Mintsi, miule neuvottiin kanssa niinku jollekin toisellekin, että puolta vaihdellen. Itse koin helpoimmaksi, että menin vähän "kyyryyn" ja etin sen nahkan jostain, kukaan ei missää vaiheessa puhunu mistää peukalon mitasta, joten vedin lopussa aika sivullekin, mut just siihen navan läheisyyteen ei sattunut niin paljon.
Kerran itkua pakersin kun en saanut menemään millään! ja se oli niiiiin vaikeeta, kysyin neuvolastakin et onko pakko! en enää voi enkä halua! :'( mut onneks sain kuitenki sit piikitettyy.. JA täytyy myöntää et välil jäi välistäkin päivä, kun en vaan muistanu piikitellä.
Carmen, joo miekin luin sillon jostain tuon halvausjutun, mut onneksi nyt yhden synnytyksen kokeneena tiien et piikittelen aamusin, onpahan pikkusen suuremmat mahikset saada se epiduraali. Ilman en usko selviiväni. Viimeeksikin jouduttiin oottaa lääkäriä ikuisuus, ja meinas jo ponnistusvaihe alkaakin! Teki todella kipeetä... :/
Sirja! Älä nyt piikkien takia lopeta haaveilua! Miekin pelkäsin kuollakseni piikittelyä, mutta ei se oikeesti oo paha kun siihen tottuu!! Ja kun aattelee mitä siitä saakaan palkinnoksi, oman pienen tuhisijan :heart:
Yhdyn
mintsin sanoihin, että hitaasti työntämällä se ei satu.
Mutta en mistää hinnasta antas kenenkää muun pistää, ne ku ei tiedä missä kohtaa kirpasee, ni eivät voi hidastaa
Niin ja
mintsi, vielä se, että onkoha miulla sama.. papereissa lukee geenivirhe F V Leiden. (F=faktori tai jotain sellasta, ja V=roomalainen vitonen).. On varmaan sama ku meilläkin periytyvä, tosin mie oon eka jolla todettu.