Mulla on niin paha mieli...

Niin, jos on jo puhuttu niin ei se silloin mikään yllätys ole, vai onko?

No hyvin voi olla, eihän lahjaa tarvitse tietää. Tietää että jotain voi olla tulossa, se on yllätys mitä se on..

Apn tapauksessakin:

"Oon kysellyt ja oltiin jo yhdessä puhuttukin lahjasta mut eipä näkynyt....siks kai tää kova pettymys..."

 

Ainakaan mitään etukäteen suunniteltua ei ole tulossa, kerta hän lupas, että mennään hänen isälleen ja hänen uudelle vaimolle syömään ja siellä tunnetusti menee sit koko loppupäivä.

"Minkä takia niin monen mielestä se arvostus mitataan yhtenä päivänä? Ja vielä joidenkin lahjojen perusteella? Mun mielestä se arvostus pitää näkyä arjessa, joka päiväisissä sanoissa ja teoissa, ei keinotekoisissa syyllistysjuhlissa."
- Mun mielestä sen takia, että se arvostus ei näy tavallisessa arjessa. Tää nyt oli sit piste iin päälle ja kerto mulle kyllä erittäin selvästi, kuinka arvostettu loppupeleis olen..

Mitä väliä sillä yhdellä päivällä sitten on jos arvostusta ei saa muuten? Saako mies kohdella huonosti loppuvuoden, jos muistaa äitienpäivänä leipoa kakun?

 

Jos ap:ta yhtään lohduttaa niin samanlaista täälläkin. Joulu- tai synttärilahjaa en ole saanut vuosikausiin, vaikka oon oikeen kirjalliset "ohjeetkin" miehen pyynnöstä antanut kun ei kuulemma osaa ostaa mitään. Oikeasti se on vaan laiska eikä välitä näköjään edes sen vertaa et jaksais kaupassa käydä. Mäyräkoiran kyllä jaksaa aina käydä hakemassa ja siihen on rahaa mut neljän euron kukkapuskaan ei...

Nytkin muistutin äitienpäivästä ja mies tietää ihan satavarmasti, että olisin edes kukkia toivonut. En ole toki mieheni äiti, mutta meidän lapsi on sen verran pieni vielä ettei osaa itse muistaa. Päiväkodissa olivat kyllä hienon lahjan askarrelleet.<3 Mulle riittäis oikeasti et mies vaikka voikukkia kävi pihalta poimimassa mut kun ei niin ei. Itse ostin miehelle isäinpäivänä kortin ja pienen lahjankin ja muutenkin oon yrittänyt muistaa juhlapäivinä edes jotenkin, etten lois mitenkään ikävää ilmapiiriä tai vaatis toiselta jotain mitä en itsekään tee, mutta ei mitään vaikutusta.

Nyt mies kävi tossa vauhkoamassa että kaupassa pitäis MUN käydä ja hakea herralle samalla hampurilainen grilliltä. Voi arvata suostuinko. Että ottaa päähän kun on näin surkeasti miehensä valinnut... Lähiaikoina on muutenkin ollut aika jäätävää, mutta tämä lahjaongelma on kyllä jo kestänyt viis vuotta..

 

En ole toki mieheni äiti, mutta meidän lapsi on sen verran pieni vielä ettei osaa itse muistaa.

Kai mussa on jotain vikaa kun mä en vaan ymmärrä minkä takia yhtään kenenkään pitäisi muistaa. Mä en tajua sitä, että pitää muistaa jotakin sen takia mikä päivä on kalenterissa. Miksi tämä päivä on muille niin tärkeä? Se on täysin keksitty päivä jolla yritetään saada ihmisiä kuluttamaan. Miksi pitäisi muistaa erityisesti sen takia, että on äiti?

 

Ja anoppikin vielä eilen mieheltä kyseli et mitäs oot hommannu...ja mitäs olette äitienpäiväksi ajatelleet. Meillä niin paljon hommia että en mitään ihmeellisyyksiä odotellut mutta edes se toivotus että HYVÄÄ ÄITIENPÄIVÄÄ.

 

Ja anoppikin vielä eilen mieheltä kyseli et mitäs oot hommannu...ja mitäs olette äitienpäiväksi ajatelleet. Meillä niin paljon hommia että en mitään ihmeellisyyksiä odotellut mutta edes se toivotus että HYVÄÄ ÄITIENPÄIVÄÄ.

Paraneeko asia sillä, että siinä nyt vellot ja sitä murehdit? Parempi vaan unohtaa koko asia ja sun tilanteessa miettisin hyvin tarkkaan haluanko jatkaa suhteessa.

 

[QUOTE="vieras";26256901]Paraneeko asia sillä, että siinä nyt vellot ja sitä murehdit? Parempi vaan unohtaa koko asia ja sun tilanteessa miettisin hyvin tarkkaan haluanko jatkaa suhteessa.[/QUOTE]

Noniin, sieltähän se tuli. Erokortti. Huoh.

 

Kyllä minä ainakin pidän ihan itsestään selvyytenä sitä, että rakkaitamme muistetaan ja kunnioitetaan antamalla sitten vaikka niitä kukkia tai tekemällä aamupalaa, auttamalla lapsia tekemään äidille/isälle/mummolle/papalle ym. se ihana pieni lahja jne.

Meillä minä vasta odotan vauvaa, mutta sain silti jo pienen äitienpäivälahjan mieheltäni sekä aamupalan, veikkaan, että tekee myös päivällisen. Miehelläni on kaksi lasta edellisestä liitosta ja ovat meillä joka toisen viikon ja tänään lähtivät äidilleen. Yhdessä teimme lasten kanssa heidän äidilleen äitienpäivälahjat. Molemmat miehen kanssa autoimme.

Hyvä ystäväni viettää ensimmäistä kertaa äitienpäivää pienen vastasyntyneen äitinä, onnittelin häntäkin oikein kovasti!

Nämä lauseet "enhän ole mieheni äiti" ovat jotenkin surullisia. Siis erilaisiahan me kaikki ollaan ja joillekin nämä ei merkitse yhtään mitään, en ketään halua moittia, mutta itselleni on tärkeää, että meillä on kotona sellainen antava ja kohtelias, kunnioittava ilmapiiri ja ennen kaikkea tahdon sen opettaa näille kaikille lapsillemmekin. Se pätee jokaiseen päivään, myös näihin virallisiin "merkkipäiviin".

 

[QUOTE="vieras";26256886]Kai mussa on jotain vikaa kun mä en vaan ymmärrä minkä takia yhtään kenenkään pitäisi muistaa. Mä en tajua sitä, että pitää muistaa jotakin sen takia mikä päivä on kalenterissa. Miksi tämä päivä on muille niin tärkeä? Se on täysin keksitty päivä jolla yritetään saada ihmisiä kuluttamaan. Miksi pitäisi muistaa erityisesti sen takia, että on äiti?[/QUOTE]

Koska se on minun (ja monien muiden) mielestä kaunis ele muistaa, varsinkin sellaisena päivänä, joka on kalenteriin näin merkattu. Ehkä näitä päiviä on kalenterissa siksi, että ihmiset havahtuisivat edes sen kerran vuodessa muistamaan. Tässä tapauksessa äitejä. Toki arvostusta PITÄISI löytyä ihan ympäri vuoden, mutta erityisesti näinä päivinä. Mun mielestä ei tarvi "kuluttaa" yhtään mitään, mulle tosiaan ois riittänyt vaikka se voikukkakimppu pihasta itse poimittuna tai edes vaikka halaus. Mutta liian vaikeaa kai sekin..

Löytyypä kalenterista myös opaskoirien päiväkin. Se on mun mielestä vähän turha.

 

[QUOTE="vieras";26256836]Eli aivan kiltisti jaksat 355 päivää vuodessa ottaa paskaa niskaan kunhan yhtenä päivänä saa lahjan? Jos mies on paska niin se on paska, ei se siitä äitienpäiväksi miksikään muutu.[/QUOTE]

No en mä jäänytkään kattelemaan Mutta muistan niin selvästi sen pettymyksen tunteen äitienpäivänä, kun ei edes niitä muutamaa sanaa voinut suustaan lausua.

Se ettei siihen kyennyt kertookin mun mielestä, että mies ei oikeasti naisena ja äitinä, naistaan arvosta. Eikä siitä, että "et sä ole mun äiti.."

 

Meillä on vietetty äitienpäivää seuraavasti jo viis vuotta: minä lapsineen jossain kylpylässä, mummolassa tai muualla ja ukko yksin kotona, luultavasti makaa kännissä. Kaks äitienpäivää katsoin saamattomuutta mut sitten riitti. Vuoden kun säästää rahaa voi parin penskan kans aina tehdä jotain kivaa. Jos rahat vähissä mutta ilma kaunis, pakataan auto ja lähdetään aikaisin aamulla retkelle vaikka vain toiseen kaupunkiin. Kunhan ukko on pois näköetäisyydelta narisemasta. Hänen äitinsä kun kuoli jo kun hän oli "vasta" 23v, ja siitä saa hyvän syyn ryypätä. Nyt on vain poikkeus, ollaan pitempään poissa kun on kavereineen kerääntynyt katsomaan kisoja meille, eli joka aamu on jonkunlainen ukkokööri krapulassa meillä. Mutta kohta on rahaa säästössä jo niin paljon että voimme muuttaa lasten kanssa toiseen kaupunkiin <3

Täs on ideaa, toteutetaan heti tänään, se on moro!

 

[QUOTE="vieras";26256886]Kai mussa on jotain vikaa kun mä en vaan ymmärrä minkä takia yhtään kenenkään pitäisi muistaa. Mä en tajua sitä, että pitää muistaa jotakin sen takia mikä päivä on kalenterissa. Miksi tämä päivä on muille niin tärkeä? Se on täysin keksitty päivä jolla yritetään saada ihmisiä kuluttamaan. Miksi pitäisi muistaa erityisesti sen takia, että on äiti?[/QUOTE]

Varmaan sen takia, kun kaikki rakastetut ja kunnioitetu äidit saavat mieheltään suklaarasian, shampanjat ja kahvit sänkyyn onnittelujen ja lämpimän halauksen kera ja onnettomat reiska-kaukojen rouvat eivät saa mitään ja sitten on noloa kertoa töissä, että joutui itse keittämään kahvit ja itkuksi meni. Aika moni ongelma tässä maailmassa johtuu erilaisten standardien luomisesta ja siitä aiheutuvasta vertailusta.

Vakavasti puhuen, luulisi että mies oppisi, jos hänelle kertoisi mikä on se minimivaatimus äitienpäivänä eli kahvinkeitto aamulla ja onnentoivotus. Jos mies tietää että tuon enempään ei ole pakko taipua, niin kyllä luulisi edes tuon onnistuvan!

 

Koska se on minun (ja monien muiden) mielestä kaunis ele muistaa, varsinkin sellaisena päivänä, joka on kalenteriin näin merkattu. Ehkä näitä päiviä on kalenterissa siksi, että ihmiset havahtuisivat edes sen kerran vuodessa muistamaan. Tässä tapauksessa äitejä. Toki arvostusta PITÄISI löytyä ihan ympäri vuoden, mutta erityisesti näinä päivinä. Mun mielestä ei tarvi "kuluttaa" yhtään mitään, mulle tosiaan ois riittänyt vaikka se voikukkakimppu pihasta itse poimittuna tai edes vaikka halaus. Mutta liian vaikeaa kai sekin..

Löytyypä kalenterista myös opaskoirien päiväkin. Se on mun mielestä vähän turha.

Mä en vaan ymmärrä sitä minkä takia sitä arvostusta pitää löytyä erityisesti näinä päivinä.

 

[QUOTE="vieras";26256921]No en mä jäänytkään kattelemaan Mutta muistan niin selvästi sen pettymyksen tunteen äitienpäivänä, kun ei edes niitä muutamaa sanaa voinut suustaan lausua.

Se ettei siihen kyennyt kertookin mun mielestä, että mies ei oikeasti naisena ja äitinä, naistaan arvosta. Eikä siitä, että "et sä ole mun äiti.."[/QUOTE]

Entä jos mies kohtelee hyvin kaikkina muina päivinä? Tekee kotitöitä, hoitaa lapsia, antaa omaa aikaa, sanoo rakastavansa ja että olet hyvä äiti. Kertooko se silti siitä että ei arvosta äitinä tai mitä helvettiä naisena, se on äitienpäivä, ei naisten päivä, jos ei äitienpäivänä muista?

 

Noniin, sieltähän se tuli. Erokortti. Huoh.

No jos mies on kerran ihan paska ja ei arvosta eikä kunniota minään päivänä vuodessa niin miksi sen kanssa pitäisi olla?

 

[QUOTE="onnellinen";26256909]Kyllä minä ainakin pidän ihan itsestään selvyytenä sitä, että rakkaitamme muistetaan ja kunnioitetaan antamalla sitten vaikka niitä kukkia tai tekemällä aamupalaa, auttamalla lapsia tekemään äidille/isälle/mummolle/papalle ym. se ihana pieni lahja jne.

Meillä minä vasta odotan vauvaa, mutta sain silti jo pienen äitienpäivälahjan mieheltäni sekä aamupalan, veikkaan, että tekee myös päivällisen. Miehelläni on kaksi lasta edellisestä liitosta ja ovat meillä joka toisen viikon ja tänään lähtivät äidilleen. Yhdessä teimme lasten kanssa heidän äidilleen äitienpäivälahjat. Molemmat miehen kanssa autoimme.

Hyvä ystäväni viettää ensimmäistä kertaa äitienpäivää pienen vastasyntyneen äitinä, onnittelin häntäkin oikein kovasti!

Nämä lauseet "enhän ole mieheni äiti" ovat jotenkin surullisia. Siis erilaisiahan me kaikki ollaan ja joillekin nämä ei merkitse yhtään mitään, en ketään halua moittia, mutta itselleni on tärkeää, että meillä on kotona sellainen antava ja kohtelias, kunnioittava ilmapiiri ja ennen kaikkea tahdon sen opettaa näille kaikille lapsillemmekin. Se pätee jokaiseen päivään, myös näihin virallisiin "merkkipäiviin". [/QUOTE]

Miten ajattelit tämän auttavan niitä, joiden mies ei suostu sanomaan edes "hyvää äitienpäivää", saati muista muuten?

 

[QUOTE="vieras";26256937]Entä jos mies kohtelee hyvin kaikkina muina päivinä? Tekee kotitöitä, hoitaa lapsia, antaa omaa aikaa, sanoo rakastavansa ja että olet hyvä äiti. Kertooko se silti siitä että ei arvosta äitinä tai mitä helvettiä naisena, se on äitienpäivä, ei naisten päivä, jos ei äitienpäivänä muista?[/QUOTE]

No kärjistetysti: joko mies on sosiaalinen tampio tai ei arvosta naistaan. Aika vaikeaa kuvitella, ettei osaa edes hyvää äitienpäivää toivottaa, jos on muuten naiselleen omistautunut mies.

 

Varmaan sen takia, kun kaikki rakastetut ja kunnioitetu äidit saavat mieheltään suklaarasian, shampanjat ja kahvit sänkyyn onnittelujen ja lämpimän halauksen kera ja onnettomat reiska-kaukojen rouvat eivät saa mitään ja sitten on noloa kertoa töissä, että joutui itse keittämään kahvit ja itkuksi meni. Aika moni ongelma tässä maailmassa johtuu erilaisten standardien luomisesta ja siitä aiheutuvasta vertailusta.

Vakavasti puhuen, luulisi että mies oppisi, jos hänelle kertoisi mikä on se minimivaatimus äitienpäivänä eli kahvinkeitto aamulla ja onnentoivotus. Jos mies tietää että tuon enempään ei ole pakko taipua, niin kyllä luulisi edes tuon onnistuvan!

No tästähän se suoraan sanoen johtuu. Ollaan opittu, että kyllä silloin pitää muistaa ja kaverinkin mies muistaa eikä osata miettiä itse päivän merkitystä.

 

[QUOTE="vieras";26256955]No kärjistetysti: joko mies on sosiaalinen tampio tai ei arvosta naistaan. Aika vaikeaa kuvitella, ettei osaa edes hyvää äitienpäivää toivottaa, jos on muuten naiselleen omistautunut mies.[/QUOTE]

Ehkä ei vaan muista. Tai omassa lapsuudenkodissa ei ole äitienpäivää vietetty niin ei tule mieleen.

 

[QUOTE="vieras";26256930]Mä en vaan ymmärrä sitä minkä takia sitä arvostusta pitää löytyä erityisesti näinä päivinä.[/QUOTE]

Tajuatko idiootti että sinun mielipiteesi ei ehkä ole kaikkien mielipide?? Oletko kuullut että ihmiset ovat erilaisia, toisille tärkeät päivät ovat tärkeitä.

 

[QUOTE="tavallinen";26256771]Ehkä se on niin, että ne jotka eivät saa sitä arvostusta ja tekoja arkena, eivät saa sitä myöskään äitienpäivänä ja sitten koko totuus lävähtää silmille? Ne jotka saavat hyvää kohtelua arkielämässä, saavat sitä luultavasti myös juhlapäivinä. Katkeraa ja surullista on

En minäkään ole liian hemmottelun kohteena saanut koskaan olla, että en sillä kirjoita.[/QUOTE]

Tätähän minäkin. Ja tämän takia ei missään nimessä pidä äitienpäivää lopettaa, että totuus edes joskus lävähtää naisparan silmille ihan väkisin. Totuus parantaa.

Mutta minä haluan, että kaikki saavat äitienpäivänä asiallisempaa kohtelua, ja sen takia niitä rivejä pitää tiivistää ja laittaa porukalla veltot ruotuun. Jos vuoden joutuu kuuntelemaan vittuilua kavereilta, suvulta, naapureilta ja työkavereilta että mitäs äitienpäivälusmu on tällä kertaa aatellu jättää tekemättä, niin eiköhän ala oppi mennä perillekin.

Mulla on ollu aiemmin käsitys, että äitienpäivä on valheellinen tapa miehen lunastaa itelleen kunnon miehen titteli ja lopun vuotta voikin sitten olla millainen sika tahansa, mutta tämä oli silloin ennen kuin minäittesukupolvesta oli kuultu. Nyt kun miehet ei viitti ketään mielistellä, niin alkaa olla tosissaan syytä vaatia sitä symboliikkaa, tai jäävät täystyperyksiksi. Kun eivät osaa kunnioittaa ketään, niin jonkun on pakko opettaa.

 

[QUOTE="vieras";26256972]Tajuatko idiootti että sinun mielipiteesi ei ehkä ole kaikkien mielipide?? Oletko kuullut että ihmiset ovat erilaisia, toisille tärkeät päivät ovat tärkeitä.[/QUOTE]

Tajuan oikein hyvin, tajuatko sinä että minä yritän vain saada selityksiä miksi se on tärkeää? Mutta ei muuta taida saada irti kuin se nyt vain on tärkeää! Auttaisi ehkä selviämään siitä pettymyksestä jos miettisi itsekin miksi se on niin tärkeää ja tarviiko sen olla niin tärkeää.

 

[QUOTE="vieras";26256962]Ehkä ei vaan muista. Tai omassa lapsuudenkodissa ei ole äitienpäivää vietetty niin ei tule mieleen.[/QUOTE]

No yhden kerran nyt vielä menee, mutta että toistuvasti ja jatkuvan muistuttelun varrella ei vuosien varrella opi mikä on toiselle tärkeää..

No sosiaalisesti rajoittunut sitten varmaan.

Kyllä ihmiset yleensä oppii tietämään rakkaastaan erilaisia asioita: lempi ruokia, miten haluaa viettää aikaansa, mitä arvostaa jne.. Sitten kun joku ei vaan millään näitä asioita vuosien varrella opi, herää mulla kylläkysymys sitoutumisen tasosta tähän suhteeseen.

 

Noniin, sieltähän se tuli. Erokortti. Huoh.

Joo ei mitään tollasia, nyt alat ap kuule oikein urakalla hemmottelemaan miestäsi. Laitat sille ihania herkkuja ja ostelet kivoja yllärilahjoja. Pidät sitä kaikinpuolin hyvänä. Kattokaas kun miehet on ansainnu kaiken hemmottelun, akat taas ei mitään! Niin se vain on.

 

[QUOTE="vieras";26256982]Tajuan oikein hyvin, tajuatko sinä että minä yritän vain saada selityksiä miksi se on tärkeää? Mutta ei muuta taida saada irti kuin se nyt vain on tärkeää! Auttaisi ehkä selviämään siitä pettymyksestä jos miettisi itsekin miksi se on niin tärkeää ja tarviiko sen olla niin tärkeää.[/QUOTE]

No mä koen sen tärkeänä koska normaalisti minä nousen joka aamu lasten kanssa ja keitän ne kahvit, hoidan aamutoimet jne jne. Äitienpäivä on ehkä tavallaan hyvä "tekosyy" saada kerrankin itse jäädä sänkyyn ja saada sitä ekstra huomiota mieheltä, syy vähän jopa laiskotella ja jättää imuroimatta tms.

Olen vihjaillut, sanonut suoraan ja jopa pyytänyt, silti mitään ei tapahdu.

Tosin sain mieheltä selityksen aamuiselle, mutta silti olen hieman katkera koska tiedän ettei tämä päivä tästä tule mitenkään muuttumaan vaan samat arkihommat on mun vastuulla kun aina muutenkin.