Multa voi kysyä kanssa :D

Onko uskosi ollut koskaan koetuksella?
Satoja kertoja, ja uskon että monella uskovalla on samoin.

Lasten kohdalla raskausaikoina oli ongelmia, ja oli tunne että laitanko uskonelämän suhteen hanskat tiskiin. No, onneksi en laittanut.

Alle parikymppisenä koettu puolen vuoden-vuoden masennusjakso oli semmoista aikaa että olin ihan umpitunnelissa uskon suhteen. Sen jälkeen tajusin armon merkityksen paremmin.

Mulla ja mun miehellä ei siltikään vastoinkäymiset ole ne, jotka etäännyttää Jumalasta. Eniten etäännyttää se jos asiat on hyvin:siis nautin elämästä silloin, mutta Jumala tuppaa unohtumaan.
 
Siis jumala on sulle omia lapsia tärkeempi? Voi jumalauta.
No nii, päivän aiheeseen, vai sanoisinko päivän epistolaan...:D

Ensin pitää sanoa että uskovan rakkaus lapsiin ei saa olla haaleampaa kuin ei-uskovalla, sama pätee rakkauteen puolisoa ja muita ihmisiä kohtaan.

Mutta vertailua:
-lapsi ei ole tehnyt tätä universumia eikä valvo sitä.
-lapsen ja Jumalan koko:Jumala on ehkä miljoona potenssiin miljoona verrattuna lapseen
-kuoleman jälkeen ei ole se lapsi sitä kuolevaa ihmistä vastassa eikä hän päätä iankaikkisuuskohtalosta, vaan Jumala.

Mä luulen että entisajan ihmiset olisi tajunneet tämän paljon paremmin, mutta kun nykyään ihminen on asetettu kaiken keskiöön niin tää ei avaudu niin helposti.
 
vierailija
No nii, päivän aiheeseen, vai sanoisinko päivän epistolaan...:D

Ensin pitää sanoa että uskovan rakkaus lapsiin ei saa olla haaleampaa kuin ei-uskovalla, sama pätee rakkauteen puolisoa ja muita ihmisiä kohtaan.

Mutta vertailua:
-lapsi ei ole tehnyt tätä universumia eikä valvo sitä.
-lapsen ja Jumalan koko:Jumala on ehkä miljoona potenssiin miljoona verrattuna lapseen
-kuoleman jälkeen ei ole se lapsi sitä kuolevaa ihmistä vastassa eikä hän päätä iankaikkisuuskohtalosta, vaan Jumala.

Mä luulen että entisajan ihmiset olisi tajunneet tämän paljon paremmin, mutta kun nykyään ihminen on asetettu kaiken keskiöön niin tää ei avaudu niin helposti.
Eli jumala tosiaan on sulle omaa lasta tärkeämpi? Voi teitä aivopestyjä hulluja.
 
Pitäisi aina lukea itse jonkun julistajan ajatuksia ja käydä hänen kokouksissaan jotta voisi parhaiten arvioida, ja en ole tutkinut Herzogin toimintaa kuin vähän.
Mutta Petri on siinä oikeassa että kaiken tulee tulla suoraan Jumalalta ja Raamatussa enkelit olivat todella tarkkoja että heille ei osoitettu kunniaa.

Yhdestä asiasta tuossa tekstissä olen eri mieltä: jos joku uskova (kuten se Ruth) kokee että Jumala parantaa hänet syövästä ja sit kuoleekin siihen syöpään, niin se ei automaattisesti tarkoita että se uskova on ollut riivaajan vallassa.
Ihmiseen voi vaikuttaa Jumala ja sielunvihollinen mutta sitten on olemassa ihmisen oma alue, psyyke, joka tekee kokemuksia ja tuntemuksia. Aina ei ole helppo erottaa Jumalan ääntä oman psyyken jorinoista, ja jokainen uskova erehtyy joskus.

Uskovat ymmärtävät kun puhutaan "astian mausta". Paavalikin totesi että "profetoimisemme on vajavaista" ja "monessa kohtaa me erehdymme", eikä Paavalissa ja muissa apostoleissa silti mitään riivaajaa ollut.
 
Viimeksi muokattu:
et oo tosissas.
o_O
Uudestisyntymisestä puhui Jeesuskin Nikodemukselle:

2 Hän tuli Jeesuksen tykö yöllä ja sanoi hänelle: "Rabbi, me tiedämme, että sinun opettajaksi tulemisesi on Jumalasta, sillä ei kukaan voi tehdä niitä tunnustekoja, joita sinä teet, ellei Jumala ole hänen kanssansa."
3 Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa".
4 Nikodeemus sanoi hänelle: "Kuinka voi ihminen vanhana syntyä? Eihän hän voi jälleen mennä äitinsä kohtuun ja syntyä?"
5 Jeesus vastasi: "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan.
6 Mikä lihasta on syntynyt, on liha; ja mikä Hengestä on syntynyt, on henki.

Eli: on luonnollinen, biologinen syntymä silloin kun vauva putkahtaa maailmaan. Sit jos se ihminen tulee uskoon niin hän syntyy uudestaan, Jumalan lapseksi.
Mulla on kaksi syntymäpäivää. (y)
 
Uudestisyntymisestä puhui Jeesuskin Nikodemukselle:

2 Hän tuli Jeesuksen tykö yöllä ja sanoi hänelle: "Rabbi, me tiedämme, että sinun opettajaksi tulemisesi on Jumalasta, sillä ei kukaan voi tehdä niitä tunnustekoja, joita sinä teet, ellei Jumala ole hänen kanssansa."
3 Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa".
4 Nikodeemus sanoi hänelle: "Kuinka voi ihminen vanhana syntyä? Eihän hän voi jälleen mennä äitinsä kohtuun ja syntyä?"
5 Jeesus vastasi: "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan.
6 Mikä lihasta on syntynyt, on liha; ja mikä Hengestä on syntynyt, on henki.

Eli: on luonnollinen, biologinen syntymä silloin kun vauva putkahtaa maailmaan. Sit jos se ihminen tulee uskoon niin hän syntyy uudestaan, Jumalan lapseksi.
Mulla on kaksi syntymäpäivää. (y)
tunnen montaki uskovaista, jo kuolleitaki ja kyllä ne kasvaa kuoltuaan koiranputkee siinä missä muutki.:ROFLMAO:
 
vierailija
Just. Apua niitä lapsia, joidenka vanhemmalle jumala on tärkeämpi kuin lapsi.

Ja en edelleenkään ymmärrä sinun "kummastakin luopuminen on luopumista molemmista kommenttia", siihen vastaukseni on edelleen sama,
Mua huvittaa että just tänään sain lastenhoitokehuja yhdeltä ei-uskovalta tutulta joka tuntee meidän esikoismuksun (en siis mitenkään niitä kehuja kerjännyt).

Ei uskonelämä estä lasten rakastamista ja hoitoa, päinvastoin, uskovana se puoli on oltava erityisen paljon kunnossa.
Jos ajattelee meidän perheessä tekijöitä jotka estää lasten hoitoa,niin ne on pelit, netti, tv, kiire ym.tavalliset tekijät.

Sit on poikkeuksena jotkut hengellisen työn tekijät (pastorit ja lähetyssaarnaajat ym.) joiden lapset on olleet katkeria aikuisena siitä kun vanhemmat viilettivät heidän lapsuudessaan sinne tänne. Seurakunnan työntekijänkin on tosi tärkeää varata aikaa myös perheelleen.
 
Just. Apua niitä lapsia, joidenka vanhemmalle jumala on tärkeämpi kuin lapsi.

Ja en edelleenkään ymmärrä sinun "kummastakin luopuminen on luopumista molemmista kommenttia", siihen vastaukseni on edelleen sama,
Mua huvittaa että just tänään sain lastenhoitokehuja yhdeltä ei-uskovalta tutulta joka tuntee meidän esikoismuksun (en siis mitenkään niitä kehuja kerjännyt).

Ei uskonelämä estä lasten rakastamista ja hoitoa, päinvastoin, uskovana se puoli on oltava erityisen paljon kunnossa.
Jos ajattelee meidän perheessä tekijöitä jotka estää lasten hoitoa,niin ne on pelit, netti, tv, kiire ym.tavalliset tekijät.

Sit on poikkeuksena jotkut hengellisen työn tekijät (pastorit ja lähetyssaarnaajat ym.) joiden lapset on olleet katkeria aikuisena siitä kun vanhemmat viilettivät heidän lapsuudessaan sinne tänne. Seurakunnan työntekijänkin on tosi tärkeää varata aikaa myös perheelleen.
Siis mä kirjoitin tuon, tää palsta kirjaa aina ulos...
 
vierailija
Mua huvittaa että just tänään sain lastenhoitokehuja yhdeltä ei-uskovalta tutulta joka tuntee meidän esikoismuksun (en siis mitenkään niitä kehuja kerjännyt).

Ei uskonelämä estä lasten rakastamista ja hoitoa, päinvastoin, uskovana se puoli on oltava erityisen paljon kunnossa.
Jos ajattelee meidän perheessä tekijöitä jotka estää lasten hoitoa,niin ne on pelit, netti, tv, kiire ym.tavalliset tekijät.

Sit on poikkeuksena jotkut hengellisen työn tekijät (pastorit ja lähetyssaarnaajat ym.) joiden lapset on olleet katkeria aikuisena siitä kun vanhemmat viilettivät heidän lapsuudessaan sinne tänne. Seurakunnan työntekijänkin on tosi tärkeää varata aikaa myös perheelleen.
No en tietenkään epäile etteikö uskovaiset voisi olla hyviä hoitamaan lapsia tai etteivätkö rakastaisi lapsiaan. Mutta kyllä se nyt ihan kauhealta kuulostaa, että joku satuolento on tärkeämpi kuin oma lapsi. Tämä tietysti johtuu siitä että MINÄ itse en usko mihinkään jumalahöpötyksiin. Itse varmaan tiedät ettei joulupukkia ole olemassa, niin minusta tuo kuulostaa samalta kuin sinun korvaan kuulostaisi se, jos sanoisin että joulupukki on minulle omia lapsiani tärkeämpi. Ei halleluujaa en vain voi käsittää.
 
No en tietenkään epäile etteikö uskovaiset voisi olla hyviä hoitamaan lapsia tai etteivätkö rakastaisi lapsiaan. Mutta kyllä se nyt ihan kauhealta kuulostaa, että joku satuolento on tärkeämpi kuin oma lapsi. Tämä tietysti johtuu siitä että MINÄ itse en usko mihinkään jumalahöpötyksiin. Itse varmaan tiedät ettei joulupukkia ole olemassa, niin minusta tuo kuulostaa samalta kuin sinun korvaan kuulostaisi se, jos sanoisin että joulupukki on minulle omia lapsiani tärkeämpi. Ei halleluujaa en vain voi käsittää.
Mä en tunne joulupukin läsnäoloa. Jumala on läsnä koko ajan, tunnen että hän on vieressä.
 

Yhteistyössä