Muita, jotka eivät saa juuri ikinä lastenhoitoapua tai muutakaan apua? Tarvitsisin vertaistukea.

[vielä]

Tai no, ollaan me muutaman kerran saatu lastenhoitoapua lasten syntymän jälkeen, mutta yhden käden sormilla laskettuna. Nyt alkaa meidän voimavarat olla ihan loppu. Onko muita? miten olette selvinneet ja jaksaneet?

jaksan nyt paremmin kun lapset isompia ja en ole enää kotiäiti.

sukulaiset asuvat satojen kilometrien päässä. jokusen kerran on ollut MLL hoitaja ihan senkin vuoksi että lapset tottuvat muidenkin kanssa olemaan.

yritän ajatella niin että tämä kestää vaan aikansa. onneksi mies tekee yhtä paljon kuin minä.

eli kyllä se helpottaa kun saa käydä töissä virkistäytymässä ja lapset kasvavat. työssäkäynti tuo taloudellista helpotusta ja omaa aika, vaikka olisikin henkisesti raskas ja stressaava työ. rahalla voi sitten ostaa jotain apua, esim. just MLL hoitajia. mutta en ole kokenut enää niin tarpeelliseksi kun lapset ovat muutenkin muualla kuin kotona päivät.

niin, ja pakko vielä lisätä, mikä auttaa jaksamaan. eli suunnitelmallisuus lasten määrässä. Minullakin on se naisten synti, ikuinen vauvakuume, mutta en todellakaan jaksaisi elää muita varten enää kauempaa kuin 2 lapsen takia pitää elää.

4 -henkisen perheen kotityöt, pyykkihuolto, ruokahuolto, siivoushuolto jne. on ihan tarpeeksi työtä. lisäksi en jaksa hoitaa yhtään useamman ihmisen kaikkea muistamista vaativaa, mikä äidin kontolle usein jää: patistaa lapset läksyihihn, terveelliseen ruokaan, patistaa olemaan kotona eikä kylillä, patistaa käyttäytymään kunnolla, kannustaa tekemään läksyt, auttaa jopa joskus niissä, lukea iltasatuja, vängätä kymmenettä kertaa, että ei, ei jälkkäriä kun ruoka ei maistunut, olla jämpti kaupassa ja sanoa, että romuja on liikaakin, kun lapsi vinkkuu jotain turhaa. olla jämpti ja pitää herkuttelut kohtuudessa.

eli musta nyt vaan ei ole siihen työmäärään mitä lasten kasvattaminen ihmisiksi vaatii, vauvoja voisin imettää ja hoitaa ja pestä pyllyjä vaikka miten paljon mutta 2 lasta riittää.

eli siis musta ei ole siihen työmäärään useammalle kuin 2 lapselle. ja ihminen tulee oikeasti hulluksi jos ei saa lepoa yhtään ja pienten lasten hoitaminen on kovaa työtä ja jos niitä tukiverkkoja ei ole ja mieskin on paljon töissä ja kotityöt vaativat mieheltä paljon ja ne isommat lapset, silloin olet aina itse lasten kanssa ja minä en siihen enää ala. ei kestä hermot, tulen hulluksi...
onneksi siis lapset jo molemmat yli 5v joten nyt helpottaa.

 

[Logotar]

kyllä me pystytään palkkaamaan tänne joku, mutta eihän he esim. koko viikonllopuksi tule. Olen juuri yrittänyt selittää, että tämä on taalista uupumista ja parisuhde alkaa olla aika koetuksella. Ei siihen mikään parin tunnin leffareissu auta tai ainakaan anopin nurkkiin meneminen. Olen niin kateellinen ihmisille joiden mummot tulee auttamaan ja ottavat mielellään vaikka töistä vapaata, että pääsevät auttamaan jne jne. ottavat luokseen viikoiksi jne. tätä minä kaipaisin.

Kannattaa etsiä joku vakituinen hoitaja joka voisi olla vaikka viikonlopunkin. Itse muinoin aloittelin lastenhoitohommat 13-vuotiaana eri perheissä, sitte tuossa vajaa parikymppisenä sain vakiperheen joiden lapsia kävin hoitamassa. Olin heillä välillä pidempiäkin aikoja, vein lapset päiväkotiin, kävin ite koulussa, hain lapset ja elettiin heidän arkea. Muistaakseni viikon olin pisimmillään kun vanhemmat oli matkoilla.

Kyllä se siitä järjestyy, usko pois! :hug:

 

[ninnu]

Täällä on kans yks äiti, joka on yksin. Mies on viikot poissa ja vkonloput kotona. Tukiverkostoa ei juuri nimeksikään.

 

[rider]

5. jos on tilaa ja ajatus kiinnostaa, niin oletteko miettineet esim. au pairia? Palkka n. 400 e kuussa + ruoka.

Tuotakin olen miettinyt monta kertaa, mutta.. Sille au pairille pitää olla vakuutus jota en saa kun olen luottotiedoton. Tuo 400e/kk vastaa meidän perheen kuukauden ruokakuluja, ja tällä hetkellä meidän perheen tuloina on asumistuki, lapsilisä ja elarit. Toimeentulotuki kattaa vielä käsittelyssä olevan sairaspäivärahan/ mahdollisen eläkkeen.

Mielessä kävi myös opiskelija, mutta kun meidän perheeseen tarvitaan kaksi hoitajaa, niin kulut onkin sitten 20e/ tunti. Sossulta en sittaria saa kun hoitokulut on liian kalliit. En saa edes väestöliiton hoitajia, MLL kieltäytyi välittämästä meille hoitajia kun pitäisi olla koulutusta ja kokemusta erityislapsista.

Mietin josko lähtisin tutustumaan muihin mammoihin, mutta kuka heille jo etukäteen kertoisi ettei mua tarvitse pelätä vaikka rollaattorilla kuljenkin, tai sen ettei tilani ole itseaiheutettu vaan ihan synnynnäinen?

Sinulle ilmeisesti MS-tauti? Ei kai herranjumala nyt kukaan niin tyhmä ole että MS-tautista pelkäisi? Eipä se tartukaan

Au pairin minimipalkka lakisääteisesti Suomessa 252 e/kk, vakuutus 60 e/vuosi, oleskeluoikeus 40 e (vain alussa). Monella on pelkät hoitopaikkakulutkin suuremmat, sellaisissa tapauksissa au pair varmasti hyödyllinen.

Ongelmaksi nouseekin varmasti usein raha, silloin ei oikein muuta voi kuin yrittää luoda tukiverkkoa ystävien kautta.

Ei MS, vaan syringomyelia, harvinainen neurologinen sairaus. Ja juu, kyllä aika moni pelkää Suurin osa ystävistäkin katosi kun keppi ja rollaattori tuli mukaan.

Yksinhuoltajana mun on vaikeaa maksaa tuollaisia summia, mutta voihan sitä kokeilla. Miten pitkäksi aikaa au pair pitää sitten ottaa, onko siinä jotain minimiaikaa?

Onpas typerää, miksi pelätä toista sairauden vuoksi? Kai tällainen on se tilanne, jossa punnitaan toisystävät.

Olen pahoillani, mutta annoin väärää tietoa auppareista, unohdin että Suomi on ainoa tarpeeksi tyhmä maa, jossa aupparien taskuraha on veronalaista tuloa. Aivan naurettavaa. Tulee siis minimipalkkaa paljon kalliimmaksi Tässä mol.fi:n sivuilta tietoa asiasta: http://www.mol.fi/mol/fi/01_tyonantajat/02_rekrytointi_ulkomailta/07_aupair/index.jsp

 

[Keittiönoita]

no kyllä sitä on yritettykin ja kovasti.
Kaikilla ei vain käy flaksi.

Miksi sulla ei käy flaksi? Oletko miettinyt, mikä sussa on erilaista verrattuna niihin, joilla käy flaksi? MIksi juuri sinulla ei käy flaksi, mutta muilla käy? Voisitko tehdä sille erilaisuudelle jotain? Tai alkaa etsiä niitä ihmisiä, joille nimenomaan tuo erilaisuus olisi positiivinen asia?

 

[rider]

[quote="Seanna'']

Ei MS, vaan syringomyelia, harvinainen neurologinen sairaus. Ja juu, kyllä aika moni pelkää Suurin osa ystävistäkin katosi kun keppi ja rollaattori tuli mukaan. [/quote]

Hetkinen, siis syringomyelia eli selkäytimen ontelotauti? Olen yhden kerran tavannut tästä kärsivän kandiaikoinani. Jos muistan taudin oikein, niin olen surullinen puolestasi. Ilmeisesti kiputiloja liittyy paljon? Naisella oli muistaakseni kehittynyt myös kyfoosi ja skolioosi - nämäkö ovat niitä syitä miksi joku pinnallinen ääliö pelkäisi sinua?

 

[Seanna]

[quote="Seanna'']

Ei MS, vaan syringomyelia, harvinainen neurologinen sairaus. Ja juu, kyllä aika moni pelkää Suurin osa ystävistäkin katosi kun keppi ja rollaattori tuli mukaan.

Hetkinen, siis syringomyelia eli selkäytimen ontelotauti? Olen yhden kerran tavannut tästä kärsivän kandiaikoinani. Jos muistan taudin oikein, niin olen surullinen puolestasi. Ilmeisesti kiputiloja liittyy paljon? Naisella oli muistaakseni kehittynyt myös kyfoosi ja skolioosi - nämäkö ovat niitä syitä miksi joku pinnallinen ääliö pelkäisi sinua?

[/quote]

WAU! Sä tiedät mistä puhun??

Kiputilat on kamalat, ja muutenkin oireisto aika näkyvä vapinoineen ja kömpelyyksineen. Pinnalliset ihmiset, kuten sinä heitä osuvasti kuvasit, pelkäävät sillä en näytä normaalille. Onneksi pinnalliset näytti todellisen luonteen ja putosi kelkasta. Pari ystävää jäi mutta heistä ei kauheasti ole apuaomien vaivojen takia.

Kyselen tuosta au pair- hommasta josko jokin virallinen taho auttaisi sen järjestämisessä. Se nimittäin alkaa jo kuullostamaan todella hyvälle idealle. Kiitos vinkistä

 

[Mä]

No ottakaa siihen joku teinin kaveri mukaan, maksatte kummallekin vähän taskurahaa. Siihenhän ei maailma kaadu vaikka yhtenä iltana parin teinin johdolla syötäisiin iltapalaksi pelkkää jogurttia ja leipää ja iltapesut jäisivät tekemättä. Niihin ei kukaan kuole...

Ei kuole, ei... mutta en mie siltikään olisi valmis antamaan teini-ikäiselle, ja varsinkaan vieraalle teinille, sellaista vastuuta - ja moniko vanhempi antaisi lapsensa ottaa sellaisen vastuun.
Ja kun täällä vielä tää asuinpaikka on ihan erilainen kuin ois esim. kaupungissa - välimatkat on pitkät, ja sinne elokuviinkin on matkaa. Jos jotain sit sattuis, niin matkaa ois kotiinkinpäin.

Tottahan toki 17v nyt osaa hoitaa sen verran, että pystyy nostamaan maidon jääkaapista pöytään ja lusikoida pienimmälle puuron suuhun? Varsinkin jos on tottunut koko elämänsä siihen, että ympärillä on koko ajan pienempiä sisaruksia, joita hoitelee silloin tällöin kun äiti on kaupassa tai touhuaa muuta... Mä olen itse ollut ekan kerran lapsenvahtina ollessani 14v, tosin silloin vahdittavana oli vain kaksi lasta. Jos 17veelle voi antaa vastuun esim. mopolla ajamiseen ja kaupungilla hengaamiseen, niin kyllä siihen voi sille voi antaa vastuun yhdestä illastakin. Eikä sitä teinin kaveria tartte pystymettästä revästä, kyllähän lasten kaverit on vuosien aikana tulleet jo sen verran tutuiksi?

Ja tuo leffa oli vain esimerkki. Mutta sun pitäisi ilmeisesti saada nyt siis pyytämättä, sekä lapsille että koiralle hyvä hoitopaikka mielellään pitkäksi ajaksi?

 

[rider]

WAU! Sä tiedät mistä puhun??

Kiputilat on kamalat, ja muutenkin oireisto aika näkyvä vapinoineen ja kömpelyyksineen. Pinnalliset ihmiset, kuten sinä heitä osuvasti kuvasit, pelkäävät sillä en näytä normaalille. Onneksi pinnalliset näytti todellisen luonteen ja putosi kelkasta. Pari ystävää jäi mutta heistä ei kauheasti ole apuaomien vaivojen takia.

Kyselen tuosta au pair- hommasta josko jokin virallinen taho auttaisi sen järjestämisessä. Se nimittäin alkaa jo kuullostamaan todella hyvälle idealle. Kiitos vinkistä

Toivottavasti huomasit, että valitettavasti Suomessa joutuu maksamaan myös niitä veroja yms? Mutta sitten taas vastaavasti voi saada kotitalousvähennyksiä yms. kun hoitaa asiat ei-pimeästi. Olen itse ollut useamman kerran ulkomailla au pairina nuorena kesätöissä ja välivuotena ja jos kaipaat jotain vinkkejä ja au pairin näkemyksiä, niin vastaan mielelläni. Linkittämästäni mol.fi:n sivulta löytyy tosiaan ihan kattavasti juttua ja ohjeita. Mutaa sinullakin ilmeisesti neljä lasta ja jos joudut laittamaan heidät tarhaan, siihenkin menee ihan kiitettävästi rahaa.

Juu, tosiaan vain yksi syringomyelia tapaus tullut TAYSin teholla vastaan - hänkään ei sinne sen vuoksi. Ajattele, sait pinnalliset pskat karistettua elämästäsi kertarysäyksellä. Onhan se varmasti rankkaa? Missä vaiheessa sairautesi on ja onko se etenemistilassa? Missä kohtaa laajentuma on, selkä-, kaularanganalueella? Voimia ja tsemppiä sairautesi kanssa.

Tässä jo katselin että missä päin asut, olisin voinut tulla vaikka itse joskus lapsiasi hoitamaan, mutta hitsi kun asut kuitenkin suhteellisen kaukana

 

[rider]

Siis anteeksi, ontelo, ei pullistuma. En taaskaan jaksanut keskittyä kunnolla ajattamiseen.

 

[vieraana]

no kyllä sitä on yritettykin ja kovasti.
Kaikilla ei vain käy flaksi.

Miksi sulla ei käy flaksi? Oletko miettinyt, mikä sussa on erilaista verrattuna niihin, joilla käy flaksi? MIksi juuri sinulla ei käy flaksi, mutta muilla käy? Voisitko tehdä sille erilaisuudelle jotain? Tai alkaa etsiä niitä ihmisiä, joille nimenomaan tuo erilaisuus olisi positiivinen asia?

kiitos syylistämisestä.

 

[Keittiönoita]

kiitos syylistämisestä.

En mä syyllistä. Varmaan tajuat itsekin, että jotain sun hakumetodeissasi on vialla, jos naapurit löytävät ystäviä, mutta sinä et? Eikö? Jos et mitään halua itsessäsi tai vaatimuksissasi muuttaa, sitten saat ihan oikeasti syytää vain itseäsi. Useimmat ihmiset kun joutuvat joustamaan omissa periaatteissaan löytääkseen ihmisen, jonka kanssa ystävystyä.

Sellaista ihmistä ei olekaan, jolle ei yhtään ystävää löytyisi. Edes ssilloin, jos henkilö on niin fundamentalisti, että ei tavis ihmisten kanssa voi ystävystyä. Mutta netin kautta löytyy sydänystävä intsemurhapommittajallekin, joten miksi ei siis myös sinulle? Jos vaan itse oikeasti ystävän haluat.

 

[vieraana]

kiitos syylistämisestä.

En mä syyllistä. Varmaan tajuat itsekin, että jotain sun hakumetodeissasi on vialla, jos naapurit löytävät ystäviä, mutta sinä et? Eikö? Jos et mitään halua itsessäsi tai vaatimuksissasi muuttaa, sitten saat ihan oikeasti syytää vain itseäsi. Useimmat ihmiset kun joutuvat joustamaan omissa periaatteissaan löytääkseen ihmisen, jonka kanssa ystävystyä.

Sellaista ihmistä ei olekaan, jolle ei yhtään ystävää löytyisi. Edes ssilloin, jos henkilö on niin fundamentalisti, että ei tavis ihmisten kanssa voi ystävystyä. Mutta netin kautta löytyy sydänystävä intsemurhapommittajallekin, joten miksi ei siis myös sinulle? Jos vaan itse oikeasti ystävän haluat.

heh, aijaa. No mä en vaadikaan mitään, ihan tiedoksi sulle, kaikki kelpaa. Koska mä uskon ihmisiin.
Mutta kiitos taas kun yleistit.

 

[Seanna]

Toivottavasti huomasit, että valitettavasti Suomessa joutuu maksamaan myös niitä veroja yms? Mutta sitten taas vastaavasti voi saada kotitalousvähennyksiä yms. kun hoitaa asiat ei-pimeästi. Olen itse ollut useamman kerran ulkomailla au pairina nuorena kesätöissä ja välivuotena ja jos kaipaat jotain vinkkejä ja au pairin näkemyksiä, niin vastaan mielelläni. Linkittämästäni mol.fi:n sivulta löytyy tosiaan ihan kattavasti juttua ja ohjeita. Mutaa sinullakin ilmeisesti neljä lasta ja jos joudut laittamaan heidät tarhaan, siihenkin menee ihan kiitettävästi rahaa.

Juu, tosiaan vain yksi syringomyelia tapaus tullut TAYSin teholla vastaan - hänkään ei sinne sen vuoksi. Ajattele, sait pinnalliset pskat karistettua elämästäsi kertarysäyksellä. Onhan se varmasti rankkaa? Missä vaiheessa sairautesi on ja onko se etenemistilassa? Missä kohtaa laajentuma on, selkä-, kaularanganalueella? Voimia ja tsemppiä sairautesi kanssa.

Tässä jo katselin että missä päin asut, olisin voinut tulla vaikka itse joskus lapsiasi hoitamaan, mutta hitsi kun asut kuitenkin suhteellisen kaukana

En tiedä sanooko nämä sulle mitään, mutta ontelo on C4- T6 välillä ( en puhu lääkäriä, siksi en tiedä mitä noi tarkoittaa :ashamed: )ja leveimmästä kohdasta noin 2mm leveä. Sairaus on edennyt alusta asti, 30 vuotta meni ennenkuin meni niin pahaksi et työt jäi kokonaan pois. Ennustetta en saanut ( ei ole tarpeeksi tietoa sen tekemiseen ), voi mennä vuosi tai 20 ja sitten edessä on pyörätuoli. Tämä on hitaasti etenevää ja rampauttavaa mallia. Tällä hetkellä yhden lääkärin mielestä jo tulleet vauriot on pysyviä ja näin ollen ontelon tyhjennystä ei edes harkita.

Kävin jo pikaisesti vilkaisemassa tuota mol.fi- sivua ja luen tarkemmin kunhan lapset käy nukkumaan. Mun nuorin on 8, joten kaikki ovat koulussa eikä mun tarvitse enää ravata päiväkotiin jokaikinen aamu

Parasta sairauden etenemisessä oli se kun jokaisen lähellä olevan ihmisen todellinen luonne tuli esiin, niin hyvässä kuin pahassa. Puhelinlasku pieneni ja rahan pummaajat katosivat :kieh: Tässä vaiheessa mun elämää helpottaa ihanat, ennakkoluulottomat lapset, ja hemmetin kiero huumorintaju. Kiitos kommenteistasi

 

[rider]

En tiedä sanooko nämä sulle mitään, mutta ontelo on C4- T6 välillä ( en puhu lääkäriä, siksi en tiedä mitä noi tarkoittaa :ashamed: )ja leveimmästä kohdasta noin 2mm leveä. Sairaus on edennyt alusta asti, 30 vuotta meni ennenkuin meni niin pahaksi et työt jäi kokonaan pois. Ennustetta en saanut ( ei ole tarpeeksi tietoa sen tekemiseen ), voi mennä vuosi tai 20 ja sitten edessä on pyörätuoli. Tämä on hitaasti etenevää ja rampauttavaa mallia. Tällä hetkellä yhden lääkärin mielestä jo tulleet vauriot on pysyviä ja näin ollen ontelon tyhjennystä ei edes harkita.

Kävin jo pikaisesti vilkaisemassa tuota mol.fi- sivua ja luen tarkemmin kunhan lapset käy nukkumaan. Mun nuorin on 8, joten kaikki ovat koulussa eikä mun tarvitse enää ravata päiväkotiin jokaikinen aamu

Parasta sairauden etenemisessä oli se kun jokaisen lähellä olevan ihmisen todellinen luonne tuli esiin, niin hyvässä kuin pahassa. Puhelinlasku pieneni ja rahan pummaajat katosivat :kieh: Tässä vaiheessa mun elämää helpottaa ihanat, ennakkoluulottomat lapset, ja hemmetin kiero huumorintaju. Kiitos kommenteistasi

En tiedä sanooko nämä sulle mitään, mutta ontelo on C4- T6 välillä ( en puhu lääkäriä, siksi en tiedä mitä noi tarkoittaa :ashamed: )ja leveimmästä kohdasta noin 2mm leveä. Sairaus on edennyt alusta asti, 30 vuotta meni ennenkuin meni niin pahaksi et työt jäi kokonaan pois. Ennustetta en saanut ( ei ole tarpeeksi tietoa sen tekemiseen ), voi mennä vuosi tai 20 ja sitten edessä on pyörätuoli. Tämä on hitaasti etenevää ja rampauttavaa mallia. Tällä hetkellä yhden lääkärin mielestä jo tulleet vauriot on pysyviä ja näin ollen ontelon tyhjennystä ei edes harkita.

Kävin jo pikaisesti vilkaisemassa tuota mol.fi- sivua ja luen tarkemmin kunhan lapset käy nukkumaan. Mun nuorin on 8, joten kaikki ovat koulussa eikä mun tarvitse enää ravata päiväkotiin jokaikinen aamu

Parasta sairauden etenemisessä oli se kun jokaisen lähellä olevan ihmisen todellinen luonne tuli esiin, niin hyvässä kuin pahassa. Puhelinlasku pieneni ja rahan pummaajat katosivat :kieh: Tässä vaiheessa mun elämää helpottaa ihanat, ennakkoluulottomat lapset, ja hemmetin kiero huumorintaju. Kiitos kommenteistasi

Kyllä sanoo joo, C ja T merkitsevät selkärangan nikamia (ne ovat jaetut ''alueittain'', esim. tässä aika hyvä kuva http://www.timonen.fi/layout/selkaranka.gif) joitten alta keskushermoston hermot sitten lähtevät. C4 tarkoittaa siis että ontelosi lähtee kaularankasi (cervix) alueelta, nikaman C4 (numeroidut ylhäältä alaspäin) alta, loppuu siis T6 (tai Th) taas (thoracal) rintarangan alueella, eli siis rintarangan kuudennen nikaman kohdalla. 2mm ei ole leveytenä "niin" paljon, mutta hemmetin pitkähän ontelosi on, varsinkaan kun sinne ei mitään onteloa kuulu

Toivottavasti au pairista löytyisi ratkaisu, saatat törmätä huonoonkin, joten varaudu henkisesti siihen. Yleensä vaaditaan että aupparin minimiaika on 3 kk perheessä. Hänen tehtäviään ovat lasten hoito: auttaminen aamulla, kouluun vienti/haku, ruuanlaittoa, pientä siivoamista, lastenvahtimista yms. miten sovitaankin. 30 h työaika viikossa. Useimmiten soppariin sisältyy myös lastenvahtimista max. 2xvk.

Yleensähän sairauksien kohdalla punnitaan ystävyyssuhteet. Isäni sairastuttua syöpään moni hävisi kuin pieru saharaan.. Lapsistasi varmasti saat paljon voimaa ja musta, hieman kiero huumorintajuhan nyt on aina suurta plussaa elämässä