Mun mies sekosi yöllä

["peesaaja"]

Lisäksi tupakointi riskeeraa jatkuvalle infektiokierteelle.

 

[nhmv]

Kyllä mulle tuli ihan samanlainen olo... Jos sun mies painoi sut sohvalle, oli kyse enemmän "holdingista" kuin väkivallasta.
Olet varmasti äärimmäisen herkistynyt väkivallalle edellisen suhteesi takia ja miehesi olisi hyvä tämä tietää ja olla hyvin tarkka koskemattomuutesi säilyttämisessä. Kerro se hänelle. Kerro, että pelkäät.
Sitten vielä... toivottavasti opit jotain tilanteesta. Lapsi tulee olemaan muulloinki sairas ja unettomia öitä tulee. Ne vaan pitää kestää. Lapsen sairaus on hetkellinen ohimenevä tilanne. Silloin pitää vaan purra hammasta ja kestää, vaikka ei pystyisikään nukkumaan. Tilanne menee ohi ja sitten saat taas nukkua. Koita jaksaa!

Peesi!

 

["mammamia"]

[QUOTE="Vipe";22429799]Sinä sekosit. Kun lapsi on kipeä, niin se valvoo ja itkee. Ainoastaan syli auttaa. Deal with it. Jos lapsi ja koira on liikaa niin koirasta on suht helppo päästä eroon.
Ärsyttää tämmöinen luuserimeininki, heti kun vähän on jotain ylimääräistä niin pää ei kestä.[/QUOTE]

Peesi. Miksi nykyisin ihmisten päät ei kestä juuri mitään? Ei tarvitse paljoa tulla vastoinkäymisiä, kun ruetaan valittamaan ja sekoillan! Ihmiset joiden pää ei kestä stressiä ja koviakin paineita voisivat jättää lapset ja eläimet hankkimatta! Perhe-elämä ei sovi kaikille.

 

["neuvoton"]

[QUOTE="mammamia";22429754]Minustakin SINÄ sekosit, ei miehesi. Täytyy vielä mainita, että ällöttää todella tupakoivat naiset!!! [/QUOTE]

No jippii, kysyinkö mä mitä ajattelette mun tupakoinnista? Minäkin sekosin, sen olen jo myöntänyt, mutta musta se ei silti ole niin paha asia että pitäis käydä kiinni.

 

["mä"]

Minulla kun _kerran_ meni himpun yli tuo rähjääminen niin mies kantoi ovesta pihalle.. siis otti hartioista kiinni ja kantoi pihalle. Ei kestänyt sitä että lasten kuullen mekastetaan, ja vei rauhoittumaan. Siis minulla meni överiksi. No eipä ole mennyt överiksi sen jälkeen, se kerta riitti.

Oikeasti jos itsellä on ongelmia itsehillinnän kanssa, niin kyllä toisen täytyy jollain lailla siihen puuttua ja herättää ettei mikä tahansa ole hyväksyttävää. Ei se mene ihan niinkään että toinen saa meuhkata ja raivota, eikä toinen saa siihen puuttua millään lailla. Turpaan mätkiminen on ihan eri asia kuin rauhoittelu.

 

[Satku-]

[QUOTE="mammamia";22429883]Peesi. Miksi nykyisin ihmisten päät ei kestä juuri mitään? Ei tarvitse paljoa tulla vastoinkäymisiä, kun ruetaan valittamaan ja sekoillan! Ihmiset joiden pää ei kestä stressiä ja koviakin paineita voisivat jättää lapset ja eläimet hankkimatta! Perhe-elämä ei sovi kaikille.[/QUOTE]


Tätä ihmettelen myös.. mitä sitten tapahtuu kun lapsi pahasti kipeä?..

 

[tömpsis]

"äiti" puhuu asiaa.

ja mun mielestä jatkat ehdottomasti tupakointia, se on loistava tapa rauhoittua ja käydä vähän vetämässä henkeä silloin kun pinna kiristyy ja miettiä asioita ennenkuin oikeasti tekee ja sanoo jotain typerää... Lopetat sitten kun on hyvä rako, jos nyt olisit vielä kiukkuinen tupakanpuutteen takia niin elämä menisi entistä vaikeammaksi. Voi miten mä kaipaan sitä, että oli joku asia mikä rauhoitti silloin kun pinna meinaa palaa...

 

["suski"]

[QUOTE="mä";22429893]Minulla kun _kerran_ meni himpun yli tuo rähjääminen niin mies kantoi ovesta pihalle.. siis otti hartioista kiinni ja kantoi pihalle. Ei kestänyt sitä että lasten kuullen mekastetaan, ja vei rauhoittumaan. Siis minulla meni överiksi. No eipä ole mennyt överiksi sen jälkeen, se kerta riitti.[/QUOTE]

Mutta ap oli itse menossa ulos räyhäämään/rauhoittumaan ja mies esti sen (eli järjesti mekastusta lapsen kuultavaksi).

 

[hahahaha]

Naurettavaa, mammat tarttuu täällä tupakointiin :-D

 

["neuvoton"]

[QUOTE="peesaaja";22429770]Peesi! Lisäksi että riskeeraavat vauvan terveyden ja jopa lisäävät kätkytkuoleman vaaraa.
Ap tupakoitsi tietysti raskausaikanakin. Voi vauvaparkaa, joutuu nuuhkimaan tupakalle(paskalle) haisevaa ätiä.
Lopeta tupakointi, nuo on niksuoireita! :wave: :attn:[/QUOTE]

Ööh, mitä?? Millähän tavalla mun tupakointi liittyy vauvaan kun en imetä, ja poltan ehkä 7 tupakkaa päivässä parvekkeella? En polttanut raskaana ollessani, enkä myöskään imettäessäni. Siinä olen huono ihminen että aloitin uudestaan melkeen heti kun jouduin lopettamaan tupakoinnin. Ja mitäköhän niksuoireita mulla voi olla jos en koita nyt tällä hetkellä lopettaa. Käsittääkseni nikotiinivajaus tulee silloin jos on ilman tupalkkaa.

 

["hmmm"]

Mun silmiin tossa pistää se että mies ei pyydellyt anteeksi tai mitään. Ei näe itsessään mitään vikaa. Varmaan kyllä tiesi että ap menee tupakalle. Kummatkin tossa on mun mielestä "seonneet" ja kummankin tulisi pyytää anteeksi.

 

["mammamia"]

[QUOTE="neuvoton";22429886]No jippii, kysyinkö mä mitä ajattelette mun tupakoinnista? Minäkin sekosin, sen olen jo myöntänyt, mutta musta se ei silti ole niin paha asia että pitäis käydä kiinni.[/QUOTE]

No jospa olit niin sekava, että miehesi katsoi parhaaksi pitää sinusta kiinni, että et pääse satuttamaan itseäsi tai muita. Varmaan pelkäsi, että hyppäät parvekkelta.. Lapsesi tulee sairastamaan vielä kymmeniä kertoja ja SINUN pitäisi jaksaa hoitaa ja lohduttaa sairasta lasta. Suosittelen hakemaan ammattiapua neuvolasta!

 

["mää"]

[QUOTE="peesaaja";22429858]Lisäksi tupakointi riskeeraa jatkuvalle infektiokierteelle.[/QUOTE]

mä tupakoin ja mun 1v 3kk ikäsellä on ollu 1 kertaa flunssa ja korvatulehdus....

 

["vadelma ballerina"]

Naurettavaa, mammat tarttuu täällä tupakointiin :-D

peesi. naurettavaa. eiköhän aikuinen ihminen saa tupakoida just niin paljon kun haluaa. Jos se olis ollu mies joka olis ollu menossa röökille, kukaan ei varmaan olis sanonu asiasta. On se kumma, että se on aina just se ÄIDIN tupakointi mikä on pahasta, ei isän.

 

["Vierailija"]

Käsitelkää yhdessä se, mitä tapahtui! Minusta tilanne on vakava, koska se voi helposti toistua. Lapsiperheessä valvomiselta ja stressiltä ei voi välttyä jatkossakaan. Sinuna miettisin omaa käytöstäni ennen kaikkea. Sinulla on jo väkivaltaisen käyttäytymisen malli edellisestä parisuhteesta. Ehkä teidän kannattaisi mennä johonkin vanhempien vertaisryhmään tms. Ette te ole ainoita! Kysykää neuvolasta apua.

 

["neuvoton"]

ehkä sun miehes luuli et olit lähdössä ovesta pihalle?

Yöllä kesken unien huutoon heränneenä ei ehkä se ajatus kulje kaikkein selkeimmin.. et ylireagointia molemmin puolin.

Meillä tehdään niin et jos on odotettavissa et laps on kipeänä ja heräilee yöllä useita kertoja, niin minä nukun lasten kanssa ja mies, joka käy töissä nukkuu toisessa huoneessa, ja jos musta tuntuu etten jaksa niin käyn herättämässä ja vaihdetaan. Että vastaisuuden varalle kehitelkää joku systeemi, niin ei tartte molempien kuluttaa itseään.

Tuskinpa luuli että hyppään kolmannen kerroksen parvekkeelta katuun. Meidän pitää kanssa sopia etukäteen näistä sairastapauksista, mutta kun lapsi on nyt ekaa kertaa kipeä, enkä tiennyt nukkumaan mennessä että hän tulee heräämään tunnin välein, niin emme olleet sopineet mitään. Minusta miehen olisi ollut kohtuullista edes tarjota apua, eikä saman tien alkaa huutaa ja repimään.

 

[JSSAP]

Jätä se sika ansaitset parempaa!!:attn:

 

[...]

Musta on huolestuttava merkki, että mies ei tunnusta mitään tehneensä. Jos ei itse näe käytöksessään mitään väärää, on todennäköistä että käytös vastaavissa tilanteissa uusiutuu ja pahenee. Toisen päälle istuminen ei ole mitenkään oikeutettua.

En nyt lähtisi vielä erosta puhumaan, mutta tuollainen käytös pitää kitkeä pois heti alkuunsa ja mallista opetella pois. Muuten löydätte itsenne jostain missä ette ehkä kumpikaan halua olla.

Kuten itsekin sanoit, kynnys koskea toiseen madaltuu kerta kerralta. Näin on.

 

["neuvoton"]

[QUOTE="Vipe";22429799]Sinä sekosit. Kun lapsi on kipeä, niin se valvoo ja itkee. Ainoastaan syli auttaa. Deal with it. Jos lapsi ja koira on liikaa niin koirasta on suht helppo päästä eroon.
Ärsyttää tämmöinen luuserimeininki, heti kun vähän on jotain ylimääräistä niin pää ei kestä.[/QUOTE]

Lapsi ja koira ei normaalisti ole liikaa, ja on meillä toinenkin koira, mutta niistä en luovu ikinä. Ei ne sentään joka päivä ripuloi. . Ja kyllä, mulla on itsellänikin aika luuseri olo tämän jälkeen, mutta kyseessä on meidän esikoinen joka ei vielä koskaan ole ollut kipeä. Tämä on nyt ties kuinka mones kerta kun sanon, että tiedän itsekin ylireagoineeni.

 

["mammamia"]

Ensin sanoit, että mies vain piti kiinni ja istui päällesi. Nyt, kun et saanut mieluisia vastauksia mammoilta, niin tekstissäsi miehesikin on muuttunut väkivaltaisemmaksi. Nyt se mies onkin hullu, joka käy kiinni huutaen ja repien Joo ei naurunpaikka, mutta silti.

 

[Huspati Huta]

Tarina tuntuu saavan dramaattisempia piirteitä ja yhäkin olemme kuulleet vain toisen puolen näkemyksen.

 

["suski"]

[QUOTE="mammamia";22429996]Ensin sanoit, että mies vain piti kiinni ja istui päällesi. Nyt, kun et saanut mieluisia vastauksia mammoilta, niin tekstissäsi miehesikin on muuttunut väkivaltaisemmaksi. Nyt se mies onkin hullu, joka käy kiinni huutaen ja repien Joo ei naurunpaikka, mutta silti.[/QUOTE]

Mä en ainakaan ole lukenut ap:n kirjoittavan mitään tuollaista...

 

[peesi]

[QUOTE="Vipe";22429799]Sinä sekosit. Kun lapsi on kipeä, niin se valvoo ja itkee. Ainoastaan syli auttaa. Deal with it. Jos lapsi ja koira on liikaa niin koirasta on suht helppo päästä eroon.
Ärsyttää tämmöinen luuserimeininki, heti kun vähän on jotain ylimääräistä niin pää ei kestä.[/QUOTE]

Uskomatonta että jos puoleen vuoteen ensimmäinen päivä ja yö sairaana (ja tähän asti on saanut nukkua hyvin) ja heti kilahtaa. Jos minun mieheni olisi karjaissut ym kuten sinä, olisin heittänyt pihalle! Kyllä aikuisen pitää pystyä hillitsemään itsensä niin ettei ala lapselle karjumaan.

Koita vaan tottua, niitä öitä ja päiviä on edessä vielä monta.

 

[Millenia]

Jaahas, että joku mamma on käynyt tupakilla ja menettänyt hermonsa. Kyllähän nyt sietää vähän taas kivillä nakella. Tämä sädekehiänsä kiillottava hyeenamammalauma on kyllä välillä ihan kamalaa katseltavaa.

Ja tosiaan, onhan se hirveää jos väsyttää ja kiukuttaa pienten lasten kanssa, eihän meillä, eihän meillä. Ja ennen vanhaankaan ei kukaan suuttunut puolisolleen tai lapsilleen - ikinä.

Itse tilanne on tosiaan vähän sekava. AP ehkä pelkää väkivaltaa taustansa takia "liikaa", mutta ei tuollainen pitely nyt mitenkään oikein ole. Olisin itsekin kyllä säikähtänyt ihan kamalasti. Ei meillä käydä millään lailla käsiksi toiseen vaikka kuinka kiukuteltaisiin tai tapeltaisiin. Ja että ei jälkeenpäin edes myönnä tehneensä mitään väärin. Tuohon kyllä puuttuisin, ihan sama tekeekö fyysisesti enää mitään ikinä, jos ei pysty myöntämään virheitään niin se alkaa kyllä pitemmän päälle ahdistamaan ja kovasti. Suin päin ei eroamaan varmaan tuon kanssa kannata lähteä. Antaa miehelle tosiaan hetki miettimisaikaa ja keskustelee sitten asiasta. En kyllä osaa sanoa mitä ihmettä tekisin, jos mies ei muka vaan tajua tehneensä mitään väärin.

 

[Janoschin tarinatuokio]

Mun mielestä teillä molemmilla meni yli. Mutta ymmärrän täysin tuon sinut pelkosi, koska olen ite ollut väkivaltaisessa suhteessa ja kesti todella kauan oppia, ettei kaikki halua satuttaa mua. Puhu rehellisesti miehellesi. Tietääkö hän, että sä olet joutunut kokemaan väkivaltaa? Jos ei, niin kerro. Ehkä asiasta kertomalla säkin pääset tapahtuneen yli, etkä vertaa nykyistä miestäsi eksääsi. Mulla meni itsellä vuosia, ennenkuin opin luottamaan siihen, ettei minulle tahdota pahaa. Olen myös aina kertonut taustastani, että kumppanini ymmärtää, jos reagoin voimakkaasti esim. kovaääniseen riitelyyn, tavaroiden paiskomiseen tms.....