin ja tekisin parhaani jos pojan saisin mutta helpotuksen huokaus on päässyt kun tyttöjä olen saanut. Lisäksi jo syntyneet tyttäreni ovat niin ihania että yksi vielä sopii joukon jatkoksi.[/QUOTE]

Mites se lasten isä, yleensähän miehet kai haluaisi ainakin sen yhden pojan...? Vai onko näkemäsi isä-poikasuhteetkin olleet kaikki huonoja?

 

["muikku"]

[QUOTE="Kiira";29038663]Siis itsestäni tuntuu että olen viallinen, koska tuntuu, etten halua poikaa. Olen äiti, tyttöjen äiti ja nyt on puhuttu uudesta lapsesta miehen kanssa ja kovasti haluaisin ja mieskin haluaa, mutta hirveä paniikki iski että sehän voi olla myös poika. En tiedä mistä johtuu, varmasti rakastan lastani, oli mikä tahansa. Jotenkin vaan tytöt on ihania ja kuopuksen synnyttyä olin kovin helpottunut että tämäkin oli tyttö.. Ehkä pojat on sitten vaan niin vierasta maaperää mulle etten osaa ajatella itseäni poikien äitinä. Vaikken mikään prinsessa ole itsekään todellakaan!!![/QUOTE]

Kiurjoituksesi voisi olla vuosi sitten minun kirjottamani. Kahden tytön äitinä en voinut edes kuvitella itseäni pojan äitinä. Nyt kun sylissä pötköttää kolmeviikkoinen poikavauva on nuo ajatukset jo unohtuneet. Ultrassa saatu tieto että poika on tulossa oli kova pettymys aluksi mutta kyllä siihen tottui.

 

["hmm"]

Täytyy myöntää että olin vähän pettynyt ja hirvitti kun sain ultrassa kuulla että toinen lapsi onkin poika. Jotenkin en osannut kuvitella itseäni pojan äitinä. Mutta nyt tuo poika on jo 8kk ja äiti on aivan myyty :heart: Kyllä siihen omaan lapseen rakastuu, sukupuolesta riippumatta.

 

[chef]

Mäkin kuuluin heihin, jotka halusivat ehdottomasti vain ja ainoastaan tyttöjä, jos asiaan itse vaikuttaa voisi. Mutta kun ei voi. Sieltä tulee sitä, mitä tulee

Meillä oli 3 tyttöä ja 4. tyttö laitettiin tilaukseen. Vaan kuinkas sitten kävikään. Ultrassa paljastui, ettei meille ole tulossa tyttöä, vaan poika. Mies kysyi kätilöltä, että "vieläkö sen voisi vaihtaa", mutta ei kuulemma voinut. Päätettiin miehen kanssa silti sitten kuitenkin pitää se poika, kun vaihtaminen ei enää onnistunut

Meidän pikkumies on vasta 2-viikkoa vanha ja olen jo saanut muutaman utelun siitä, että miltä nyt tuntuu, kun teillä on se poika. Vastaukseni on ollut: ei miltään. En mä nimittäin huomaa mitään eroa siihen, että tuon pieni tuhiseva käärö olisikin tyttö. Mitä nyt pyllyä pestessä siellä onkin jotain "ylimääräistä" ja mies on saanut muutaman kerran pissat päälleen, mutta ei tässä vielä ole muita eroja näkynyt.

Kyllä mulle tuli jos raskausaikana vahvasti sellainen olo, etten tätä vauvaa tyttöön vaihtaisi, vaikka voisinkin, sillä kyllä hän on se juuri meille tarkoitettu vauva, oli siellä jalkojen välissä sitten pippeli tai ei. Syntymän hetkellä tunne vaan voimistui...vauvahan oli ihan meidän sisaruskatraan näköinenkin, eli niin joukkoon kuuluva, kun olla vaan voi.

Jotenkin sitä tyttöjen äitinä ajatteli asiaa niin, että olen enempi tyttöjen äiti. Ja ajattelen samoin kyllä vieläkin, mutta tietyllä tapaa sellainen ylimääräinen pelko siitä, että "miten osaan olla äiti pojalle" on hälvennyt pois. Ihan hyvinhän mä osaan. Johan mä olen pari viikkoa pärjännyt hienosti Ei se sukupuoli sieltä heti esille nouse, vaan pikkuhiljaa, jolloin mullakin on mahdollisuus pikkuhiljaa tutustua siihen pikkupoikien maailmaan. Ei mun tarvitse olla täysin valmis sillä sekunnilla, kun vauva syntyy, vaan mulla on aikaa vaikka kuinka ja paljon

Pidän sitä aivan normaalina, jos haluaa vain toista sukupuolta. Ja sitäkin, jos haluaa ehdottomasti molempia. Pidän sitäkin normaalina, jos haluaisi lapselleen tummat, kiharat hiukset. Tai suorat ja vaaleat. Jotkut toiveista toteutuu, toiset ei. Mutta niin pitkään, kun siitä toteutumattomasta toiveesta ei nouse mikään elämää suurempi asia, se ei muodostu ongelmaksi...eikä ongelmaa siis ole

 

[Ken guru]

Mulla on vähän sama. Viime viikolla asukaspuistossa vauvani kanssa ollessani jouduin taas kauhistumaan joidenkin poikien toimintaa, mutta näissä äidit vaan katsoivat vieressä ja sallivat kun esim. yksi poika tuli ajamaan mun vauvaa pois leikkialueelta!!

Että vanhempien vikahan se taitaa usein olla, ja on esim. mun siskolla tosi ihania poikia. Mutta jotenkin vaan mulle on jäänyt "poikakammo".

Silti uskon että tuo muuttuisi jos sen oman pojan saisin.

 

["Milli"]

Jenkeissähän voi valita lapsen sukupuolen. Jos on ylimäärästä rahaa, niin sieltä saa mittatilausvauvan. Alkio vielä tutkitaan erilaisten sairauksienkin poissulkemiseksi. Jos joku valitsee lapsensa sukupuolen, niin mulle se on ihan ok, jokainen toimii kuten haluaa. En tuomitsisi.

 

[poikalapsen äiti]

Varmaan ihan normaaleja ja yleisiä ajatuksia.

Ja ihan yhtä yleistä on se, että kun sen kauhean poikavauvan syliinsä saa niin tajuaa että kaikki se huoli ym vatvominen oli kertakaikkisen turhanpäiväistä Oma pieni poika on ihan yhtä spesiaali ja ihana tapaus kuin se pieni tyttökin.

 

["sissi"]

Vikaa sussa olis vasta sitten, jos pojan saatuasi edelleen ajattelisit noin, mikä taitaa aika harvinaista kyllä olla . Itellä oli 2v tyttö, kun rupesin kuopusta odottamaan, ja kun sain tietää tämän olevan poika, oli aika hassu fiilis, en vaan osannut kuvitella itteäni pojan äidiksi, kun olin niin tottunut olemaan äiti vain tytölle. Mutta oikeesti, kun poika syntyi, sukupuolella ei ollut MITÄÄN merkitystä! En voisi onnellisempi olla <3!

 

[Ken guru]

Varmaan ihan normaaleja ja yleisiä ajatuksia.

Ja ihan yhtä yleistä on se, että kun sen kauhean poikavauvan syliinsä saa niin tajuaa että kaikki se huoli ym vatvominen oli kertakaikkisen turhanpäiväistä Oma pieni poika on ihan yhtä spesiaali ja ihana tapaus kuin se pieni tyttökin.

Niin, siis en mä ajattele että ne pojat vauvoina sen erilaisempia olisivat. Ehkä n. 4v -> vasta alkaa se pikkuautoilla päähän heittäminen ja päätön huutojuokseminen..

 

[LG]

Mä toivoin tyttöä kun olin raskaana. Poika tuli mut ei se haittaa.

 

["mona"]

Mä luulen et se on enemmän se vierasta maaperää juttu. Ennen esikoista mä ajattelin aina et haluan vaan tyttöjä et olisin jotenkin enemmän sellanen tyttöjen äiti. Nyt meillä kaksi poikaa ja olen raskaana sekä toivon kolmannesta poikaa. En oikein jaksaisi tyttöjä, ne tuntuu niin rasittavilta.

 

["sissi"]

Niin, siis en mä ajattele että ne pojat vauvoina sen erilaisempia olisivat. Ehkä n. 4v -> vasta alkaa se pikkuautoilla päähän heittäminen ja päätön huutojuokseminen..

Toisaalta taas tytöissä on omat ärsyttävät puolet myös .
T: 4,5v. tytön ja 1,5v pojan äiti

 

["mona"]

Niin, siis en mä ajattele että ne pojat vauvoina sen erilaisempia olisivat. Ehkä n. 4v -> vasta alkaa se pikkuautoilla päähän heittäminen ja päätön huutojuokseminen..

Sun tutuissa taitaa olla aika outoa porukkaa. Kukaan tuntemani 4v poika ei heittele pikkuautoilla, omani mukaan lukien. Eikä kyllä harrasta huutojuoksemista, juoksemista kyllä. Meidän 1v kuopus (poika) harrastaa kyllä edellämainittuja.

 

[Ken guru]

[QUOTE="mona";29038863]Sun tutuissa taitaa olla aika outoa porukkaa. Kukaan tuntemani 4v poika ei heittele pikkuautoilla, omani mukaan lukien. Eikä kyllä harrasta huutojuoksemista, juoksemista kyllä. Meidän 1v kuopus (poika) harrastaa kyllä edellämainittuja.[/QUOTE]

Ei tutuissa, vaan tuntemattomissa. Kuten aiemmissa viesteissäni mainitsinkin.

 

[kiira ap]

Niin, ei musta pojat tunnu mitenkään kamalilta tms.Ja mun vanhin tyttö on sellanen rasavilli riehuja ettei kyllä eroa mitenkään pojasta! Enkä mä näe sellasia sukupuolieroja kyllä tyttöjen ja poikien välillä, että tytöt on sellasia ja pojat tälläsiä. Oon tavannut ihanan rauhallisen pojan joka on niin erilainen kuin omat rämäpää-tyttöni. En tiedä, olen aina toivonut ekaksi lapseksi tyttöä ja sain sen. Jotenkin se on vaan sitte jäänyt päälle.. Kiva kuitenkin kuulla että muitakin on ja että se ei sitten haittaa vaikka se poika tulisikin...

 

[Ken guru]

[QUOTE="sissi";29038862]Toisaalta taas tytöissä on omat ärsyttävät puolet myös .
T: 4,5v. tytön ja 1,5v pojan äiti[/QUOTE]

Joo siis toki. En todellakaan ajattele että kaikki pojat ovat sellaisia ja kaikki tytöt tällaisia. Enkä todellakaan ajattele että joku on toista arvokkaampi.

Tuonlaisia ajatuksia mulla vaan on pojista vaikka monta ihanaa poikalastakin tunnen.

Ja mä itse asiassa voisin halutakin pojankin.

 

[eh]

Niin, siis en mä ajattele että ne pojat vauvoina sen erilaisempia olisivat. Ehkä n. 4v -> vasta alkaa se pikkuautoilla päähän heittäminen ja päätön huutojuokseminen..

meillä on kolme poikaa, iältä 3-7v. Varmaan kuvittelet meidän kotielämän oikein rauhalliseksi ja hiljaiseksi

 

["Vieras"]

Mulla on tyttöjä ja poikia. Molemmat on oikein ihania.

 

[tytön ja pojan äiti]

Minusta kuulostaa kyllä aika oudolta, että "hirveä paniikki" iskee jos ajattelee saavan jompaa kumpaa sukupuolta olevan lapsen. Kannattaa varmaan miettiä sitä lapsen hankkimista uudemman kerran, jos niin koville ottais "väärän" sukupuolen saaminen.

 

[kiira ap]

Minusta kuulostaa kyllä aika oudolta, että "hirveä paniikki" iskee jos ajattelee saavan jompaa kumpaa sukupuolta olevan lapsen. Kannattaa varmaan miettiä sitä lapsen hankkimista uudemman kerran, jos niin koville ottais "väärän" sukupuolen saaminen.

Pöh sulle!
Kirjoitin kyllä tietäväni myös, että rakastan lastani, oli hän kumpaa sukupuolta tahansa!