Mä en oo koskaan kärsinyt minkään asteisesta masennuksesta.
Lapsuus oli kurja. Vanhemmat erosi. Äiti löi ja alisti. Vierailimme usein enoni luona, joka käytti minua seksuaalisesti hyväkseen, kesti kauan ennen kuin ymmärsin ettei ole normaalia kun eno tulee yöllä viereen, riisuu yökkärin, painelee pimppiä ja huohottaa. Luulen että äitini tiesi, koska vaarini oli taas oli harrastanut insestiä häntä kohtaan äidin ollessa pieni tyttö.
Äiti heitti kotoa kadulle 16-vuotiaana. Mulla oli mukana vain kassillinen paskaisia vaatteita. Asuin sosiaalitoimiston tukiasunnoissa ja välillä jopa juoppojen yömajoissa. Isäni tappoi itsensä ollessani 20. Äiti käy säännöllisesti suljetulla hoidossa.
Viime kesänä jäin leskeksi kolmen lapsen kanssa, kun mies kuoli hirvikolarissa.
Eikä masenna edelleenkään kun asenne on positiivinen. En tosiaan käsitä näitä jotka vaipuvat masennukseen heti kun vähän tulee jotain vastoinkäymisiä tai on kurja lapsuus. Eiköhän kaikilla melkein ole rankka lapsuus.