Mun mielipide asiaan on se,että jos kaksi ihmistä rakastuu niin he rakastuu.Se että toisella on aiempia velvoitteita (kuten vaimo/mies) ei tarkoita mitään.Ihminen voi olla hyvä,vaikka kesken suhteen löytääkin itselleen paremman vaihtoehdon.Nykyinen yhteiskunta on kiinni menneessä ja kuitenkin haluaa elää tulevaisuutta ja tästä johtuu se,että ihannoidaan vuosikymmeniä kestänyttä avioliittoa,halveksutaan pienintäkin inhimmillistä hairahdusta ja toisaalta hehkutetaan sen puolesta kuinka jokaisella on oikeus onneen ja myös sen onnen etsimiseen.
Tälläkin palstalla on moneen otteeseen saanut lukea mielipiteitä kuinka toisia kehotetaan eroamaan miehestä,joka ei nyt äitienpäivänä,isänpäivänä ja syntymäpäivänä ollutkaan ihan täydellisen hyvällä tuulella.Mä olen vakaasti sitä mieltä,että kukaan ei heppoisin mielin heitä hyvää,kestänyttä suhdetta hukkaan ja lähde pinen ihastuksen vuoksi menemään vaan jos lähtee niin kyseessä on silloin jokin muukin kuin pelkkä seksinhimo ja ihastuminen.
Toivon,että ap löytää onnen ja saa asiansa selvitettyä ja joskus vielä jopa tämä ystävä ymmärtää asian ja pystyy näkemään asian muultakin kantilta kuin siltä,että toinen on tullut ja tuhonnut perheen.Jos kumpikin ei ole liitossa onnellinen,voivatko lapset olla?
Ja vielä se,että mä en kannata eroa ennen kuin kaikki on tehty suhteen pelastamisen puolesta,mutta jos asiat menevät niin,että rakkaus loppuu ja löytää onnen muualta,miksi jäädä johonkin vain tuottaakseen tuskaa lapsilleen,itselleen ja loppujen lopuksi puolisolleen entistä pahempaa tuskaa kuin heti rehellisesti myöntää kuinka asiat ovat?
Älkää teilatko,vaan ajatelkaa monelta kantilta.
Right..
Mutta nyt tältä illalta tack och adjö, lähden nussimaan omaa miestäni 
Tässä kämpässä nimittäin vielä vaimo antaa miehelleen 
