Mulla todettiin sitten genitaaliherpes :( Mitä nyt? Kohtalotoveroita, lohdutusta??

[vajoaisinpa vaan maan alle]

Ja ihan oikeasti en nyt kaipaa mitään saarnoja tai vittuiluja ehkäisystä, asia on kyllä hyvin tiedossa ja antaisin aika paljon, että saisin sen muutettua. Vaan kun en saa.

Sanokaa nyt joku että tän kanssa pystyy elämään Netistä olen lukenut niin kamalia tarinoita...

 

[Oppii elämään kyllä]

Ja ihan oikeasti en nyt kaipaa mitään saarnoja tai vittuiluja ehkäisystä, asia on kyllä hyvin tiedossa ja antaisin aika paljon, että saisin sen muutettua. Vaan kun en saa.

Sanokaa nyt joku että tän kanssa pystyy elämään Netistä olen lukenut niin kamalia tarinoita...

Sanoppa sille henkilölle, jolta sait tartunnan, että sanoo vastaisuudessa muillekin eikä tartuta sitä muihin.
Minulle tulee ajoittain tosi paha huuliherpes. En osaa sanoa muuta kuin, että vaiva kun vaivan kanssa oppii elämään ja pitää olla sinunkin varovainen, jotta et vie tartuntaa eteenpäin. (Niin olen minäkin varovainen oman huuliherpekseni kanssa, joka ei ole mikään lievä tullessaa vaan tosi paha)

 

["kohtalotoveri"]

Ihan yhtä mahdollista on, että se tauti ei ensimmäisen ilmenemiskerran jälkeen muistuta itsestään ollenkaan. Itselleni kävi näin ja olen nyt ollut täysin oireeton yli 15 vuotta.

Onneksi netin kauhutarinat eivät kuitenkaan ole koko totuus. Kyseessä ei siis ole maaillmanloppu, vaan taudin kanssa voi elää ihan normaalisti. Itse asiassa illman tätä ketjua en olisi edes muistanut koko taudin olemassaoloa...

 

[vajoaisinpa maan alle]

[QUOTE="kohtalotoveri";22080457]Ihan yhtä mahdollista on, että se tauti ei ensimmäisen ilmenemiskerran jälkeen muistuta itsestään ollenkaan. Itselleni kävi näin ja olen nyt ollut täysin oireeton yli 15 vuotta.

Onneksi netin kauhutarinat eivät kuitenkaan ole koko totuus. Kyseessä ei siis ole maaillmanloppu, vaan taudin kanssa voi elää ihan normaalisti. Itse asiassa illman tätä ketjua en olisi edes muistanut koko taudin olemassaoloa... [/QUOTE]

Kiitos kun jaoit hiukan mukavamman kokemuksen Toivotaan että mulle käy samoin kuin sulle... Millaiset elämäntavat sulla muuten on, mahtavatko ne vaikuttaa asiaan? Luin jostain että esim. säännölliset ja terveelliset elämäntavat, riittävä uni, stressin välttäminen ym. saattavat auttaa pitämään herpeksen hallinnassa.

 

["mii"]

Itse olen jatkuvalla Valavir lääkityksellä ja silti herpes on aktiivinen lähes koko ajan. Itse halusin lapsen mieheni kanssa joten en mitenkän olisi voinut välttyä herpekseltä. Ei kannata ainakaan syyllistää itseään herpes tartunnasta, se on noin 25 % ihmisistä ja huuliherpes 80-90.

 

["vieras"]

Mun silloinen mies tartutti muhun kondyloman kun olin raskaana, kävi vieraissa. Huomasin vaan ne ällöttävä kukkakaalimaiset syylät alapäässä. Pikkaisen noloa mulle, kun olin vielä raskaana.

Ei ole ollut vuosiin enää onneksi, lapseni isä ei saa arvostustani ikinä.

 

["meeri"]

mulla oli se eka kerta aivan hirveää,järkyttävät tuskat...sen jälkeen ei oo ollu mitään yli vuoteen,en kans muista juurikaan koko asiaa...mulle lääkäri sanoi et yleensä jos ensi oireet rajut niin ei enää uusi helpolla ja näin juuri kävi...

 

[vajoaisinpa maan alle]

[QUOTE="meeri";22080537]mulla oli se eka kerta aivan hirveää,järkyttävät tuskat...sen jälkeen ei oo ollu mitään yli vuoteen,en kans muista juurikaan koko asiaa...mulle lääkäri sanoi et yleensä jos ensi oireet rajut niin ei enää uusi helpolla ja näin juuri kävi...[/QUOTE]

Toi kuulostaa hirveän lohduttavalta kyllä, toivottavasti pitää paikkansa... Mullakin on nimittäin aika inhottavat oireet ja Buranaa kuluu...

 

[...]

Kiitos kun jaoit hiukan mukavamman kokemuksen Toivotaan että mulle käy samoin kuin sulle... Millaiset elämäntavat sulla muuten on, mahtavatko ne vaikuttaa asiaan? Luin jostain että esim. säännölliset ja terveelliset elämäntavat, riittävä uni, stressin välttäminen ym. saattavat auttaa pitämään herpeksen hallinnassa.

Mulla ainakin stressi vaikuttaa herpeksen aktivoitumiseen. Eikä se tosiaankaan ole maailmanloppu, itellä oli monta vuotta säännöllisesti 3-4 kertaa vuodessa aktiivinen, nyt ei ole (ainakaan) vuoteen ollut mitään oireita. Osa "syynä" saattaa olla tämä raskaus, liekö hormoneilla jotain tekemistä aktiivisuuden kanssa?

 

["kohtalotoveri"]

Kiitos kun jaoit hiukan mukavamman kokemuksen Toivotaan että mulle käy samoin kuin sulle... Millaiset elämäntavat sulla muuten on, mahtavatko ne vaikuttaa asiaan? Luin jostain että esim. säännölliset ja terveelliset elämäntavat, riittävä uni, stressin välttäminen ym. saattavat auttaa pitämään herpeksen hallinnassa.

Tuota - nyt kyllä sanoisin, että mitä epätodennäköisimmin vaikuttavat, tai sitten sillä on jotain kumman käänteistä vaikutusta minun kohdallani...

En tupakoi, alkoholia käytän erittäin vähän ja painoni on normaali. Siihen nuo terveelliset puolet taisivat jäädäkin...

Nukun ihan liian vähän, syön epäsäännöllisesti ja muutenkaan en noudata mitään säännöllisiä rytmejä. Tähän 15 vuoteen ovat mahtuneet lasten lapsuusvuodet ja mm. yksi erittäin paha työuupumuskokemus (yli vuoden mittaisen äärimmäisen stressitilan seurauksena, mm. 80 tunnin työviikkoja jne). Liikunnan kanssa on myös vähän niin ja näin, vähiin on jäänyt...

Se ehkä on mainitsemisen arvoista, että elämänasenteeni on kaikista kokemuksista huolimatta positiivinen enkä haudo ongelmia pitkään.

Minulla tuo tauti ilmoitti itsestään ensimmäisen kerran yli 5 vuotta sen jälkeen, kun olin mieheltäni kuullut, että hän oli sen saanut aiemmalta tyttöystävältään. Osasin siis heti tunnistaa oireet, kun ne ilmenivät, ja sain myös heti lääkityksen oireisiin. Sen jälkeen ei mitään ole taudista kuulunut, eikä se miestänikään ole kuin muutaman kerran tässä 20 vuoden aikana vaivannut.

Tsemppiä sinullekin! Toivottavasti pääset yhtä helpolla kuin minä olen päässyt! :hug:

 

[vajoaisinpa maan alle]

[QUOTE="kohtalotoveri";22080593]Tuota - nyt kyllä sanoisin, että mitä epätodennäköisimmin vaikuttavat, tai sitten sillä on jotain kumman käänteistä vaikutusta minun kohdallani...

En tupakoi, alkoholia käytän erittäin vähän ja painoni on normaali. Siihen nuo terveelliset puolet taisivat jäädäkin...

Nukun ihan liian vähän, syön epäsäännöllisesti ja muutenkaan en noudata mitään säännöllisiä rytmejä. Tähän 15 vuoteen ovat mahtuneet lasten lapsuusvuodet ja mm. yksi erittäin paha työuupumuskokemus (yli vuoden mittaisen äärimmäisen stressitilan seurauksena, mm. 80 tunnin työviikkoja jne). Liikunnan kanssa on myös vähän niin ja näin, vähiin on jäänyt...

Se ehkä on mainitsemisen arvoista, että elämänasenteeni on kaikista kokemuksista huolimatta positiivinen enkä haudo ongelmia pitkään.

Minulla tuo tauti ilmoitti itsestään ensimmäisen kerran yli 5 vuotta sen jälkeen, kun olin mieheltäni kuullut, että hän oli sen saanut aiemmalta tyttöystävältään. Osasin siis heti tunnistaa oireet, kun ne ilmenivät, ja sain myös heti lääkityksen oireisiin. Sen jälkeen ei mitään ole taudista kuulunut, eikä se miestänikään ole kuin muutaman kerran tässä 20 vuoden aikana vaivannut.

Tsemppiä sinullekin! Toivottavasti pääset yhtä helpolla kuin minä olen päässyt! :hug:[/QUOTE]

Kiitos tsempistä Minkä lääkityksen sait oireisiin? Ihan van jonkun muutaman päivän kestävän täsmäkuurinko, eikä mitään pitkäkestoista/jatkuvaa?

 

["kohtalotoveri"]

Kiitos tsempistä Minkä lääkityksen sait oireisiin? Ihan van jonkun muutaman päivän kestävän täsmäkuurinko, eikä mitään pitkäkestoista/jatkuvaa?

Taisi olla juuri tuo Valavir, josta joku tuolla aiemmin kirjoittikin. Ainakin nimi kuulosti tutulta.

Ja sen verran muisti myös noiden muiden kertomusten myötä palailee, että minullakin ensioireet olivat erittäin voimakkaat, ja minulle myös lääkäri sanoi, että se voi merkitä nimenomaan sitä, että oireet eivät uusi niin helposti.

 

["vierailija"]

Minullakin on genitaaliherpes, mutta se oli ensimmäisen kerran jälkeen oireeton 15 vuotta. Ensimmäinen kerta oli hirveä, en pystynyt pissaamaan kuin niin että samalla suihkutin bideestä vettä alapäähän, muuten kirveli niin että meinasi taju lähteä. Lääkityksenä oli Zovirax-voide. Toisella kertaa rakkuloita oli vähän ja ne tuntuivat lähinnä kun pyyhki alapäätä, Zovirax auttoi ihan muutamassa päivässä.

 

["kohtalotoveri"]

[QUOTE="kohtalotoveri";22080657]Taisi olla juuri tuo Valavir, josta joku tuolla aiemmin kirjoittikin. Ainakin nimi kuulosti tutulta.

Ja sen verran muisti myös noiden muiden kertomusten myötä palailee, että minullakin ensioireet olivat erittäin voimakkaat, ja minulle myös lääkäri sanoi, että se voi merkitä nimenomaan sitä, että oireet eivät uusi niin helposti.[/QUOTE]

Niin ja yksi kuuri oli kyseessä, en nyt muista kauanko kesti. Ei kuitenkaan mikään jatkuva tai pitkäaikainen lääkitys.

 

["vieras"]

Nii että pitäs lohdutella ja paijata vielä?!

 

[Hoh hoh]

[QUOTE="vieras";22080709]Nii että pitäs lohdutella ja paijata vielä?! [/QUOTE]


Mikä sä luulet olevas siellä räkättämään! Mietippäs omalle kohdalles! Et voi nauraa kun et tiedä kuinka tossa on käynyt, mistä tullu jne!! Kyllä olet tyhmä!!

 

["Tiuku*"]

Mulla on myös. Uusinut 10 vuoden sisällä pari-kolme kertaa ja aina todella paljon lievempänä kuin ensimmäinen raju tartunta jonka aikanaan eksältä sain.

Uusille kumppaneille olen aina rehellisesti kertonut, kun on tullut puheeksi pelkät pillerit ehkäisynä mutta kukaan ei ole asiaan juuri " jaa"-kommenttia kummempaa reagoinut. Nykyisen kanssa meillä on lapsikin

 

[Toinen kohtalontoveri]

Mulla kanssa rajut ensioireet, sairaalassa olin useamman päivän. Se onki jääny ainoaksi kerraksi. Huuliherpes sen sijaan uusii monta kertaa vuodessa. Mutta senkin kanssa oppii elämään.