Mun miehen mielestä mä olen itsekäs ja kaiken pitäs pyöriä mun ympärillä, mutta asia on juuri toisinpäin..

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja oikeudeton
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
O

oikeudeton

Vieras
Mies harrastaa n.5 iltana viikossa.
Sanoo aina, et joustaa sit jos mäkin alan harrastaa jotain.
Tänään sanoin, et oon menossa sit lenkille, niin mies sano et no meet sit kun hän tulee salilta. Eli n.klo20. Sanoin että liian myöhään, lupasin saunoa lapsen kanssa ja haluan mennä 17-19 välillä kun se on sellasta "tyhjää aikaa".
Mies sano, et oma on asias ja lähti salille. Great.

Mä teen kaikki kotityöt omien töideni lisäksi 110% ja kun pyydän/käsken/ehdotan että mies vaikka tyhjentää tiskikoneen niin mä oon kamala pirttihirmu ja plääplää.

Meillä saattaa jääkaappi olla aivan tyhjä ja sanon, että tarvis lähtee isommille kaupoille ja mies sit siihen kertoo koska hänelle EHKÄ voisi sopia. Ja jälleen menen lapsen kanssa kahden kun ei jaksa venata viikkoa.

V*ttu mä olen kuulkaa kurkkuani myöten täynnä tätä.

Lapsi on 6v ja periaatteessa vois olla sen 45-60min yksin kun meen lenkille, mutta on sellanen vilperi et voi keksiä mitä vaan......... Ja vaikkei oliskaan, niin periaatteestakin olis kiva et mies PIKKASEN edes joustaisi. Mutta ei.

Nyt kaikki sanoo, että keskustelkaa, puhukaa, sopikaa. Mut entäs jos se ei käykään niinkun strömsössä tai elokuvissa?! Entä jos se puhuminen on miehen puolelta tyhjiä lupauksia ja turhaa sanahelinää ja ne sopimukset ei pidä tai niistä ei ees päästä puhumaan kun mut haukutaan jo itsekkääksi kun haluan päästä jumalauta rauhassa lenkille.

Itkettää, vituttaa, väsyttää, ahdistaa. Perkele mä jätän ton, ei tää oo ihmisen elämää -saati tasa-arvoinen parisuhde!!!!!!!!!!!!

Ja ei, tätä ei ole ollut aina (tämä kommentti niille jotka tulee tähän määkimään et itse oot miehes valinnu!) mies on pikkuhiljaa muuttunut.
 
tuohan on täysin oikein. mitä kitiset? kyllä miehen pitää saada harrastaa sehän sut elättää! ihme marisijoita nykyakat on.. ottaa sen pennun lenkille mukaan niin ei oo ongelmaa. niin normaalit ihmiset tekee
 
Ei oo oikein. Tasapuolisesti pitäis saada aikaa harrastuksiin.
Mä uhkaan joskus jättää miehen pyykit pesemättä, jos ei sekin osallistu kotitöihin. Onneksi yleensä kyllä osallistuu ihan hyvin.
 
Meillä oli vähän aikaa tota joku vuosi sitten. Mies tekee reissutöitä välillä ja sillä oli joku stressi yhden pitkän reissun jälkeen, kun muutettiin vieraalle paikkakunnalle. Uusien työkavereidensa kanssa keksi kaikenlaista keilausta ja konserttia ja mitälie mukatärkeää moottoripyöräajelua yms. Ja kun pyysin auttamaan arjessa niin tuli palautteeksi, että kun on tehnyt rankan duunireissun ymsyms... Ihme vääntämistä ja marttyyrimeininkiä jostain pyykinpesusta tai lapsenhoidosta.

Mä vaan otin sen asenteen, että kun se tuli himaan niin olin jo takki niskassa eteisessä odottamassa ja lähdin. Muutaman kerran sain tulla himaan niin, että kaikki olo huonolla tuulella odottamassa. Mutta sit se vaan lähti se normaali taas käyntiin.

Jos olisin jäänyt lupia kyselemään ja odottamaan sopivia aikatauluja tms niin tuskin olisin käyny vielä kertaakaan salilla..
 
Muistuta myös, että mies harrastaa viitenä iltana viikossa ja sinä et pyydä kuin lenkille pääsyä. Mies kyllä todennäköisesti vittuuntuu ja alkaa jauhaa nalkuttamisesta, mutta anna jauhaa. Liian moni nainen joustaa siinä kohtaa, kun mies ärähtää vittumaisella äänellä, että "mene nyt sitten" ja saa naisen tuntemaan syyllisyyttä. Älä hemmetissä anna siinä kohtaa periksi vaan lähde lenkillesi, vaikka sitten pahoilla mielin. Muutaman kerran jälkeen mies oppii.

Ei kannata odottaakaan, että mies alkaa heti hymyillä ja jättää mielenosoitukset väliin. Tilanne kehittyy ajan myötä ja mies alkaa pian pitää lenkkejäsi arkirutiineina eikä väykytä niistä. Äläkä suotta hämäänny siitäkään, jos ukko odottaa salikamppeet niskassa kotiovella kun tulet ja narisee ajankulusta, teet seuraavallakin kerralla lenkkisi rauhassa, ilman kiirettä. Äijä on jo valmiiksi äkäinen, vaikka viipyisit vain viisi minuuttia, samalla rahalla voi hyvin ulkoilla vaikka tunnin.
 
  • Tykkää
Reactions: Naspula
Sanot sille et "ens viikon tiistaina meen sit lenkille siihen ja siihen aikaan", ja sit "mä haluisin et sä käyt kaupassa ens viikolla, tona tona tai tona päivänä" ja jos on epäselvyyttä siitä mitä pitää ostaa niin laita lista mitä tarvii kaapista löytyä (hän voi sitten tarkistaa ennen kauppaan lähtöä mitä on jo ja mitä tarvii hankkii). Tai sit suoraan sovitte sulle vaik aluks harrastuspäivän jolleki tietylle päivälle. Ja sanot et aiot ruveta harrastaa enemmänki mut alotetaan nyt tosta päivästä.

Jos oot jotain rutiiniluontosempaa muutosta haluumassa laittaa pystyyn (kotitöiden järkevämpi jako esim joka toistuis siihen malliin viikosta toiseen) niin mietit asian loppuun ja sit "myyt" hänelle. Jos jako on reilu niin ei ole nokan koputtamista.

Ideaali varmasti olisi että kummallakaan ei tarvii olla vitutusta.
Jos sinua vituttaa se, että joudut tekemään kaikenlaista niin keksi mikä olisi oikeudenmukainen tehtävien jako, ja sitten pistäkää se toimeen. Niin että kummallakin tietyt vastuut jotka hoitaa itse.

Jos vielä senkin jälkeen ottaa pannuun että olet esim vuosia katsonut ukon harrastamista ja ollut lapsen kaa itekseen, mieti miten voisi hyvittää sitä. Esimerkkejä: tekee sulle 20-50 kertaa hienon illallisen, jalkahierontaa niin ja niin monta kertaa, vie sut lomalle niin ja niin monta kertaa, mitä nyt keksitkin.
Sitten vaan sanot että nyt ukko asia on näin että ottaa päähän ja minusta sinä voisit nyt tehdä näin ja näin.

Et säkään tykkää jos joku tulee sua käskemään, ja oon ymmärtänyt että miehet yleensä tykkää VASTUUSTA, ei siitä et joku käskee tai pomottaa.

Ideaalina siis varmaan olisi että kenenkään ei tarvii pomottaa ketään ja asiat vaan hoituu ja voitte sit yhteisellä ajallanne keskittyä toisenlaisiin asioihin.

Kotielämästä kokemuksenani on että kertaluontoisista asioista puhuminen on täysin turhaa ja ottaa vaan kaikkia päähän ja rutiineilla säästää kaiken turhan shaissen pois.

Jos ei meinaa onnistuu niin tuu tänne sit valittaa niin keksitään jotain : )

EDIT: Luin just noit muita kommentteja. Jos ei mee puhumalla niin sit vaan teet niin kun toi yks eli takki päällä kun mies tulee kotiin ja sit ulos vaan.
Ja että sinä ensin lenkille ja sitten vasta hän salille.

Tsemppiä! : )

Mies harrastaa n.5 iltana viikossa.
Sanoo aina, et joustaa sit jos mäkin alan harrastaa jotain.
Tänään sanoin, et oon menossa sit lenkille, niin mies sano et no meet sit kun hän tulee salilta. Eli n.klo20. Sanoin että liian myöhään, lupasin saunoa lapsen kanssa ja haluan mennä 17-19 välillä kun se on sellasta "tyhjää aikaa".
Mies sano, et oma on asias ja lähti salille. Great.

Mä teen kaikki kotityöt omien töideni lisäksi 110% ja kun pyydän/käsken/ehdotan että mies vaikka tyhjentää tiskikoneen niin mä oon kamala pirttihirmu ja plääplää.

Meillä saattaa jääkaappi olla aivan tyhjä ja sanon, että tarvis lähtee isommille kaupoille ja mies sit siihen kertoo koska hänelle EHKÄ voisi sopia. Ja jälleen menen lapsen kanssa kahden kun ei jaksa venata viikkoa.

V*ttu mä olen kuulkaa kurkkuani myöten täynnä tätä.

Lapsi on 6v ja periaatteessa vois olla sen 45-60min yksin kun meen lenkille, mutta on sellanen vilperi et voi keksiä mitä vaan......... Ja vaikkei oliskaan, niin periaatteestakin olis kiva et mies PIKKASEN edes joustaisi. Mutta ei.

Nyt kaikki sanoo, että keskustelkaa, puhukaa, sopikaa. Mut entäs jos se ei käykään niinkun strömsössä tai elokuvissa?! Entä jos se puhuminen on miehen puolelta tyhjiä lupauksia ja turhaa sanahelinää ja ne sopimukset ei pidä tai niistä ei ees päästä puhumaan kun mut haukutaan jo itsekkääksi kun haluan päästä jumalauta rauhassa lenkille.

Itkettää, vituttaa, väsyttää, ahdistaa. Perkele mä jätän ton, ei tää oo ihmisen elämää -saati tasa-arvoinen parisuhde!!!!!!!!!!!!

Ja ei, tätä ei ole ollut aina (tämä kommentti niille jotka tulee tähän määkimään et itse oot miehes valinnu!) mies on pikkuhiljaa muuttunut.
 
Mulla oli aikoinaan mies, joka harrasti joka hiivatin päivä, kun mulla oli vapaata (eli töistä kotiin, siitä salille ja n. 20.00 tai 21.00 kotona. Kun olin töissä päivät oli 12h. Sanomattakin selvää, että ajan saatossa (kun miehen jutut meni edelle) itseäni ei enää huvittanut. Työpaikan vaihto johti vaan siihen, että mies kävi enemmän, kun kerta pääsi. Kun tuli sitten selväksi, että erilleen mennään, niin mies oli sitä mieltä, että meidän pitäisi yrittää ja minun lakata haihattelemasta tietyjä juttuja, koska ne vievät aikaa meiltä kahdelta :D (okei, tajus itsekkin sitten lauseensa idioottimaisuuden). Ja ei tää ei ollut ainoa syy meidän eroon ja kyllä, mussa oli ihan tajuttomasti vikaa itsessäni.

Mutat mutta, ton eron myötä tajusin, että en aio ryhtyä sivustakatsojaksi elämässä. Vaan teen asioita joita haluan ja kun haluan. Tottakai olen valmis joustamaan, mutta vaadin sitten samaa kumppaniltanikin. En pelkää suututtaa omaa kumppaniani. Osaan mennä, jos mieli tekee, vaikka se ei olisi miehen mieleen. Aivan kuten hänkin menee ja saa mennäkkin.

Meillä on monet monituiset kerrat mies "vahingossa" sopinut menoa samaksi aikaa, kun mitä itselläni. Ja ne monet monituiset kerrat, se on sopinut minulle, kunhan lapsi lähtee sitten miehen eikä minun mukaan. Ei hänenkään tarvitse sovituille jutuilleen lasta mukaan ottaa.

Ei tätä parisuhdetta vain toiselle eletä, vaikka se toiselle osapuolelle sopisi mitä mainoimmin.

Ei ole väärin sanoa omalle kumppanille "Minä menen nyt ja sinä voit mennä minun jälkeeni. Niinkuin minäkin usein sovitan menoni sinun menojesi mukaan, nyt on sinun vuoro." Ja sitten ei muuta kuin menoksi :) ja jos siitä tulee riita, niin se todennäköisesti on vaan hyväksi, koska sitten se mieskin pääsee jyvälle siitä, että mistä se kenkä puristaa ja miksi se vaimoke aina mököttää ;D
 

Yhteistyössä