Mulla on varmaan joku ahdistuskausi

[vieras]

Vauva on 5kk ja mulla on koko tämän ajan synnytyksen jälkeen vaihdellut nämä olotilat. Lapsia siis kolme ja nuorin tuon 5kk. Raskausaikana jo pelkäsin paljon kaikenlaista, sairauksia itsellä, vauvalla tai että syön jotain ja teen vauvalle haittaa tms.

Sitten kun vauva syntyi niin meni pari kuukautta hyvin ja sitten kuukauden verran pelkäsin hirveästi kaikkea. Erilaisia syöpiä ja sairauksia itselläni. Sitten kesä meni hyvin enkä pelännyt mitään ja nyt taas parin viikon ajan on vaivannut kaikenlaiset jutut. Ensin pelkäsin vauvalla jotain sairautta ja nyt olen pienellä aikaa pelännyt itsellänikin kaikenlaisia juttuja, sairaus vain vaihtuu.

Ja aina, kun ajattelen että nyt sain ne menemään ohi niin tulee uusi. Pari päivää sitten olin iloinen siitä, että pääsin rauhaan niistä mietteistä ja heti keksin jotain vauvalla. Sitten järkeistin itseni ja tänään, kun uskaltauduin miettimään taas, että ei ole mitään niin heti keksin itselläni jotain.

Tuntuu, että sitä voi keksiä mitä tahansa ja olla vuorenvarma diagnoosistaan. Oikeastaan ihan sama minkä luomen tahansa ottaa syyniin niin voi olla varma, että siinä on jotain outoa. Tai jos alkaa miettiä jotain ms-taudin oireita niin voi olla ihan varma, että sairastaa sitä.

Asiaa auttaa se, että tiedostan tämän järjettömyyden. Eli vaikka olisin kuinka varma näistä diagnooseistani mielessäni niin asiaa helpottaa se, että järkeistämällä pääsen asiasta yli. Joskus ihan hetkessä ja joskus se ottaa muutaman päivän.

Mutta rasittavaa tämä on.

 

[Ummikko]

Samoja juttuja. Oisko psykologin apu mitään?

 

[ap]

Samoja juttuja. Oisko psykologin apu mitään?

Olis varmaan, mutta jotenkin en osaa mennä minnekään juttelemaankaan. Mimmosia juttuja sulla ollut ja myös synnytyksen jälkeen vai yleensä ottaen? Minä olen aina ollut luulosairas, mutta tämän kolmannen raskausaikana ja synnytyksen jälkeen nämä pelot oikein ryöpsähti

 

[Hari Mao]

Otapa asia puheeksi seuraavan kerran kun käyt neuvolassa, sitä kautta varmasti saisit apua.

 

[ap]

Otapa asia puheeksi seuraavan kerran kun käyt neuvolassa, sitä kautta varmasti saisit apua.

Meillä on sellanen th neuvolassa, että en tosiaan puhu sille mitään. Oikeesti varmaan saiskin apua sitä kauttakin, mutta en vaan koe pystyväni puhuun sille. se on niin outo ja aina kun siltä kysyy jotain niin mumisee vaan.

 

[Ummikko]

kerrot saman omalle lääkärille ja pyydät lähetettä etiäpäin. Ei nyt ihan synnytyksen jälkeen, mutta tuli myös yhtänä rykäyksenä ja halusin apua, koska tajusin ettei se oo normaalia. Minä olin ihan varma että sairastan jotain vakavaa. Onneksi uskalsin hakea apua ja jo nyt parempi olla. Heinäkuussa alkoi ja diagnoosina paniikkihäiriö. Ja tuota ei todelakaan nykyaikana tarvitse hävetä. Ymmärrät itsekkin, että ajattelu ja palot menee yli. Se on jo iso plussa. Neuvolaan voit toki myös asiasta mainita, mutta ne ei mitään lähetettä sulle anna.

 

[Ummikko]

Otapa asia puheeksi seuraavan kerran kun käyt neuvolassa, sitä kautta varmasti saisit apua.

kokemuksella ei saa. äitiysneuvolassa oli eri meininki, mutta mene omalle lääkärille vaan suoraan.

 

[Ummikko]

Mulla sikäli eri tilanne, että nää mun pelot kohdistuu vaan itteeni ei lapsiin. Missäpäin asut muuten?

 

[ap]

Mulla sikäli eri tilanne, että nää mun pelot kohdistuu vaan itteeni ei lapsiin. Missäpäin asut muuten?

Asun Satakunnassa. Mullakin aiemmin nää pelot kohdistuneet vain itseeni, mutta nyt myös lapsiin. Lähinnä tuohon vauvaan.

 

[ap]

kerrot saman omalle lääkärille ja pyydät lähetettä etiäpäin. Ei nyt ihan synnytyksen jälkeen, mutta tuli myös yhtänä rykäyksenä ja halusin apua, koska tajusin ettei se oo normaalia. Minä olin ihan varma että sairastan jotain vakavaa. Onneksi uskalsin hakea apua ja jo nyt parempi olla. Heinäkuussa alkoi ja diagnoosina paniikkihäiriö. Ja tuota ei todelakaan nykyaikana tarvitse hävetä. Ymmärrät itsekkin, että ajattelu ja palot menee yli. Se on jo iso plussa. Neuvolaan voit toki myös asiasta mainita, mutta ne ei mitään lähetettä sulle anna.

Joo pitäis hakee apua enkä minä mitään häpeile mutta..... en vaan saa aikaan.

 

[gina]

Luulosairautta.Otappa yhteyttä kotipaikkasi perheneuvolaan.Siellä on psykologeja...

 

[samanlainen]

kuulostaapa tutulta. mulla on nyt menossa "hyvä kausi". mulla on yksi lapsi, 8kk ihana poitsu. mä olen lähes koko aikuisikäni ollut tällainen sairauksia ym. katastrofeja pelkäävä, ja nykyään pelot kohdistuu itseen tai vauvaan. ihan älyttömiä juttuja pälkähtää päähän kaikenmaailman taudeista mitä voi itsellä tai vauvalla olla. järjetöntähän se on, tiedän hyvin, mutta usein tämä ajatuskehä on vaikea pysäyttää. ja energiaa vie. tiedän mistä tämä johtuu, ainakin omalla kohdallani. näitä pelkoja esiintyy aina, kun elämäntilanne muuttuu tai tapahtuu jotain,mihin ei etukäteen voi valmistautua. tavallaan epävarmat tilanteet aiheuttavat sen, että projisoin epävarmuuden ja hallinnan menettämisen pelon sairauksiin. eli itse olen tyyppi, jolla on tarve pitää langat käsissä, olen tosi toiminnallinen, aikaansaapa ja voimakas luonne. kun en jostain syystä pysty kontrolloimaan jotain asiaa, alan pelätä jotain ihan pöljää. ja sairaus itsellä tai lapsella on tietty asia, jota ei voi itse hallita ja sehän se kamalin asia olisi. ja jos tämäntapaista asiaa oikein päässään kelaa, voi tavallaan ottaa sen haltuun ja siksi se jää kiertämään päässä. Yksinkertainen esim. tästä on lentopelko, sehän on tyypillistä voimakkaille naisille. eli konetta ei voi itse ohjata, eikä tilannetta siis hallita, joten lentäminen on tuskaa. vaikka tietää, että kone on turvallisempi kuin auto, ei se mitään auta. lienee turha lisätä, että minä en lennä kuin aivan pakotettuna
eli yritä nähdä sairauden pelon taa, ja löytää asia, joka sen laukaisee. se on oire, ei syy. minulla on edessä muutto uudelle paikkakunnalle, ja tämä takuuvarmasti laukaisee pari huonoa päivää pelkojen kanssa. mutta pikkuhiljaa järkeilyllä siitä pääsee yli. eli en pidä itseäni ollenkaan pöpinä, tämä on vain vähän huono tapa reagoida muutoksiin. täytyisi löytää joku ajatusmalli tai puuha, joka katkaisee näiden järjettömien ajatusten tulon. se auttaa, kun tiedostaa, että niille ei ole todellista pohjaa, vaan syy on joku vähän syvemmällä oleva ihan luonnollinen epävarmuus.

 

[samanlainen]

ai niin, tyypillistä näille peloille on se, että jos niitä ei muka ajattele (eli pidä kontrollissa) niin varmaan jotain sellaista tapahtuu. siksi on vaikea olla päästämättä niistä irti ja olla rauhallisin mielin. jos uskaltaa huokaista vaikka hetkeksi, voi helposti seuraavana päivänä kehittää aina uuden pelon. jos susta tuntuu, että pelot estää sua elämästä normaalisti ja onnellisena, käy pyytämässä psykologilta keino katkaista pelkokierre. se voi olla joku yksinkertainen ajatusmalli. mutta se jo lohduttaa vähän, että meitä on muitakin jotka tietää miltä tuntuu

 

[ap]

Kiitos paljon vastauksista! Etenkin sinulle "samanlainen". Tekstissäsi on paljon järkeä. Eräs nettiystäväni on käynyt jollekin joskus juttelemassa näistä ja hänen on kehotettu keksimään ns. turva-ajatuksia eli vaikka 3-5 selitystä miksi niin ei voi olla mitä luulee. Vaikea selittää, mutta hän kutsuu näitä turva-ajatuksiksi.