Munasarjat yhtäkkiä toimimattomat

Lotalle :hug: !
Tosi kurjaa, että sulle kävi noin! Sehän näissä hoidoissa on kurjaa, kun ei tarvitse jännittää ainoastaan lopputulosta vaan jokaikistä hoitovaihetta vielä erikseenkin. Se kyllä stressaa kamalasti. Toivotaan kuitenkin, että icsi toisi teille hyvän lopputuloksenkin. Lepäile nyt ja sure asia rauhassa ja sitten nauttimaan elämän mukavista asioista!

Mulle tuli postissa verikokeiden (kromosomi- ja fsh-kokeet) tuloksista hakuilmoitus. Ilmoittelen tulokset, kunhan haen ne. Nyt on vaihteeksi hieman muuta ajateltavaa, kun otettiin koiranpentu, joka pitää liikkeessä vähän aikaa! =)

Mukavaa syksyn jatkoa ja kirjoitellaan kuulumisia! :heart:

 

Terveisiä vain minunkin puolesta myös kaikille muille! Miten harmillista Lotta, että noin voi käydä ja vielä noin monella solulla. :hug: Ihan älyttömän murheellista että kun punktio menee noin hyvin ja noin monta solua, niin sitten ei yhtään hedelmöity.. Koita jaksaa. lepää paljon ja murehdi myös ihan rauhassa ja sitten kohti uutta taistoa entistä vahvempana!

Tosi rankkaa on tämä homma ja itse olenkin kahden vaiheilla, että lähteäkö enää viimeiseen yritykseen. Lääkereseptit on jo minulla ja lääkkeet saisin vielä tämän vuoden puolella "ilmaiseksi" lääkekaton takia, ja eihän se oikeastaan ole rahasta kiinni edes tämä homma. Nyt elokuisen kokeilun jälkeen tuntemukset on jo hyvät ja mieliala kohentunut, ja ajatus hoidosta jäänyt taka-alalle, joten en tiedä jaksaisiko vielä kokeilla eli toivoa ja pettyä, viimeistä kertaa. Koska mitään takeita ei siinäkään kerrassa meillä ole, sen verran huonot ennusteet on olemassa. Ehkä se on itsesuojeluvaisto tai jotain mikä haluaa laittaa asian mielessä jonnekin kauemmaksi ja "lokeroon", jossa se pysyy pois jokapäiväisistä ajatuksista. Tälläisia täällä siis minä pähkäilen nyt tällä hetkellä.. Vaikeita asioita ovat nämä mitä joudumme kaikki läpi käymään. Jos meille tulee vielä yksi kokeilu, niin se on sitten vasta marras-joulukuulla, näin olen miettinyt ja aikatauluja laskeskellut. Mutta kun vain tietäisi jaksaako vielä kokeilla? Elämä tuntuu toki ihan hyvältä näinkin ja täytyy ajatella, että sitä otetaan mitä elämältä lahjaksi saadaan..

Jaksamista ja valoa tähän syksyn pimeimpään aikaan teille kaikille! :heart:

 

Ja Nennuliinille Onnea uuden Koiravauvan johdosta! =)

 

Lotalle paljon jaksamista ja :hug:
On se niin perskuleen epäreilua!!!

 

Joo, verikokeiden tulokset sain jo aikaa sitten, mutta en ole tointunut kirjoittelemaan tänne. Innoissani luin tosiaan niitä kromosomikokeiden tuloksia miehelle, että kunnossa ovat. No, sitten luin fsh-tulosta ja se oli 36.4 ja pitäisi olla alle 10. Itkuja en ole itkenyt. En tiedä, eikö tuo asia mene tajuntaan, vai miten se ei tunnu oikeastaan miltään. :snotty:
Lääkärille soittoa olen siirtänyt ja siirtänyt, mutta huomenna aion ottaa itseäni niskasta kiinni ja soitta sille lekurille, mitä mieltä asiasta on. Potkikaa minua pepulle, jos en ala soittaa, jookos? :wave: En tiedä, yritänkö siirtää totuuden kuulemista tuolla soittamisen siirtämisellä vai mitä. Tiedä sitten onko parempi leijua tämmösessä tietämättömässä olotilassa, kun että lääkäri sanoo jotain.

Vilma, sullahin fsh oli ollu korkeella aiemmin. Selviskö siihen syy miksi ja onko sitä mitattu sen jälkeen ja onko se ollut alempi sen jälkeen? Kauheesti kysymyksiä, mutta kummastuttaa todella, kun keväällä mun arvo oli normaali. Ja kun sullekin on kuitenkin tehty IVF tuon korkean arvon löytymisen jälkeen, että mitä sanon omalle lääkärilleni, jos sanookin, ettei enää tee meille IVF:ää.

Nyt ei menkkoja ookaan kuulunu eli ovat 1.5 viikkoa myöhässä, mutta epäilenpä, etten raskaana ole enkä testiäkään ole tehnyt. Jotenkin ei huvita nyt koko vauva-aihe ollenkaan. Kai tämäkin on jotain itsensä suojelua. Siihen tulokseen olen tullut. Ja koiran kanssa kyllä riittää tekemistä, kun yrittää opettaa siitä kunnon koiraa.
Saagalle kiitos onnitteluista! Kyllähän tuo melkoinen hauva-vauva on, vaikkei tietenkään vauvaa korvaa mitenkään, mutta melkin yhtä paljon huolta siitä pitää kantaa.

Mutta nyt katsomaan Pakoa ja kirjoitelkaahan pitkästä aikaa kuulumisia. Ja Vilma, vastaa kun ehdit, miten tuo sun fsh-juttu on mennyt.

Nyt se alkoi jo, moikka ja mukavia syyspäiviä! :heart:

 

Juu, mullakin tosiaan tuo fsh-arvo oli korkealla. Eilen olin juuri lääkärillä ja ihmeteltiin taas yhdessä tuota arvoa, joka on mitattu viimeksi viime vuoden syyskuussa. Kävi kysymässä toisen lääkärin mielipidettä että lähdetäänkö kokeilemaan vaan uutta hoitoa, vaikka saatiin niin huono vaste viimeksi. Tuli takaisin ja meinas vaan että eipä keksitty mitä sun kanssa tehdään, hän soittaa yliopistolliseen sairaalaan endokrinologille ja sitten ilmoittelee mulle että mitä tapahtuu!!! |O |O

Kyselin sitten että pääseekö tän vuoden puolella vielä (olis mm. ilmaiset lääkkeet) ja arveli että tälle vuodelle vielä mahtuu. Mutta mutta.. sitten jos hoitajat irtisanoutuu niin tuskin on enää tänä vuonna mahdollisuuksia. VOI HEMMETIN HEMMETTI!!!! Olin sen verran pökerryksissä että en tajunnu kysyä uudesta fsh:n mittauksesta (menkat alkaa tällä viikolla), eikä se lääkärikään mitään puhunu siitä. Paljosta vedot että se soittaa mulle just kun se fsh:n mittaus ei enää oo mahdollista tässä kierrossa ja meinaa että seuraavassa kierrossa sitten käyt siinä ja katotaan sitten uudestaan :headwall:

Mutta mutta.. vastatakseni vielä Nennuliinille.. eli tosiaan viime vuonna mitattiin viimeksi ja sillon oli noi kromosomikokeet myöskin (tosi hienoa että sullakin negatiivinen tulos). En muista arvoa tuosta fsh:sta mutta huiteli siellä vaihdevuosiarvoissa ihan keposesti. Lh oli mun mielestä samoissa lukemissa. No, olihan mulla vaihdevuosioireitakin mm. kuumat aallot ja menkkoja ei kuulunu eikä näkyny. Itse asiassa en oo omaa kiertoa kevään jälkeen kokeillutkaan. En tohi, kun tiedän että ne ei kuitenkaan tuu.

Noo, spesialisti kuitenkin meinas että voidaan kokeilla hoitoja mutta mitään takeita niistä ei oo ja sillon heti päästiin ekaa ivf-hoitoa kokeilemaan jossa vastetta ei kuitenkaan tullut koska annos oli ihan liian pieni (150 yks Puregonia). Se yliopistosairaalan lääkäri oli sanonu vielä että tila voi olla ohimenevä, koska mitään perinnöllistä ei löytyny. Oon tässä nyt yrittäny lihottaa itseäni koska se kuulemma voi olla osasyynä tuohon munasarjojen vajaatoimintaan. Mulla painoindeksi on luokkaa 19-20. No, tässä sitä ollaan muutama kilo lihavempana eikä muutosta oo tapahtunu. Kuumat aallot on kyllä poistunu, mikä varmaan johtuu noista Primoluteista ??

En tiiä saitko tuosta mun sepustuksesta mitään selvää, mulla tahtoo olla vähä sellanen kautta rantain-tyyli kun alan selostaa jotain. Ja näköjään myöskin puheripuli

No, palatkaapa muutkin ja Nennuliini soittaa nyt sinne lääkärille!

:heart: Vilma

 

Vilman käskystä soitin klinikalle. =) Kädet täriseen vieläkin, vaikka kerroin vain hoitajalle tulokset ja hän juttelee lääkärin kanssa ja soittaa vielä tänään mulle. Niin ainakin lupasi. Hoitaja mainitsi myös nuo endokrinologiset tutkimukset, joista olikin jo aiemmin syksyllä puhetta, että ne voisi ottaa, jos mitään ei ala selvitä. Tiiätkö muuten, mitä ne tutkii ja miten ne tehdään, verikokeista kai? Ja jotain sanoi, että mulle saa antaa paljon hormoonia, ennenkuin alkavat tepsiä. KAI ne vielä mulle hoitoa antavat, jos niin haluan, mutta hormooniannokset saa olla kyllä julmetun isoja tepsiäkseen edes jotenkin.

Mikäs tuo Primolut on? Sekö pitää sun kuukautiskiertoa yllä? Mäkin tahon semmoset! Painoindeksi mulla nyt (laskin just) 21,5 joten kai ihan riittävä.

Joo, se tahtoo olla, kun vastaanotolle menee, niin puolet kysymyksistä unohtuu. Kurjaa, jos sulla siirtyy se fsh:n mittaus yhdellä kierrolla, mutta toivottavasti ei siirrä hoitoa! Mäkin vielä elättelen toivoa, jos hoidon ehtisi tälle vuodelle tehdä. Mullakin maksukatto täynnä, joten lääkkeet olis ilmasia. Luin tuossa joku aika sitten, kun toiset kasvattelee jopa montaa kymmentä munasolua, niin me innolla odotellaan, että saadaan edes se yksi tai muutama kunnollinen . =)

Pidän peukkuja, että Vilman lääkäri soittelisi kohta puoliin ja muillekin tsemppiä ja jaksamista! :wave:

Terkuin,
Nennuliini :heart:

 

Hieno homma, sait soitettua!
En kyllä tiiä yhtään mitä tuossa endokrinologisessa tutkimuksessa tehdään, vissiin ne verikokein tosiaan tutkii hormonitasapainoa tai jotain.. pitänee surffailla vähän.

Noi Primolutit pitää mun kiertoa yllä. Toimivat tosi hyvin, eivätkä aiheuta sivuoireita ainakaan mulle. Nehän on siis sama asia periaatteessa ku Terolutit, mulla noi terot ei toimineet yhtään. Paitsi viime kierrossa, jossa siis ovulaatiokin tapahtui (Primolutteja ei saa syödä jos on raskaana, siksi lääkäri määräs terot tukilääkitykseksi, kai) ja sitten olikin aivan helvetilliset menkat, tuntu että sisuskalutkin valuu ulos kun veskissä istui.

Oon kanssa lukenu kateellisena noita muiden juttuja kymmenistä munasoluista. Miksi oi miksi tästä jo niin kipeästä asiasta tehdään vielä raskaampi ja kipeämpi???!!! Tehoaispa kaikkiin samalla tavalla noi lääkkeet niin johan olis helppoa =)

Ookkei, lopetan tän kuumehoureisen kirjoittelun. Mitenköhän voin mennä töihin huomenna kun äänikin on lähdössä :/

Vilma

Ps. Minkä rotuisen koiran otitte, Nennuliini? Mekin ollaan harkittu, jospa tuossa keväällä se tulis sitten todeksi!

 

Soitti hoitaja nyt takaisin ja lääkäri oli meinannut, että mulla on tavallaan ennenaikaiset vaihdevuodet. Kyllähän mä sitä vähän pelkäsin, mutta.. En oikein ymmärrä, mistä se sen niin varmaksi tietää ja vaadin kyllä lähetettä endokrinologisiin tutkimuksiin. En niin sieltäkään muutosta tuohon fsh:hon hae, mutta jos löytyisi jokin muu syy. Nettiä äsken selasin, niin syy korkeaan fsh:hon voi olla muukin kuin vaihdevuodet. Niin mun mielestä olis aika hölmöä jättää tutkimatta, jos olisikin joku muu vika. Ainakin tietäisi mistä johtuu. Ja meinasi hoitsu, ettei hormonihoitoja kannata enää antaa. :ashamed: Itkettää tietysti nyt, kun sen ääneen lausuttuna kuuli. Jotenki vaan tuntuu, ettei tää nyt tässä voi olla kaikki yritykset omilla soluilla. Luulin olleeni sinut jo tän asian kanssa, mutta ei sitä näköjään ollutkaan, kun kyyneleet ei lopukaan kesken ja kun mies tulee töistä, niin tiiän, että niitä tulee vielä monta lisää, kun hänelle pitää kertoo. Onneksi mies lohduttaa, niin sitten on taas parempi mieli.

Vielä noista Primoluteista, syntyykö sulla Vilma pelkillä Primoluteilla muniksia?

Meidän koiruli on sekarotuinen, mutta näyttää ihan mustalta labbikselta. Tuolla se nyt tuntuu nukkuvan kiltisti korissaan tai oikeestan kissan korissa.

Mutta nyt lähden itkemään kyyneleet loppuun (voikohan ne koskaan loppua?) ja odottamaan miestä töistä kotiin.

Terkkuja kaikille :wave: ,
Nennuliini

 

No höh, musta on kans ihan typerää olla kokeilematta! Mullekin tuli siis kans diagnoosiksi ennenaikaiset vaihdevuodet ja silti lääkäri sano että kannattaahan se kuitenkin kokeilla koska ensinnäkin olen nuori ja julkisella on kuitenkin kolme mahdollisuutta ivf-hoitoon. No, tavallaan meillä on vielä ne kolme käyttämättä koska kaks on menny penkin alle ihan vaan sen takia että niitä muniksia ei oo tullu. Kaippa se lääkäri mun kohdalla (viitaten eiliseen) nyt haluaa vaan tietää että voidaanko esim lääkettä vaihtamalla saada mulle parempi vastus. En tiedä.

Mun mielestä sun pitäis nyt vaan olla kovana ja käydä lääkärin kanssa juttelemassa kahdestaan vielä josko te kokeilisitte saatko vastetta ns. "hevosannoksilla" (en muista millanen sun annos oli viimeksi ja mitä lääkettä käytit..) Ehkäpä voisit samalla vaatia lisätutkimuksia! Ihan tyhmää lääkäriltäkin luovuttaa vaan!! Varsinkin tässä tilanteessa kun tietää että munasolun luovuttajia on vähän. Oikein alko suututtamaan sun puolesta!

Ne Primolutit on keltarauhashormonia, niillä ei saa muniksia aikaan.. Mulla oli Puregon viimeksi käytössä muniksien kasvatteluun ja sitä juuri tuo mainitsemani hevosannos 300 yksikköä/päivä. Kävin inssissä, kun sain kasvatettua sen yhden solun sillä annoksella. Yksityisellä tehtiin se ja siellä lääkäri meinas että annosta ei ainakaan kannata enää nostaa..

Ei muuta ku tsemppiä!!! :hug:

Vilma

 

Nennuliini: Olen samaa mieltä Vilman kanssa, että kannattaa vielä kasvotusten lääkärin kanssa jutella jatkosta (tai puhua puhelimessa, jos ei muuta vaihtoehtoa). Näissä asioissa on aina niin monta puolta, ettei minun mielestäni lääkäri voi tehdä päätöksiä hoitajan välityksellä. Jaksamista surun kanssa kamppailuun :hug:

 

Voi että! Nennuliinille tsemppiä ja jaksamista. :hug: Toivottavasti vielä teillä kuitenkin hoitohommat jatkuisi, vaikka tuollaisia ennenaikaisia vaihdevuosia ennustelivatkin mokomat. Voihan se olla, että tuo arvo tosiaan vaihtelee, ollen välillä korkeampi ja välillä taas normaalimpi. Toivotaan niin! Ei kait tohon muuta oikein osaa sanoa. Surkeuksien surkeus. Tämä meidän palsta on itseasiassa niin masentava, että meinaa itku tulla, vaikkakin tosi hyvä, että jossain voi asioista jutella! Mutta miten tosiaan voikin tämä asia olla näin epäreilua, toiset tuskailee kun tulee "vain" 20 solua ja niistä "vain" 10 pakkaseen (taas yhtä tyhmänä kävin lukemassa noita muita keskusteluja..) ja täällä tuskaillaan sitä, että ei tule yhtään. Tai että ei ole aina edes toivoa, että pääsisi hoidoissa eteenpäin. Huokaus. Eipä voi oikein muuta sanoa. Tasan ei mene onnen lahjat, ei.

Mulla näköjään erityisen masentava päivä.. olen nukkunut kohtalaisen huonosti jo pari viikkoa, heräten aina aamuyöllä ihmettelemään maailman menoa..
Jos omasta olosta hieman: kuukautiset suvaitsivat olla ystävällisesti myöhässä 1. kertaa elämässä ja tänään kp 33/26 (tai toista kertaa, eka kerrasta se km) ja ihan jättihirmuinen pms-oireisto päällä parisen viikkoa, maha kipeä, närästää, paha olo, oksettaa, pää kipeä, itkettää, unettomuutta yli 2 viikkoa, jne. Periaatteessa siis ihan samat "oireet" kuin 1. raskaudessa. Siksipä häpeäkseni tunnustan, että ajattelin jo että entä jos.. jne. Voi pyhä jysäys! Kävin ostamassa r-testin, koska se on varma "psykologinen keino" saada kuukautiset tulemaan ja dadaa konsti toimi: tänäänhän ne sitten alkoikin, iloisesti ja ilkkuen. Eli tämäkin vielä tähän kaiken muun mukavan lisäksi. Kotona en kehdannut edes miehelle sanoa, että tämmöistä. Ja nyt itkettää ja hävettää miten lapsellinen ja toiveikas sitä voikin olla. Ja vielä tällä iällä. Ja viimeiselle hoitokerralle pitäisi vielä jaksaa lähteä, vaikka vähän jo mietin sitäkin välillä, että jospa jo heittäisimme pyyhkeen kehään. Mutta en kai ole siihen(kään) vielä valmis.

Onneksi on oma työhuone ja vasta iltapäivällä miitinkiä, jossa pitää yrittää olla taas ihan kuin ei mitään ja niin viisas että. Kyllä kaikkea muuta kestää, mutta ei sitä, että oma mieli alkaa tehdä tepposia ja sitä alka kuvittelemaan kaikenlaista. Vaan kokemus se on tämäkin. Näköjään vain asia ei todellakaan ole läpikäyty millään tasolla, ja aina se itku tulee, meni miten päin vaan. Nythän olen ollut muutaman kuukauden viime hoidon jälkeen "hiljaiselolla" ja yrittänyt ajatella ihan muita asioita, opiskelua ym.
Siispä suuren suuret sympatiat teille kaikille ja toivottavasti joku meistäkin onnistuisi! :hug:

Ai joo, ja kun viimeksi kyselin tuota fsh-verikoetta, että josko otettaisiin ja nähtäisiin onko vaihdevuodet lähellä, niin ei kuulemma tarvii. Sen puoleen julkisella puolella ehkä kuitenkin tehdään tarkemmin/helpommin ? noita analysoivia testejä, että missä vika. Meille kun ei kanssa paljon toivoa ollut viime kerran jälkeen, muuta kuin että jos sekin menee ilman soluja, niin sitten ei kannata enää yrittää.

Anteeksi tämä kamalan pitkä ja omanapainen vuodatus Ja kaikille tosi tosi paljon jaksamista ja koitetaan pitää häntää pystyssä tämän kaiken keskellä! :wave: PS. Kaipa tässä pitäisi saada kohta psyykelääkitys, jotta tokenisi

 

Kommentoin näin uutena tähän ketjuun, jos sallitte.
Itselläni sama tilanne, olen tosin jo 38v.
Vuosi sitten hoitojen alkaessa fsh:ni oli 11 ja nyt 22, eli tasaisenti on noussut.
IVF:ä (tuloksettomasti) minulle on tehty neljä, joista aina on saatu saaliksi 1- 3 solua joista aina yhdellä päästy siirtoon.
Lääkkeitä olen pistänyt itseeni niin paljon, kun niitä on turvallista ylipäätään ottaa kerralla. Ja samalla kertaa on ollut kahtakin eri hormonia käytössä.
Viimeinen hoito tehtiin kevyemmällä stimulaatiolla, jolloin munasolu oli parempilaatuinen, mutta ei valitettavasti silti kiinnittynyt.
Lääkärini on sanonut, että vahvemmilla annostuksilla solujen laatu on usein heikompi, vaikka niitä "terveillä" ihmisillä tulisikin enemmän.
Tiedän kyllä että kyseisessä tilanteessa on valmis tekemään mitä tahansa, että saisi edes sen yhden munasolun... Itse epäilen myös, että rankat hoidot ovat myös kiihdyttäneet munasarjojani jolloin fsh on noussut vuoden aikana.
Minun lääkärini sanoikin nyt, että hoitoja ei kannata enää hänen mielestään tehdä.
Olen käynyt hoidoissa yksityisellä. Julkisella olisivat kuulemma lopettaneet hoidot jo aikaisemmin, kun nähdään että vastetta ei oikein ole.
Jonotankin mieheni kanssa nyt lahjasolua.
Tämä kuulostaa tosi kovalta ja varmaan vielä kovempaa se on jos on "nuori".
Halusin vaan kertoa tämän, sillä totuus on se, että lääketieteellä ei tätä ennenaikaisista vaihdevuosista johtuvaa lapsettomuutta voida oikein vielä auttaa.
:'(

 

Ajattelin vielä käydä kertomassa oman navan kuulumisia.. Eli meillä kokeiltiin vielä kerran IVFää, alotuspistos Puregonia 450IU kaks päivää ja sitten 300IU. Kävin sitten kp 6 ultrassa ja niinhän siinä sitten kävi että siellä ei löytynyt mitään :'( :'(

Lääkäri ei sitten näin ollen jatka meidän hoitoja jos radikaalia muutosta mun hormonitoiminnassa ei tapahdu. Se suositteli kolmeks kuukaudeks vaihdevuosilääkitystä (estrogeenihoitoa) ihan mun koko kropan hyvinvoinnin kannalta. Sen kuurin jälkeen on kuulemma joillakin (en oikein usko) alkanut oma toiminta taas virkistymään ja on voitu jatkaa hoitoja. Eli taidetaan tehdä niin että syön niitä lääkkeitä nyt sen 3 kk ja sitten mittautan fsh:n ja kilpirauhaset uudestaan ja jos ei muutosta oo tapahtunu niin sitten aletaan tosissaan miettimään vaihtoehtoja. Eli käytännössä adoptiota, sijaisvanhemmuutta tai luovutettua munasolua.

Ei kai se auta ku yrittää hyväksyä tää tilanne, muuten kai se loppuelämä menee ohi tätä asiaa surressa.

Tsemppiä teille ja kiitos tuesta, taidan jättää palstailun nyt sitten vähäksi aikaa kokonaan..

:flower: Vilma

 

Vilma: Olen tosi pahoillani, että ivf jäi kesken :hug:
Paljon voimia sinulle niihin kaikkiin mietteisiin ja tunteisiin, mitä tuosta tilanteesta on tullut. Toivottavasti estrogeenilääkkeistä on apua koko kehon hyvinvoinnin kannalta ja pääsette vielä jatkamaan hoitoja. Olen itse alkanut jo miettiä aika paljon hoitoa luovutetuilla munasoluilla, ja pidän sitä ensisijaisena vaihtoehtona, jos icsistä ei ole apua. Olen lueskellut, että ainakin periaatteessa siinä pitäisi olla ihan hyvät onnistumisen mahdollisuudet.

 

Nostan meitä vähän ylemmäksi, kun oltiinkohan jo kolmannella sivulla.

Mitäs itse kullekin kuuluu? :wave:
Mulla oli ihmeekseni menkat 1.5 viikkoa sitten ja nyt tuntuu, että on ovisaika limoista päätellen, mutta enpä jaksa uskoa tuolla alhaalla mitään sen kummempaa tapahtuvan, mutta luulin kyllä, että menkat jäisi ihan kokonaan pois. Taitaa olla toimintahäiriö nyt toisinpäin.

Mutta olis kiva kuulla kuulumisia teiltä kaikilta! Eikös herätetä henkiin tämä pino? =)

Vilmalle iso :hug: ! Hoidon kesken jääminen tuntuu aina tosi surkealle, kun siihen panee kaiken toivonsa. Mutta häntä pystyyn, vaikka se vaikealta tuntuukin.

Talvisin terkuin,
Nennuliini

 

Kaksi IUI:tä ja yksi ICSI takana. Toinen ICSI on juuri tullut piinailuvaiheeseen eli ma siirrettiin ainoa saalis eli 5-soluinen hituri kohtuun. Ekassa ICSIssä oli lääkkeenä Puregon ja Orgalutran ja toisessa Menopur (375) ja Orgalutran. Molemmilla kerroilla saatiin neljä solua, joista molemmilla kerroilla hedelmöittyi 2. Ekalla kerralla oli (ke->pe) molemmat jakaantuneet 4-soluisiksi ja luokitus oli TOP. Molemmat siirrettiin. Ja pettymys suuri, kun kp13 alkoi menkat. Nyt tosiaan päivän pidemmällä viljelyllä toinen oli "hyvä" (mitälie tarkoittaa) ja juuri jakaantunut 5-soluiseksi (oli siis aamulla vielä ollut 4-soluinen. Toinen oli niin oudon muotoinen, etteivät siirtäneet sitä, vaikka näin oli tarkoitus. Itsellä on epäuskoinen fiilis. Miten 5-soluinen hituri voisi tuottaa tulosta, kun ei kaksi top-alkiotakaan sitä tehnyt.

Minulta ei muuten ole otettu fsh-arvoa lainkaan (julkinen puoli). Lääkäri vain epäilee tuota munasarjojen kiihtynyttä tilaa. Mitä kaikkea teistä on tutkittu? Minulle on tehty tuo aukiolotutkimus, mutta siinäpä ne tutkimukset sitten onkin. Itse kaipailisin varmistusta asiaan, vaikkei se kai mitään autakaan?

Kiitos, kun jaksoitte lukea vuodatukseni ;-)

 

Mulle on tehty tuo aukiolotutkimus, otettu fsh kahteen kertaan ja kilpirauhasarvot otettu myös. Muistelen, että otettiin aiemmin myös muita hormoniarvoja, mutten nyt muista tähän hätään, mitä ne olivat. Voithan pyytää kokeita tehtäväksi ja ainakin kysyä mielipidettä, kannattaisiko niitä tutkia. Kyllä varmaan niitä julkisella puolellakin ottavat. Toivottavasti Johanna sulla kuitenkin tuo siirto toisi toivotun lopputuloksen! :heart:

Mun pitäisi soittaa lekurille vielä tuosta fsh-tuloksesta tai että pääsisinkö jatkotutkimuksiin ja kysyä myös luovutetuista soluista. Ja mitä mieltä hän on kun kuitenkin mulla menkat nyt oli.

Mutta eikö muut enää ole kuulolla kuin Johanna ja minä?! :flower:

 

Täällä siis minäkin :wave:

Mutta eipä ole mitään uutta auringon alla tapahtunut sitten viime kuulumisten. Minullahan nuo kuukautiset tulee joka kerta ainakin suht ajallaan ja tänään tuntemukset semmoiset, että kohta alkaa lorina..

Meillähän piti olla vielä viimeinen hoitokokeilu tämän vuoden puolella, tai näin sovittiin klinikalla, mutta aion suosiolla siirtää sen tammikuulle. Ehkä uusi vuosi toisi jotain uutta tähänkin asiaan, toivossa voi ainakin elää. En vain halunnut pilata joulun aikaa sillä, että surisin epäonnistunutta yritystä. Toisaalta luulen, että pelkään niin kovasti sitä, että 3. kerta epäonnistuu ja on aika luovuttaa.. Siksi varmaan haluan siirtää viimeistä hoitoa eteenpäin..

Nennuliini: soita ihmeessä ja kysele mitä tilanteessasi voisi tehdä! Jospa jotain olisi vielä kuitenkin mahdollista tehdä kun kerta menkatkin oli ja meni? Ja tosiaan tuo luovutetut munasolut -asia kannattaa tarkistaa, jonoja kait niissä on enemmän, mitä olen tuota yhtä ketjua selannut.. Toivottavasti teidän Koira voi myös hyvin!

Terkkuja siis Nennuliinille ja kaikille muillekin palstan "tutuille"! Jaksamista ja tsemppiä! Ja tietysti Joulun odotusta! :heart: t.saaga

 

Ajattelin pitkästä aikaa kirjoitella palstalle ja kysellä kuulumisianne! Olen pitänyt hiljaiseloa palstan suhteen (mitä hiljaiseloa se on, jos melkein joka päivä olen käynyt lukemassa kaikkien ketjujen uudet viestit läpi??). Yritin käydä lukemassa teidän kuulumisia toisista ketjuista, mutta läheskään kaikkia en löytänyt.

Me päätettiin kokeilla luovutettuja soluja eli jonoon ilmoittauduttiin joskus joulukuussa. Vähän aikaa sitä mietittiin ja miehen kanssa päätettiin kokeilla sitäkin mahdollisuutta. Lääkäri oli tosiaan sitä mieltä, vaikka menkat on tulleetkin, niin se hämääkin näitä ennenaikaisten vaihdevuosien huomaamista. Kierrot mulla on nyt vähän heitelleet 24-30 kp:n välillä. Yritystä kotona on tietysti ollut :heart: , mutta kun menkat alkaa, niin se ei enää niin hirveästi masenna. Näköjään kaikkeen tottuu! Jotenkin on kai hyväksynyt asian, ettei mun soluilla lasta saada aikaiseksi kuin ehkä tosi hyvällä tuurilla ja siihen tuuriin en enää usko. Ja helpottaa, kun tarvitsee vain odottaa niitä luovutettuja soluja, joskin siihen voi mennä vuosi tai ylikin. Mutta olen alkanut harrastaa liikuntaa säännöllisesti, touhuta koiran kanssa kaikenlaista (sen kanssa on pakko käydä lenkillä joka päivä, muuten se keksii muuta tekemistä, joka ei niin ole meidän mieleen ) ja käsitöitä yms, niin jotenkin ei enää stressaa tätä lapsettomuutta NIIN paljoa, vaikka se melkein joka päivä mielessä silti onkin. Olo on varmaankin nyt aika normaali, jos vertaa viime vuoteen, kun koko ajan odotti jotain hoitoja, niiden onnistumista ja sitten pettymys hoidon jälkeen, kun mitään ei taaskaan tapahtunut. Tuntu, että harrastuksetkin jäi taka-alalle. Tietysti sitä lasta kaipaa samalla tavalla kuin ennenkin, mutta kun hoidot on päällä, niin ei muita ajatuksia päähän mahdu. Joten ollaan ihan tyytyväisiä elämään tällä hetkellä ja kevätkin on tulossa pikku hiljaa! =)

Olisi kiva kuulla teidänkin kuulumisia!
Mukavaa kevään odottelua (kun ei sitä talvea taida tänä vuonna tullakaan...)!

Terkuin,
Nennuliini

 

Moikka Nennuliini ja kiva kuulla sinusta! Olen itsekin käynyt täällä lueskelemassa, mutta en paljon kirjoitellut kuulumisista. Ihan ensinnäkin on hyvä kuulla, että olette nyt jonottamassa luovutettuja soluja, kun jonottaminenhan menee sitten omalla painollaan. Toivottavasti asiat edistyvät kohtuullisen nopeasti ja ainakin vuoden sisällä luovuttaja löytyisi. Ymmärrän hyvin tunteen, että helpottaa, kun voi "vain" odottaa niitä soluja eikä tarvitse jännittää ja pelätä oman kropan toimintaa, kaiken näköisiä testejä ja tuloksia yms. Kyllähän näiden hoitojen aikana pää on näissä jutuissa niin täysillä mukana ja tuntuu, että on ihan valmiustilassa ja kaiken lisäksi murehtii epäonnistumisen moneen kertaan.

Meillä on tilanne vielä samoissa ja uusi aika klinikalle on kuun lopussa. Syön nyt neljättä liuskaa näitä e-pillereitä (Microgynon), joista ei onneksi ole tullut sivuvaikutuksia ekan liuskan jälkeen. Kolmas hoito tehdään tosiaan sitten icsinä, kun meillä ei ole hoitojen tuloksena saatu vielä yhtään alkiota. Jos kaikki menee suunnitellusti, niin punktio olisi helmikuun viimeisellä viikolla. Jonkun verran kyllä jännittää se, että saadaanko nyt icsillä alkioita, koska jos tämäkään ei tehoa (eli jos munasolut ovat jostain syystä niin huonolaatuisia) niin sitten on tämä hoitopolku käyty. Olen paljon miettinyt tuota, että siirrymme sitten jonottamaan luovutettuja munasoluja. Toisaalta toivon, että jos omilla soluilla ei saada alkioita, niin tämä selviäisi nyt tässä vaiheessa, jotta en turhaan kävisi niissä icseissä vuositolkulla (vähän liioitellusti ilmaistuna, mutta kumminkin ajatus on tämä..)

Mukavaa kevään odotusta sinulle ja teille muillekin, jos täällä pinossa vielä muita liikuskelee :flower:

 

Hei vaan kaikille, vaikka hiljaista onkin täällä meitin palstalla.. :wave:

Niinhän meille kävi, että 3. ivf/icsi myöskin epäonnistui = tällä kertaa hoito jätetiin kesken. Että sillä tavalla. :headwall:

7 päivän pistoksien jälkeen tuloksena oli 1 follikkeli, jota ei tässä tapauksessa kannattanut punktioida. Aikaisemmat yrityskerrat tuottivat kuitenkin molemmilla kerroilla "jopa" 3 follikkelia. Pistokset aloitettiin 265:llä, joten hieman vähemmän mömmöjä alussa kuin viimeksi (300), mutta siitä tämä tuskin jäi kiinni..

Nyt vasta otetaan se surullisen kuuluisa fsh ja oikeastaan en osaa muuta odottaa kuin sitä, että se arvo on jotain 50 ja viihdevuodet alkaneet, vaikkei mitään osviittaa kierron mukaan siihen suuntaan olekaan. Mutta kun säännöllinen kierto ei vielä takaa mitään, niinhän se on muillakin "meikäläisillä" ollut. Sen verran on usko jo kaikkeen tähän mennyt. Valitettavan pessimististiseksi ja kyyniseksi tässä on muuttunut, mutta onneksi tuota luontaista iloisuutta on vielä vähän jäljellä..

Seuraavista hoidoista en tiedä, lääkärin mukaan, jos fsh on kunnolla koholla, aloitetaan oikealla hevoskuurilla hoito ja katsotaan saadaanko sillä soluja aikaiseksi. Vaihtoehto 2 on pehmeämmät hoidot, kun kaikkiin ei kuulemma nuo pistoshormoonit tehoa (?) vaikkei täällä palstoilla ainakaan ole muita kuin meidät "tavannut", joille hormonit ei vaikuta.. Jotenkin se selitys ei tuntunut kovin uskottavalta, vaikken lääkäri itse olekaan.

Eipä tässä jaksa edes itkeä, turtumus ja väsymys lienee parempi sana kuvaamaan tuntoja. Pahimmalta kait se tuntuu, että hoitojen alussa luuli, että nyt oikeasti pääsee yrittämään mutta sitten kun kertaakaan ei päästä edes siirtoon asti, niin onhan se aika masentavaa.

Toivottavasti täällä vielä kuullaan toistemme kuulumisia! Nennuliinille tsemppiä ja jaksamista sinne jonotteluun! Itse en aio sinne asti edetä, joten nostan hattua sinulle/teille, että jaksatte vielä jatkaa! :flower:

Myös kaikille muille terveisiä ja onneksi kevättä kohti ollaan menossa! (tänä vuonna ei tosiaan talvea oikein ole ollutkaan, edes täällä keskiosassa Suomea) Heippatirallaa ja jaksamista! :heart: t.saaga

 

Iso lohtu :hug: aluksi! Miten kurjaa, ettei hoito onnistunut. :heart: Saako kysyä, miksei sitä yhtä punktoitu? Mulla se yksi ainokainen punktoitiin syksyllä, mutta eihän me siirtoon asti edes päästy. Toivottavasti sulla fsh olisi vielä kohtuuden rajoissa tai tietenkin mikä parasta, normaali, että pääsisitte vielä hoitoihin! :heart: Minäkin olen miettinyt, vieläkö kannattaisi hoitoa kokeilla tosi isoilla annoksilla, mutta toisaalta uskaltaako herättää itselleen turhia toiveita. Ja mulla se fsh oli niin korkea, että en oikein usko mitään tuloksia sillä saavan. Joten luultavasti sen tien jätän kokeilematta. Onhan tuota jo 3:sti kokeiltukin. En tiedä, onko tulosta tuosta korkeasta fsh:sta, mutta välillä oon miehelle niin kiukkunen, vaikka se raukka ei oo tehny mitään. Sitten kohta taas on niin hyvällä tuulella ja pyytelen anteeksi. Yritän parantaa tapaani, mutta eikös vaihdevuotiset naiset olekin äkäisiä?! Onneksi mun tukka ei ole vielä alkanu harmaantua.

Jaksamista myös kaikille ja ihanaa tosiaankin, kun aurinko alkaa näyttäytyä tuolta pilvien raoista!
Kirjoitellaan välillä kuulumisia, kun me "samanlaiset" löysimme samaan pinoon! :wave:

ps. Ai niin, unohdin mainita, että sain vihdoin ajan psykologikäynnille miehen kanssa. Käynti on pakolliinen, kun odottaa luovutettuja soluja. Vähän tuntuu asia todemmalta, kun pääsee asiassa eteenpäin tämänkin verran.

 

Heippa!

Onhan meitä täällä ainakin me kaksi vielä "linjoilla". =) Lääkäri ehdotti että ei punktoida sitä ainokaista, kun kulujahan siitä tulee kamalasti - yksityisellä kun ollaan, eli säästettiin siinä se 1000 euroa ainakin. Sinällään ihan ok perustelu. Ja kun todennäköisyys tosiaan aika pieni että siellä olisi ensinkin solu ja että se olisi kunnollinen. (meillä kun viimeksi 3:sta solusta kaksi oli jotenkin vain "kuoria" ja 1 kunnon solu, joka ei sitten kestänyt icsiä, vaan "lyhistyi" ).

Nyt sitten odotellaan "luonnollista" ihmettä eli tänään tökin vielä pregnyliä ja sitten loppuviikko kotikonsteja B) Mutta sellaiseenhan sitä ei enää tietty usko, että toisen kerran luomuraskaaksi tulisi.. Mutta kun lääkäri määräsi.

Tosiaan, toivottavasti toi mun fsh olisi ok, mutta jotain syytähän tälle huonolle vasteelle on, mutta katsotaan nyt sitten kun pääsen verikokeisiin ja saadaan tulokset. Mutta oikeastaan se (eikä mikään) ei enää hätkäyttäisi.

Tukka ei vielä ole harmaantunut, mutta toisaalta kun sitä koko ajan värjää niin ei ihan tiedä vaikka olisikin

Ollaan kuulolla me "samanlaiset" kun toisemme tosiaan löydettiin tällä palstalla! Ja tervetuloa toki muutkin mukaan, vaikka tämä ei ihan se kaikkien piristävin ketju olekaan! :wave:

Hienoa Nennuliini, että nyt alkaa tapahtua. Psykologin kanssa keskustelu on varmasti hyvä asia, ja vie omiakin ajatuksia eteenpäin! Minulle ainakaan tuo luovutetut solut- asia ei ole helppo ajatus ja siksi en ehkä olekaan vielä valmis siihen ja kun olen jo niin vanhakin, niin en oikein voi odotella jonoissa pitkään. Valitettavasti viime viikolla 39 pyörähti mittariin. Että kohtahan tässä oikeasti on jo viihdevuosi-iässäkin. Mutta onneksi en tunne itseäni niin "vanhaksi".. Mutta viimeiset hetket tässä kieltämättä on käsillä teki sitten niin tai näin. Vaikeita päätöksiä.

Ja nuo turhat toiveet on pahimpia, sitä kun niin haluaisi uskoa onnistumiseen, toisaalta järki sanoo toista.. *huokaus*

No, joka tapauksessa kevään odotusta ja kuulemisiin! :wave:

 

Meillekin yritettiin taas hoitoa, mutta rakkuloita oli kasvamassa vain yksi ja hoito keskytettiin. Soittelin tänään taas Kyssiin ja vielä kerran päästään yrittämään. Vaihdetaan lääke takaisin gonal-F:n ja en kyllä jaksa uskoa sen tehoon, kun sitä on jo kerran kokeiltu huonoin tuloksin.
Minun fsh-arvot ok ja silti rakuloita ei vaan kasva, ja kierto on yleensä säännöllinen ja ovuloin joka kuukausi, mutta lääkkeet ei vain tehoa. On se sitten kumma, että kaikki aina menee pieleen..
Mutta voimia kaikille jatkaa tätä kivistä taivalta, kuka milläkin tavalla.