Tervehdys vaan mammat!
En ole paljon ehtinyt täällä käydä kurkistelemassa, nytkin pikainen hetki ennen kuin muu perhe nousee yöunilta...meillä on täällä rapakon takana siis aamu.
Ajattelin kuitenkin päivitellä vähän kuulumisia.
Eilen kävin eka kerran lääkärissä, täällähän raskautta seuraa yleensä lääkäri, jos ei erikseen halua kätilöä. En yhtään tiedä miten homma toimii julkisella puolella vai onko täällä sellaista ylipäätäänkään, varmaan on ainakin jotain ilmaisklinikoita, jos ei ole vakuutusta. Vakuutus tosiaan on ihan välttämätön, muuten pitäisi tulla maitojunalla Suomeen synnyttämään.
Jo pelkät oman lääkärin käynnit ilman labroja tai ultria ja sairaalamaksuja on melkein 4000 USD. Valitsin lääkärin nettisuosittelujen perusteella ja hän olikin oikein mukava ja tietävän oloinen. Sydänäänet kuului hyvin, rakenneultra on ensi viikolla eri paikassa. Mä kuulinkin jo Suomessa, että täällä ei välttämättä kaikki lääkärit osaa ultrata eikä siellä asemalla ollut edes laitteita, ei ainakaan siinä huoneessa. Joten ihan hyvä mennä erityiselle ultraklinikalle. Verenpaine oli koholla ennen vastaanottoa (ylläri, kun olin sompaillut itseni sinne yksin autolla ja vähän kuitenkin jänskätti
), mutta lopussa se oli jo ihan normaali. Ei kuulemma tarvitse itse tarkkailla, jos ei klinikalla ole mitään muutoksia. Paino saa kuulemma nousta 5-8 kg, mutta kun kerroin Suomen 0kg-suosituksista, hän sanoi, että sekin ihan ok. Mitään pissatestiä ei tehty, en tiedä tuleeko sit myöhemmin. Nyt käydään kerran kuussa 28 viikolle, sitten kerran 2 viikossa 36 asti ja sit viikottain, muistaakseni aika sama kuin Suomessa. Tukisukkikset pitää hakea jostain apteeksista, sain niihin reseptin kun mulla on jonkin verran suonikohjuja. Itse saa valita yrittääkö alakautta vai sektiolla. Tuntuu tosi oudolta, Suomessahan sektioon ei herkästi lähdetä, mullakin esikkoa käynnisteltiin 5 päivää ennen kuin päädyttiin hätäsektioon. En tiedä sitten yhtään mitä tekisi. Mulla on yksi sektio alla, joten se on ihan tuttua touhua. Sitten taas alakautta haavan repeämisriski on minimaalinen, joten sitäkään ei oikein voi käyttää perusteena. Noh, onneks ei vielä tarvitse päättää. Täytyy katsoa ehkä sitten miten vauvan koko kehittyy.
Mittasin viime viikolla sokereita kotona, jännitti pistää, mutta onneks se ei sattunut. Pistin siis eka kerran itse, terkkari teki viimeks. Onneks paasto oli nyt ok, rasituksessahan se oli mulla koholla, mutta nyt kaks viimeistä mittausta on ollut rajoissa. Paino ei ole noussut, lähinnä menossa alaspäin, en varmaan oikein muista syödä täällä tarpeeksi. Ja vaikka täällä on kaikkea, ei tule esim. karkkia syötyä samalla tavalla kuin Suomessa. Roskaruokaakaan ei tee mieli, on kyllä syöty pizzaa, mutta vain silloin tällöin. Olo on jo parempi, mutta välillä kovasti väsyttää kyllä. Maha on kyllä jo aikas iso, ei paljon enää peitellä tätä olotilaa, mutta eipä oo tarviskaan.
Odotin eilen hurjana, että saisin tietää kumpi meille on tulossa, mutta täytyykin odotella ensi viikkoon. Mites muilla menee,
Henskua erityisesti kaipailen, koska meillä on aika samassa vauhdissa tää odottelu.
Ja kiva
Tibia, kun kävit kertomassa positiivisen esimerkin odotuksesta! Tulehan kertomaan, miten kaikki meni! Hauskaa, kun meitä on täällä niin eri vaiheissa!!
Voikaa hyvin, oikein kivaa viikonloppua!!
-Nigella ja Rapu 19+2
