V
"vieras"
Vieras
Meillä on vähän yli 1-vuotias lapsi, utelias ja lasten seurassa rohkea, aikuisia tarkkailee pitkän kaavan mukaan ennen kuin lämpenee. Herkäksi tätä lasta voisi kutsua, mutta ei moitteena. Kielletyt asiat on kiellettyjä, ja selvä homma, selkeä "ei", lyhyt perustelu ja tarvittaessa tilanteesta siirtäminen tai muuhun toimintaan ohjaaminen (ei saa raapia kun se sattuu, silitetään, näin!) on riittänyt - näin on pärjätty mainiosti toistaiseksi, ei ole tarvinnut montaa kertaa äänensävyä kovasti tiukentaa ja vihaiselta ei ole tarvinnut kuulostaa (vielä) koskaan. Joskus lapsi närkästyy kuin rajoitetaan, mutta ei ole rikki mennyt.
Veljeni lapsukaiset eivät noudata ihan yhtä kevyttä ohjausta, lapset kun on erilaisia. Veljen vaimo komensi lastani viikonloppuna mummolassa ihan aiheellisesti, että telkkariin ei saa koskea, mutta jo ensimmäinen komento oli hyvin äkäisen kuuloinen. Se on ok, musta on vain kiva että voin itse käydä pissillä rauhassa ja joku mut katsoo ettei tuo tänttärä tuhoa kalustusta! Mutta lapsi säikähti, ja tulin just silloin vessasta, niin täydensin sitten että juu, ei telkkariin saa koskea kun menee ruutu likaiseksi ja otin telkkarin edessä nyyhkivän lapsen syliin (ja siirryin keskustelemaan jostain muusta, en siis aloittanut mitään seremoniallista lohdutustuokiota).
Myöhemmin sain kuulla, että lapseni ei tule pärjäämään elämässä kun on tuollainen herkkänahka, että heti sanomisesta pitää vollottaa. Öh? Pitäiskö alkaa totuttaa tiuskimiseen kotonakin jo varmuuden vuoksi hyvissä ajoin? (Enkä kiillota sädekehää, mulla ei todellakaan ole lehmän hermoja, mutta toivottavasti opin lapseltani jotain siinä missä hän minulta.)
Veljeni lapsukaiset eivät noudata ihan yhtä kevyttä ohjausta, lapset kun on erilaisia. Veljen vaimo komensi lastani viikonloppuna mummolassa ihan aiheellisesti, että telkkariin ei saa koskea, mutta jo ensimmäinen komento oli hyvin äkäisen kuuloinen. Se on ok, musta on vain kiva että voin itse käydä pissillä rauhassa ja joku mut katsoo ettei tuo tänttärä tuhoa kalustusta! Mutta lapsi säikähti, ja tulin just silloin vessasta, niin täydensin sitten että juu, ei telkkariin saa koskea kun menee ruutu likaiseksi ja otin telkkarin edessä nyyhkivän lapsen syliin (ja siirryin keskustelemaan jostain muusta, en siis aloittanut mitään seremoniallista lohdutustuokiota).
Myöhemmin sain kuulla, että lapseni ei tule pärjäämään elämässä kun on tuollainen herkkänahka, että heti sanomisesta pitää vollottaa. Öh? Pitäiskö alkaa totuttaa tiuskimiseen kotonakin jo varmuuden vuoksi hyvissä ajoin? (Enkä kiillota sädekehää, mulla ei todellakaan ole lehmän hermoja, mutta toivottavasti opin lapseltani jotain siinä missä hän minulta.)