Mummi ei jaksa hoitaa

[hallittu kaaos]

Meillä isovanhemmat kummaltakin ikähaitarissa 48-56v eivätkä ole kovin jaksavaisia omat vanhempani satunnaisesti ovat pari tuntia hoitaneet, lähinnä aitoon tarpeeseen (lääkäriaika minulla tmv), mutta ovat ihan suoraan sanoneet että ovat nyt itsekkäitä kun on niin vähän aikaa siitä kun me heidän lapset asuttiin kotona. Haluavat nyt nauttia siitä vapaudesta ja kahdenkeskisestä ajasta. Ymmärrän ihan täysin, mutta tottakai toivoisin etteivät kokisi lapsenlapsia niin uuvuttavana asiana. Miehen vanhemmat eivät ole hoitaneet lapsia oikeastaan ollenkaan. Ovat milloin milläkin puolella suomea ja pitävät itsensä kiireisinä, eivätkä fyysiseltäkään kunnolta ole ylipainon vuoksi kovin kykeneviä vaippaikäisten kaitsemiseen. Hekin ovat tästä ihan suoraan puhuneet.

Kummatkin käsittääkseni meinaavat sitten tulevaisuudessa osallistua enemmän myös hoitoapuna kunhan lapset kasvaa leikki- ja kouluikään ja ovat fyysisesti helpompia hoitaa. Sen näkee sitten. Kyläillään paljon varsinkin minun vanhempieni luona joten he eivät ainakaan vieraaksi jää tämän takia.

 

[Vie ras]

[QUOTE="vai niin";29693612]
Katselkaa vähän ympärillenne, muistelkaa lapsuuttanne kuka ketäkin hoisi, ja miettikää.[/QUOTE]

Meitä hoisi mummoni paljonkin. Hänestä tulikin erittäin rakas minulle ja olin hänen apunaan loppuun asti.

 

[Niinpä niin]

Meillä äiti pitää itseään 'kakkosmummuna'. Noh, kysyin että miksi. No, kun käymme enemmän toisessa mummulassa jne. Sanoin, että jaaha. Äitiäni ei kiinnosta lasten kanssa keskustelu tai heidän hoitonsa. Synttäri- ja joululahjoja kyllä ostaa mielellään jokaiselle lapsenlapselle (yli kymmenen jo). Minua ärsyttää, kun puhuu 'kakkosmummuna' olemisesta. Itse hän on sen valinnut. Miehen äiti tykkää lapsista. Mummulassa on mukava käydä ja sinne on aina tervetullut. Emme kyllä vie lapsia hoitoon sinne enää, kun hän on jo 83-vuotias.

 

["kii"]

Meillä isovanhemmat eivät myöskään ole olleet innostuneita ihan pienten lasten hoitamisesta, mutta noin neljästä vuodesta ylöspäin innostus on kasvanut. Ja se on kyllä täysin ymmärrettävää. Itse en ole pyytänyt juurikaan hoitoapua, koska haluan isovanhempien suhteen perustuvan aitoon haluun olla lasteni kanssa. Näin onkin käynyt, sillä nykyisin lapseni järjestävät itse yökyläilyjä etenkin minun vanhempieni luo.

 

["Noh"]

Jotkut jaksaa vähän liikaakin...

 

[Hilpuri Tilli]

Minun vanhempani ovat 70- ja 75-vuotiaita (miehen vanhemmat kuolleet) ja jaksavat kyllä hoitaa siskoni kahta lasta viikonkin kerrallaan, käyvät myös 400 km:n päässä päiväkodin ja koulun isovanhempien tapahtumissa ja menevät hoitamaan, jos lapset ovat sairaina.

Meidän ainokaista, rauhallista ja helppoa lasta eivät ole tarjoutuneet hoitamaan kertaakaan, vaikka välimatkaa on vain 70 km. Ei puhettakaan että olisivat tulleet hoitamaan lapsen sairastuessa, saatikka että olisivat osallistuneet isovanhemmille järjestettyihin tilaisuuksiin.

 

["Noh"]

Minun vanhempani ovat 70- ja 75-vuotiaita (miehen vanhemmat kuolleet) ja jaksavat kyllä hoitaa siskoni kahta lasta viikonkin kerrallaan, käyvät myös 400 km:n päässä päiväkodin ja koulun isovanhempien tapahtumissa ja menevät hoitamaan, jos lapset ovat sairaina.

Meidän ainokaista, rauhallista ja helppoa lasta eivät ole tarjoutuneet hoitamaan kertaakaan, vaikka välimatkaa on vain 70 km. Ei puhettakaan että olisivat tulleet hoitamaan lapsen sairastuessa, saatikka että olisivat osallistuneet isovanhemmille järjestettyihin tilaisuuksiin.

No huhhuh.. Aika törkeetä.

 

["Heidi"]

Jaksaminen on täysin yksilöllistä. Sinun äitisi ei jaksa, eikä siihen auta, vaikka kaikki muut isovanhemmat jaksaisivat.

Omalla äidilläni oli varmasti paljon rankempaa kuin minulla, koska oli totaaliyksinhuoltaja. Minulla on sentään mies jakamassa arkivastuuta ja siltikään en meinaa jaksaa kahden lapsen kanssa. Tuntuu, että keikun burn outin partaalla.

Meillä isovanhemmat asuvat kaukana, joten hoitoapua on tarjolla vain paljon. Miehen vanhemmat ovat jo 75 vuotiaita ja sairaita, mutta silti haluavat olla lastemme kanssa, koska he ovat ainoat lapsenlapset heille. Oma äitini ottaa myös lapsemme kesällä pariksi viikoksi lomalle luokseen mielellään. Onhan se iso bonus, kun on omat vanhemmat haluavat ja jaksavat auttaa lastenhoidossa, mutta ei heiltä voi sellaista vaatia.

 

[FreezeCat]

Mun mielestä mummin ei edes tarvitse jaksaa hoitaa lapsenlapsiaan - hän on oman osuutensa omien lasten hoitamisessa tehnyt ja on sinänsä vapaa siitä hommasta, ei se mikään automaattinen velvoite suinkaan ole. Mummin omasta persoonastaan on sitten kiinni se, miten haluaa olla lastenlastensa elämässä osallisena. Jos ei ole mielenkiintoa, halua tms. niin ei sitä väkisinkään hänelle saa loihdituksi. Mieluummin sitä aitoa kiinnostukseen ja välittämiseen nojautuvaa hoitoa mummilta. Eli jos mummi sanoo, ettei jaksa, niin sitten ei jaksa. Hyvä että sanoi, niin sitten tietää järjestää mahdollisen hoitoavun toisaalta.

Ihmiset ovat erilaisia. Mummitkin. Ja onhan se varmasti ihan erilaista hoitaa iäkkäämpänä pieniä lapsia, ilman perussairauksiakin, joillekin riittää se pieni annos lasten liikkuvuutta ja ääntä ja nopeita tilanteita - jotkut puolestaan sietävätkin enemmän. Kuka sitä tietää, miten itsellään vuosien saatossa muuttuu aivoitukset ja sietokyvyt.

 

[Vier]

Sitten kun nämä vanhukset ovat vanhainkodissa ne huokailevat miksei kukaan tule käymään.

Ei mene läheskään aina noin, itse asiassa harvoin. Minunkin äitini auttoi elämässään paljon läheisiään - omat lapset eivät käy edes katsomassa. Surullista.

Kellään ei ole velvollisuutta hoitaa lapsia eikä koskaan varsinkaan ulkopuolisella ole oikeutta kyseenalaistaa toisen päätöstä. Voi olla vaivoja joka eivät näy päällepäin kuten joku jo totesi. Vaikka se toteamaton diabetes. On eri asia hoitaa lapsia tai tehdä esim. puutarhatöitä ja siivota! Muut askareet voi keskeyttää välillä ja levätä mutta ei lapsen hoitoa, lapsesta on vastuussa joka sekunti. Ettekö tajua tuota?

Kyllä pitäisin 70-vuotiasta aika iäkkäänä lapsen hoitoon, varsinkin jos monta tuntia tai yön yli ja vilkas lapsi.

 

[Happygirl-91]

Mun mielestä mummin ei edes tarvitse jaksaa hoitaa lapsenlapsiaan - hän on oman osuutensa omien lasten hoitamisessa tehnyt ja on sinänsä vapaa siitä hommasta, ei se mikään automaattinen velvoite suinkaan ole. Mummin omasta persoonastaan on sitten kiinni se, miten haluaa olla lastenlastensa elämässä osallisena. Jos ei ole mielenkiintoa, halua tms. niin ei sitä väkisinkään hänelle saa loihdituksi. Mieluummin sitä aitoa kiinnostukseen ja välittämiseen nojautuvaa hoitoa mummilta. Eli jos mummi sanoo, ettei jaksa, niin sitten ei jaksa. Hyvä että sanoi, niin sitten tietää järjestää mahdollisen hoitoavun toisaalta.

Ihmiset ovat erilaisia. Mummitkin. Ja onhan se varmasti ihan erilaista hoitaa iäkkäämpänä pieniä lapsia, ilman perussairauksiakin, joillekin riittää se pieni annos lasten liikkuvuutta ja ääntä ja nopeita tilanteita - jotkut puolestaan sietävätkin enemmän. Kuka sitä tietää, miten itsellään vuosien saatossa muuttuu aivoitukset ja sietokyvyt.

Minusta on ikävää että isovanhemmuudesta puhutaan noin velvollisuuskeskeisesti, ikään kuin tässä elämässä tehdään vaan se mitä tarvii ja se on siinä. En vois kuvitellakaan, että kasvattaisin lapsiani 18 vuotta ja risat ja kun he saavat aikoinaan omia lapsia niin sanoisin "sori mä oon jo velvollisuudet täyttänyt, ei kiinnosta" Lähimmäisenrakkaus ei katso velvollisuuksia. Mun äiti on valmis tekemään mun ja veljeni eteen mitä tahansa vaikka ollaan reippaasti täysi-ikäisiä. Kun perustetaan perheet niin eihän se rakkaus siihen lopu! Hänhän saa omia lapsenlapsia joita hemmotella yms. Outoa, että isovanhemman rakkaudesta puhutaan noin kylmästi. Itse en ole tavannut fiksua ja rakasvataa äitiä kuka EI ole kiinnostunut lapsenlapsistaan. :O

 

[FreezeCat]

Minusta on ikävää että isovanhemmuudesta puhutaan noin velvollisuuskeskeisesti, ikään kuin tässä elämässä tehdään vaan se mitä tarvii ja se on siinä. En vois kuvitellakaan, että kasvattaisin lapsiani 18 vuotta ja risat ja kun he saavat aikoinaan omia lapsia niin sanoisin "sori mä oon jo velvollisuudet täyttänyt, ei kiinnosta" Lähimmäisenrakkaus ei katso velvollisuuksia. Mun äiti on valmis tekemään mun ja veljeni eteen mitä tahansa vaikka ollaan reippaasti täysi-ikäisiä. Kun perustetaan perheet niin eihän se rakkaus siihen lopu! Hänhän saa omia lapsenlapsia joita hemmotella yms. Outoa, että isovanhemman rakkaudesta puhutaan noin kylmästi. Itse en ole tavannut fiksua ja rakasvataa äitiä kuka EI ole kiinnostunut lapsenlapsistaan. :O

No mutta - kun se ei ole velvoite, ja aika usein täällä ollaan penäämässä sitä isovanhemman velvoitetta hoitaa lapsenlapsiaan. Edelleenkin olen sitä mieltä, että isovanhemmalla - olipa kyseessä sitten mummi tai pappa - itsellään on päätösvalta tässä asiassa, jos he sanovat että eivät jaksa, sitten eivät jaksa. Joillekin riittää todella hyvin se pieni annos lapsenlapsia, ja se on ok.

Ikinä ei tiedä miten elämä kuljettaa. Nyt voi sanoa, että "sitten kun minä olen isovanhempi, niin sitten varmasti teen niin ja näin ja vielä noinkin". Kun se elämä ei mene niin, kun sitä nyt suunnittelee. Jokainen kokee vanhenemisen eri tavalla, joillakin voimat hiipuvat ilman sitä sairauttakin.

Ihmisiä on erilaisia.

 

[Happygirl-91]

No mutta - kun se ei ole velvoite, ja aika usein täällä ollaan penäämässä sitä isovanhemman velvoitetta hoitaa lapsenlapsiaan. Edelleenkin olen sitä mieltä, että isovanhemmalla - olipa kyseessä sitten mummi tai pappa - itsellään on päätösvalta tässä asiassa, jos he sanovat että eivät jaksa, sitten eivät jaksa. Joillekin riittää todella hyvin se pieni annos lapsenlapsia, ja se on ok.

Ikinä ei tiedä miten elämä kuljettaa. Nyt voi sanoa, että "sitten kun minä olen isovanhempi, niin sitten varmasti teen niin ja näin ja vielä noinkin". Kun se elämä ei mene niin, kun sitä nyt suunnittelee. Jokainen kokee vanhenemisen eri tavalla, joillakin voimat hiipuvat ilman sitä sairauttakin.

Ihmisiä on erilaisia.

Jos mun äiti ja isäpuoli ei "jaksaisi" olla kiinnostunut ja halukas viettää aikaa mun lasten kanssa tulevaisuudessa niin veisin heidät hoitoon. Sen verran huolestuttavaa ja itsekästä. Mutta tosiaan kukin toimii niin kun parhaaksi näkee! Velvollisuudentunteesta ei olla isovanhempia, vaan puhtaasta rakkaudesta.

Velvollisuus ei ole hoitaa edes omaa lastaan tai pitää huolta itsestään.

 

[Blue]

[QUOTE="Kahden äiti";29693285]Eli äitini, 68v, ei perussairauksia, on sitä mieltä että hänen ikäisensä ei enää jaksa hoitaa lapsia ja jos joku sanoo että jaksaa, valehtelee. Itse kuitenkin tiedän ja tunnen samanikäisiä jotka tykkäävät hoitaa lapsia ja eivät näytä siitä kovin rasittuneen. Mitenkähän on?[/QUOTE]

Mun vanhemmat eivät ole vielä edes tuon ikäisiä mutta voin lyödä vetoa että eivät jaksaisi hoitaa enää vauvoja, taaperoita ja leikki-ikäisiä siten miten hoitivat kymmenen vuotta sitten mun ja sisaruksen lapsia. Nyt ovat tyytyväisiä kouluikäisten lapsien isovanhempia ja kun mitään perushoitoa ei ole niin jaksavat hyvin touhuta viikonkin.

 

[--*]

Oon ihan eri linjoilla useamman teidän kanssa. Tulen suvusta, jossa on itsestäänselvyys, että isoäidit osallistuvat lastenlasten hoitoon. Itse olen ollut mummolassa lapsena kesä-heinäkuut, pitkään hoidossa vanhempien ollessa työmatkoilla jne. En ymmärrä, miten joku näkisi omaa lihaa ja verta olevan jälkeläisen jälkeläisen riesana. No, ehkä jos niitä lapsenlapsia on 20 niin alkaa pikkasen rasittaa. Joka tapauksessa olen sitä mieltä, että veri on vettä sakeampaa ja ihmettelisin, jos oma äitini ei haluaisi lapsenlapsiaan (joita ei vielä ole) hoitaa. Itsekin ajattelin, että teen mitä tahansa lasten ja heidän lasten vuoksi tulevaisuudessa.

 

[Tähkäpää-90]

Meillä mun äiti haluaa oma-aloitteisesti ottaa lastenlapsiaan (4kpl) yökylään, hoitaa, kuskata tarvittaessa ja auttaa miten milloinkin. Tykkää touhuta ja leipoa ja käydä retkillä lastenlasten kanssa ja selvästi nauttii siitä.

Toinen mummo käy meillä kerran vuoteen ja me ehkäpä kymmenisen kertaa siellä vuodessa. Vaikka matkaa ei ole kuin puolen tunnin matka. Ei kävisi mielessäkään valittaa kun ei osallistu enempää lapsen kanssa oloon, hän on lapsensa tehnyt ja kasvattanut, ja hänelle riittää muutaman tunnin tapaamiset.

On tärkeää muistaa, ettei isovanhemmilla ole MITÄÄN VELVOLLISUUTTA hoitaa lastensa jälkikasvua. Ei vaikka kuinka jotkut niin haluaisivat. Se on ihan vapaasta tahdosta kiinni ottaako kyläilijöitä edes oman lääkärireissun ajaksi, jos ei muuta keinoa ole niin sitten on palkattava lapsenvahti.

 

["onnekas"]

Mun oma äiti 58 vee ja isä 65 hoitaa lastamme ja siskon lapsia joka viikko, ihan omasta tahdostaan..englannissa toinen mummu oikeen oottaa että pääsee vahtimaan kun matkustetaan tänne, ihanat isovanhemmat on sattunut tytöllemme

 

[:-)]

Mun miehen vanhemmat ovat nähneet tän meidän lapsen kaksi kertaa, heitä ei vaan kiinnosta. Mun vanhemmat taas viettäisivät vaikka joka päivä aikaa tän lapsen kanssa ja ne päivät kun eivät nää niin soittavat videopuhelun.

 

[kyllä]

Mun äiti ei pystyisi 68v. enää ihan pientä lasta hoitamaan, onneksi omani on silloin jo kouluiässä niin voivat tehdä asioita yhdessä. Äitini väsyy pahasti jo ihan kauppareissusta eli terveys ei ole kovin hyvä :-(

 

[riiviöiden äiti]

[QUOTE="Kahden äiti";29693285]Eli äitini, 68v, ei perussairauksia, on sitä mieltä että hänen ikäisensä ei enää jaksa hoitaa lapsia ja jos joku sanoo että jaksaa, valehtelee. Itse kuitenkin tiedän ja tunnen samanikäisiä jotka tykkäävät hoitaa lapsia ja eivät näytä siitä kovin rasittuneen. Mitenkähän on?[/QUOTE]

Anoppi 69v, aivohalvauksen jäljiltä oikea käsi ei toimi, ja reumaattinen appiukko 71v, loukkaantuvat jos ei lapsenlapset tule edes välillä hoitoon. Tosin muksut 6 ja 11, eli ei hoidettavia juurikaan

 

[Mollie]

Minä en ymmärrä tätä velvollisuuspuhetta. Totta, ei isovanhemmilla ole velvollisuutta hoitaa lapsenlapsiaan. (Eikä sukulaisilla ole mitään velvollisuutta myöskään vierailla kenenkään vanhuksen luona hoitolaitoksessa.)

Mutta voisiko ajatella, että he tekisivät sen silti, ihan vaan rakkaudesta omiin lapsiinsa ja näiden lapsiin? Rakkauden, kiintymyksen ja sukusiteiden vuoksi?

Suomalainen kulttuuri on todella kylmä, kova ja laitostunut.

 

[Vhh]

En mä tosta hoitamisesta niin perusta, mutta olisivat nyt edes lasten kanssa. En ymmärrä miten isovanhemmat kuvittelee läheisen suhteen syntyvän lapsenlapsiin, jos ei koskaan nähdä. Sitten kiukutellaan, kun lapset vierastaa tai ujostelee, kun viimeksi nähtiin kuukausia sitten. Kysymys on meillä siitä, että me asutaan liian kaukana eikä meille voi siksi tulla useammin. Heidän mielestään Etelä-Suomesta ajaa helpommin Lappiin omalla autolla (noin 3 kertaa vuodessa helposti) kuin noin 200 km meille. Toisille lapsenlapsille on matkaa 170 km ja siellä kyllä jaksetaan käydä. Toki mekin käydään isovanhemmilla, mutta lasten kanssa matkustaminen ei oo aina mukavaa matkapahoinvoivien kanssa. Mummilla kun on vielä kissojakin ja meidä poika on tosi pahasti kissoille allerginen.
Mutta joka tapauksessa pahoja ollaan ja tahallaan ollaan vieraannutettu lapset isovanhemmistaan!

 

[Madicken04]

Joku jaksaa, toinen ei. Joku kerkeää, toinen ei. Jotain kiinnostaa, toista ei. Ihmiset ja tilanteet ovat erilaisia, onhan täälläkin terveitä ja ainakin suht nuoria äitejä jotka mainostavat etteivät jaksa tehdä lastensa kanssa sitä eikä tätä.

 

[vieras..]

Jaksaminen ja epäreiluus ovat eriasia. Omat vanhemmat asuvat 60 km päässä. Käyvät kerran kaksi vuodessa. Me ei sitäkään. Käyn yksin tai muutaman lapsen kanssa. Lapsia kuusi iät 7-17 mutta silti ei olla tervetulleita koko sakilla.
Sisko asuu vanhemmista 700 km päässä ja käyvät siellä vähint 4-6 krt vuodessa. Plus että sisko käy useamman kerran vuodessa viikon lomilla mummolassa. Asiassa paljon muutakin kun nuo käyntien määrät mutta jotain nekin kuvastaa.

Miehen vanhemmat asuua parin km päässä ja siellä käydään vähint juhlapyhinä, välillä muutenkin. Anoppi on erakoitunut mt ongelmien takia. Lapset kylläkin rakkaita ja aina tervetulleita mutta lastenlapsia ei sit kuitenkaan jaksa.
Nuo ala-aste ikäiset alkoivat yhdessä välissä käymään mummolla yllättäen esim koulun jälkeen. Ei tykänny vaan alettiin sopia la aamupäiviä millon voi käydä. Nyt ei oo enää nekään sopineet.
Appi taas harrastaa aktiivisesti luonnossa kulkemista. Monesti on ollu puhetta että vois ottaa noita teini-ikäisiä mukaansa mutta eipä tuo ole pyytänyt. Kaiken huippu oli kun oli ollut pojan luokkakaverin kanssa jossain harrastustapahtumassa.

Ite tajuan ja hyväksyn tilanteen molempiin suuntiin. Mutta lasten puolesta harmittaa välillä ja lujaa.

 

[Happygirl-91]

Minä en ymmärrä tätä velvollisuuspuhetta. Totta, ei isovanhemmilla ole velvollisuutta hoitaa lapsenlapsiaan. (Eikä sukulaisilla ole mitään velvollisuutta myöskään vierailla kenenkään vanhuksen luona hoitolaitoksessa.)

Mutta voisiko ajatella, että he tekisivät sen silti, ihan vaan rakkaudesta omiin lapsiinsa ja näiden lapsiin? Rakkauden, kiintymyksen ja sukusiteiden vuoksi?

Suomalainen kulttuuri on todella kylmä, kova ja laitostunut.

Mun työkaveri just kertoi et hänen keski-ikäinen veli sai puhelun ja tiedon että isä on sairastunut alzaimeriin tms.? Niin hänen eka kommentti oli "viekää se laitokseen". Et sillä lailla.