Munasarjat yhtäkkiä toimimattomat

Kiitoksia kovasti kannustuksesta ja muistamisesta! :flower:
Anteeksi kirjoittamattomuuteni, mutta ei ole ollut niin kiva viikko.
Alkuviikko oli ok, kun saatiin punktiossa yksi munasolu, joka alkoi hedelmöittymään. Munasolussa oli kuitenkin jotain v:llä alkavia juttuja, hoitaja sanoi niitä niinkuin rei'iksi juustossa. Ke-aamuna soitti, että reiät on vaan isontuneet, joten siirtoa ei kannata tehdä. Soitin sitten jatkosta, niin toinen hoitaja sanoikin lääkärin kanssa juteltuaan, että nyt kannattaisi ottaa B-Kroms -verikoe, jossa tutkitaan kromosomeista jotain. Koska tuli taas huono munasolu, niin ei hakattaisi turhaan päätä seinään, jos mun kromosomeissa on jokin semmonen vialla, että aiheuttaa hedelmättömyyttä. Tietysti sen asian takia olen itkeä tihrustanut enempi ja vähempi koko viikon. Ettei edes saa kunnon munasoluja tuotettua! Kyllä sitä tuntee itsensä niin riittämättömäksi ja huonoksi naiseksi! Toiset tulee vahingossa raskaaksi ja itse ei millään. Emme kai mieheni kanssa niin huonoja ihmisiä ole, ettei meille lapsia suoda! Katkeruus alkoi jo nostaa viikolla päätään, mutta en silti aio katkeraksi alkaa, mutta suren tässä nyt jonkin aikaa ja olen katkerakin jonkin aikaa, mutten sellaiseksi aio jäädä. Eihän siitä mitään hyötyä ole ja eihän meille vielä mitään lopullista "tuomiota" ole annettu.
Noita "reikiä" voi tulla kuulemma munasoluun ihan "terveellekin" naiselle, joten ei välttämättä merkkaa mitään. Toisaalta en ymmärrä, miksi nuo kokeet pitää tehdä, koska jos kuitenkin pystyn tuottamaan normaalejakin munasoluja, niin kyllä me haluamme IVF:ää kokeilla muutaman kerran jatkossakin.

Pistää siis vihaksi ja välillä ahdistaa jne, mutta ei kai se auta kuin nostaa taas kerran häntä pystyyn ja menoksi. Olen ollut optimistinen hoitojen ajan, mutta nyt alkaa kohta mennä pessimismin puolelle, vaikka kaikki muut asiat onkin hyvin. Siitä saakin sitten taas yhden miettimisen aiheen lisää, että jos meillä onkin kaikki muut asiat liian hyvin ja siksi ei saada omaa vauvaa.

Plaah, tästä tuli taas kauhee vuodatus. Koittakaa kestää! :snotty:

Niin ja kaikille tsemppiä ja uusille tervetuloa kirjoittelemaan jatkossakin tähän. Kyllä minäkin kirjoittelen, kunhan tässä saan ajatuksia vielä vähän paremmin plussan puolelle. Ja käyn minä ainakin lukemassa teidän kirjoituksia.

Hyvää viikonloppua teille kaikille! :heart:
Lähdenkin kohta tästä lenkille, jos siellä piristyisi. Eikä mulla mieli niin kauheen maassa oo, vaikka sen kuvan tuosta tekstistä saakin. Mutta tehän tiedätte paremmin kuin hyvin, että suru kulkee kuitenkin aina mukana jossain tuolla sisimmässä.

 

Nennuliini: Jaksamista sinulle :hug:
Kirjoitit hyvin siitä, että suru kulkee aina mukana sisimmässä, vaikka jollain tasolla olisikin päässyt vastoinkäymisestä yli - ainakin sen verran, että jotenkuten pystyy elämään normaalia elämää. Minusta viestisi ei ollut mikään kamala vuodatus, vaan ihan realistinen kuvaus näistä jutuista. Minulla on ollut ihan samoja ajatuksia siitä, että voin hetken olla katkera ja vihainen kaikesta, vaikka en sellaiseksi jääkään. Minusta on vain hyvä, että nämä tunteet käy läpi, koska vain niin niitä voi työstää eteenpäin sellaiseen muotoon, että niiden kanssa voi elää.

Olen itsekin miettinyt, että ajoittain ajatukset ovat suoranaisesti pessimismin puolella, kun tuntuu siltä, että asiat menevät huonolla tavalla joka tapauksessa. Jollain tasolla kuitenkin ymmärrän sen, ettei maailma ole millään tavalla oikeudenmukainen muussakaan suhteessa, joten samalla tavalla tämä lapsettomuuskin vain osuu joidenkin ihmisten kohdalla ilman mitään sen syvempää tarkoitusta. Joskus mietin sitäkin, että tässähän henkisesti vanhenee parilla kymmenellä vuodella, kun tällaisia asioita joutuu käymään läpi. Minua alkoi jopa vähän ahdistaa, kun ystäväni (hyvää tarkoittaen) puhui sitä, että jos minulle ja miehelleni tulee vaihtoehdoksi adoptio, niin sitten on tarkoitettu niin, ja olemme niin vahvoja ihmisiä, että pystymme saamaan lapsemme niin.

Jaksamista sinulle jatkoihin ja uskon kyllä, että pääsette vielä tekemään ivf:iä!! Kirjoittele vain, vaikka et saisikaan ajatuksia heti plussan puolelle (kyllä täällä jaksetaan kuunnella)

 

Hei Nennuliini ja jaksamista myös täältä päin! :hug:

Lotta77, samoja tunteita myös käyn koko ajan läpi..

Nennuliini: Ei kannata vielä menettää toivoa, vaikka se tuntuukin niin kliseiseltä! Luulisin, että sieltä tulee vielä ihan hyväkin munasolu kohdalle, kunhan vain jaksatte odotella ja jatkaa hoitoja. Mutta katkeraksihan se kieltämättä vetää, kun tämä on niin hankalaa, ja toiset ne vaan pamahtaa raskaaksi, kun vähän p.ippeliä vilautetaan.

Se tuntuu niin epäreilulta, kun ei pääse edes siirtoon asti. Minusta tuntui varmasti hetken jopa pahemmalta viime hoidossa, kun ei siirtoon päästy kuin konsanaan keskenmenon aikaan. Mutta onneksi se pahin tunne meni minulla aika nopeasti ohitse. Itkin kyllä kuin niagara koko päivän kuultuani, että kaikki 3 solua oli viallisia. Tuntui juuri siltä, että ei ole oikea nainen ollenkaan, kun ei edes munasoluja tuota. Nyt on enempi sellainen "tylsistynyt" mieliala tämän asian suhteen ja en oikein jaksa uskoa enää ihmeisiin. Onneksi tässä nyt on aikaa seuraavaan eli viimeiseen ivf-hoitoonkin taas jonkin verran ja saa vetää henkeä, niin sanotusti.

Minä kanssa olen oppinut ymmärtämään, että tämä maailma ei tosiaankaan ole oikeudenmukainen paikka, ei lähellekään. Tämä ikä kai on tuonut itselleni tietynlaisen pessimismin mukanaan, ennen olin hyvinkin idealisti monien asioiden suhteen ja uskoin, että oikeus voittaa aina. Mutta lapsettomuus ja nämä siihen liittyvät asiat on kyllä sellainen juttu, että se vain nyt sattuu joidenkin kohdalle ja sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, olisiko sitä hyvä äiti/isä/ihminen yleensä. Vähän niin kuin lottovoitto, mutta käänteisesti. Toisinaan sitä vain miettii, että eihän kaikkia asioita tarvitsisi elämässä opetella raskaimman kautta, vähempikin "opetus" riittäisi..

Kyllä täällä jaksetaan tosiaan "kuunnella" kaikkien murheita tasapuolisesti! Ja saahan tässä itsekin aina tilittää tuntojaan. Kiitos teille siitä!

Jaksamista taas tähän syksyiseen viikkoon ja uskoa tulevaan meille kaikille! :hug:

 

Hei vaan kaikille! Lueskelin tuossa teidän juttuja jo paljon aikaisemmin mutta en sitten vielä lähtenyt mukaan kun en tiennyt päästäänkö hoitoihin näin heti syyskuun alussa polin auettua.
No, tilanne meillä tällä hetkellä on se että oon pistelly Puregonia nyt 5 päivää 300 yksikköä päivässä. Aika hevosen annosta mielestäni. Keskiviikkona pitäis sitten mennä ultrassa käymään kattomassa onko siellä kasvua vaiko eikö. Vähän kyllä jännittää ku ei oo oikeastaan mahassa mitään oireita, pistoskohtia vaan turvottaa.

Laitetaas tässä vähän sitten taustaa.. eli ollaan käyty läpi 3xinssi, tuloksettomia. Kaks kertaa clomeilla ja viimeinen kerta Puregonilla 50 yksikköä. Sillon vielä munasolut kasvo tosi vinhaa vauhtia ja aina jo ultrapäivänä sain miestä soitella pikaseen töistä klinikalle. Tuloksena aina kuitenkin nega. Siirryttiin sitten viime keväänä ivf-jonoon sairaalalle ja silloin otettiin "normaalit" verikokeet eli kilpirauhaskoe ja fsh.

Syksyllä 2006 sain sitten tietää että fsh on todella korkea eli vaihdevuosikorkeuksissa. Lääkäri määräs lisää verikokeita, eli just toi nennuliinullekin määrätty kromosomikoe ja jotain muita geenijuttuja, ihan vaan selvittääkseen että onko mun vaihdevuosioireet perinnöllisiä ja onko näin ollen syytä jatkaa hoitoja. Onneksi tulos oli tällä kertaa negatiivinen

Päästiin sitte helmikuussa ekaan ivf:ään ja pistelin Puregonia 150 yks päivässä, tosi vähän mutta lääkäri ei uskaltanut määrätä enempää kun olin jo 50 yksiköllä saanut aikaan melkosia follikkeleita. Tuolla määrällä en kuitenkaan saanu aikaan ku pieniä pisteitä tällä kertaa, joten hoito keskeytettiin. Silloin tipuin kyllä aika korkealta ja olin todella maassa pitemmän aikaa. Söin vielä silloin teroja pitääkseni kierron käynnissä mutta eihän ne mitään mulla auttaneet joten kierto veny muutaman kuukauden eikä sitte enää keväällä ehditty hoitoihin mukaan. Koko kesän söin Primolutteja ja ne toimii kyllä ku e-pillerit konsanaan, kierto on melkein kellontarkka.

Nyt sitten ollaan tässä, toinen ivf menossa eikä mulla oo mitään odotuksia tällä kertaa. Tiedän kyllä että masennun täysin jos en taaskaan oo saanu mitään aikaseks, tulee just noita tunteita että oon epäonnistunu naisena jne. (niinku aina aikasemminkin on miettiny)

Mutta päätin jo etukäteen että jos lääkärin mielestä kannattaa vielä kokeilla isommalla annoksella niin sitten lähdetään vielä kokeilemaan, jo senkin takia että lääkekatto meni heti heittämällä yli jo tässä hoidossa (ihan niinku raha olis se tärkein asia).

Kiitos jos joku jaksoi lukea loppuun asti, tästä tais tulla aika pitkä stoori.

Koitetaan jaksaa vaikka välillä se musta pilvi tuleekin tuohon pään päälle kummittelemaan!

:flower: Vilma

 

Hei vaan Vilma! Ja tosiaan tervetuloa mukaan vaan tähän ketjuun, vaikka aihe meillä onkin vähän tällainen ankeampi..

Toivottavasti teillä tämä hoito etenee paremmin kuin ensimmäinen ivf ja siellä tosiaan olisi nyt follikkeleja tyrkyllä, kun menet ultraan keskiviikkona. Pidetään peukkuja! Kerro sitten miltä tilanne näyttää! Mun lääkäri ainakin sanoi (ja haluaisin uskoa siihen), että jokainen kierto on erilainen ja että ensimmäisestä ivf-kokeilusta ei voi vielä "ennustaa" hoidon onnistumista myöhemmin. (Harmi, että meillä jo toinen epäonnistunut kokeilu takana ja lääkärinkään mukaan ei kannata kolmannen kerran jälkeen kokeilla ivf/icsiä jos tulos on meillä edelleen se, että munasolut kelvottomia.. Ja kun se on tämä ikäkin mitä on. Huokaus. Mutta ainakin siis kerran vielä kokeillaan)

Mutta toivotaan Vilma sulle hyvää onnea nyt tähän hoitoon ja kaikille muillekin erityisen lämpimät tsemppaukset tulevaisuuteen. Häntä pystyyn vaikka hakaneulalla, kuten sanonta kuuluu! :wave:

 

Kävin sitten tänään lääkärissä ja apteekissa Synarelan haussa. Lääkäri oli mukava ja ystävällinen, mutta puhui nopeasti (aikaa oli varattu vartti..), joten en ehtinyt paljon kysellä. Pääasiat selvisivät kuitenkin, ja se mokoma fsh-arvo oli kuitenkin ollut normaalin ylärajoilla (11), mutta ehkä minulla on tässä suurempiakin huolen aiheita (eli endo..) Ultrassa tilanne oli minun mittapuullani ajatellen ihan kohtuullinen eli näkyi kaksi 3cm:n kokoista endometrioomaa, mutta ei mitään sellaista, että pitäisi miettiä leikkausta. Synarelat kuulemma aloitetaan, koska lääke estää keltarauhasta kypsymästä omia aikojaan.

Saaga: Muistan itsekin hyvin sen, kun sai kuulla, että hoito keskeytyy. Kummallista kyllä, mutta silloin tuntui, että punktiopäivä oli ollut onnellisin pitkään aikaan, kun silloin oli tunne siitä, että jotain tehdään asian eteen. Surua kesti viikon verran ja sitten olo vähitellen alkoi muuttua turtumukseksi ja ehkä myöskin sellaiseksi tylsistymiseksi, mistä kirjoitit. Toivottavasti olisi niin, että kun kerran on nämä asiat kohdattu, niin toinen kerta olisi helpompi (tai ainakin erilainen..)

Vilma: Tervetuloa kirjoittelemaan! Toivottavasti ultrassa meni hyvin. Muistan itsekin, että 1. ivf:ssä mietin huolestuneena, ettei mitään oireita tullut. Ehkä on kumminkin niin, ettei piikitysten alkuvaiheessa pitäisi vielä tuntuakaan missään. Minäkin aloitan piikittelyt suoraan tuolla isolla annoksella (puregon 300iu). Vaikka raha ei olekaan tärkein asia, niin kyllä minäkin siitä iloitsen, että tämä toinen hoito ehditään tehdä tämän vuoden puolella.

Nennuliinille voimia, jos käyt täällä lueskelemassa.

 

Tervetuloa kaikille uusille mukaan! =) Sain varmaan tuosta Wilman kirjoituksesta positiivisuuden alkuun, kun Wilmalla oli ollut se kromosomikoetulos negatiivinen. Olen jotenkin koko ajan ajatellut, että tulos on tietysti positiivinen, kun se otetaan. Tyhmä minä! :headwall:
Nyt noi hoitoajatukset on osittain jääny taka-alalle (eihän niistä kokonaan pääse irti), kun odottelen tässä menkkoja vieläkin ja sitten pitää käydä verikokeissa (kromosomi ja fsh) ja jotenkin, kun ei jatkosta tiedä suuntaan tai toiseen. Enkä ole jaksanut ottaa miehen kanssa esille keskustelua lahjamunasoluista ja adoptiosta. Ei vielä jaksais miettiä semmosia, jos omilla soluillakin vielä olisi saada toivottua lopputulosta. Oletteko te muuten miettineet noita mahdollisuuksia? Periaatteessa haluaisin olla raskaana ja jos lahjamunasoluja käyttäisi, niin lapsessa olisi "osa miestäni". Adoptiossahan niin ei olisi, mutta lapsi olisi molemmissa tapauksissa yhtä vähän minua, mikä ei rakkauden määrää vähentäisi. En tiedä, vaikeita asioita nämä, eikä vielä jaksa näitä oikeesti miettiä.

Tavallaan minäkin uskon, että kaikella on tarkoituksensa, mutta kyllähän sekin usko alkaa loppua, kun tämmöistä joutuu kokemaan, ettei ehkä ikinä saa omaa lasta. Mutta viime viikon jälkeen jaksan taas uskoa, että ehkä tämä iloksi vielä muuttuu. Periksi en vielä anna! =)

Mitenkäs Lotan ja Wilman hoidot ovat sujuneet? Käykäähän kertomassa kuulumisia! Pidän kovasti peukkuja teidän puolesta! :wave:

Terkkuja kaikille ja mukavaa torstaita! :flower:

 

Kiva että huolitte mut vielä mukaan! Ja mukava lukea että alkaa päivät kirkastumaan siellä Nennuliinillakin. Mäkin olin aivan varma että kromosomitulokset on tottakai positiiviset, mitäs sitä muuta voi ajatella ettei taas tulis kovin korkealta alas. Ja niitä tuloksia vielä joutuu valitettavasti odottelemaan kiduttavan kauan! Mutta aikanaan nekin valmistuvat, tsemppiä vaan odottelemiseen!!

Mekin ollaan mietitty noita lahjamunasoluhoitoja, mutta mies on hieman nihkeenä siinä asiassa. Kyselin lääkäriltä siitä ja se meinas että 1.9 jälkeen luovuttajia ei oo jonoksi asti, eli tosi huonot mahikset ainakin täällä meidän suunnassa. Taitaa meillä olla sitten jos hoidot ei tepsi niin seuraava askel joko adoptio tai sijaisvanhemmuus. No, mut sitä mietitään sitten myöhemmin vakavammin.

Juu, kävin siis siellä ultrassa sitten eilen ja kuten odottaa saattoi siellä oli tasan yksi follikkeli. :headwall: No, se oli kuitenkin 15 mm eli ihan hyvän kokoinen ja päätettiin sitten miehen kanssa että keskeytetään ivf-hoito ja lähdetään vielä kerran kokeilemaan inssiä. Lääkäri meinas että sittenhän meillä on vielä "käytössä" kaikki ivf-kerrat julkisella puolella, jos haluaa silleen ajatella. Plääh, en tiedä. Nyt kuitenkin on ihan hyvät fiilarit koska jotain oli tapahtunut kun viimeksi ei ollu ku pieniä pisteitä.

Kysyin lääkäriltä myöski sitä että voisko seuraavalla kerralla (huomaatte että olen luottavainen tähän hoitokertaan) kokeilla toisia lääkkeitä koska näyttää että Puregonilla ei tuu mitään vastetta. Meinas että otetaan toinen pistoshormoni mukaan jos nyt ei tärppää. Ok, soittelen sitten sinne kahden viikon päästä kun ne menkat alkaa kuitenkin. Onko teillä ollu muutes mitään tukilääkitystä kierron loppuvaiheessa?

Eipä kai tänne sitten mitään ihmeellistä, huomenna menen sinne inssiin ja sitten taas kädet ristissä kaks viikkoa odotellaan. Oonkin ollu tän viikon lomalla joten on tullu pyöriteltyä tätä asiaa ihan tarpeeksi taas mielessä kun on yksin kotona. Että onneksi pääsee töihin ens viikolla.

Tsemppiä kaikille, koitetaan jaksaa!!


:heart: Vilma

 

Lueskelen yhä lapsettomuus'kamppailuja', vaikka 5 vuoden hoitojen
ja raskaan lapsettoomuusajan jälkeen meille suotiin meidän suuri ihmeemme rakas 'luomutyttäremme'. =)

Haluan kertoa tarinamme antaakseni toivoa teille yhä lapsettomuuden kanssa kamppaileville 'kanssasisarille'.

Me yritettiin 5 vuotta saada lasta, tähän aikaan mahtui paljon epätoivoa ja surua ja myös toivoa että kyllä vielä joskus se lapsi meille suodaan kun periksi ei anneta. Tutkimuksia tehtiin paljon ja lapsettomuuden syy jäi epäselväksi. Mulle tehtiin 4 inseminaatiota ja yksi ivf, joista saatiin pakkaseen 4 solua. Epäonnistuneen ivf:n jälkeen yritettiin kasvattaa puoli vuotta limakalvoani eri lääkkeillä. Limakalvo oli onnettomat 4,8mm maksimissaan eikä lääkäri suostunut siirtoon. Kesällä 2004 oli sitten sijaislääkäri joka laittoi lähetteen hydroskopiaan. Kohdusta ei kuitenkaan löytynyt mitään ihmeellistä.

Rukkaset oli mulla jo menneet välillä nurkkaan mutta taistelutahtoa aina jostain löytyi. Ja täydeksi hämmästykseksi testasin plussaa 6.8.04, lapsettomuuslääkärikin epäili ja sanoi että väärin oon testannu.
Näin ei kuitenkaan onneksemme ollut käynyt vaan rakas pienen pieni tyttäremme syntyi helmikuun lopulla 2005, lähes 2kk etuajassa,
mutta terveenä =). Raskaan kuukauden sairaala-ajan jälkeen saimme ihanan tyttömme kotiin. Neiti on nyt 2,5v terve,suloinen pieni neiti, päivänsäteemme.

Ennen tytön syntymään jouduimme kokemaan 3 surullista keskenmenoa ja tytön jälkeenkin vielä 2 keskenmenoa.

Sisarta emme tytöllemme saaneet (ikää kun mulla jo 42-v), mutta rakkautta hän tulee varmasti saamaan tarpeeksi =) .

Toivon teille paljon jaksamista ja toivon että vielä jonain päivänä
saatte sen kauan toivomanne lapsen.

Hyvää syksyä kaikille!

 

Harmi Wilma, kun oli vain yksi, mutta tosiaan siellä on kuitenkin se yksi ja hyväkokoiselta tosiaan vaikuttaa. =) Ja yksi oikeahan siihen tulokseen vain tarvitaan!

Mullakin oli aina sama asenne kuin sinulla, että sitten seuraavalla hoitokerralla voisiko kokeilla sitä ja tätä jne. Onko sulla muuten kokeiltu Menopuria? Mulla sitä käytettiin Gonal-F:n kanssa rinnakkain loppuvaiheessa pistoksia. Menopurissa on lh:ta mukana (heh, mikä se sitten onkin. Joku hormoni kumminkin). Lääkäriltä kysyin, oliko se ollut avuksi follikkeleiden synnyssä, niin oli vähän sitä mieltä, että niin varmaan on ollut. Aluksi pelkkä Gonal-F ei saanut mitään reaktiota aikaan ja kun lisättiin Menopur, alkoi kuitenkin tapahtua jotain.

Toivotaan, että inssi onnistuu ja tulisit raskaaksi. Saataisiin yksi plussakin tähän pinoon meille uskoa luomaan. :heart:

Niin, mulla ei inssien aikana ollut mitään tukilääkitystä. En edes sellaista osannut pyytääkään. IVF:ssä on ollut Lugesteronit ja muilta palstoilta olen lukenut, että niitä on inssin yhteydessäkin käytetty. Kysäise, saisitko niitä ja kannattaisiko käyttää.

Terkuin,
Nennuliini

 

Niin, yksihän siihen vaan tarvitaan, toivottavasti tärppäis nyt! Tuosta LH-lääkkeestä se lääkärikin puhui, käytetäänköhän sitä nyt sitten myös Puregonin kanssa.. No, se varmaan selviää sitten myöhemmin.

Täytynee kysäistä siitä tukilääkityksestä myös, lääkäri kyllä meinas että kannattais odotella sitten niitä "omia kuukautisia".. Ajattelin vaan hiljaa mielessäni että mitäköhän OMIA kuukautisia. Ei oo ihan hetkeen niitä tullu =)
Kai ne sitten tulee jos ovulaatiokin tapahtuu..?

Just pakkailin tuota mun "hoitolaukkua" ja huomasin että hemmetti oon -tyhmä- ostanu joskus keväällä jo Orgalutrania paketin enkä nyt sitte tarvikkaan sitä ja siinä on 11/07 viimeinen käyttöpäivä. Tarkottaako tuo sitä että marraskuussa en enää voi käyttää sitä, vai onko se joulukuussa vasta vanhaa? No, tuskin tarvin sitä ollenkaan, joten sinne meni kakssataa ku kankkulan kaivoon. En ymmärrä miks oon menny sen ostamaan..!!

Rahanmenoa ei voi estää :/

Palaillaan!

Vilma

 

Roosamaijalle kiitokset tarinastanne ja mukavaa syksyn jatkoa!

Minullekin on jo tullut mieleen muutkin vaihtoehdot saada lapsi. Nämä ajatukset ovat oikeastaan tuntuneet helpottavilta, kun olen ymmärtänyt, ettei näiden hoitojen ole pakko onnistua, vaan on muitakin vaihtoehtoja. Tietysti näistä hoidoista luopuminen olisi kuitenkin surullista enkä kaikkia niitä tunteita ole vielä käynyt läpi lähellekään. Olen miettinyt ensisijaisena hoitoa luovutetuilla munasoluilla ja olen jostain kuullut, että joku suomalainen klinikka tekee hoitoja niin, että alkionsiirto tapahtuu ulkomailla, jolloin jonotusaika lyhenee. En kyllä yhtään käytännössä enempää tästä tiedä. Toisaalta olen miettinyt sitä, etten haluaisi enää kovin pitkää odutusaikaa eli on tullut vähän "paineita", että pitäisi osata valita se lyhyin polku saada lapsi. Kuitenkin koen, että olisin valmis odottamaan hoitoa luovutetuilla soluilla. Tässä kuitenkin voisin kokea raskauden ja lapsen syntymän ja mieheni saisi biolapsen. Mieheni on tosin puhunut, ettei minun tarvitse tätä yhtään miettiä ja hän on ollut huolissaan, miltä minusta tuntuisi tuo tilanne (eli hänkin on ollut vähän nihkeänä niin kuin Vilma kirjoitit sinunkin miehestäsi). En kuitenkaan osaa nähdä sitä mitenkään ongelmana, mutta ehtiihän sitä vielä miettiä, jos se tulee ajankohtaiseksi.

Eilen illalla aloitin synarelan, voi yäk!! En ole koskaan sumutellut mitään eikä tämä nyt ihan lempipuuhaa ole, mutta kyllä minä tämän kestän ja nopeastihan se on aina ohi.

Vilma: Tsemppiä inssiin!! Hyvältä kuulostaa, että yksi sopivan kokoinen solu on nyt irtoamassa. Minä puolestani harmittelin tänään sitä, että kun eilen juuuuri kävin apteekissa ostamassa Synarelan niin en sitten älynnyt ostaa valmiiksi puregonia, kun seuraavalla kerralla pitää ottaa lääkäriin sekin jo mukaan, niin hoitaja opettaa pistämään sen. Niin kuin sitä yrittääkin kaikki ottaa huomioon..

 

.. ja siellähän se yksi möllötti vielä 18 mm. Eli ei onneksi ollut vielä lähtenyt liikenteeseen mutta eiköhän se kohtapuoliin lähde. Limakalvo oli sentin paksuinen. Miehen siittiötkin oli ottanu oikein spurttia, pesutulos oli todella hyvä. (aikasemmin ei niin kauhean hyvä, aina riittävästi mutta ei laadukkaita)

Että näin ne kaikki asiat on taas järjestetty mallilleen, ei muuta ku toivomaan kädet ja jalat ristissä.. tai siis minähän en ajattele tätä asiaa ollenkaan tän kahden viikon aikana B)

Minä lähdenkin tästä nyt sitten mökille, joten tulen sitten sunnuntaina lukemaan tarkemmin kuulumisia!

Mukavaa viikonloppua!

Vilma

 

Onpas täällä kovin hiljaista, missä kaikki luuraa.. Taitaa olla se aika kierrosta että ei oikein tapahdu mitään?

Aika matelee täällä, ja vielä pitäis reilu viikko kärvistellä. Vaikka kyllä kai sitä jo vois tän viikon puolella alkaa kuulostelemaan josko tulis jotain oireita.. Ei kyllä oo mitenkään luottavaiset fiilarit olleet missään vaiheessa. (ja munhan ei missään vaiheessa pitäny ees ajatella tätä asiaa )

Lääkäri kirjotti mulle sitten terot 2/pv "tukilääkitykseksi". En oikein tiedä mitä ajatella niistä kun ne ei oo mulla oikein toiminu. Mutta kaippa niitä voi sen 10 päivää syödä, tuskin niistä mitään haittaakaan on..

Täytynee alkaa raahautumaan työpaikalle, johan tässä on jo viikko lorvittukin.

Kirjotelkaa kuulumisia!

:flower: Vilma

 

Vilmalle oikein paljon tsemppiä ja peukkuja, että inssi tuottaisi tulosta! Kiva, kun on meillä mitä jännätä! :hug: Käyhän kertomassa oireita, mitä ilmaantuu!

Minä kävin aamulla verikokeessa eli otettiin fsh ja se b-kromos tai jotain sinne päin. Menkat alko tosiaan vasta eilen eli melkein 2 viikkoa viimesestä Lugesta, joita ehdin yhden päivän käyttää punktion jälkeen. Nyt sitten vaan odottelen tuloksia postissa saapuvaksi ja sitten jatkoja katotaan sen jälkeen. Tai toivottavasti jatkoja, jos kokeet ei näytä niin huonoa tulosta, ettei jatkaa kannata. Nyt on jotenkin "välitilaolo", kun ei ole tässä kierrossa mitään odotettavaa (siis että voisi raskautua) ja kun ei tiedä kierron jälkeisestäkään elämästä, mitä tapahtuu. Kun kaikki kävisi luomusti, niin olisihan se helppoa! :headwall:

Mutta "sisaret", kirjoitelkaahan tänne kuulumisia! Niinkuin Vilmakin totesi, on tosi hiljaista täällä, jos itekään en ole täällä pahemmin kirjoitellut pitkään aikaan. Lukemassa kylläkin olen käynyt!

Mukavaa tiistai-iltaa kaikille! :heart:

 

Toivottavasti Vilmalla nyt onnistaisi!!!
Soitin Kyssiin, kun sieltä ei ole kuulunut mitään sitten kevään jälkeen: Tais olla meidän paperit hautautuneet = unohtuneet jonnekin pinon pohjimmaisiksi! Hoitaja kuitenkin sanoi laittavansa viestiä lääkärille, että olisimme vielä valmiita yrittämään, saas nähdä mikä vastaus tulee! Haaveilimme, että pääsisimme vielä tämän vuoden puolella hoitoon, koska ,meillä on jo kahdelta vuodelta maksukatot täynnä ja yhteen siirtoon päästy, joten ei huvittais maksaa kolmatta maksukattoa, jos sit ei kuiteskaan päästä siirtoon asti, mutta hoitaja sanoi että hoidot on jo menossa joulukuulle joten... Sanoi kyl ett lääkäri lähettäis reseptit tän vuoden puolella. No katsotaan miten käy! Muuten kierto on viimeisen hoitoyrityksen jälkeen ihan sekaisin eli viimeinen kierto kesti kokonaiset 18 päivää vaikka normaalisti 33 päivää.

 

Juu, hiljaista on ollut tällä rintamalla kun tässä vain odotellaan seuraavia kuukautisia ja sitten vielä sitä seuraavia ennen kuin päästään viimeiseen ivf-kokeiluun.. Huokaus
kaijukalle: mulla heitti kanssa häränpyllyä muuten aina täsmälliset kierrot viime punktion jälkeen ja kierto oli kokonaista 22 päivää! Normaali mulla 27-28. Eli saas nähdä milloin nyt on odotettavissa vuoto, taitaa olla nyt 24. päivä menossa. Ja kun ei näitä luomutoiveitakaan ole, niin ei enää jaksa itseään edes leikisti kiusata ajatuksella, mutta entäpä jos tällä kertaa..Nimimerkillä aika monesti kaikki oireet koettu, heh.
Vilmalle onnea matkaan, toivottavasti nyt teitä onnistaisi!!

Käyn lukemassa joka päivä kuulumisia, mutta näin hiljaiselon aikana tulee itse vähemmän kirjoiteltua, kun ei ole mitään akuuttia tilannetta päällä.

Jaksamista ja iloista syksyn jatkoa kaikille ja kuulemisiin!
:wave:

 

Olen nyt sitten sumutellut pari viikkoa ja tänään oli lääkäriaika eli pistoshoidon aloituskäynti. On aika raskas olo, kun ei ollut mikään helppo käynti (taaskaan..) Lääkäri ultrasi pitkään ja mietti, että ei kovin hyvältä näytä tämä tilanne. Endoa oli kuulemma selvästi, ja tämä voi haitata tilannetta niin, etteivät piikit tehoa, kun munarakkulat eivät mahdu kasvamaan. Hän oli sitä mieltä, että voisin aloittaan nyt e-pillerit, joita käyttäisin 2-3 kk, jotta endo pienenisi ennen uutta yritystä. Kerroin, että kysyin kesäkuun epäonnistuneen ivf:n jälkeen, että aloitanko nyt pillerit, jolloin lääkäri totesi, ettei kannata, koska ne lamaavat munasarjojen toimintaa eikä folleja kypsy. Lääkäri vain totesi tähän, että mitään hyvää tai selkeää ratkaisua ei ole. Tuntuukin jotenkin, että jos yrittää hoitaa endoa (=lamata munasarjoja) niin folleja ei kypsy ja jos puolestaan antaa elimistön toimia luomusti, niin endoa tulee eivätkä follit enää mahdu kypsymään.

Ylilääkäri oli sitten kuitenkin ollut sitä mieltä, että minun tilanteessani ei voida päästä ihanteelliseen tilanteeseen, joten piikit kannattaa nyt aloittaa maksimiannoksella, jos olen siihen itse valmis (ja kerroin olevani valmis). Tuntuu vähän hurjalta, että piikit on nyt sitten suurella annoksella + samalla on suuri epätodennäköisyys hoidon onnistumiselle. Toivottavasti kehittyisi edes se yksi munasolu, joka sitten vielä hedelmöittyisi, jakautuisi ja kiinnittyisi (aika monta toivomusta..) Aloitan sitten tänään puregonin (300iu).

Näissä mietteissä tänään. Maanantaina saan kuulla verikokeen tuloksia, jotka antavat vähän suuntaa. Mukavampaa viikon jatkoa teille!!

Vilma: Pidän peukkuja!! Sinullahan on piinailut jo hyvässä vauhdissa.

Kaijukka: Toivottavasti pääsette pian seuraavaan hoitoon tai ainakin saisitte tosiaan sitten ne reseptit tämän vuoden puolelle.

 

Reseptit tuli postissa ja sovittiin seuraava hoitoyritys tammikuulle. Ois päässy ehkä jo joulukuussa, mutta ajateltiin et annetaan kierron vielä tasaantua, kun viimeisin kierto oli sit 14 päivää. Ei ainakaan mahiksia luomuun, kun ei kertakaikkiaan ole vuodotonta aikaa kuin pari päivää kerrallaan...Nyt ois tarkoitus pudottaa painoa tuohon tammikuulle, jos se vaikka auttais.. Ei uskois et hoitojen aloittamisesta on kohtapuoliin kulunut vuosi ja vuosi sitten haaveiltiin, että meillä olisi vauva tänä syksynä. Niin se aika vaan menee. Hyvää syksyä kaikille ja plussatuulia!

 

Jep, jep, testasin eilen negan kp 23, tänään tulee siis kaks viikkoa kuluneeksi inssistä. Eilen olin kyllä melko suruissani voisinko sanoa, tänään on kuitenkin jo helpompi päivä. Vielä pari päivää teroja naamariin (ihmeellinen 12 päivää määrättiin..) ja sitten toivottavasti tulee vuoto että päästään uuteen hoitoon vielä tän vuoden puolella.

Voihan se olla että testailin liian aikasin, mutta se taitaa olla vaan turhanpäiväistä jossittelua. Nyt täytyy vaan jättää tää kierto taakse ja suunnata tulevaan.. toivottavasti vaan pystyn käsittelemään tän pettymyksen, ennen ku on taas uus koitos edessä!

Tsemppiä kaikille olemassaolevaan tilanteeseen ja tulevaan!

Nähdään taas!

:flower: Vilma

 

Vilma: Voimia sinulle :hug: Raskasta tässä on juuri se, että pitäisi jostain koota voimat suuntautua eteenpäin ja mahdollisesti varautua uuteen pettymykseen. Tehdäänkö teille seuraavaksi ivf?

Pistelin juuri 3. kerran puregonia. Nyt vielä viikonloppu ja sitten maanantaina verikokeeseen. Viime ivf:ssä verikokeen tulos (estradioli) ei näyttänyt kovin hyvää, joten osaan varautua (ainakin periaatteessa) siihenkin vaihtoehtoon, mutta sittenhän sen näkee..

 

Lotta: Juu, meille olis tarkotus tehdä ivf, ja menkat alkoivat tänään (aivan älyttömmän kipeinä muuten) mutta hitto kun en saanu hoitajaa kiinni että olisin ilmoittanu asiasta ja samalla sopinu hoitoaikataulua. Mun ei auta ku alottaa omin päin Puregon huomenna aamulla ja sitten taas iltapäivällä yrittää soittaa sinne sairaalaan.. Muuten meillä menee taas seuraavaan hoitokiertoon eikä sinne välttämättä enää sovi mukaan jos sopii tähänkään enää.

Mitäs tuo estradioli kertoo? (valaise tyhmää ja sori jos oot aikasemmin kertonu, en muista.. :ashamed: )

Onko muitten rintamalla vielä hiljaiseloa?

Täällä roikun vielä ja varmaankin kiellän kaikki tunteet koska surua ja hirveää pettymystä ei vielä oo tullu, tai sitte oon yhtäkkiä muuttunu kovikseks!

Terveisin Vilma

 

Vilma: Olen ymmärtänyt estradiolin mittaavan sitä, miten hyvin Puregon on alkanut tehota ja miten hormonipitoisuus on piikitysten myötä noussut. Sain tänään ihan hyviä väliaikatietoja labrasta eli estradioli oli noussut sen verran, että Puregon on jatkossa 250iu (aikaisimman 300iu). On ihan hyvä tunne tästä, kun viimeksi ivf:ssä estradioli ei ollut noussut yhtään ja jouduin tuplaamaan annoksen eikä munasarjoihin tullut eloa. Perjantaina on sitten ultra, jossa tilannetta näkee tarkemmin ja saan kuulla päästäänkö punktioon. Yritän pitää kummankin vaihtoehdon mielessä..

Voihan se olla, ettei joka kohdassa tule niitä tunteita, mitä odottaisi tulevan ja sitten taas joskus voi olla ihan maassa ilman järjellistä syytä. Viime viikon lääkärikäynnin jälkeen kävin läpi surua ja luopumista koko asian suhteen, mutta nyt kun tuli positiivisempia uutisempia, niin jännitän sitä, miten täältä taas pudotaan. Nyt ymmärrän, miksi näiden hoitojen sanotaan olevan raskaita henkiseltä kannalta.. Toivottavasti menkkakivut helpottavat ja saat huomenna hoitajan kiinni.

Jaksamista muille lokakuun alkuun ja hoitojen odotteluun!

 

Peepee: Olen jostain lukenut, että on ihan normaalia, ettei ovista jonain kuukautena tapahdukaan. En usko, että pelkästään oviksen puuttuminen olisi osoitus siitä, että munasarjat olisivat lepotilassa.

 

Hei taas pitkästä aikaa! Täytyy sanoa, ettei ole kovin hyviä uutisia.. Minulla oli eilen punktio, joka meni todella hyvin ja saatiin peräti 8 munasolua. Munasarjat lähtivät toimimaan Puregonilla ja tärkeintä oli varmaan, ettei ollut pitkiä jarruja ennen hoitoa. Mutta... Sain tänään kuulla, ettei yksikään munasoluista hedelmöittynyt. Tuntuu ihan epätodelliselta, että kun yhdestä vaiheesta selviää ja saadaan munasoluja, niin sitten hoito jää kesken seuraavaan vaiheeseen. Lääkäri kertoi, että munasolut olivat kypsiä, joten varmuudella ei voi sanoa onko syy munasoluissa vai siittiöissä. Alan nyt käyttämään e-pillereitä, ja seuraava hoito alkaa joulu- tai tammikuussa, ja sitten hoitomuotona icsi eli tehdään mikrohedelmöitys.

Välillä tuntuu, etten jaksa näin kamalaa elämää kuin näissä hoidoissa täytyy käydä läpi ja olisi helpompi elää suosiolla ilman lasta kuin erehtyä välillä toivomaan, että kaikki olisi mahdollista. Kunhan tämä musta pilvi hälvenee, niin alan varmaan odottaa icsiä tyytyväisenä, mutta nyt on aika väsynyt olo..