Muita joille sanottu, että on pilannut elämänsä, kun on lapsen/lapset tehty nuorina

Hei kaikille!

Onko muita joille näin kommentoidaan? Viimeiksi eilen mieheni kuuli kyseisin kommentin vanhalta koulukaverilta. Mieheni on tällä hetkellä 24-vuotias ja minä 28-vuotias. Tyttö on kohta kaksi vuotta vanha. Mielestäni en ole mitenkään nuori siinä mielessä. Eikä miehenikään, koska heidän suvussaan ensimmäinen lapsi on tullut siinä 20 vuoden korvilla. Mietittiin eräänä iltana mieheni kanssa sitä, että vielä muutama vuosikymmen sitten oli ihan tavallista, että perhe perustettiin parikymppisenä ja nykyään sitä pidetään ihmeellisenä.

En tiedä saitteko kiinni ajatuksesta.

 

joo,tutulta kuulostaa, tosin oon ollu esikoisen aikaan paljon nuorempi kuin te, olin 15-vuotias(esikoinen nyt 5v). ei minusta ole ikinä tuntunut että olisin elämäni sillä pilannut,päin vastoin, ajattelen itse niin että kun teen lapset nuorena jaksan nyt niitä hoitaa ja saan sitten vanhempana rentoutua kun ei enää niin paljoa jaksa ja sitten toivottavasti saan nauttia niistä lapsen lapsista =)

piipero86 ja piipertäjä rv.24+4

 

Silloin aikoinaan kun esikkoani odotin olin juuri täyttänyt 19 v ja samanikäinen olin kun tyttö syntyi.

Monta kertaa minulle päiviteltiin sitä että liian nuorena olen lapseni tehnyt ja elämäni pilannut.

Ja kas kummaa nyt kun olen kohta 35 v ja lapsia kohta 7 niin sama laulu jatkuu mutta muunnelluilla sanoilla. Että miksi olet elämäsi pilannut ja miksi noin monta lasta.

Mikään ei milloinkaan ole noille hyvä.

 

Ei tunnu kelpaavan vaikka miten päin olisi. Eivät vaan ajattele, että ketkä sitten työt tekevät, kun jäävät eläkkeelle.

 

Joo... viimeksi tänään :/ liian monta liian lyhyessä ajassa...

 

Itse sain esikoiseni 22-vuotiaana, nyt olen 24. Menimme miehen kanssa naimisiin v.2004 ja esikko syntyi 2006. Mummoni kovastikin vihjaili ja antoi ymmärtää ja suoraankin sanoi että "oletko nyt varma, ehtiihän sitä vielä miettiä..." (olin tuolloin jo yli rv 12) Meni aika hiljaiseksi kun sanoin että vuosi tehtiin tätä lasta ja mikään maailmassa ei saa mua tekemään lapselle pahaa. Kun mummo sanoi tuosta elämän pilaamisesta, kysyin :" Selitä tarkemmin MILLÄ TAVALLA se elämä menee pilalle?" Sen jälkeen ei ole kysellyt.

En kadu tippaakaan sitä että halusin lapsen, päinvastoin, se oli oikea aika. Vaikka arki on joskus raskasta, niin silti plussia on enemmän kuin miinuksia enkä voi kuvitella mitään toista asiaa joka antaa potkua elämään ja enrgiaa samalla tavalla kuin esikoinen. Olen aikuistunut, viisastunut, ja ruvennut enemmän ymmärtämään muita vanhempia.

 

mä olin 17v ku esikoisen sain.
liian monet kauhisteli tilannetta ja edelleenki tuloo paha mieli.
moni luuli et vahinko kävi eikä tainnu uskoa ku sanottiin ettei oo vahinko.ny odottelen kolmatta ja yks läheinen sanoi et ku vauva syntyy niin johdot katkaisemaan ettei lisää tuu.olen "vasta" 23v.
oonki alkanu sanomaan porukoille jotka kauhistelee ku neljännestä puhutaan et mulla on aikaa 15v vielä..
me ollaan lapsista huoli pidetty joten en voi tajuta sekaantujien/vihjailijoiden mielipiteitä..

ennen vanhaa 10 henkiset perheet oli yleisiä ja nykyään kauhistellaan jo viisi henkistä perhettä.
mä oon aina halunnu mieheni kans suur perheen enkä anna puoli tuttujen/sukulaisten mielipiteitten estää sitä.
älkää antako tekään.. =)

 

Minä olin 17 kun esikoisen sain... ja aina se porukka on jostain löytyny, joka just noita kommentteja suustaan päästelee!!! Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Täällä nyt 5 lasta... :heart: :heart: :heart: :heart: :heart: ja itsellä ikää 28... Enkä ainakaan vielä ole tiedostanut mitään pilanneeni... :kieh:

 

Äitini sai minut 18-vuotiaana, eikä ole koskaan katunut, että synnyin, päin vastoin. Itse olen nauttinut nuoresta äidistä suunnattomasti. Äiti on pyrkinyt kuitenkin sanomaan, että oli kuitenkin vielä liian nuori, etten tekisi samaa. Ainoat sisarukseni ovat nyt 3,5v ja 1v4kk. Puhuin muutama kuukausi sitten äidille, että olisin valmis äidiksi, mutta hänen mielestään olen liian nuori edelleen... No, olen 23 ja esikoinen ilmoitti tulostaan pari päivää sitten... ja äidille kertominen jännittää...

 

minä olin 21 kun rupesin odottamaan esikoistani, siitä sai kuula et liian nuori oisit viellä odottanut. sit kului vähäsen aikaa niin tiesin odottavan toista lasta niin siitä tuli pälä pälä. lapsilla on 1v8kk ikä eroa, moni sanoo et miten jaksan hoitaa niin piniä lapsia kun on niin lyhyellä välillä tehty. en kuuntele ollenkaan vaan päästän toisesta korvasta ulos. nyt minä suunittelen et kolmas oisi terve tuloa meidän perheeseen, otan tänään isännän kanssa keskustelun siitä kolmannesta, rakastan lapsiani tosi paljon, vaikka välillä niillä on porkkanat korvissa... :heart: :heart:

 

Mä oon saanu kuulla enemmänkin kommentteja siitä,että sain lapsen kun koulua oli viel kaks vuotta jälellä eikä siis mitään kunnon ammattia alla...oon kuullu toisilta äideiltä esim.että onneks he ovat tajunneet ensin hankkia ammatin ja olla työelämässäkin vähän aikaa....Sain esikoisen siis 23 vuotiaana.nyt jatkan opiskeluja eikä kaduta yhtään!elämä on muuttunu paljon rikkaammaks ja merkityksellisemmäks.hyvin oon saanu opiskeltua amk:ssa.Tietenkin vähän tiukemmin eletään rahallisesti mut onneks mies käy töissä.

 

Olen 21-vuotias, eli en ollenkaan mikään "niin nuori" Silti kyllä monet tuttavat (Etenkin 50-80v naiset) jaksavat pudistella päätään ja ihmetellä. "Sähän olet itsekkin vielä lapsi"

 

Itse ovat kuitenkin saaneet lapsensa samanikäisinä kuin sinä. En ymmärrä logiikkaa tässä jutussa.

 

Minä olin juuri täyttänyt kahdeksantoista kun tei positiivisen testin olin siis vielä 18v. kun esikoinen syntyi. Nyt olen 23 ja meillä kaksi lasta. ja hienosti on mennyt. en todellakaan pitänyt itseäni liian nuorena äidiksi, olinhan jo täysi ikäinen ja valtuutettu päättämään omista asioistani, ja asuin omassa kodissa kävin töissä ja opiskelin. ja sain opiskelutkin päätökseen vauvan ohella valmistuin siis samaan aikaan kuin kaverini. Neuvolassa eka kysymys silloin oli että kannattaa vielä miettiä kun olet noin nuori... Onneksi neuvolatäti vaihtui toiseen joka oli paljon mukavampi. Nyt nautin kahdesta leikki ikäisestä taaperostani ja joskus ehkä sitten vielä se iltatähti olisi mukava, mutta nyt aion antaa aikaa myös itselleni ennen kuin rupean kolmatta harkitsemaan. :heart:

 

Mä en oo kyllä koskaan kuullu negatiivisia kommentteja,näistä mun lapsi asioista...piti oikein ruveta miettiin et näinkö on mutta taitaa kyl olla.
Eli olin 20kun esikoinen synty (nyt siis 2v9kk) ja 23 kun tää toinen synty (nyt 3,5kk) ja olen lasteni kanssa yksin... Lapset on rikkaus eikä mikään taakka. Ja hyvin on pärjätty vaikka "näin nuorena yksin kahden pienen lapsen kanssa".
Eikös sitä nuorena jaksa paremmin kun vanhana yöherätykset sun muut ja on varmasti paljon sopeutuvaisempi.

 

Olen 21-vuotias, eli en ollenkaan mikään "niin nuori" Silti kyllä monet tuttavat (Etenkin 50-80v naiset) jaksavat pudistella päätään ja ihmetellä. "Sähän olet itsekkin vielä lapsi"

No minkäs ikäsenä sitä sitten on aikuinen, jos yli kakskymppinen on lapsi? Ne mummeli-ikäset on tainnu ite olla samoja ikiä tai nuorempiakin, kun ovat ite lapsensa saaneet. Sitä vaan vissiin on jälkipolvista vaikee uskoa, että mekin tosiaan kasvetaan aikuisiks.

 

Itse sain vauvan ollessani 19 ja mies silloin 24. Synnärillä huomattiin suhtautuminen kun epäilivät pärjäävätkö näin nuoret varmasti ja kyselivät tulevatko vanhemmat auttamaan. Kun vauvaa puin niin ihmettelivät missä näin nuori on vastasyntynyttä oppinut hoitamaan ja kun vastasin että ystäväni apuna olen alusta asti ollut vauvanhoidossa niin katsoivat että jaaha, teiniäidit vaan antavat toisen hoitaa omaa lastaan eivätkä itse hoida ollenkaan. Kyllä tuntui kamalalta tuollainen. Myös kaikki jotka raskaudesta saivat kuulla niin kysyivät aivan avoimesti että tais olla vahinko? Tuohon kun vastasin että ei ollut vahinko ollenkaan niin katsottiin ihmeissään. Sukulaiset tosin ovat kehuneet ratkaisua hyväksi, itse kun ovat suht vanhoina lapset saaneet ja ovat sitä mieltä että olisi pitänyt paljon aiemmin. Tässä on kyllä sekin hyvä puoli että pääsen mummoksi nuorena ja saan nauttia lapsenlapsista =)

 

Silloin kun aloin odottaa kuulin kiertotietä että hyvin läheinen ihminen oli sanonut et pilaa elämänsä, mut kait senkin mieli on nyt muuttunut lähinnä varmaan ensi järkytys ollu. Tuota päivittelyä et noin nuori äiti tulee vieläkin harva se päivä ja ihan tuntemattomilta ihmisiltä.

 

On sanottu. Itse olen sitä mieltä että lapsi tuo mukanaan enemmän kuin vie. Vaikka olin vasta seitsemäntoista kun esikoinen syntyi, jotenkin tuntui silloin ja tuntuu vieläkin että omat kaverit on äärettömän lapsellisia tempauksineen ja ryyppyiltoineen, ei niissä ollut silloin aikoinaan mitään mieltä, ei mitään sisältöä. Lapsen kanssa jokainen päivä on kakkapyykistä ja kiukuttelusta huolimatta aivan ihana. :heart:

 

Mä aloin oottaan esikoista kun olin 17v. Olin 18v kun esikoinen syntyi. Neuvolaankin kun menin, täti kysyi vaan että mikäs ehkäisy teillä petti... Vaikka ihan tarkoituksella olin raskaaksi tullut. Jotkut kysyivät että ollaanko nyt ihan varmoja, että lasta ei sitten voi antaa pois kun mieli muuttuu. Kaikennäköstä sitä on kuullut. Silloin nuorempana kaikki kommentit tuntui todella pahalta. Kyllä ne nykyäänkin pahalta tuntuu, mutta on vaan oppinut oleen välittämättä niistä niin paljon. Nykyään meillä on 4 lasta. Ja nykyään siis kauhistellaan tuota lapsimäärää enemmän kuin ikää... Että miten kukaan voi jaksaa noin monen pienen kanssa. Ja että on oltava vahinkoja ainakin puolet, eihän kukaan hullu nyt neljää pientä tarkotuksella " tekis "...

 

Kaikenlaista kuulee, mut toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Ite tiedän mitä teen. Saa nähä mikä taivastelu alkaa JOS toista vauvaa saamme alkaa odottaa... Olin siis 19, kun esikoisen sain. Tyttö nyt 8kk.

 

Kaikenlaista kuulee, mut toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Ite tiedän mitä teen. Saa nähä mikä taivastelu alkaa JOS toista vauvaa saamme alkaa odottaa... Olin siis 19, kun esikoisen sain. Tyttö nyt 8kk.

 

Joopa joo,
Mistäköhän ihmeestä te tiedätte mitä olette menett4äneet omistautuessanne äidin hommille nuorella iällä? Olen pian 30-vuotias, 5. raskausviikolla ja itken surusta ymmärtäessäni vähitellen, että rakas, ihana ja jännittävä elämäni on nyt loppumassa, sellaisena kuin minä sitä rakastan anyway. Ja älkää vaan kukaan nyt sanoko, että lapseton elämäni on ollut tyhjää, onttoa tai mitään sellaista. Ne vanhemmat (ja viisaat!) naiset, jotka ovat pelänneet teidän pilaavan elämänne ovat siinä mielessä oikeassa, että te ette i k i n ä saa tietää, millaista on nuoruuden ihana vapaus, riippumattomuus puhumattakaan koulutuksen merkityksestä ihmiselon rikkaudelle. En vaihtaisi elämästäni päivääkään pois, mistään hinnasta. Minusta olen edelleenkin liian nuori äidiksi, niin paljon on vielä tekemättä. Ahdistaa...

 

Minä olin 26-vuotias alkaessani odottaa esikoista ja silti voivoteltiin, että noin nuorena. Jos lapsen saanti kerran ahdistaa noin kovasti ja haluat vaan bilettää niin tee abortti. Minulta et myötätuntoa saa osaksesi.

 

Niin just, bilettää... Tuossa se just on. Tehän haluatte ajatella, että ainut mitä tässä menettää on juhliminen, dokaaminen ja muu merkityksetön typeryys. Ja sitten toi älytön "ajattele niin kuin me tai tee abortti -agressiivisuus. Jo tää osoittaa, että jotain merkittävää on jäänyt teiltä kokematta.