Mummu pitää toisesta lapsenlapsesta enemmän

[Musta lammas]

Kyse on siis omasta äidistäni. Tilanne oli jo omassa lapsuudessani sellainen, että äiti paapoi pikkuveljeäni. Muutkin huomasivat asian (sukulaiset, lähipiiri). Veljeni sai hienoja vaatteita ja kaikkea tavaraa kokoajan. Mulla oli hirveät vaatteet, joista koulussa kiusattiin. Veljeni sai melkein joka vuosi uuden polkupyörän, mulla oli perhetutun vanha ruosteinen pyörä jne. Veli pääsi matkoille mukaan, mut kiikutettiin mummolaan tai johonki tutuille.

Nyt aikuisena veljelläni on lapsi, samoin mulla. Veljen lapsi saa jatkuvasti uusia vaatteita, tavaraa, rahaa. Mun lapseni saa joskus jotain pientä (muutaman euron tai karkkia), mutta huomattavasti vähemmän kuin veljen lapsi.
Veljen lapsi on joka viikonloppu äidilläni ja äitini pitää lasta kuin omanaan. Toki hän yhä paapoo veljeäni myös avustamalla heidän talouttaan monella tapaa. Oma lapseni ei tahdo edes mennä yökylään mummulaan, enkä kyllä pitäisikään ajatuksesta, koska tiedän, että hän jäisi siellä "syrjään" samalla tapaa kuin minä jäin lapsena.
Aina, kun olen äidin kanssa juttusilla, asiat pyörii veljen perheen asioissa.

Tuntuu tosi pahalta ja olen muutaman kerran sanonut asiasta äidilleni. Äiti kuitenkin saa raivarit ja kääntää asian nurinpäin eli tilanne menee siihen, että äiti loukkaantuu mulle ja syyttää, että olen kiittämätön jne.
Mun isä ei ota asiaan mitään kantaa. Joskus hän on todennut, että "sä olet paljon vahvempi henkisesti kuin veljesi". Eipä paljon lohduta

 

[r u u s a]

Sitä vaan pitää joistain henkilöistä enemmän kuin toisista, eikös? Ei se reilua ole, ei.
Ehkä teidän kannattaisi etsiä parempia "mummo"suhteita. Kenties naapurustosta löytyisi yksinäinen vanharouva joka mielellään hemmottelisi juuri teidän lasta?

 

["vieras"]

Meillä oli useamman lapsen perheessä sama juttu, että pikkuveljeni sai jostakin syystä asioita enemmän ja muutenkin kiitosta kuin me muut. Asiaa tietty helpotti puhuessani sisaruksieni kanssa aiheesta, mutta ei se kuitenkaan tilannetta helpottanut.

Äitini on vahva ihminen, minkä vuoksi vei monta vuotta ennen kuin osasin puhua asiasta. Kysyin rakastaako hän meitä muita lapsiaan yhtä lailla kuin pikkuveljeä ja kerroin avoimesti, miten tunnen oloni hänen seurassaan mitättömäksi. Äitini meni aika sanattomaksi, mutta sen jälkeen hänen käytöksensä hieman muuttui pehmeämmäksi meitä muita kohtaan.

En tiedä oliko tästä kokemuksesta apua, mutta paras keino avata klikkejä on näyttää oma haavoittuvuutensa.

 

["aapee"]

Hän ei voi myöntää, että asia on niin.. eli mitään järkevää/asiallista keskustelua äidin kanssa ei saa aikaiseksi. Kauhea myöntää, että joskus olen jopa ajatellut, että kun äidin aika jättää, niin sittenpähän tämä loppuu ja veljen perhe saa pärjätä omin nokkinensa. Suuri muutos tulee heidän elämään siinä vaiheessa, kun äiti kupsahtaa.
Olen huomannut, että äidillä on nyt jo jonkinlainen ahdistus siitä, kun hän tietää, että ei voi seurata ja olla auttamassa veljen perhettä loputtomiin.

 

[Peyote]

Mä kirjoittaisin kirjeen jossa kertoisin, että lapselle on parempi ettei olla ollenkaan tekemisissä koska eriarvoisuus näiden lasten välillä on liian räikeä. Ilmoittaisin kirjeessä, että mummo ei tule näkemään lastaan ennenkuin sitoutuu korjaamaan tilanteen sekä pyytämään anteeksi sinun lapsuuden aikaista kaltoinkohtelua myös. Postittaisin kirjeen ja postittaisin isälle siitä myös kopion.

Sitten odottaisin. Oikea äiti pyytää tossa vaiheessa anteeksi ja menee itseensä.

 

["vieras"]

Mä kirjoittaisin kirjeen jossa kertoisin, että lapselle on parempi ettei olla ollenkaan tekemisissä koska eriarvoisuus näiden lasten välillä on liian räikeä. Ilmoittaisin kirjeessä, että mummo ei tule näkemään lastaan ennenkuin sitoutuu korjaamaan tilanteen sekä pyytämään anteeksi sinun lapsuuden aikaista kaltoinkohtelua myös. Postittaisin kirjeen ja postittaisin isälle siitä myös kopion.

Sitten odottaisin. Oikea äiti pyytää tossa vaiheessa anteeksi ja menee itseensä.

No en usko tuota anteeksi pyytöä ap:n tapauksessa, ei noin räikeästi voi omia lapsen lapsiaan eriarvoistaa, jos ei tee sitä tahallaan ja tarkoituksella?!
Martyyrin asemahan tuo äiti varmaankin ottaa tuosta kirjeestä.
Kylmästi vaan välit poikki on mun suositus!

 

[Peyote]

[QUOTE="vieras";28379815]No en usko tuota anteeksi pyytöä ap:n tapauksessa, ei noin räikeästi voi omia lapsen lapsiaan eriarvoistaa, jos ei tee sitä tahallaan ja tarkoituksella?!
Martyyrin asemahan tuo äiti varmaankin ottaa tuosta kirjeestä.
Kylmästi vaan välit poikki on mun suositus![/QUOTE]

Niin ehkä se kirje on ilkeä. Mutta se olisi selitys siihen miksi ei kyläillä. Aina kun mummo alottaa sen mikseivät käy itkunsa, voi pappa muistuttaa kirjeestä, jonka myös sai.

 

[5+2+lemmikit]

Sitä vaan pitää joistain henkilöistä enemmän kuin toisista, eikös? Ei se reilua ole, ei.
Ehkä teidän kannattaisi etsiä parempia "mummo"suhteita. Kenties naapurustosta löytyisi yksinäinen vanharouva joka mielellään hemmottelisi juuri teidän lasta?

Näin. Olisin tekemisissä sen verran mikä hyvältä tuntuu, mutta etsisin tukiverkkoni muualta. Varmasti on ihas p...a, mutta jos ei aikuinen ihminen tollasta itse huomaa, niin ei huomaa vaikka joku kuinka rautalangasta vääntäisi.

 

[Vaimo-Rakas]

Hirveän surullista, kyllä lapsi iän myötä huomaa itsekin eriarvoisuuden. Minun mummoni oli tuollainen ja loppujen lopuksi mummo jäi hyvin etäiseksi.
Oma äitini, äidin äitini ja itse olemme sellaisia ettei mitenkään eriarvoisteta lapsiamme/lapsenlapsia vaan kaikkia rakastetaan ja paapotaan yhtä paljon.

En ole koskaan oikein tajunnut miten edes kukaan voi nostaa "lempilapsia" jalustalle.
Mummoni oli jopa sanonut omille lapsilleen (7) kenestä kolmesta tykkää eniten. Mm. kummitätini muistaa tämän elävästi vaikka oli tuolloin ollut hyvin pieni, asia painaa edelleen hänen mieltään ja loukkaa.