Muita, jotka eivät saa juuri ikinä lastenhoitoapua tai muutakaan apua? Tarvitsisin vertaistukea.

[manna]

kyllä me pystytään palkkaamaan tänne joku, mutta eihän he esim. koko viikonllopuksi tule. Olen juuri yrittänyt selittää, että tämä on taalista uupumista ja parisuhde alkaa olla aika koetuksella. Ei siihen mikään parin tunnin leffareissu auta tai ainakaan anopin nurkkiin meneminen. Olen niin kateellinen ihmisille joiden mummot tulee auttamaan ja ottavat mielellään vaikka töistä vapaata, että pääsevät auttamaan jne jne. ottavat luokseen viikoiksi jne. tätä minä kaipaisin.

Viikoiksi??? Kenen lapset on oikeesti viikkoja sukulaisissa kerrallaan

ainakin täällä meillä päin useita perheitä. Naapureidenkin lapset on mummoloissa viikkotolkulla ja niin olin minäkin pienenä. Kaikki lomat ym. olin mummolassa ja se oli todella mukavaa vaihtelua.

meillä lapset on 4- ja 6-vuotiaat. ovat olleet mummolassa korkeintaan 3 yötä kesälomalla. ja siis eri aikoina, ei yhtä aikaa.

ja mielestäni meillä on hyvin asiat, koska mummola on 20 km päässä ja melkein aina järjestyy hoitoapua kun tarvimme. (siis puhutaan tunneista, ei päivistä). ikinä ei ole vielä tullut mieleen antaa lasta viikoksi hoitoon.

itse olen myös ollut mummolassa lapsena ehkä viikon hoidossa, mutta silloin olin kyllä jo isompi koululainen (ehkä 10-vuotias).

toki ymmärrän, että olet piipussa ja tarvitset apua.

 

[Keittiönoita]

Tähän iso peesi. Ja niistä omista valinnoista johtuvista päätöksistä on sitten myös turha valittaa...

Näinhän se on. Mun exäni muuten kauan sitten kännissä ja suuren vitutusaallon kourissa lohkaisi fiksut sanansa, ertä munkaan elämäni ei kuulemma olisi niin vaikeaa, jos olisin tajunnut heti alkuun antaa ton vammaisen esikoiseni adoptoitavaksi. Ja oikeassahan exä asiassa periaatteessa oli, mutta jostain syystä rakastan niin lapsiani kuin lemmikkejänikin ihan liian paljon heistä luopuakseni tai heille tarpeetonta kärsimystä tuottaakseni. Mieluummin kärsin itse kuin annan mulle tärkeiden käsriä. Ainahan voin tappaa vaikka itseni, niin ei tarvitse enempää mistään kärsiä :headwall: :headwall:

 

[vieraana]

Mä en kyllä valittaisi, jos mulla vaan olisi mies. Ihan yksi lysti olisko vapaata vai ei. Kunhan olis se toinen tukemassa jne...

 

[Keittiönoita]

Mä en kyllä valittaisi, jos mulla vaan olisi mies. Ihan yksi lysti olisko vapaata vai ei. Kunhan olis se toinen tukemassa jne...

Mä taas en kaipaa miestä. Ihan naisenakin olen pystynyt luomaan itselleni sellaisen verkoston, jossa saan tarvitsemani tuen. Ja yllätys yllätys: suurin osa tukiverkostooni kuuluvista on naisia eikä miehiä.

 

[lisko]

Mekään emme ole olleet missään yhtään yötä kahdestaan sen jälkeen kun on esikko syntynyt (yli 6 vuotta). Yksi vanha mummo on joka mielellään tulee hoitamaan. Mutta ei vanhalle (virkeällekään) ihmiselle voi jättää kolmea vilkasta lasta kuin muutamaksi tunniksi harvakseltaan. On käyty elokuvissa tai pikaseen syömässä jossain lähistöllä mutaman kerran. Toiset isovanhemmat on sen verran epäluotettavia (ovat esim laittaneet 2-vuotiaan vahtimatta kylpyyn ja itse tupakalle parvekkeelle ja kerran mm. tuoneet lapsille "terveellisiä jogurtilla päällystettyjä nameja tuliaisiksi", paljastui että olivatkin jogurttipähkinöitä kun mies maistoi kourallisen ja poika on pähkinäallergikko eli henki olis lähtenyt kun kourallisen olisi tuliaisia syönyt). Noi nyt vain esimerkkinä. Eli heille ei voisi jättää lapsia kun ei tiedä mitä voi heidän kanssaan sattua. Naapurintyttöä palkattiin kalliilla tuntitaksalla muutaman välttämättömän kerran, mutta sitten paljastui että saattoi jättää 2-vuotiaan vahtimatta aitaamattomalle pihalle ja vain "käväistä" sisällä. Vieressä vilkasliikenteinen tie ja toisessa suunnassa syvä oja. Eli kun olin haaveillut että voitais joskus säästää ja maksaa hänelle joku könttäsumma ja olla muutamaa tuntia kauemmin poissa miehen kanssa, ni eipä enää kannata siitäkään haaveilla. Eli ilmeisesti ollaan nalkissa kotona niin kauan kun lapset osaavat olla yksin kotona. Eli kaikenlaisia lapsenvahteja ollaan kokeiltu. Nyt on päädytty siihen, että vietetään myös kotona noita elokuvailtoja tai saunotaan kun lapset nukkumassa. Joskus pyydetään joku lapsiperhe kylään, laitetaan yhdessä lapset nukkumaan ja istutaan iltaa kotosalla heidän kanssaan. Oon myös alkanut käydä erilaisissa konserteissa ilman miestä ja mies käy sit joissain omissa jutuissaan ilman mua. Yhteinen aika vietetään kotona. Ja lomamatkat esim kylpylään tehdään lasten ehdoilla mutta aikuisia kunnioittaen. Eli ei syödä vain hesellä, ekä istuta vain lastenaltaalla.

 

[rider]

Siis mitä ihmettä? Miten te kehtaatte syyllistää vanhempianne etteivät hoida teidän lapsianne? He ovat jo hoitaneet omat lapsensa - teidät - mitä vielä? Eikö pitäisi lähteä sillä ajatuksella että olisi KIITOLLINEN kaikesta siitä hoitoavusta, jonka saa?

Itse en oleta mitään, vaan meillä on tyttö sillä ajatuksella että palkkaamme lastenhoitajan kun tarvitsemme, kaikki muu (sukulaisten taholta) on plussaa. Oma äitini on huippukiireinen vielä viimeisinä työvuosinaan ja on todella väsynyt vapaalla, miehen vanhemmat taas asuvat Ruotsissa.

Kakkosverkkona on tukiverkko, joka muodostuu mm. kerhoissa, muskarissa, harrastuksissa yms. tavatuista perheellisistä vanhemmista. Harrastakaamme toistemme auttamista!

 

[vieraana]

Mä en kyllä valittaisi, jos mulla vaan olisi mies. Ihan yksi lysti olisko vapaata vai ei. Kunhan olis se toinen tukemassa jne...

Mä taas en kaipaa miestä. Ihan naisenakin olen pystynyt luomaan itselleni sellaisen verkoston, jossa saan tarvitsemani tuen. Ja yllätys yllätys: suurin osa tukiverkostooni kuuluvista on naisia eikä miehiä.

Mutta tajuatko että aika suuri osa yh naisista on ihan yksin, ilman tukiverkkoa?

Niin minäkin, vaikka verkostoa olen yrittänyt luoda. ei vaan ole ystäviä.

 

[just joo]

viikonlopuksi on niin turha lähteä 500km päähän. se on yhtä autolla matkustamista. Jos minulla olisi pidempi vapaa vuorotyöni ansiosta niin miehellä ei ole tai ei pysty ottamaan. Minulla onneksi seuraava loma tammikuussa ja silloin lähden lasten kanssa jonnekin, mutta taas ilman miestä. Alkaa rassaamaan parisuhdetta tämä.

siis tekosyytä tekosyyn perään.. jos tosissaan jotain haluat järjestää, niin se kyllä onnistuu, aivan varmasti!! ottakaa se ajomatka nautinnon kannalta, lapset takapernkille ja satukasetit taakse soimaan sen verran kovaa, että voitte puhua miehen kanssa rauhassa =) siinä on hyvä alku mukavalle viikonlopulle, lapset kippaatte mummolaan ja ehditte yli vuorokauden viettää ihan kaksin ennen ihanaa ajomatkaa kotiin =)

Hah hah. Meillä sama matka ja kyllä se matkanteko on niin tuskaa, että ennemmin menisi stressilomasta tuollainen, siis lisäisi vain stressiä...

 

[juu]

Ei ole isovanhempien ja sukulaisten syy, että ero tuli, aivoton idioottiko olet.

Elämä väsytti. Kaipa niillä isovanhemmilla ja sukulaisilla oli parempaakin tekemistä kuin auttaa tai tukea meitä. Koskaan ei auto pihaan kurvannut meitä auttamaan.

En minä syyllisiä etsi. Elän omaa elämää omalla tavallani. Rahkeet ei riitä olla jalompi ihminen ja alkaa hoitaa isovanhempia, kun tarvitsevat apua. Rahkeet ei riitä, että hoitaisin siskoni vauvaa. Rahkeeni ei riitä, että pystyisin olemaan niin jalo ja hyvä ihminen, että olisin tueksi muille, kun minullekaan ei oltu. En kykene. Vedänkö ranteet auki? Vai mitä ehdotat?

Elän lasteni kanssa hyvää elämää tässä arjessa, mutta en pidä yhteyttä isovanhempiin tai sukulaisiin. Ja kuule, ei joka päivä tietoisesti päätä vihata sukuani. Minulle ei vaan enää tule edes mieleen, että he kuuluisivat arkeeni tai edes elämääni useammin kuin kerran vuodessa. Siis: en syytä. Olen alistunut tilanteeseeni. Mutta mieluummin elän tukiverkotonta ja sukulaisten "hylkäämänä" kuin alan luoda suhteita uudelleen. En jaksa, ja arva mitä: sukuani ei kiinnosta perheeni lainkaan.

 

[niin]

Siis mitä ihmettä? Miten te kehtaatte syyllistää vanhempianne etteivät hoida teidän lapsianne? He ovat jo hoitaneet omat lapsensa - teidät - mitä vielä? Eikö pitäisi lähteä sillä ajatuksella että olisi KIITOLLINEN kaikesta siitä hoitoavusta, jonka saa?

Minä ajattelin ennen noin, mutta sitten toisaalta, on se itsekästä isovanhemmilta, jos eivät lainkaan auta lapsiaan katsomalla lastenlasten perään. Siis vaikka edes kerran kahdessa kk. Meillä kyllä katsovat, mutta on se rankkaa niillä joilla eivät katso lainkaan eikä mitään muutakaan apua ole tarjolla. Totuushan loppujenlopuksi on se, että meidän vanhempiemme sukupolvi rikkoi yhteisöllisyyden ja me maksamme nyt siitä perheidemme yksinäisyytenä.

 

[Keittiönoita]

Mutta tajuatko että aika suuri osa yh naisista on ihan yksin, ilman tukiverkkoa?

Niin minäkin, vaikka verkostoa olen yrittänyt luoda. ei vaan ole ystäviä.

Tajuan kyllä. Ja ihan omasta kokemuksestani jo yli 20 vuoden takaa tiedän, että joskus on vähän "repäistävä", jotta niitä ystäviä siihen yksinäisyyteensä saa. Pysäytettävä ensimmäinen vaunujen kanssa vastaan tuleva nainen ja pyydettävä kahville. Ihan täysin vieras ihminen. Ei se mitään maksa - korkeintaan omassa päässä kasvojen menetyksen - mutta voi myös poikia vuosikymmeniä kestävän ystävyyssuhteen. Siis se yksi kysymys sen yhden alle minuutin kestävän kohtaamishetken aikana jonain saiteisena päivänä jollain ostarilla.

Tukiverkostoa ei kukaan tule tarjoamaan, aina se verkosto on kudottava itse.

 

[rider]

Eikä ollut viestini ap:lle, vaan joillekin isovanhempien syyllistäjille tässä ketjussa. Mutta, tässä vaihtoehtoja, joita itse olemme ajatelleet:

1. se ei-sukulaistukiverkko. Ystäväperheitä, joita saanut esim. päikkäristä, koulusta, lasten harrastuksista. Ilmoitelkaa ja etsikää netistä, päiväkotien ilmoitustauluille yms. Järki käteen silti!
2. yksityinen hoitaja. Esim. opiskelija. Tätäkin voi ilmoitella netissä, kauppojen ilmoitustauluilla, kouluissa yms. Ja jälleen sitten sitä järjenkäyttöä. Meillä on eräs AMK-tyttö hoitajana, saa 10 e/tunti (käteen) ja on vakkarihoitaja - luotettava ja kokenut.
3.se kuuluisa MLL
4 käyttäkää firmojen palveluita. Kuukkelilla löytyivät ainakin nämä osoitteet, sieltä vain etsimään:
http://www.sivina.fi/lastenhoito.html (toimipaikkoina käsittääkseni Espoo, Helsinki, Vantaa, Lahti, Turku, Tampere, Jyväskylä, Kuopio, Oulu)
Ja nyt yritän vielä etsiä sen sivuston, josta voivat ilmoitella niin vanhemmat, kuin lastenhoitajatkin (ei mikään Suomi24)
5. jos on tilaa ja ajatus kiinnostaa, niin oletteko miettineet esim. au pairia? Palkka n. 400 e kuussa + ruoka.

 

[rider]

Siis mitä ihmettä? Miten te kehtaatte syyllistää vanhempianne etteivät hoida teidän lapsianne? He ovat jo hoitaneet omat lapsensa - teidät - mitä vielä? Eikö pitäisi lähteä sillä ajatuksella että olisi KIITOLLINEN kaikesta siitä hoitoavusta, jonka saa?

Minä ajattelin ennen noin, mutta sitten toisaalta, on se itsekästä isovanhemmilta, jos eivät lainkaan auta lapsiaan katsomalla lastenlasten perään. Siis vaikka edes kerran kahdessa kk. Meillä kyllä katsovat, mutta on se rankkaa niillä joilla eivät katso lainkaan eikä mitään muutakaan apua ole tarjolla. Totuushan loppujenlopuksi on se, että meidän vanhempiemme sukupolvi rikkoi yhteisöllisyyden ja me maksamme nyt siitä perheidemme yksinäisyytenä.

Ketäköhän meidän sukupolvellamme on enää syyttää kun vanhempamme ovat kuolleet?

 

[rider]

http://www.tyotori.fi/browse/1/category/5

Mm. tuolta löytyy yksityisesti ilmoittelevia henkilöitä. Yritän nyt vain heitellä joitakin ideoita, toki moni ideoista maksaa, mutta esim. meidän hoitajamma 10 e/tunti ei ole kaatanut talouttamme. Olemme myös sopineet että jos tulee viikonlopputilanne eteen, hän saa asua talossamme, syödä meillä ja nukkua yms. ja maksamme hänelle sitte klönttäsumman hoidosta. Periaatteessa kallista, mutta koemme parisuhteenhoidon todella tärkeäksi.

 

[vieraana]

Mutta tajuatko että aika suuri osa yh naisista on ihan yksin, ilman tukiverkkoa?

Niin minäkin, vaikka verkostoa olen yrittänyt luoda. ei vaan ole ystäviä.

Tajuan kyllä. Ja ihan omasta kokemuksestani jo yli 20 vuoden takaa tiedän, että joskus on vähän "repäistävä", jotta niitä ystäviä siihen yksinäisyyteensä saa. Pysäytettävä ensimmäinen vaunujen kanssa vastaan tuleva nainen ja pyydettävä kahville. Ihan täysin vieras ihminen. Ei se mitään maksa - korkeintaan omassa päässä kasvojen menetyksen - mutta voi myös poikia vuosikymmeniä kestävän ystävyyssuhteen. Siis se yksi kysymys sen yhden alle minuutin kestävän kohtaamishetken aikana jonain saiteisena päivänä jollain ostarilla.

Tukiverkostoa ei kukaan tule tarjoamaan, aina se verkosto on kudottava itse.

no kyllä sitä on yritettykin ja kovasti.
Kaikilla ei vain käy flaksi.

 

[Seanna]

5. jos on tilaa ja ajatus kiinnostaa, niin oletteko miettineet esim. au pairia? Palkka n. 400 e kuussa + ruoka.

Tuotakin olen miettinyt monta kertaa, mutta.. Sille au pairille pitää olla vakuutus jota en saa kun olen luottotiedoton. Tuo 400e/kk vastaa meidän perheen kuukauden ruokakuluja, ja tällä hetkellä meidän perheen tuloina on asumistuki, lapsilisä ja elarit. Toimeentulotuki kattaa vielä käsittelyssä olevan sairaspäivärahan/ mahdollisen eläkkeen.

Mielessä kävi myös opiskelija, mutta kun meidän perheeseen tarvitaan kaksi hoitajaa, niin kulut onkin sitten 20e/ tunti. Sossulta en sittaria saa kun hoitokulut on liian kalliit. En saa edes väestöliiton hoitajia, MLL kieltäytyi välittämästä meille hoitajia kun pitäisi olla koulutusta ja kokemusta erityislapsista.

Mietin josko lähtisin tutustumaan muihin mammoihin, mutta kuka heille jo etukäteen kertoisi ettei mua tarvitse pelätä vaikka rollaattorilla kuljenkin, tai sen ettei tilani ole itseaiheutettu vaan ihan synnynnäinen?

 

[rider]

http://www.hoitopaikka.net/v2/Etusivu/Palvelut/Kaikille/Haetaanhoitajaa/tabid/74/Default.aspx

Vihdoin löysin osoitteen - tuossa on hoitopaikkavälitystä. Eräs ystävättäreni löysi tuolta itselleen hyvän hoitajan.

 

[Keittiönoita]

Siis mitä ihmettä? Miten te kehtaatte syyllistää vanhempianne etteivät hoida teidän lapsianne? He ovat jo hoitaneet omat lapsensa - teidät - mitä vielä? Eikö pitäisi lähteä sillä ajatuksella että olisi KIITOLLINEN kaikesta siitä hoitoavusta, jonka saa?

Minä ajattelin ennen noin, mutta sitten toisaalta, on se itsekästä isovanhemmilta, jos eivät lainkaan auta lapsiaan katsomalla lastenlasten perään. Siis vaikka edes kerran kahdessa kk. Meillä kyllä katsovat, mutta on se rankkaa niillä joilla eivät katso lainkaan eikä mitään muutakaan apua ole tarjolla. Totuushan loppujenlopuksi on se, että meidän vanhempiemme sukupolvi rikkoi yhteisöllisyyden ja me maksamme nyt siitä perheidemme yksinäisyytenä.

Mä ajattelen tässä asiassa toisin. Ei ole mitään takuita siitä, että olen lapsenlapsia saadessani enää siinä kunnossa, että mun olisi ylipäätään turvallista pientä lasta hoitaa. Lähden myös siitä olettamuksesta, että kun olen about 30 vuotta aina aseettanut jonkun muun intressit omien intressieni edelle, mulla edes ne viimeiset elinvuosikymmeneni olisi aikaa tehdä asioita, joita elämässäni halusin tehdä. En halua olla hyödyke, jota jälkeläiseni käyttävätr omien tarpeidensa tyydyttämiseen. Haluan olla ihminen, jolla on omat tunteet ja omat toiveet. Vielä senkin jälkeen, kun toi junnu kuukauden päästä täyttää 18 v.

Mun on pakko tunnustaa, että mä ihan oikeasti nyt miltei viiskymppisenä tarvitsen muutaman vuoden, jolloin mun ei tarvitse ajatella muita kuin itseäni. Haluan vielä nähdä ja kokea elämää ainakin parin vuoden ajan. Sen jälkeen olen valmis vaikka kuolemaan pois.

Mielelläni mä aikanaan lapsenlapsiani tulen hoitamaan mutta ei niin, että mulla tää hoitovastuu jatkuu jostain toisesta ihmisestä hamaan hautaani asti. Uskon onnistuneeni omien lasteni kasvatuksessa siinä, että he tietävät, mitä voivat multa pyytää ja mitä toivoa. Ja myös tekevät niin eikä mun tarvitse hieroa kristallipalloani arvuutellakseni, mitä lapseni haluavat mun tekevän.

 

[välillä heikosti]

Tai no, ollaan me muutaman kerran saatu lastenhoitoapua lasten syntymän jälkeen, mutta yhden käden sormilla laskettuna. Nyt alkaa meidän voimavarat olla ihan loppu. Onko muita? miten olette selvinneet ja jaksaneet?

jaksan nyt paremmin kun lapset isompia ja en ole enää kotiäiti.

sukulaiset asuvat satojen kilometrien päässä. jokusen kerran on ollut MLL hoitaja ihan senkin vuoksi että lapset tottuvat muidenkin kanssa olemaan.

yritän ajatella niin että tämä kestää vaan aikansa. onneksi mies tekee yhtä paljon kuin minä.

eli kyllä se helpottaa kun saa käydä töissä virkistäytymässä ja lapset kasvavat. työssäkäynti tuo taloudellista helpotusta ja omaa aika, vaikka olisikin henkisesti raskas ja stressaava työ. rahalla voi sitten ostaa jotain apua, esim. just MLL hoitajia. mutta en ole kokenut enää niin tarpeelliseksi kun lapset ovat muutenkin muualla kuin kotona päivät.

 

[rider]

5. jos on tilaa ja ajatus kiinnostaa, niin oletteko miettineet esim. au pairia? Palkka n. 400 e kuussa + ruoka.

Tuotakin olen miettinyt monta kertaa, mutta.. Sille au pairille pitää olla vakuutus jota en saa kun olen luottotiedoton. Tuo 400e/kk vastaa meidän perheen kuukauden ruokakuluja, ja tällä hetkellä meidän perheen tuloina on asumistuki, lapsilisä ja elarit. Toimeentulotuki kattaa vielä käsittelyssä olevan sairaspäivärahan/ mahdollisen eläkkeen.

Mielessä kävi myös opiskelija, mutta kun meidän perheeseen tarvitaan kaksi hoitajaa, niin kulut onkin sitten 20e/ tunti. Sossulta en sittaria saa kun hoitokulut on liian kalliit. En saa edes väestöliiton hoitajia, MLL kieltäytyi välittämästä meille hoitajia kun pitäisi olla koulutusta ja kokemusta erityislapsista.

Mietin josko lähtisin tutustumaan muihin mammoihin, mutta kuka heille jo etukäteen kertoisi ettei mua tarvitse pelätä vaikka rollaattorilla kuljenkin, tai sen ettei tilani ole itseaiheutettu vaan ihan synnynnäinen?

Sinulle ilmeisesti MS-tauti? Ei kai herranjumala nyt kukaan niin tyhmä ole että MS-tautista pelkäisi? Eipä se tartukaan

Au pairin minimipalkka lakisääteisesti Suomessa 252 e/kk, vakuutus 60 e/vuosi, oleskeluoikeus 40 e (vain alussa). Monella on pelkät hoitopaikkakulutkin suuremmat, sellaisissa tapauksissa au pair varmasti hyödyllinen.

Ongelmaksi nouseekin varmasti usein raha, silloin ei oikein muuta voi kuin yrittää luoda tukiverkkoa ystävien kautta.

 

[Keittiönoita]

no kyllä sitä on yritettykin ja kovasti.
Kaikilla ei vain käy flaksi.

Jos ei käy flaksi, kannattaa miettiä asiaa tarkemmin. Ja tarvittaessa käyttää asiantuntijaa apuna. On äärimmäisen harvinaista, että tässä maassa joku ei saisi yhtäkään ystävää. Jos näin käy, sen ystävän etsijän kannattaa mun mielestä hieman tarkistaa hakuvaatimuksiaan.

Mä voin ihan vilpittömin mielin, käsi sydämellä ja kohta 9 vuoden palstakokemuksellani sanoa, että ihan täältä palstaltakin löytyy ainakin sata ihmistä, jotka ovat valmiita auttamaan muita.

 

[vierailija]

maksakaa hoitopalvelusta, jos on tarvis. Meillä on kohta 4-vuotias ja emme ole missään ollet vielä kaksin. Kun kävin tentissä maksoin MML:n hoitajalle siitä. Jokainen päättää ja tekosyyt ovat turhia.

 

[Seanna]

5. jos on tilaa ja ajatus kiinnostaa, niin oletteko miettineet esim. au pairia? Palkka n. 400 e kuussa + ruoka.

Tuotakin olen miettinyt monta kertaa, mutta.. Sille au pairille pitää olla vakuutus jota en saa kun olen luottotiedoton. Tuo 400e/kk vastaa meidän perheen kuukauden ruokakuluja, ja tällä hetkellä meidän perheen tuloina on asumistuki, lapsilisä ja elarit. Toimeentulotuki kattaa vielä käsittelyssä olevan sairaspäivärahan/ mahdollisen eläkkeen.

Mielessä kävi myös opiskelija, mutta kun meidän perheeseen tarvitaan kaksi hoitajaa, niin kulut onkin sitten 20e/ tunti. Sossulta en sittaria saa kun hoitokulut on liian kalliit. En saa edes väestöliiton hoitajia, MLL kieltäytyi välittämästä meille hoitajia kun pitäisi olla koulutusta ja kokemusta erityislapsista.

Mietin josko lähtisin tutustumaan muihin mammoihin, mutta kuka heille jo etukäteen kertoisi ettei mua tarvitse pelätä vaikka rollaattorilla kuljenkin, tai sen ettei tilani ole itseaiheutettu vaan ihan synnynnäinen?

Sinulle ilmeisesti MS-tauti? Ei kai herranjumala nyt kukaan niin tyhmä ole että MS-tautista pelkäisi? Eipä se tartukaan

Au pairin minimipalkka lakisääteisesti Suomessa 252 e/kk, vakuutus 60 e/vuosi, oleskeluoikeus 40 e (vain alussa). Monella on pelkät hoitopaikkakulutkin suuremmat, sellaisissa tapauksissa au pair varmasti hyödyllinen.

Ongelmaksi nouseekin varmasti usein raha, silloin ei oikein muuta voi kuin yrittää luoda tukiverkkoa ystävien kautta.

Ei MS, vaan syringomyelia, harvinainen neurologinen sairaus. Ja juu, kyllä aika moni pelkää Suurin osa ystävistäkin katosi kun keppi ja rollaattori tuli mukaan.

Yksinhuoltajana mun on vaikeaa maksaa tuollaisia summia, mutta voihan sitä kokeilla. Miten pitkäksi aikaa au pair pitää sitten ottaa, onko siinä jotain minimiaikaa?

 

[sitten lisään]

Tai no, ollaan me muutaman kerran saatu lastenhoitoapua lasten syntymän jälkeen, mutta yhden käden sormilla laskettuna. Nyt alkaa meidän voimavarat olla ihan loppu. Onko muita? miten olette selvinneet ja jaksaneet?

jaksan nyt paremmin kun lapset isompia ja en ole enää kotiäiti.

sukulaiset asuvat satojen kilometrien päässä. jokusen kerran on ollut MLL hoitaja ihan senkin vuoksi että lapset tottuvat muidenkin kanssa olemaan.

yritän ajatella niin että tämä kestää vaan aikansa. onneksi mies tekee yhtä paljon kuin minä.

eli kyllä se helpottaa kun saa käydä töissä virkistäytymässä ja lapset kasvavat. työssäkäynti tuo taloudellista helpotusta ja omaa aika, vaikka olisikin henkisesti raskas ja stressaava työ. rahalla voi sitten ostaa jotain apua, esim. just MLL hoitajia. mutta en ole kokenut enää niin tarpeelliseksi kun lapset ovat muutenkin muualla kuin kotona päivät.

niin, ja pakko vielä lisätä, mikä auttaa jaksamaan. eli suunnitelmallisuus lasten määrässä. Minullakin on se naisten synti, ikuinen vauvakuume, mutta en todellakaan jaksaisi elää muita varten enää kauempaa kuin 2 lapsen takia pitää elää.

4 -henkisen perheen kotityöt, pyykkihuolto, ruokahuolto, siivoushuolto jne. on ihan tarpeeksi työtä. lisäksi en jaksa hoitaa yhtään useamman ihmisen kaikkea muistamista vaativaa, mikä äidin kontolle usein jää: patistaa lapset läksyihihn, terveelliseen ruokaan, patistaa olemaan kotona eikä kylillä, patistaa käyttäytymään kunnolla, kannustaa tekemään läksyt, auttaa jopa joskus niissä, lukea iltasatuja, vängätä kymmenettä kertaa, että ei, ei jälkkäriä kun ruoka ei maistunut, olla jämpti kaupassa ja sanoa, että romuja on liikaakin, kun lapsi vinkkuu jotain turhaa. olla jämpti ja pitää herkuttelut kohtuudessa.

eli musta nyt vaan ei ole siihen työmäärään mitä lasten kasvattaminen ihmisiksi vaatii, vauvoja voisin imettää ja hoitaa ja pestä pyllyjä vaikka miten paljon mutta 2 lasta riittää.

 

[Nunneliini]

lasten kummit ei ikinä ota yökylään?

ei. Miehen veli todellakin haluaisi, mutta veljen avovaimo ei tykkää lapsista yhtään tai tykkää sellaisista jotka istuu nurkassa kiltisti ja piirtää koko päivän. Valitettavasti en ole pystynyt kasvattamaan omistani sellaisia. aikamme kyseltiin. nyt ei enää jaksa. Toisen lapsen kummit sai juuri vauvan ja asuvat Tampereella.

Eikö se miehen veli voisi yksinään tulla teille kotiin hoitamaan lapsia ja te lähtisitte hotelliin tms. niin sitten sen avokin ei tarvitsisi "sietää" lapsia...?