Mun lapseni...

Katherine Wheel

Aktiivinen jäsen
27.01.2005
17 604
0
36
Taas sen masennus nostaa enemmän päätään, oli saanut lähetteen lääkäriltä johonkin (vielä en o jutellut sen kanssa että mihin), josta sais psykiatrista apua, ja joku psykiatrinen sairaanhoitaja ei antanut sille aikaa :o Voinko mä enää sen pienen puolesta taistella, kun se on täysi-ikäinen? Ottaako ne mun riehumista vakavasti, vai pistääkö luurin korvaan?
 
Alkuperäinen kirjoittaja mirena04:
On tää kyllä ihme maa... Ei ees lääkärin lähetteellä saa niinku aikaa |O Yhtään en ihmettele näitä itsemurhatilastoja, tai sitä kun joku päättää lahtaa koulukaverit...

Lääkärin lähetteellä mennään yleensä jonoon ja sieltä sitten aikoja puretaan järjestyksessä (tosin kokemusta vain yleislääketieteen puolelta). Oliko lääkäri määritellyt lähetteeseen kiireellisyytä?

Kannattaa soittaa ja kysellä ja kertoa tilanteesta omaisen näkökulmasta.
 
Kyllä sä voit lapsesi puolesta taistella.

Mun äitini soitti aikoinaan tän mun kaupungin mielenterveystoimistoon ja hommas mulle pikaseen ajan sinne. Tiedä mitä on tarinoinut, ei oo koskaan tullu puheeksi. Mutta itse en sinne soitellut vaan äiti hoiti ton puolen.
 
Tottakai mä pidän lapseni puolia, mutta mietin sitä, että suostuuko ne edes kuuntelemaan mua kun kuitenkin on kyse täysi-ikäisestä ihmisestä... Noh, tyttö tulee tänään käymään ni täytyy vähän kysellä että mikäs juttu se on.
 
Välillä tuntuu, että siellä sairaalassa höyrytään aivan turhasta. Molemmat lapset tungetaan väkisin kaiken maailman terapioihin, vaikka mielestämme niille ei edes ole tarvetta! Tuntuu olevan vähän nurin kurin tämä terveydenhuollon laita.
 

Similar threads

Yhteistyössä