Muita ylipainoisia odottajia?

mulla kyl kans maha näkyy jo todellakin,vaikka mahakas olenki ja bmi oli 34 ennen raskautta...et kyl se sieltä näkkyy vaik oliski rasvaa

 

Mukaan tullaan BMI 30. 160cm ja paino 78kg. Toista odotan.
Ekaa kun aloin odottamaan 2003 painoin 60kg ja synnyttämään mennessä 85kg.
Nyt täytyy koittaa pitää liikunta ja syöminen sillä tolalla että paino ei nousisi tähtitieteellisiin lukemiin. Painoin joku pari vuotta sitte 90 kg ja kesällä 2010 75 kg, eli sain ruokaremontilla ka liikunnalla 15 kg pois, mutta nyt tullut talvella muutama takas.
LA olis 9.1.
Turvallista ja terveellistä odotusta kaikille

 

Minä voisin kanssa liittyä tähän ketjuun.

Ensimmäistä lasta odotan ja BMI on 40 :ashamed: Nyt on menossa 4+6 ja LA on 21.1.2012.

Mä olen itsekseni ajatellut niin, että jos saan alkuraskauden aikana pudotettua painoa maks puoli kiloa viikossa ja viimeisen kolmanneksen aikana yritän saada painon pysymään samassa. Tavoitteena on siis ihan vaan terveellisellä ruokavaliolla ja riittävällä liikunnalla saada paino pysymään kurissa tai jopa putoamaan.

Yleislääkärin kanssa juttelin vähän jo tästä ennen kuin edes tiesin olevani raskaana ja hän sanoi, että sekin, että saa pidettyä painon kurissa on hyvä asia.

Olisi kiva vaihtaa kuulumisia täällä, jos muita vielä listoilla on

Anskutin ja Taavetti 4+6

 

Pitkä hiljaisuus päätyy....

Eli meille syntyi 4.5.2011 klo 23.13. pieni tyttö 3690g ja 52,5cm rv 40+5. Synnytys oli pitkä ja rankka! 21 tuntia vesien menosta tyttö syntyi ja synnytyksen kesto 18h 8min. Pienillä vaurioilla selvittiin, onneksi, muutaman tikin sain.

Painoa raskauden ainkana tuli sellainen 16-18 kg, riippuu vähän kenen vaakaan luottaa.. BMI siis raskauden alussa pitkästi yli 40 ja riesana vielä raskausdiabetes... Nämä eivät onneksi vaikuttaneet vauvaan millään tavalla vaikka sillä peloteltiin joka välissä! Sanottiin, että vauva kasvaa liian suureksi ym.. Tyttö on ihan täydellinen, kasvaa nätisti ja on kiltti! Tämä äiti on ihan rakastunut! <3

Tämän myötä hiljenen täällä...

-Minki ja "Martta" 2vko 1pvä-

 

Mä olen täällä kirjoitellut mutta harvakseltaan, mullakin tuo paino on yli 40. Nyt viikkoja kasassa 31+2 ja tuota painoa ei ole tullut lisää. Alussa tippui sen pari kiloa ja nyt sitten ottanut takas hieman. Olen myös noita rd-äitejä ja lisäks muuta, joten viimeksi eilen olin sairaalassa seurantakäynnillä. Sokerit ei ole koko aikana heitelleet ja ovat arvoissa oikeastaan mitään tekemättä, mut sillai ku kattoo mitä suuhun työntää niin olen selvinnyt. Vauvan kokoarvio oli 2019g ja kun mulla on aiempaa vertailua, niin samoissa menee kun meidän edellisen sarjan kaksoset 3,5 vuotta sitten. Et täällä alkaa jo pikkushiljaa lähteä noi viimeiset viikot. Masussa oli ultran aikaan kovasti toimintaa ja vauva kovin harjoitteli jo hengittelemään pallea teki sen verta kovasti harjoituksia.....

Nyt en ole saanut edes saarnoja keltään kun niin mallikkaasti on mennyt, mut hitto kun tuota painoa ei pysty näin lopussa kovasti ees vahtimaan vaikka kuin yrittäis.... Saikku jatkuu suppareiden takia ä-loman alkuun ja siihen ei muuten enää ole kun reipas kolme viikkoa, tosin jos lähtee syntymään yhtä ajoissa kun noi aiemmat, niin eipä tätä raskauttakaan kovasti enää ole jäljellä.

Tällä hetkellä omat fiilikset on hyvät ja oikeesti mä olen selvinnyt noiden kaksoten perässä tänne asti vaikka välillä vaatii juoksemistakin niitten mukana oleminen

hk ja pikkuinen 31+2

 

Onnea minki prinsessasta! Hävis tuosta edellisestä viestistä pois. Minusta tuntuu, että tuota pelotteelua ja syyllistämistä tehdään aivan tahallaan kun vaan ei sovi kriteereihin. Meillä noi aiemmat olen olllut myös ylipainoinen ja kaikki kooltaan joko pieniä tai nippa nappa normaaleja. Esikko oli 2430g eli pieni painoinen sit kaksose 3120g ja 2690g eli ei mitään isoja hekään ja ei näyttäs tästäkään sen mukaan kovin isoa tulevan.

Hk

 

Tervetuloa Anskutin ja onnea plussauksesta :flower: Me ollaan näköjään vähä tällasia kausittaiskirjoittelijoita

Ja Minkille iiiiisot onnittelut pienestä prinsessasta <3

hk oot kyllä mahtavasti onnistunut pitään painon kurissa.

Mulla on riistäytyny ihan käsistä tää painonnousu. 3kg pätkäshtäny puntariin jossain 3-4viikossa. Hirvittää, neuvola olis 5 päivän päästä :/ No, toivottavasti saisin nyt vähä itseeni niskasta kii, oon ainakin nyt alkanu käymään joka päivä vähintään sen 30min kävelylenkin. Pelottaa että saan tällä herkuttelullani vauvan kasvaan liikaa 28+5 oli painoarvio 1,2kg ja lasketulla ajalla samaa tahtia kasvaesn kuulemma 3,4kg...

muoks! Laitetaanpas nyt tännekin uusin masukuva eiliseltä



NiQ & Pena 32+1

 

Onnea tuhannesti Minki pikku tyttösen syntymän johdosta! Ja kaikkea hyvää vauva-arkeen! :flower:

Tervetuloa Anskutin! Kuten NiQ totesi, täällä on kirjoittelu vähän kausittaista, mutta jospa keskustelu saatais virkeämmäksi. Minä kaipailen Henskua, miten menee???

Älä NiQ liikoja stressaa painosta, mulla ainakin on mennyt vähän ylös ja alas. Lopputulema taitaa nyt olla, että oon ehkä kilon plussalla alkupainosta, mutta paino on sahannut. Meillä oli pari viikkoa Suomesta vieraita, mikä toi 3 kiloa. Seuraavan viikon huonovointisuus sitten vei ne samat kilot pois. Mä en kauheasti ota enää stressiä tässä vaiheessa, mutta ei tietysti mitään mässyjäisiäkään ole tarkoitus järjestää. Ehkä mua auttaa tää ilmasto, kuumuus vaikuttaa ruokahaluun.

Suomessa ei ole kyllä välttämättä helppoa olla ylipainoinen odottaja, syyllistäminen voi olla kovaa ja sitä jotenkin automaattisesti oletetaan, että ongelmia on tulossa. Mä tulin tänne Jenkkeihin ajatuksella, et oon automaattisesti riskiodottaja ja tuntuu hassulta, kun kellään ei ole mitään urputtamista. Me kuitenkin asutaan paikassa, missä ei kauheasti ole mitään superlihavia, ihmiset pitää itsestään aika hyvää huolta yleisesti. Kun mulla ei edes nyt kehittynyt se rd niin on pitänyt itse ihan muistutella itselle, että ei tässä mitään probleemia ole. Tämä tietenkään mitenkään vähättelemättä ylipainon terveysriskejä, niistä olen varsin tietoinen. Mutta ei ole kivaa, että joillakin odotusaikaa varjostaa jatkuva huoli ja syyllistäminen ylipainon vuoksi. Mulla oli esikosta mukava neuvolantäti, ainoa joka kerran varoitteli painnonnoususta vähän ikävään sävyyn oli rakenneultraava lääkäri Naistenklinikalla. Mutta en muista, että esikosta tulleista 8 kilosta olis missään ollut isompaa haloota.

Ja vielä vähän omaa napaa: kaikki periaattessa ihan hyvin. Pari kertaa olen ollut lääkärikäynneillä käyrillä, kun vauva ollut verkkainen, kaikki aina ok. Viime viikolla olin yhden aamupäivän sairaalassa tsekkaamassa, ettei ollut raskausmyrkytys kehitteillä. Ei onneksi ollut. Viime viikolla vointi oli kovin kehno, samanlaista pahoinvointia kuin alkuraskaudessa, nyt se on onneksi helpottanut. Nyt lähinnä vaan kipuja alakerrassa ja supisteluja. Aamuyöstä tänään ajattelin jo, että joko tästä tulee lähtö synnyttelemään, mutta taisi vain pelotella.

Mukavaa viikonloppua kaikille!

-Nigella & Rapu 35+1

 

Minki Onnittelut pienokaisen syntymän johdosta! :heart:

Nigella Onneksi säästyit raskausmyrkytykseltä!

Heippa vaan muillekin, minäkin kuulun tähän porukkaan! Odotan esikoista, jonka LA on 22.1.2012 eli olen nyt viikoilla 4+6. BMI on noin 30. Jännittää jo, miten esimerkiksi neuvolassa suhtaudutaan. Samoin oon pohtinut kovasti jo sitä, missä vaiheessa maha alkaa mahdollisesti näkyä näiden läskien seasta... Raskausdiabeteksen mahdollisuuskin on käynyt mielessä, vaikka eipä noita kannata vielä tässä vaiheessa murehtia. Kovin liikunnallinen en ole, tosin lenkkeilen kyllä päivittäin koirien kanssa. Pitäis varmaan nyt pidentää ja tehostaa noita lenkkejä vähän ja palata takaisin vhh-ruokavalioon, josta oon nyt täysin repsahtanut...

Ihanaa, että meille isommille odottajille on oma pino. Mukavaa viikonlopun jatkoa!

Jomi 4+6

 

Moikka! Heti alkuun Minkille oikein suuret onnittelut tyttelin syntymän johdosta!!! :flower: Synnytystarinaa ois mukava kuulla?

Nyt saan minäkin piiitkäst aikaa aikaiseksi kirjoitella! Tänne on tullut paljon uusia kirjotuksia siitä kun olen viimeksi kirjottanut, se on mukavaa, olen käynyt kyllä kirjotuksia katsomassa mutta en ole itse jaksanut kirjoitella. Mukavaa on kuulla Nigella sun kuulumisia, kun on nämä samat lasketut ajat!=)

Nyt taidan kirjoittaa omia kuulumisia...Tämä odotus on ollut mulle aivan helkatin rankka! Aivan toista kuin esikoisen. Olen ollut aivan sairaan uupunut ja jatkuvasti kipeänä, mikä on vienyt voimat aivan täysin.Nytkin olen antibiootti kuurilla=/ Kaikkein suurin murhe on ollut mulle tuo paino joka ei ole pysynyt yhtään kurissa, ei sitten yhtään. Mä olenkin miettinyt syömiskäyttäytymistäni, ja todennut, että mulle on kyllä tullut tän raskauden aikan jonkinlainen ahmimishäiriö, joka on ollut aivan kamalaa! Lisäksi olen mielestäni ollut masentunut. Lueskelin netistä raskausmasennuksesta, ja siellä moni sanoo että helottaa synnytyksen jälkeen...joten sitä odotellessa! Nyt tuntuu että loppua kohden onkin jo mieliala kohentunut, ja ei tämä elämä nyt pelkkää tuskaa ole, vaan pääasiassa ihan onnellista mutta olen kyllä huomannut etä olen ollut koko raskauden kuitenkin jotenkin alakuloinen... Ymmärän sua NiQ. kyllä että painon nousu ressaa, mulle tää painon ressaminen on kyllä ollut yhtä helvettiä tän raskauden aikana, ja tuntuu että en mahda sille mitään! Nyt vielä alkoi sitten vielä lopputurvotukset, joten taas paino noussut mulla :'( Muuten NiQ tuosta sinun masukuvastasi, ihana vauvamasu sinulla, mutta lähinnä halusin kommentoida, että minusta sinä näytät kyllä muuten tosi hoikalta!

jospa nyt tässä loppua kohdin meikäläisenkin tulisi kirjoteltua useammin, ollut mulla kirjottelu kyllä tosi vähäistä! Oon vaan ollut niin uuvuksissa, että ei ole ilaaisin kun pojan on saanut nukkumaan enään jaksanut kirjoittaa!

T.Hensku 35+2

 

Voi Hensku, täältä lähtee oikein iso voimahalaus sulle :hug: :heart: Hassua että sä sanot että näytän hoikalta ku tänä aamuna puntari näytti 110kg Eli nyt on se 3,5kg tullut. Mäkin oon aika ajoin huomannut täällä kotona maatessa ihan uusia piirteitä itsestäni, mitään ei saa aikaiseksi koko päivänä ja siitä on kauhee syyllisyys ku tulee vaan maattua sohvalla ja syötyä. Oon siis maaliskuun lopulla ollut viimeksi töissä. Työsoppari loppui huhtikuun loppuun ja nyt siis saikulla pari viikkoa vielä kunnes äippäloma alkaa. Ethän Hensku kuitenkaan rankaise itseäsi liikaa ja syyllistä tuosta painonnoususta, se ei saa muuta kuin kovan oravanpyörän liikkeelle mistä on lopputuloksena vaan tosi paha olo itselle :hug: Kyllä se vauvakin kaikkine tarpeineen siellä painaa monta kiloa jo, synnytyksen jälkeen ehtii sitten taas ottaa uudet ohjat käsiin. Ja se turvotus....

Jomille tervetuloa tännekin puolelle :hug:

Nigella kyllähän mä tuosta painosta stressaan, se on kumminkin se kummitus ollut aina tuolla takaraivossa :/ Nyt oon yrittäny ottaa kunnon nesteenpoistot tässä neuvolan alla Vihreää teetä ja ananasta, namiiii! jos edes vähän sais tuosta 2-2,5kg nipistettyä pois parin päivän päästä olevaan neuvolaan. Ja yrittämällä tietty syödä terveellisesti (plus jätskiä tietty! )

 

Moiks!

Kiva saada muitakin tammikuussa synnytäviä tänne

Ja suuren suuret onnittelut Minkille prinsessan syntymisen johdosta!

Mä kyllä olen vähän kauhuissani ekasta neuvolasta ja siitä, että millainen saarna siellä tulee niskaan. Viime syksynä oli sokeriarvot koholla, mutta sain ne liikunnalla (juoksulla) pudotettua täksi kevääksi. Nyt kun näyttää siltä, että ei paljoa tarvi juosta kun rintoihin sattuu niin maan pirusti, niin kai tässä voi ruveta raskausdiabetesta odottamaan... :/

Mutta mä tiiän myös, että syön pääasiassa terveelisesti ja paino on nyt kuitenkin alempana kuin vuosi sitten ja se on taatustui hyvä asia. Mut kyl mä silti kovin mielelläni näkisin pienempiä lukuja vaa'assa. Saapas nähdä.

 

Heissan!

Mä taidan ilmoittautua myös tänne jonoon! =)

Mulla on bmi 29-30. Mukavaa löytää pino jossa voi puhua läskiasioita ilman toisten moralisointia
Neljättä odotan (ja viimeistä) ja painan jo nyt enemmän kuin ensimmäistä synnyttäessäni 11 vuotta sitten. Olen 31-vuotias ja raskausviikkoja 12+1
Laskettu aika on siis 4.12.
...Neuvolakäynneillä on eka kertaa koskaan oltu huomauttelematta painosta :O Voi tietysti johtua eri neuvolatädistä. Vanha oli vanha kehäraakki, jonka elämäntarkoitus tuntui olevan toisten itkettäminen. Nykyinen on tosi jees! :heart:

Ai niin, maha alkaa näkymään. Läskin alta tai siitä huolimatta

 

NiQ kiitoksia voimahaleista! Ei sua kyllä tuosta kuvasta uskoisi 110kiloiseksi! Ihan todella olen sitä mieltä, että näytät tuossa kuvassa hoikalta, vauvamasu vain erottuu! Totta puhut tuosta että ei pitäsi rankaista itseään liikaa tuosta painon noususta, mutta tuntuu että väkisin siitä syyllistää, vaikka mä en nyt ainakaan ole tälle voinut yhtään mitään, koko raskaus on ollut haaste mulle. Kauhea stressi tuosta painosta, kun sitä tietysti koko ajan tarkkaillaan.... onneksi olleet mukavat terkkarit neuvolassa. Saa nähä mitä tänään sanoo,aamupäivästä neuvolaan....

Ja niin, tervetuloa vain Jennynny!

 

Sitä synnytyskertomusta kun kaipailtiin, niin tässä olisi kopioituna;

Eli keskiviikon vastaisena yönä lähti menemään vedet klo 2.20 (4.5.), ensin tuli pari pienempää lorausta ja just kun olin saanut soitettua synnärille ja vatteet päälle lorahti isosti.. Ei muuta kun vaatteiden vaihtoon! Miehellä oli kauhea hätä ja kiire lähteä sairaalaan, huokaili tuskaisena kun minä kampasin rauhassa hiuksia.. Sairaalassa oltiin vähän kolmen jälkeen ja heti otettiin käyrälle, tunti käyrää ja sisätutkimus, olin tiukasti sormelle auki ja kanavaa 1,5 cm jäljellä.. Siitä päästiin sitten lepohuoneeseen ja sain särkylääkettä ja nukahtamislääkkeen.

Viiden jälkeen alkoivat säännölliset supistukset aika tarkasti 6 minuutin välein ja olivat kipeitä. Puoli 7 pääsin ammeeseen, ja se lievitti kipua parin ensimmäisen supistuksen ajan.. Vedessä supistukset tihenivät ja tulivat parhaillaan 2 min välein. Tunnin istuin ammeessa ja sitten oli pakko saada jotain vahvempaa kipuihin! Pääsin saliin puoli 8 jälkeen ja aloitettiin ilokaasu, ah miten ihanaa se oli! Muutaman tunnin hengittelin ilokaasua ja yhdeksän jälkeen tilattiin anestesialääkäri. Vasta puoli 12 sain sen epiduraalin, siinä vaiheessa sattui jo ihan tosissaan! Epin laitto oli kyllä hassu kokemus, lääkäri osui johonkin hermoon ja oikea jalka sätki! Epi auttoi kipuihin, mutta lopetti myös supistukset vähän ajan päästä.. Vähän ennen kolmea laitettiin oksitosiini tippumaan, jotta saadaan synnytys taas etenemään, tässä vaiheessa olin vasta 3,5 cm auki ja reunaa vähän jäljellä.

Kahdeksan aikaan 5 cm auki ja ultrattiin tarjontaa sillä sisätutkimuksessa huomattiin jotain poikkeavaa, vauva oli avotarjonnassa.. Samalla laitettiin vauvalle pinni päähän ja kohdunsisälle supistusmittari. Klo 21.55 on kirjattu, että kohdunsuu täysin auki ja saa alkaa ponnistamaan, ja minähän tein työtä käskettyä! Klo 22.50 päästään aloittamaan aktiivinen ponnistus ja klo 23.13 syntyy 9 pisteen tyttövauva. Isillä ja äidillä pääsi itku kun vauva annettiin syliin.

Vauva tuli lopulta oikeassa tarjonnassa, eli oli kääntynyt itsekseen, napanuora oli lyhyehkö, 50cm.. Jälkeiset syntyi 10 min päästä ja verenhukka oli 400 ml. Sain 3-5 tikkiä pieniin repeämiin emättimessä ja häpyhuulissa.Synnytyksen jälkeen kävin omin jaloin suihkussa, vaikka oikea jalka oli epin takia aiemmin lähes tunnoton! Istumaan pystyin heti ja omin jaloin menin osastolle.. Synnytyksen kestoksi on kirjattu 18h ja 8min!

-Minki ja "Martta" 2vko 6pvä-

 

Moikkis! Mä en nyt tiedä olenko liian "laiha" tähän ryhmään, mutta bmi on 28,5 ja pituutta 166cm. Tunnen oloni lihavaksi ja gynekin muisti vauvahaaveista kerrottaessa painottaa laihduttamisen merkitystä pco:n hoitossa. Viime keväänä onnistuin laihduttamaan peräti 13 kiloa mutta tupakoinnin lopettamisen seurauksena sain kaiken takaisin. Korot ovat jäänet onneksi vielä tulematta

Näillä näkymin la olisi 29.1.12. Neuvolaan menosta ei vielä mitään tietoa. Joskin osittain syynä on se etten ole saanu vielä työvuorolistoja. En mitenkään haluaisi vielä pomolle kertoa niin varaisin neuvolan sitten lyhennetylle päivälle... Eniten pelottaa sokerirasitus mihin tiedän joutuvani, ajatus makeasta litkusta tyhjään mahaan ällötti jo ennen raskautta. : /

Miten muilla? Kiva Jomi että pörräät tässäkin pinossa

-Namppis88 4+3

 

Moi kaikille uusille, vanhoille ja isot onnittelut Minkille prinsessasta!

Täällä tuskaillaan edelleen huonon omantunnon ja morkkiksen kanssa. Painosta, mistäpä muustakaan..Painoa on raskauden aloituspainosta tullut oman vaa'an mukaan nyt 400g, käväisi muutamaa kiloa alempana pahimman pahoinvoinnin aikaan. Nyt isoksi haasteeksi on noussut syöminen. Mitä ihmettä syön kun hedelmien, jogurtin ja jäätelön lisäksi mieli ei tee juuri mitään. Jos laitan ruokaa ja joudun ruuan hajussa olemaan, en haluakaan enää syödä. Eli olen elänyt useita päiviä eineksillä, niitä kun ei tarvitse haistella ennen kuin ne mikrosta tulee valmiina..

Närästystä ja tällaista yököttävää oloa on siis edelleen, vaikka pahin pahoinvointi onkin helpottanut. Pelkään ihan hirveästi tulevaa ssokerirasitusta jos tämä etominen ei lopu. Mietin VHH:lle ssiirtymistä, kokeilin viime vuonna. Painoon se ei juurikaan silloin vaikuttanut, mutta jos pitäisi sokerit kurissa. Vinkkejä siis mitä söisin kun ennen niin kovasti himoitsemani salaatti on ehdottomasti ei -listalla tomaattia lukuunottamatta..kananmunillakaan ei varmaan kovin kauaa voi elää

Masukuvie en ole vielä edes uskaltanut ottaa. Masu kyllä pömpöttää, mutta tiedän vauvan olevan vielä navan alapuolella ja se suurin pömpötys löytyy ihan liian ylhäältä..

L.a. on siis 28.10, Jennynny ainakin oli lähellä samoja aikoja ja samoja BMI:tä myös

T: Manna ja Mytty 18+0

 

Sveitsistä ilmottautuu eräs iso mukaan myös.

BMI 33 ja rv 4+2 menossa. Ikää 30.
Alkoi oma koko ja näkö toden teolla lopullisesti ahdistamaan viime tammikuussa. Ja sitten silloin plussattu raskaus sai todellisen motivaation parempiin elämäntapoihin. Lopetin valkoiset viljat ja sokerit ja ehdinkin 8 raskausviikon aikana pudottaa painoa 88 kg:sta 82:een... Sitten tuli keskenmeno, ja täydellinen masennus ja henkinen halvaus. Minulla on erittäin rankka työ , ja onneksi sen puitteissa oli pakko olla ihmisten ilmoilla ja poistua kotoa. Muuten kyllä aika meni sohvalla maatessa ja kaikkea haitallista mässätessä. Suklaarusinoita ja valkoisia viljoja on mennyt koko kevät... ja nyt näyttää vaaka 90!!! Pituutta kumminkin vaan 164. Ihan kamalaa. En ole koskaan ollut näin iso. Ja se on pelottavaa ja surullista että sitä ei itse edes peilistä tajua kun paino hiipii ylöspäin. Mutta kun näin valokuvan omilta parin viikon takaisilta synttäreiltäni, olisin voinut oksentaa. Kaksoisleuka ei pue minua....

Tosin ihanaahan on se, että nyt kun pärähti taas tuo plussa tohon tikkuun, niin samantien taas pystyy kieltäytymään moskasta. En sano että se on helppoa, mutta mahdollista Eli olen periaatteessa toiveikas.

Täällähän ei ole neuvolatoimintaa ollenkaan, vaan kaikki asiat hoidetaan aina gynen vastaanotolla.
Edellisestä raskaudesta ehdin muutaman kerran tavata lääkärini, ja hän oli erittäin asiallinen ja mukava. Mutta selvästi pelkäsin sitä mahdollista tuomitsevuutta, kun otin asian itse puheeksi, ja selitin kuinka käyn psykologilla jotta saisin apua ylensyömiseen ja huonoon itsehillintään ruoka-asioissa. Sitten lääkäri vaan sanoi että hyvä että tiedostat itse että on tärkeää olla tarkkana, ja sanoi että n. 9-12 kilon nousu raskauden aikana on vielä "sallittavaa".

Kärsin tästä tilanteestani niin paljon itse, että menen tapaamaan lähiaikoina ravintoterapeuttia.

Tällä hetkellä se vaikeus tuntuu olevan taas tässä hiilarikoukussa. Että vaikka syön hyvin ja kunnon aterian ilman hiilareita, niin sitten on taas hetikohta nälkä ja tekee koko ajan jotain mieli. Tosin se on vähän jo muuttunut etomisen takia


Tsemppiä kaikille

 

Mäkin kuulun selkeesti tähän porukkaan. BMI taitaa tällä hetkellä olla jotain 31.. mun pitäis kuitenkin painaa 68-70kg ja painan tällä hetkellä 86kg. Tänään poksahti 8+0 ja varhaisultrassa kävin tällä viikolla, tiistaina.

Sartsa ja Mysti 8+0

 

Onkos täällä muita jotka jääneet kiinni sokerirasituksessa? Itsellä oli edellisessä raskaudessa myös rd (ja uskon vahvasti että myös esikoisen aikaan on ollut: tyttö oli 4580g/56cm), mutta pysyi ruokavaliolla kurissa. Nyt oli taas paastoarvo koholla ja kotimittauksissa näyttäisi myös olevan vähän, mutt arvot on ihan priimoja. Viimeksi pystyin pitämään painon samassa koko raskauden, eli periaatteessa laihduin raskausaikana. Imetys taas on mulla se pahin aika: syön valtavasti ja painoa tulee : /

Mulla on muuten tosi kiva terkka. Saan itse ilmoittaa hänelle oman aamupainoni, eli en joudu käymään puntarilla neuvolassa. Muuten mua ahdistaisi ihan järkyttävästi aina neuvolapäivinä ja jäisi varmasti aamupala/ruuat melkein syömättä niin päivinä.

Poppeliini ja kolmas muru 12+5

 

Onpas tänne tullut uusia kirjoittajia, tervetuloa kaikille, mukavaa, että mukana myös muita ulkosuomalaisia!!! :wave: Ja kiitos Minkille synnytyskertomuksesta.

NiQ: Unohdin aiemmin kehua mahaasi, ihana! Ei tosiaankaan uskoisi sun painoa!! Koetahan rentoilla ihan hyvin omatunnoin, rentoilu on ihana asia!!

Oli mukava kuulla sun kuulumisia Hensku, kurjaa, että sulla on ollut raskasta aikaa. :hug: Onneksi tämä alkaa olla meiltä molemmilta jo pian takana!! Onneksi myös minun puolesta, alan olla niin valmista kauraa tämän raskauden kanssa. Eikös teillä ollut vielä jotain taloprojektiakin tässä samalla? Minä ainakin koen, että muutto ja isot elämänmuutokset raskauden aikana eivät ainakaan ole helpottaneet elämää. Ja olet vielä raukka ollut paljon kipeänä, se on ihan vihonviimeistä, kun on kuitenkin huolehdittava perheestä. Muistathan Hensku kuitenkin hakea apua, jos siltä tuntuu? Varsinkin synnytyksen jälkeen, jos masentelee. Yhdeltä ystävältäni meni kakkosen vauva-aika aika kurjasti, kun esikon traumaattisen synnytyksen jälkeinen masennus jatkui. Hän haki apua vasta kun esikko oli reilut parivuotias ja tajusi tavallaan vasta siinä vaiheessa olleensa masentunut niin pitkään. Joka tapauksessa, pidä itsestäsi huolta! Kiva kuulla, että kuitenkin nyt jo vähän helpottaa!! Kumpikohan meistä ensin vauvautuu??

Omaa napaa. Mulla on paino noussut nyt ehkä kolmisen kiloa. Ja kummasti ajatukset alkaa olla siinä, miten tästä sitten aletaan laihdutella vauvan synnyttyä. Mut on niin tiukkaan aivopesty siellä Suomessa siihen, ettei paino olisi saanut nousta, että alkaa minuakin nyt ahdistaa. Vaikka lääkärit täällä eivät ole lainkaan huolissaan ja päinvastoin, täällä tuntuu olevan monissa opuksissa kirjoitettu, että vaikeallakin ylipainolla tulisi painon jonkin verran nousta. Noh, nyt se nousee jonkin verran. Mua jänskättää vähän imetys, toivon, että se lähtisi tällä kerralla menemään hyvin, eka kerralla ei toiminut. Pitäis varmaan kysellä lääkärissä, mistä imetysohjausta tarvittaessa saa. Täällähän kysytään vaan, että pullo vai rinta, taaskin saa "päättää" itse. Saahan toki Suomessakin, mutta siellä on paljon isompi painostus imetyksen suuntaan. Muutamat itkut itkin siitä, kun imetys ei onnistunut ja sain vielä ikäviä kommentteja sukulaistädeiltä. Onneksi neuvolantäti tuki minua aiheessa kovasti. Ja lisää päätöksiä - kaikenlisäksi mulle tarjottiin mahdollisuutta sterilisaatioon sektion yhteydessä, jos vauva nyt pysyy siihen asti sisässä. Päätä nyt semmoinenkin asia vielä! Noh, puhuttiin miehen kanssa, että jos yhtään arveluttaa, ei tehdä. Ollaan kyllä molemmat sitä mieltä, että meidän lapsenteko loppuu tähän. Mutta katsotaan, saanko päätöstä aikaan.

Mulla on ollut aikamoinen pesänrakennusvimma päällä, tosin sen myötä mitä kunto kestää. Tänään täytyy ehkä pakata sairaalalaukku varmuuden vuoksi, muutoin kaikki alkaakin olla jo paikallaan, joutais vauva jo syntymään. Mä luulen, että vaikka mulla on sokerit pysynyt kurissa, tää vauva tulee olemaan kokoa iso. Kysyin viimeks lääkäriltä, onko sillä hajua vauvan koosta - kysyi vaan mitä esikko oli (3,5kg) ja sanoi, että se lienee paras indikaatio. Mulla on välillä ikävä niitä Suomen kokeneita terkkareita tai kätilöitä, jotka oikeasti vastaavat sun kysymyksiin. Täällä tuntuu, että ne ei sano helposti mitään, kun pelkäävät varmaan lakisyytteitä! Mä kysyin myös, että katsotaanko vauvalta automaattisesti sokerit, kun mulla kuitenkin se paastoarvo oli alkuraskaudessa kerran koholla. Suomessahan katsottais, mutta täällä kuulemma ei, jos ei vauva oireile. Mutta voin kuulemma itse pyytää, että ne katsotaan. Taas saa itse päättää, jee!

Mutta nyt mä rentoilen hetken, ennen kuin esikko tulee muskarista...

Voikaa hyvin allihopa!!

-Nigella & Rapu 36+4

 

Nostellaanpas taas vähä piiiiiitkästä aikaa

Mitäs tänne mammoille kuuluu? Jokos Nigella ja Hensku on saanut vauvat kainaloon vai vieläkö ollaan yhtenä? Mä käväsin tuossa vähä osastolla lepäilemässä raskausmyrkytysepäilyn vuoksi ja nyt on unirytmi ihan päin mäntyä. Ei tuu uni sitten millään. Ja vauveli on ollut tänään niin hiljainen, että tuossa puolenyön aikaan kun yritin laittaa nukkumaan alkoi hirveästi kaivertaa tuo liikkumattomuus ja tökin vauvaa aikani, kunnes se heräsi. Ja potki melkein kaks tuntia kiukkusta ku äiti meni ja herätti vainoharhaa pukkaa varsinki ku osastolta ja tänään neuvolasta tuli tiukat ohjeet tehdä liikelaskentoja usein...

NiQ & Pena 37+0 (hurjaa, täysaikainen vauveli... justhan mä vasta plussasin )

 

Täällä ollaan vielä kasassa, mutta kun sain ton turvotuksen vaivaksi, niin paino noussut kuukauteen 7 kg. että silleen. Tänään polilla tarkastus ja painoarvio katsotaan miten käy. Sitä jännitellään iltapäivälle asti.

hk ja pikkuinen 36+1

 

Hei kaikki! Täällä yksi nyytin kainaloon saanut, jolla lähtöpainoa oli ihan riittämiin. Raskausaikana painoa tuli lisää 11,5kg, enkä kummemmin katsonut syömisiäni. Nyt on kulunut vajaat kaksi viikkoa synnytyksestä ja painoa on lähtenyt itsestään pois 9,5kg :O . Eiköhän imetyksen myötä lähde vielä ne viimeisetkin kaksi raskauskiloa ja ehkä vähän enemmänkin! Että turha pelätä, että ne raskauskilot olisivat aina tiukassa (itse vähän pelkäsin)...

 

Onpas Otokka kiva kuulla miten nopeasti on kilot haihtunut Mulle on tullut nyt se 6kg, mutta eiköhän sitä vielä pari ehdi kerätä (nimim. muutaman jätskinkin tänään jo vetässy )