L
Lipputangonnuppi
Vieras
Onneksi en ole niin pahassa tilanteessa, että pelkäisin väkivaltaa, lähinnä ehkä henkinen harmittaa. Miehellä on kuitenkin perusjärki päässään, joten hän kiukkunsa purkamisen lisäksi tuskin tekee mitään ikävää.
Asun omistusasunnossa jonka omistan siis yksin, mies asuu omassaan. Lähinnähän hän on oleskellut minun luonani mutta oma asuntonsa on iso ja hänen omansa kokonaan.
Muuttaminen muualle olisi siis vapaaehtoista ja perustuu siihen, etten tässä kaupungissa jaksa törmätä mieheen ja hänen/yhteisiin tuttuihin jatkuvalla syötöllä ja kohdata mitään mustamaalaamista. Minulla on hyvä työ, josta on harmi luopua, mutta tiukan paikan tullen olen valmis siirtymään sisäisesti toiseen paikkaan.
En puolustele tai selittele miehen tekemisiä, mutten myöskään halua häntä julkisesti parjata tai lähteä syyttelemään. Parisuhteeseen hän ei minun kanssani kykene, enkä minä hänen kanssaan, joten kun ja jos lähdemme eri teille, asia on vain todettava ja lopetettava sen jauhaminen tai toisen haukkuminen. Toivon vain että tämä vaihe toteutuu kivutta. Aiemmin kun erouhka on leijunut ilmassa, olen saanut tuta mitä ilkeämpiä kommentteja, uhoa ja lähes uhkailua. En ymmärrä sitä, että jos miehenkin mielestä meillä menee päin persettä, hän silti roikkuu minussa viimeiseen asti. Olemme puolisen vuotta yrittäneet ratkoa ongelmia siinä onnistumatta, joten olisiko aika vain luovuttaa?
Asun omistusasunnossa jonka omistan siis yksin, mies asuu omassaan. Lähinnähän hän on oleskellut minun luonani mutta oma asuntonsa on iso ja hänen omansa kokonaan.
Muuttaminen muualle olisi siis vapaaehtoista ja perustuu siihen, etten tässä kaupungissa jaksa törmätä mieheen ja hänen/yhteisiin tuttuihin jatkuvalla syötöllä ja kohdata mitään mustamaalaamista. Minulla on hyvä työ, josta on harmi luopua, mutta tiukan paikan tullen olen valmis siirtymään sisäisesti toiseen paikkaan.
En puolustele tai selittele miehen tekemisiä, mutten myöskään halua häntä julkisesti parjata tai lähteä syyttelemään. Parisuhteeseen hän ei minun kanssani kykene, enkä minä hänen kanssaan, joten kun ja jos lähdemme eri teille, asia on vain todettava ja lopetettava sen jauhaminen tai toisen haukkuminen. Toivon vain että tämä vaihe toteutuu kivutta. Aiemmin kun erouhka on leijunut ilmassa, olen saanut tuta mitä ilkeämpiä kommentteja, uhoa ja lähes uhkailua. En ymmärrä sitä, että jos miehenkin mielestä meillä menee päin persettä, hän silti roikkuu minussa viimeiseen asti. Olemme puolisen vuotta yrittäneet ratkoa ongelmia siinä onnistumatta, joten olisiko aika vain luovuttaa?