Mummi ei jaksa hoitaa

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Kahden äiti"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
K

"Kahden äiti"

Vieras
Eli äitini, 68v, ei perussairauksia, on sitä mieltä että hänen ikäisensä ei enää jaksa hoitaa lapsia ja jos joku sanoo että jaksaa, valehtelee. Itse kuitenkin tiedän ja tunnen samanikäisiä jotka tykkäävät hoitaa lapsia ja eivät näytä siitä kovin rasittuneen. Mitenkähän on?
 
Riippuu varmaan ihan kiinnostuksesta ja siitä, kuin vilkkaita lapsia pitäisi hoitaa. Kyllä sellaset, jotka on suht täysissä sielun ja ruumiin voimissa ja oikeesti tosissaan tykkää lapsista, voi hyvinkin välillä jaksaa hoitaa, ihan vaan siks että se on kivaa, mjtta jos se on yhtään pakkopullaa, niin ei varmaan sit jaksa.
 
Minun äitini on samanikäinen, myös perusterve. Käy jumpissa, näytelmäkerhossa jne. Eikä jaksaisi hoitaa. Mutta hänen kohdallaan kyse on vain siitä, että hän ei pidä lapsista eikä metelistä tai sotkusta. Ei ole koskaan pitänyt, sillä me lapset olemme olleet hänelle pieninä vain riesa.
 
Varmasti on seitsemää kymppiä lähenteleviä, jotka jaksavat hoitaa lapsenlapsiaan. Äitini oli 45v tullessaan mummiksi ensi kertaa ja hän on sanonut, että silloin jaksoi aivan toisella tavalla kuin nyt 58v tuoreena mummina. Ikä tuo niin erilaisia vaivoja ja eri aikaan eri ihmisille, että mahdotonta sanoa miten kukakin jaksamisen kokee.
 
En edes veis tommoselle. Jos asenne on tuo ei ne lapsesi siitä nauti, ei jää hyviä muistoja jne. Käytä maksullisia lapsenvahteja esim. Jotkut teinitytöt hoitaa pientä maksua vastaan mielellään. Olisko muita sukulaisia lähellä?
 
No eiköhän se ole paljolti kunnosta ja motivaatiosta kiinni. Jos käy lenkillä, punttisalilla, hoitaa omakotitalon rempat+pihan, poimii mustikat metsästä jne niin varmasti jaksaa hoitaa villejäkin lapsia.

Jos fyysinen kunto on huono, selkä ei taivu, polvet kiepytyvät jne niin eihän se kivaa ole varmasti hoitaa sellaisia joiden perässä pitää kontata ympäri lattioita.
 
No minun äitini taitaa olla jotain sitä ikää ja hoitaa viikoittain minun veljen kaksivuotiaita kaksosia. Tosin minun 72 vuotias isäni auttaa ja myös on niiden kanssa.

En tiedä, luulen että jaksaminen tosiaan vähentyy sen ikäisellä, mutta mun vanhemmilla ei oo se auttamisen halu vähentynyt kumminkaan. Äiti tekee yhä paljon muutakin, kuopii pihaa, leipoo seurakunnalle lähes viikoittain, tekee pajutöitä, kutoo, sahaa moottorisahalla. Hänen lastenhoito saattaa kyllä erota muiden tavasta hoitaa lapsia, kun hänellä on ne jutut joita hän tekee siitä huolimatta että lapset tulee. Kaksoset laitetaan sitten vaan leipomaan tai niiden kanssa tehdään pihahommia. Mutta näinhän sen ikäpolven ihmiset omansakin hoiti.

Nyt ku tässä luettelin niin aloin kelaa, että onhan mun äiti aikamoinen sankarimummeli. Ja isä myös, aina on lapsilla sylissä tilaa.
 
  • Tykkää
Reactions: Hilpuri Tilli
No minun äitini taitaa olla jotain sitä ikää ja hoitaa viikoittain minun veljen kaksivuotiaita kaksosia. Tosin minun 72 vuotias isäni auttaa ja myös on niiden kanssa.

En tiedä, luulen että jaksaminen tosiaan vähentyy sen ikäisellä, mutta mun vanhemmilla ei oo se auttamisen halu vähentynyt kumminkaan. Äiti tekee yhä paljon muutakin, kuopii pihaa, leipoo seurakunnalle lähes viikoittain, tekee pajutöitä, kutoo, sahaa moottorisahalla. Hänen lastenhoito saattaa kyllä erota muiden tavasta hoitaa lapsia, kun hänellä on ne jutut joita hän tekee siitä huolimatta että lapset tulee. Kaksoset laitetaan sitten vaan leipomaan tai niiden kanssa tehdään pihahommia. Mutta näinhän sen ikäpolven ihmiset omansakin hoiti.

Nyt ku tässä luettelin niin aloin kelaa, että onhan mun äiti aikamoinen sankarimummeli. Ja isä myös, aina on lapsilla sylissä tilaa.
Aika ihana :) sun vanhemmat varman kokee ihan itellensäkin antosana sen, että hoitaa lapsia. Luulen, että ne, ketkä kokee sen enemmän riesana, ei ainakaan henkisesti sitä jaksa tehdä, vaikka fyysiset edellytykset olisivatkiin kunnossa.
 
Meillä molempien puolen isovanhemmat on "jaksamattomia". No, hoitaahan nuo lapset kokonaan itsekin, mutta lasten suhde isovanhempiinsa ei ole kaksinen. Seinät on kyllä molemmissa mummoloissa tapetoitu lasten kuvilla, vaikka toinen eläkkeellä olevista mummoista ei "kodinhoitokiireiltään" ehdi lapsia tapaamaan kuin pari kertaa vuodessa kaksi tuntia kerrallaan ja silloinkin huokailee, kun niin rasittuu legoilla rakentamisesta (terveydessä ei siis mitään vikaa).
 
Mistä toisten tai omastakaan terveydestä voi olla varma? Jos ei jaksa, niin voi olla esim kilpirauhasongelma, joka ei näy verikokeissa. Sokeriarvot voivat olla huonot, mutta ne on jäänyt jostain syystä tarkastamatta. Itse olen kärsinyt homeongelmista, jotka tekevät olon kuin maalta alta nousseeksi. Sitäkään ei voi oikein mitata tai todistaa tai en ainakaan ole löytänyt lääkäriä, joka siihen alkaisi.

Mun mielestä, jos joku sanoo, ettei jaksa hoitaa lapsia, niin sitä kannanottoa pitää kunnioittaa eikä alkaa syytellä tms. Ei toisten lapsia, edes omia lapsenlapsia ole mikään pakko hoitaa. Omien lasten kanssa on vähän hankalampi kieltäytyä jaksamiseen vedoten ja pitää ainakin yrittää, mutta muiden lasten kohdalla sellaista pakkoa ei ole.
 
Mun äiti on 57v, eikä oo kyllä koskaan viitsinyt. Tuli mummaksi 48v eikä viitsinyt silloinkaan. kaikkea muuta kyllä jaksaa. Eli no... ei vaan kiinnosta. Olen antanut asian olla, eipä ollut kummoinen äitikään minulle... Pöh.
Hoitoapu ei missään nimessä ole itsestään selvyys, mutta voisihan sitä joskus vaikka vaan tulla kyläilemään ja viettämään aikaa lastenlasten kanssa. Vanhuus voi olla kovin yksinäinen, jos ei viitsi viettää aikaa lastenlasten kanssa, kun ne on pieniä, ei ne aikuisena viitsi tulla ehkä mummon kauppa tms apuriksi. Näin se vaan on, mutta jokainen kai päättää itse mitä viitsii.
 
[QUOTE="...";29693390]Aika ihana :) sun vanhemmat varman kokee ihan itellensäkin antosana sen, että hoitaa lapsia. Luulen, että ne, ketkä kokee sen enemmän riesana, ei ainakaan henkisesti sitä jaksa tehdä, vaikka fyysiset edellytykset olisivatkiin kunnossa.[/QUOTE]

Kyllä varmasti. Muut lapsenlapset onkin jo isoja, on kaksi aikuista ja sitten nämä minun, 14 ja 9 vuotiaat. Merkkinä hyvästä vuorovaikutuksesta, nämä aikuiset lapsenlapset käy siellä usein pistäytymässä, tiedän siitä että kun sinne menee, niin usein siellä on jompikumpi. Lisäks mun lapset saattaa sinne mennä joskus myös itse bussilla ja vieläkin käyvät siellä yökylässä. Kun äiti oli olkapääleikkauksessa, mun poika kävi välillä auttelemassa sitä koulun jälkeen.

Varmana joskus on raskasta hoitaa pieniä, mutta sitten ei ainakaan ole vanhana yksin.
 
Meillä molempien puolen isovanhemmat on "jaksamattomia". No, hoitaahan nuo lapset kokonaan itsekin, mutta lasten suhde isovanhempiinsa ei ole kaksinen. Seinät on kyllä molemmissa mummoloissa tapetoitu lasten kuvilla, vaikka toinen eläkkeellä olevista mummoista ei "kodinhoitokiireiltään" ehdi lapsia tapaamaan kuin pari kertaa vuodessa kaksi tuntia kerrallaan ja silloinkin huokailee, kun niin rasittuu legoilla rakentamisesta (terveydessä ei siis mitään vikaa).
Joillekin isovanhemmille lastenlasten kuvat on vähän kuin statussymboli.
Tai pääasiallinen keino osoittaa välittämistä, se, että ne on siinä esillä.
 
Tiedän tapauksia missä mummi on ilmoittanut että hän ei sitten lapsenlapsiaan hoida, vaikka ei mitenkään vanhoja olleetkn eli monilla on ihan kiinnostuksesta kiinni. Olipahan ainakin rehellisiä mummeja :).
 
Minun äitini tuli mummiksi 50vuotiaana ja ilmoitti silloin jo ettei jaksa hoitaa ja jokainen hoitakoot itse ja niin olen myös hoitanut, ei tarvi hoitaa ja käytän maksullisia hoitajia jos niin on ollut tarve.
Tottahan se on että hän on oman osansa tehnyt kun minut on kasvattanut ja mikään velvoite ei hänellä ole lapsiani hoitaa.
Osa ymmärtää osa kauhistelee ja haukkuu minulle minun äitini valinnat,
toisaalta eikös meillä jokaisella ole ihan oma valinta myös lisääntyä tai olla lisääntymättä joten en jaksa olla katkera.
 
[QUOTE="Kahden äiti";29693285]Eli äitini, 68v, ei perussairauksia, on sitä mieltä että hänen ikäisensä ei enää jaksa hoitaa lapsia ja jos joku sanoo että jaksaa, valehtelee. Itse kuitenkin tiedän ja tunnen samanikäisiä jotka tykkäävät hoitaa lapsia ja eivät näytä siitä kovin rasittuneen. Mitenkähän on?[/QUOTE]

Entäs sitten?

Ihmiset jaksaa eri tavalla asioita. Tiedän ihmisiä, jotka ei ole edes nuorena jaksaneet esimerkiksi käydä töissä, hoitaa omia kolmea lastaan, kahta koiraansa ja vielä urheilla, kun taas jotkut ovat jaksaneet tämän kaiken yli nelikymppisenä.

Itse olen kiltti täti, mummipuoli ja niin edespäin, joka nyt vielä 48-vuotiaana jaksaa hoitaa toisten lapsia. Omat lapset ovat parikymppisiä. Mutta on mun jaksut kyllä todella eri luokkaa kuin nuorempana, olen näiden lasten hoitopäivien jälkeen ihan moro ja tattis. Toivon kovasti, että jaksan hoitaa vielä omiakin lapsenlapsiani, mutta jos niitä ei aika pian tule, niin voi kyllä olla että en jaksa. Ei sitä nuorena tiennyt miten vuodet painaa kun niitä tulee.
 
Varmasti siinä väsyy eritavalla kuin nuorempana pieniä lapsia hoitaessa, mutta monet, esim. omat vanhempani (70v.) molemmat, kokevat lastenlasten kanssa olemisen muuten niin antoisana etteivät juuri valita. Itteä välillä ihan hävettää, kun tulee jotain menosumia, ja joutuu kysymään hoitoapua, mut koskaan eivät ole sanoneet tai muutoin antaneet ymmärtää etteivätkö jaksaisi. Ovat olleet aivan korvaamaton apu mulle ja ihanat isovanhemmat lapsenlapsilleen muutenkin. :heart:
 
Mun äiti on 63-vuotias ja hyvin jaksaa meidän neljää lasta hoitaa tarvittaessa vaikka monta kertaa viikossa, tekee sen kaiken lisäksi hyvin mielellään. Viiden vuoden päästä meidän lapset onkin jo kaikki koululaisia.
 
Meillä molempien puolen isovanhemmat on "jaksamattomia". No, hoitaahan nuo lapset kokonaan itsekin, mutta lasten suhde isovanhempiinsa ei ole kaksinen. Seinät on kyllä molemmissa mummoloissa tapetoitu lasten kuvilla, vaikka toinen eläkkeellä olevista mummoista ei "kodinhoitokiireiltään" ehdi lapsia tapaamaan kuin pari kertaa vuodessa kaksi tuntia kerrallaan ja silloinkin huokailee, kun niin rasittuu legoilla rakentamisesta (terveydessä ei siis mitään vikaa).

Sitten kun nämä vanhukset ovat vanhainkodissa ne huokailevat miksei kukaan tule käymään.
 
Sitten kun nämä vanhukset ovat vanhainkodissa ne huokailevat miksei kukaan tule käymään.

Kyllä ei valitettavasti aina mene sitten noinkaan, että kuka on hoitanut niin sitä tullaan vanhainkotiin katsomaan ja sen vanhuuspäiviä helpotetaan. Päinvastoin, sen vanhenemista ei edes huomata, imetään ja pumpataan ihminen tyhjiin ja käytetään lastenvahtina vielä liki kahdeksankymppisenä lainataan autoa ja käydään syömässä... ja kun se rassukka viedään laitokseen niin sinne se unohtuu.

Katselkaa vähän ympärillenne, muistelkaa lapsuuttanne kuka ketäkin hoisi, ja miettikää.
 

Yhteistyössä