Murkkuikäiset

[murkun äiti vailla neuvoa]

Onko teillä murkkuikäiset herkkiä vai onko meidän neiti ns. masentunut tai jotain.
Valittelee aina kun ei oo kamuja ja tyyliin kukaan ei tykkää hänestä, vaikka on huomioitu olemalla yhdessä , katottu perheleffoja, käyty ulkona syömässä, saanut uusia vaatteita ym... silti tuntuu että elämä mättää..
jos mieheni kanssa riidellään niin ei jaksa sellasta elämää täällä, ihan kun aina riideltäs, eikä tosiaankaan riidellä usein, vaan vetää sen aika yleiseksi jos riitaa.
MITÄ IHMETTÄ PITÄS TEHDÄ, vai kuuluuko toi vaan murkkuikään?????

 

[MiiMii]

Juttele... Tee tyttäresi kanssa jotain arkista yhdessä, ja johdattele keskustelu siihen, miksi hänestä tuntuu kuin kukaan ei tykkäisi hänestä.
Touhhua hänen kansaan niin useasti, että hän alkaa puhua Sinulle. Se ei välttämättä tapahdu hetkessä. Minusta on hyvä merkki, että hän sanoo, että tuntuu yksinäiseltä.
Minä olin koulukiusattu ja masentunut, mutten ikinä maininnut mitään äidilleni, vaikka olisin kaivanut aikuista juttelemaan kanssani kipeästi. Olisi ollut ihanaa, jos äiti olisi kysynyt että ''mitä kuuluu, mites kaverit, mitä te yleensä teette, entä koulussa, mikä aine on kivaa, ja miksi'' jne, jne..
Nuori ei ehkä itse osaa aloittaa keskustelua, mutta Sinun opastuksellasi se onnistuu, ihan samoin kuin kävelemään tai itse syömään opettelu - katsomme mallia vanhemmistamme ja opimme sitä kautta.

Eli mielestäni tiivistettynä : Ole kiinnostunut, anna aikaasi, kuuntele.