mun lapset ja miehen lapset tapasivat toisensa ekaa kertaa ja kaikki meni päin...

["surullinen"]

persusta Ei mistään tullut mitään vaikka oon tätä odottanut jo vuoden ja haaveillut miten ihanaa se tulisi olemaan kun oltais kaikki yhdessä. Voiko tää enää muuttua tästä? Mitä mä teen?

Ollaan miehen kanssa seurusteltu yli vuosi. Oon joka toinen viikonloppu ja välillä pitempiä aikoja ollut miehen luona. (Tästä rajalta 200km Ruotsin puolelle) Mies ei puhu suomea eikä mun lapset ruotsia.

Oltiiin viikko yhdessä eikä kukaan sit leikkinyt keskenään ei edes yrittänyt ystävystyä/tutustua. Miten se edes onnistuis?

Mun lapset on 7v ja 3v ja miehen 9v ja 5v. Lapset vaan koko viikon kyselivät joko mennään kotiin tms. Ja me ollaan puhuttu yhteisestä vauvasta, yhteenmuuttamisestä, naimisiin menosta

 

[hmph]

Anna lapsille aikaa. Kuitenkin he tässä joutuvat eniten joustamaan.

 

[Maira]

No vaatiihan se totuttelu aikaa eikä tapahdu ihan noin vain..Useammin tapaamisia niin eiköhän ne asiat suttaannu pikkuhiljaa..

 

["vieras"]

No miten se noin pian kuuluisikaan onnistua. Ei ole edes kielimuurista vaan kyse.

 

[kielletty]

Ehdottomasti enemmän tapaamisia ennen yhteenmuuttoa! Ja muista että kenenkään ei tarvitse rakastaa, eikä välttis edes pitää toisistaan heti. Toimeen voi kuitenkin tulla. Kivaa perhe-keskeistä tekemistä tapaamisille ja muista olla äitinä läsnä.

 

["Pikkuinen Jättiläinen"]

Mun mielestä viikko ensi tapaamiselle on liian pitkä aika. Eli jatkossa kun tapaatte niin ei kerralla noin pitkää aikaa..

Eikä kaikki ole vielä menetetty, vaikka alku olisikin nihkeää Minun vinkkini on, että kun seuraavan kerran näette niin tehkää sellaisia hetkiä että kummankin lapset ovat esim. pelkästään sinun kanssa eli isä ei olekaan paikalla.. Silloin isä ei ole siinä heti ensimmäisenä kenelle jutella tai kehen turvautua. Ei tarvitse pitkistä hetkistä olla kyse vaan vaikka ulkoilusta. Jos olette kumpikin läsnä siinä koko ajan niin lapset ripustautuu enemmän teihin eikä koe mitään tarvetta jutellakaan "vieraille".

 

[Big Bang Theory]

Kyllä se siitä hissukseen. Lapsille kielimuuri ei välttämättä ole vaikea asia, jos vaan muuten tulee toimeen. Ainakin meidän lapset leikkii oikein sujuvasti ruotsinkielisten kanssa mummolassa ( siellä kun kaikki naapurit on ruotsinkielisiä ) Vaikka yhteistä kieltä ei olekaan.

 

[ap-]

Ehkä mä suurentelen tätä ongelmaa kun meillä on muutenkin ollut niin vaikea alku ollaan erottukin jo kaksi kertaa
Miehen exä on hankala. Me mentiin syksyllä leville miehen lasten kanssa viikonlopuksi. Se exä soitti sit poliisille että mies on kaapannut lapset ulkomaille. Kun se selvitettiin tää exä alkoi syyttää mua siitä ja repi mua hiuksista ja hakkas kumisaappaalla. Mä sit jätin miehen ton jutun takia kun en jaksanut sitä hullua akkaa. Nyt tosin jo naurattaa koko juttu mut silloin se oli ihan hullua. Exäkin on jo rauhoittunut.

Toisen kerran sit "erottiin" tammikuussa kun sanoin miehelle etten aio muuttaa ruotsiin ja viedä lapsia sinne. Parin päivän päästä mies ilmoitti että irtisanoo itsensä heti kun saa uuden työpaikan tästä läheltä. Nyt se työpaikka on varmistumassa ja muutettais yhteen ennen kesää.

 

[ap-]

Ei lapset näe toisiaan kuin max. kerran kuukaudessa. Lapset asuu mun kanssa mut miehen lapset on sillä exällä. Miehellä vaan viikonloppuja 1-2 kertaa kuukaudessa. Jos odotellaan että lapset näkevät toisiaan kunnolla siihen menee tosi kauan.

 

[...........]

No et voi odottaa ystävystymistä tuossa ajassa, varsinkin jos on kielimuuri.

yhden vinkin voin antaa joka on mulla toiminut, mutta siis lähinnä ystävystyttämisessä ym.. jos olen halunnut omista lapsistani kavereita vaikka serkkujeni tai ystävieni lasten kanssa niin olen kärrännyt koko porukan hoploppiin... mä olen huomannut sen itselleni helpoimmaksi tavaksi.. kaikilla on tekemistä, kaikki juoksentelee, ei ole "pakko" puhua kellekään, mutta yleensä jossain vaiheessa alkavat esimerkiksi pelata jotain niistä peleistä yhdessä, tai osuvat pomppulinnaan yhtä aikaa tms. niissä tilanteissa ei sitten edes tarvita yhteistä kieltä.

kokeilisin ehkä jotain tällaista. pitäisin porukan vauhdissa ja puuhailemassa niin ettei kellään lapsista ole edes tunnetta että nyt olis pakko jotenkin ystävystyä.