Onpas tänne tullut uusia kirjoittajia, tervetuloa kaikille, mukavaa, että mukana myös muita ulkosuomalaisia!!! :wave: Ja kiitos
Minkille synnytyskertomuksesta.
NiQ: Unohdin aiemmin kehua mahaasi, ihana! Ei tosiaankaan uskoisi sun painoa!! Koetahan rentoilla ihan hyvin omatunnoin, rentoilu on ihana asia!!
Oli mukava kuulla sun kuulumisia
Hensku, kurjaa, että sulla on ollut raskasta aikaa.
:hug: Onneksi tämä alkaa olla meiltä molemmilta jo pian takana!! Onneksi myös minun puolesta, alan olla niin valmista kauraa tämän raskauden kanssa. Eikös teillä ollut vielä jotain taloprojektiakin tässä samalla? Minä ainakin koen, että muutto ja isot elämänmuutokset raskauden aikana eivät ainakaan ole helpottaneet elämää. Ja olet vielä raukka ollut paljon kipeänä, se on ihan vihonviimeistä, kun on kuitenkin huolehdittava perheestä. Muistathan Hensku kuitenkin hakea apua, jos siltä tuntuu? Varsinkin synnytyksen jälkeen, jos masentelee. Yhdeltä ystävältäni meni kakkosen vauva-aika aika kurjasti, kun esikon traumaattisen synnytyksen jälkeinen masennus jatkui. Hän haki apua vasta kun esikko oli reilut parivuotias ja tajusi tavallaan vasta siinä vaiheessa olleensa masentunut niin pitkään. Joka tapauksessa, pidä itsestäsi huolta! Kiva kuulla, että kuitenkin nyt jo vähän helpottaa!! Kumpikohan meistä ensin vauvautuu??
Omaa napaa. Mulla on paino noussut nyt ehkä kolmisen kiloa. Ja kummasti ajatukset alkaa olla siinä, miten tästä sitten aletaan laihdutella vauvan synnyttyä. Mut on niin tiukkaan aivopesty siellä Suomessa siihen, ettei paino olisi saanut nousta, että alkaa minuakin nyt ahdistaa. Vaikka lääkärit täällä eivät ole lainkaan huolissaan ja päinvastoin, täällä tuntuu olevan monissa opuksissa kirjoitettu, että vaikeallakin ylipainolla tulisi painon jonkin verran nousta. Noh, nyt se nousee jonkin verran. Mua jänskättää vähän imetys, toivon, että se lähtisi tällä kerralla menemään hyvin, eka kerralla ei toiminut. Pitäis varmaan kysellä lääkärissä, mistä imetysohjausta tarvittaessa saa. Täällähän kysytään vaan, että pullo vai rinta, taaskin saa "päättää" itse. Saahan toki Suomessakin, mutta siellä on paljon isompi painostus imetyksen suuntaan. Muutamat itkut itkin siitä, kun imetys ei onnistunut ja sain vielä ikäviä kommentteja sukulaistädeiltä. Onneksi neuvolantäti tuki minua aiheessa kovasti. Ja lisää päätöksiä - kaikenlisäksi mulle tarjottiin mahdollisuutta sterilisaatioon sektion yhteydessä, jos vauva nyt pysyy siihen asti sisässä. Päätä nyt semmoinenkin asia vielä!
Noh, puhuttiin miehen kanssa, että jos yhtään arveluttaa, ei tehdä. Ollaan kyllä molemmat sitä mieltä, että meidän lapsenteko loppuu tähän. Mutta katsotaan, saanko päätöstä aikaan.
Mulla on ollut aikamoinen pesänrakennusvimma päällä, tosin sen myötä mitä kunto kestää. Tänään täytyy ehkä pakata sairaalalaukku varmuuden vuoksi, muutoin kaikki alkaakin olla jo paikallaan, joutais vauva jo syntymään.
Mä luulen, että vaikka mulla on sokerit pysynyt kurissa, tää vauva tulee olemaan kokoa iso. Kysyin viimeks lääkäriltä, onko sillä hajua vauvan koosta - kysyi vaan mitä esikko oli (3,5kg) ja sanoi, että se lienee paras indikaatio. Mulla on välillä ikävä niitä Suomen kokeneita terkkareita tai kätilöitä, jotka oikeasti vastaavat sun kysymyksiin. Täällä tuntuu, että ne ei sano helposti mitään, kun pelkäävät varmaan lakisyytteitä! Mä kysyin myös, että katsotaanko vauvalta automaattisesti sokerit, kun mulla kuitenkin se paastoarvo oli alkuraskaudessa kerran koholla. Suomessahan katsottais, mutta täällä kuulemma ei, jos ei vauva oireile. Mutta voin kuulemma itse pyytää, että ne katsotaan. Taas saa itse päättää, jee!
Mutta nyt mä rentoilen hetken, ennen kuin esikko tulee muskarista...
Voikaa hyvin allihopa!!
-Nigella & Rapu 36+4