V
viears
Vieras
Eli pelkään yhtenään jotain sairautta, joko itselläni tai lapsilla. Yleensä tuolla vauvalla, harvemmin noilla kahdella isommalla, mutta ylihuolehtiva olen heidänkin suhteensa. Tai sitten saatan pelätä kaikkia ötököitä ja pelkään jatkuvasti, että meille tulee joku tekstiilituholainen vaatehuoneeseen ja syö reikiä täyteen meidän vaatteet. Tai että pesuhuoneessa on vesivahinko.
Tiedän, että pitäisi puhua, mutta en vaan jotenkin saa aikaiseksi. Haen sitä vertaistukea ja apua täältä ja netistä ylipäätään.
Pelkään, että jos menisin ja sanoisin neuvolassa, että pelkään että meidän vauvalla on myös lonkkaluksaatio kuten keskimmäiselläkin ja sitten meidät laitettaisiin mielenrauhani takia jatkotutkimuksiin. Tai siis vauva laitettaisiin kuviin sen takia, että saan rauhan. Mutta henkinen puoli ei kestäisi sitä, että joutuisin menemään sinne. Pelkäisin, että siellä selviääkin, että oikeasti onkin luksaatio tällä kolmannellakin ja sitä ei samalla tavoin vain huomattu vastasyntyneenä kuten keskimmäiselläkin. Vauva 5kk ja lonkat siis todettu joka lääkärintarkastuksessa kunnollisiksi, mutta kakkosella sitä alettiin epäillä vasta 4kk iässä ja hoito aloitettiin 6kk ikäisenä.
Huomaan kropassani kaikki jutut ihan ylikorostetusti. Vähänkin jos vihlaisee tai pistää jostain niin heti huomaan sen ja mietin, että mikähän se oli. Ja päässä vilistää tiäs mitkä ajatukset, että kun eilen vihlaisi tuosta ja tänään tuolta niin se varmaan tarkoittaa, että syöpä on jo koko kropassa.
En kaipaa näitä "hakeudu hoitoon - ei ole normaalia" juttuja vaan vertaistukea ja järjen sanaa.
Tiedän, että pitäisi puhua, mutta en vaan jotenkin saa aikaiseksi. Haen sitä vertaistukea ja apua täältä ja netistä ylipäätään.
Pelkään, että jos menisin ja sanoisin neuvolassa, että pelkään että meidän vauvalla on myös lonkkaluksaatio kuten keskimmäiselläkin ja sitten meidät laitettaisiin mielenrauhani takia jatkotutkimuksiin. Tai siis vauva laitettaisiin kuviin sen takia, että saan rauhan. Mutta henkinen puoli ei kestäisi sitä, että joutuisin menemään sinne. Pelkäisin, että siellä selviääkin, että oikeasti onkin luksaatio tällä kolmannellakin ja sitä ei samalla tavoin vain huomattu vastasyntyneenä kuten keskimmäiselläkin. Vauva 5kk ja lonkat siis todettu joka lääkärintarkastuksessa kunnollisiksi, mutta kakkosella sitä alettiin epäillä vasta 4kk iässä ja hoito aloitettiin 6kk ikäisenä.
Huomaan kropassani kaikki jutut ihan ylikorostetusti. Vähänkin jos vihlaisee tai pistää jostain niin heti huomaan sen ja mietin, että mikähän se oli. Ja päässä vilistää tiäs mitkä ajatukset, että kun eilen vihlaisi tuosta ja tänään tuolta niin se varmaan tarkoittaa, että syöpä on jo koko kropassa.
En kaipaa näitä "hakeudu hoitoon - ei ole normaalia" juttuja vaan vertaistukea ja järjen sanaa.
