Muita, joilla on vaikeuksia sietää puolison lasta?

[vierailija]

Ihan selvää huomionhakua/kapinointia tuo käytös on pojalta. AP:n negatiivinen käytös heijastuu poikaan, joka sitten näkyy pojan käytöksestä. AP ei selkeästikään pidä miehen pojasta, ja jos pojalle aina vaan ollaan negatiivisa, komennetaan jne... ei se pojastakaan varmasti mukavalta tunnu, vaan ruokkii vain lisää tuota huonoa käytöstä.

Ihme touhua AP:ltä. Kyllä sinun aikuisena ihmisenä pitäisi oppia sietämään miehesi lasta, niinhän ilmeisesti miehesi tekee myös sinun lastesi suhteen. Kuulostat kyllä siltä satujen ilkeältä äitipuolelta, toivottavasti oppisit lukemaan lasta paremmin, ja miettimään, mistä käytösongelmat saattavat johtua. Mitäpä jos joskus kokeilisit olla iloinen ja ystävällinen pojalle? Tekisitte yhdessä jotain hauskaa? Seinäkiipeilyä, Megazonea tms... mistä pojat tykkäävät ja saavat purkaa energiaansa. Jos et siihen pysty, niin parasta olisi pysyä sitten erossa heistä, ettei aiheuta pahaa mieltä lapselle ikävällä olemuksellaan.

 

[viisikymppinen isoäiti]

se on muuten aika jännää, että ne on aina ne miehen lapset entisestä liitosta ne kauhukakarat. katsokaapa joskus rehellisesti myös niitä omia yhteisiä lapsianne, onko ne oikeesti kuitenkaan ihan niin enkeleitä, kuin väitätte

 

[9MM]

tässähän on hyvin kirjoteltu jo aloin miettimään millaset lapset ittee eniten ärsyttää niin löyty yks tyyppi ja se on näsäviisastelijat.
Ootko jäänny tälle lapselle valheesta kii? ja toki jos kaikilla kolmella on erilaiset tavat kasvattaa niin lapsi kyl menettää uskoaan siinä. Huomasin tossa ognelman omassa kun hampaiden pesussa sanoin pitää purskotella ne hampaat niin se oli tehty eri tavalla äiteellä ja sitten sitä imhetteli. päälinjoissa kannattaa olla tollasessa diplomaattinnen ja pehementää sitä omaa tyyliä sellaseks että lapsi ei huomaa sitä eri tapaa. Kuullosti silel että tän aloitta ja on kasvattanut tietyllä tyylillä lapsia ja nyt kun on erilainen tilanne ei siedä yhtään sitä erilaisuutta ja kiukuttelee ja kun lapsi on oppinut että tämä äityli kiukuttellee niin se on hänen hupinsa nähdä sinut vihaisena olet siis tavallaan lapsen hupi suuttumisella?.. pakko näin lapsen isänä sano oet jos jok usanois mun lassta ei kaikki muumit laaksos niin varmaan lähtisin samna tein lätkimään ellei sitten huumor mielessä. lisäksi monia erityisoppilaita jokka tapellu lapsenia heistä on kehittynyt erittäin fiksuja ihmisiä vanhempana jos ei tee vääri nei mitään opikkaan koskaan.

 

[vierailija]

Ihan selvää huomionhakua/kapinointia tuo käytös on pojalta. AP:n negatiivinen käytös heijastuu poikaan, joka sitten näkyy pojan käytöksestä. AP ei selkeästikään pidä miehen pojasta, ja jos pojalle aina vaan ollaan negatiivisa, komennetaan jne... ei se pojastakaan varmasti mukavalta tunnu, vaan ruokkii vain lisää tuota huonoa käytöstä.

Ihme touhua AP:ltä. Kyllä sinun aikuisena ihmisenä pitäisi oppia sietämään miehesi lasta, niinhän ilmeisesti miehesi tekee myös sinun lastesi suhteen. Kuulostat kyllä siltä satujen ilkeältä äitipuolelta, toivottavasti oppisit lukemaan lasta paremmin, ja miettimään, mistä käytösongelmat saattavat johtua. Mitäpä jos joskus kokeilisit olla iloinen ja ystävällinen pojalle? Tekisitte yhdessä jotain hauskaa? Seinäkiipeilyä, Megazonea tms... mistä pojat tykkäävät ja saavat purkaa energiaansa. Jos et siihen pysty, niin parasta olisi pysyä sitten erossa heistä, ettei aiheuta pahaa mieltä lapselle ikävällä olemuksellaan.

Miksi rangaista huonosti käyttäytyvää lasta, kun voi antaa tälle jäätelön? Sillähän se lapsen vallanhimo ja pyrkimys pomottaa toisia korjaantuu. Ja eipä ainakaan sen jälkeen voida syyttää "ilkeäksi äitipuoleksi".

 

[vierailija]

Miksi rangaista huonosti käyttäytyvää lasta, kun voi antaa tälle jäätelön? Sillähän se lapsen vallanhimo ja pyrkimys pomottaa toisia korjaantuu. Ja eipä ainakaan sen jälkeen voida syyttää "ilkeäksi äitipuoleksi".

Selkeästi se ongelma on ap:n käytös miehensä lasta kohtaan. Jos ap oikein huokuu inhoa poikaa kohtaan, lapsi sen toki huomaa, niin ei silloin hyvä heilu. Varsinkin jos ovat koko porukka yhdessä, ap:n sekä miehen lapsi mukana, ja ap:n lapset saavat mukavampaa kohtelua kuin miehen lapsi, niin tokihan se näkyy lapsen käytöksessä.
Missään nimessä huonoa käytöstä ei tule paapoa, vaan kertoa miten toimia oikein, mutta miettiä myös sitä omaa AIKUISEN käytöstä, millä tavoin itse käyttäytyy lapsia kohtaan. Ei lapset turhaan kiukuttele, kyllä aina löytyy syy pahaan oloon!

 

[vierailija]

Missään nimessä huonoa käytöstä ei tule paapoa, vaan kertoa miten toimia oikein, mutta miettiä myös sitä omaa AIKUISEN käytöstä, millä tavoin itse käyttäytyy lapsia kohtaan. Ei lapset turhaan kiukuttele, kyllä aina löytyy syy pahaan oloon!

Ei se kuule pelkkä kertominen riitä, vaan lapsi on tarvittaessa myös voitava pakottaa käyttäytymään oikein.

Ja lapset kiukuttelevat myös paljon muista syistä kuin koetusta pahasta olosta. Mm. siksi, että huomaavat kiukuttelun tuovan itselle etuisuuksia ja/tai valta-aseman vanhempiin nähden. Tai jos paha olo on olemassa, niin sille ei välttämättä ole olemassa mitään ns. hyväksyttyä syytä, jolloin ei voida lähteä siitä, että käytös korjataan poistamalla pahan olon syy.

 

[vierailija]

Selkeästi se ongelma on ap:n käytös miehensä lasta kohtaan. Jos ap oikein huokuu inhoa poikaa kohtaan, lapsi sen toki huomaa, niin ei silloin hyvä heilu. Varsinkin jos ovat koko porukka yhdessä, ap:n sekä miehen lapsi mukana, ja ap:n lapset saavat mukavampaa kohtelua kuin miehen lapsi, niin tokihan se näkyy lapsen käytöksessä.
Missään nimessä huonoa käytöstä ei tule paapoa, vaan kertoa miten toimia oikein, mutta miettiä myös sitä omaa AIKUISEN käytöstä, millä tavoin itse käyttäytyy lapsia kohtaan. Ei lapset turhaan kiukuttele, kyllä aina löytyy syy pahaan oloon!

Olen kyllä aina yrittänyt olla ystävällinen pojalle ja saada häntä mukaan kivoihin ja sallittiin juttuihin. Pojan omassa asenteessa on tässä vikaa ja kun neljä päivää kuuntelet kitinää siitä kuinka tyhmän reissun olet järjestänyt ja kuinka poika mieluummin olisi kotona (missä hänellä ei ole muuta tekemistä kuin pelata pleikalla, koska pojalla ei ole kavereita kun kiusaa kaikkia) niin anteeksi, jos nyt tänne palstalle anonyymisti avautuessa tekstistä huokuu inho poikaa kohtaan. Eilen oli pinna pikkuisen kireällä, kun kotiin päästiin ja oli pakko purkaa tunteitaan jonnekin. Tiedän kyllä varsin hyvin etten voi näitä tunteita oikeasti kenellekään sanoa tai näyttää, siksi on hyvä että voi edes täällä puhua.

Tänne oli myös tullut paljon ihan hyödyllisiä vinkkejä ja näkökulmia, kiitos niistä!

 

[vierailija]

Säälittää kyllä nämä lapset, jotka joutuvat aina pelinappuloiksi ja vallankäytön kohteeksi. Kuka käskyttää ketäkin.
Jos oikeasti pidettäisiin ne alkuperäiset perheet kasassa, niin lapsetkin olisi tasapainossa. Tässähän on se normaalitulos, joka kohtaa näitä uusioperheitä. Ja ainahan se on ne toisten lapset, omat on täydellisiä. Mistäs tiedät miten lapsesi kohtelee tätä lasta? Et ole kuulemassa jokaista sanaa mitä puhuvat, näkemässä jokaista asiaa joka tapahtuu heidän välillään.
Ja vielä etsitään lääkärien kanssa vikaa, kun sehän täytyy lapsessa olla. Ja sitten hoitona nappia naamaan. Kuitenkin kyse on vain siitä, että hakee huomiota ja omaa paikkaansa perheessä.
Tietenkin ratkaisuna voisi olla ero, ja sitten hakemaan jotain ihanaa miestä, jolla ei vielä ole niitä omia lapsia riesana ja taakkana yhteiselle onnelle.

 

[vierailija]

Lapselle voi olla ystävällinen ja huolehtia tämän tarpeista...

Lapsen tarpeista huolehtiminen ei taida olla prioriteettina tässä, kun kerran lapsen perhe ylipäätään on hajotettu ja koottu uusiksi lapsesta välittämättä.

Mutta kun tähän nyt on päädytty, niin samallalailla kohtelette nyt häntäkin kuin kaikkia muitakin, samat säännöt, oikeudet ja rajat, samalla tavalla hyväksymistä ja torjumista kuin muillekin. Se on kaikista terveellisintä tässä tilanteessa.

 

[vierailija]

Lapselle voi olla ystävällinen ja huolehtia tämän tarpeista...

Lapsen tarpeista huolehtiminen ei taida olla prioriteettina tässä, kun kerran lapsen perhe ylipäätään on hajotettu ja koottu uusiksi lapsesta välittämättä.

Mutta kun tähän nyt on päädytty, niin samallalailla kohtelette nyt häntäkin kuin kaikkia muitakin, samat säännöt, oikeudet ja rajat, samalla tavalla hyväksymistä ja torjumista kuin muillekin. Se on kaikista terveellisintä tässä tilanteessa.

 

[vierailija]

Ärsyttäisi tuollainen kakara. Suuri (mutta ei sentään suuriN) osa lapsista on ärsyttäviä, mitä tuolla näkee ja vastaan tulee. Kaikki eivät kasvata lapsiaan, joten ovat sitten mitä ovat. Ja vaikka se ei olekaan lapsen syy, niin lapsi on silti se joka on ärsyttävä. Viesti siis kaikille lasten vanhemmille: kasvattakaa lapsenne, se on sata kertaa parempi kun lapsi on kiva ja osaa käyttäytyä, kuin että on ärsyttävä ja huonosti käyttäytyvä. Ei kukaan sellaisesta lapsesta pidä, vaikka se onkin vanhempien syytä että lapsesta on tullut ikävä ihminen.

Helppo se on sieltä puskista huudella ap:lle että sinun pitää olla se aikuinen. Hän on yrittänyt, ja eroperheissä päävastuu lapsen käyttäytymisissä on hänen biologisilla vanhemmilla. AINA syytetään sitä uutta puolisoa, ja tämän pitäisi pystyä ja jaskaa venyä kaikkeen sontaan mitä uuden puolison lapset tuo tullessaan.

Ei eroperheen lapsella ole oikeutta kohdella uusia puolisoita huonosti, se pitäisi heti tehdä selväksi lapsille. Ei vaikka heitä kuinka vituttaisi että äiti ja isi ovat eronneet. Ihan perus käytöstä tuokin, että muita ihmisiä kohdellaan kunnoittavasti.

 

[vierailija]

Ärsyttäisi tuollainen kakara. Suuri (mutta ei sentään suuriN) osa lapsista on ärsyttäviä, mitä tuolla näkee ja vastaan tulee. Kaikki eivät kasvata lapsiaan, joten ovat sitten mitä ovat. Ja vaikka se ei olekaan lapsen syy, niin lapsi on silti se joka on ärsyttävä. Viesti siis kaikille lasten vanhemmille: kasvattakaa lapsenne, se on sata kertaa parempi kun lapsi on kiva ja osaa käyttäytyä, kuin että on ärsyttävä ja huonosti käyttäytyvä. Ei kukaan sellaisesta lapsesta pidä, vaikka se onkin vanhempien syytä että lapsesta on tullut ikävä ihminen.

Helppo se on sieltä puskista huudella ap:lle että sinun pitää olla se aikuinen. Hän on yrittänyt, ja eroperheissä päävastuu lapsen käyttäytymisissä on hänen biologisilla vanhemmilla. AINA syytetään sitä uutta puolisoa, ja tämän pitäisi pystyä ja jaskaa venyä kaikkeen sontaan mitä uuden puolison lapset tuo tullessaan.

Ei eroperheen lapsella ole oikeutta kohdella uusia puolisoita huonosti, se pitäisi heti tehdä selväksi lapsille. Ei vaikka heitä kuinka vituttaisi että äiti ja isi ovat eronneet. Ihan perus käytöstä tuokin, että muita ihmisiä kohdellaan kunnoittavasti.

Kerropas tuo ihan pienelle lapselle, että koitapas nyt käyttäytyä, kun äiti ja iskä nyt vaan eroaa, kun on löytynyt niiin paljon vihreämpää ruohoa sieltä aidan takaa.
Siis kasvattakaa???? Eroa varten??? Typeryyksien typerys.
Yleensä näitä neuvoja jakelee tietynikäiset sinkut, joilla ei ole hajuakaan oikeasta perhe-elämästä.
Lapsella on oikeus OMIIN vanhempiinsa!!!
Sille käyttymiselle on syy, se ei ole lapsen vittuilua!!!!!!!

 

[vierailija]

Jotkut ihmiset on ärsyttäviä pennusta asti, eikä se ole aina kasvatuksesta kiinni. Samassa perheessä voi kasvaa ihania ihmisiä ja yksi vikisevä vastarannan kiiski. Saa ärsyttää, mutta yritä silti jospa se siitä vielä tokenis.

 

[vierailija]

Ei kannata perustaa mitään uusperheitä, jos ei pysty olemaan eroamatta.
Vain jos ero on johtunut selkeästi ja vastaansanomattomasti toisen rikoksista, voi ajatella olevansa kykenevä yrittämään vielä jonkun toisen kanssa. Eli "hyvinhoidettuihin avioeroihin" kykenevät eivät ole sopivaa uusperhematskua. Missään nimessä ei tällöin lapsille ruveta hommaamaan mitään äiti tai isäpuolia kuin kenkäkaupasta uusia kenkiä.

 

[vierailija]

Ei kannata perustaa mitään uusperheitä, jos ei pysty olemaan eroamatta.
Vain jos ero on johtunut selkeästi ja vastaansanomattomasti toisen rikoksista, voi ajatella olevansa kykenevä yrittämään vielä jonkun toisen kanssa. Eli "hyvinhoidettuihin avioeroihin" kykenevät eivät ole sopivaa uusperhematskua. Missään nimessä ei tällöin lapsille ruveta hommaamaan mitään äiti tai isäpuolia kuin kenkäkaupasta uusia kenkiä.

 

[vierailija]

typerä kännykkä

 

[vierailija]

Ei kannata perustaa mitään uusperheitä, jos ei pysty olemaan eroamatta.
Vain jos ero on johtunut selkeästi ja vastaansanomattomasti toisen rikoksista, voi ajatella olevansa kykenevä yrittämään vielä jonkun toisen kanssa. Eli "hyvinhoidettuihin avioeroihin" kykenevät eivät ole sopivaa uusperhematskua. Missään nimessä ei tällöin lapsille ruveta hommaamaan mitään äiti tai isäpuolia kuin kenkäkaupasta uusia kenkiä.

En tiedä, mitkä on sinun mielestäsi hyväksyttäviä syitä erota, mutta itse aikanaan jätin exäni hänen alkoholisminsa takia, koska ei suostunut menemään hoitoon. Nykyisen mieheni jätti hänen exänsä toisen miehen takia, jonka kanssa on nykyisin naimissa. Joten ehkä olemme sinunkin mittapuullasi oikeutettuja yrittämään vielä uudelleen jonkun muun kanssa. Kummankin erosta on yli kolme vuotta aikaa ja yhdessä olemme nyt olleet vuoden. Emme edes asu vielä yhdessä, joten kukaan ei voi sanoa, että olisimme jotenkin hätiköineet suhteessamme tai emme olisi ajatelleet lasten etua.

Nytkin täällä haen vertaistukea, jos jollain on ollut samanmoinen tilanne. Joten en usko tehneeni mitään kovin suurta vääryyttä tässä ketään kohtaan.

 

[vierailija]

Jos toinen kusee omaan saappaaseensa, pitääkö sinun vetää se saapas omaan jalkaasi? Mitä järkeä siinä on. Kyllä se saa ihan itse jalkaansa siellä huljuttaa, eikä odottaa jonkun toisen tekevän sen hänen puolestaan.
Helpompaa olisi jos sinne saappaaseen kusisi yhdessä, mutta eihän se uusperheessä mahdollista ole jos puolisolla on jo teini-ikäinen lapsi. Eri asia jos olisit ollut lapsen elämässä mukana pienokaisesta asti. Pitääkö sinun siis alkaa kasvattamaan jo teini-ikäistä, joka on jo valmiiksi omaksunut tapansa/keinonsa/kieroutensa omalta äidiltänsä/isältänsä? Se on myöhäistä. Ainut mitä siinä voi tehdä on yrittää kaataa vähän saapasta tyhjemmäksi ja toivoa jonkun järkilauseen menevän jakeluun. Tosin, eipä oo näyttäny onnistuvan sekään.

Ratkaisu: Älkää ikinä muuttako saman katon alle. Yhteenmuutto on parisuhteen ensimmäisiä virheitä, joka päättyy hyvin.
Ei ikinä enää!

 

[vierailija]

Ymmärrän tuntemuksiasi.

Pahinta mitä parisuhteellenne nyt voisitte tehdä, olisi muuttaa yhteen, mikäli poika vuoroviikoin isällään. Jos joka 2.vkonvaihde, kenties siedettävämpää.

Siinäpä se sana: sietää... Ihaninta olisi, mikäli uusperheissä oikein nauttisi toisen osapuolen lapsista. Neutraali vaihtoehto on hyväksyä tilanne. Ja huonoin se, että vain Sietää. Siitä lähtökohdasta yhteen muutto täysi tuho!

 

[vierailija]

Mun mielestä jos lapsi menettää perheensä ja tulee vielä uusia kakaroita "siskoiksi/veljiksi" jotka pitäisi vaan hyväksyä hymy kasvoilla.
Voisi sanoa että niin makaa kuin petaa!

Ärsyttäisi tuollainen kakara. Suuri (mutta ei sentään suuriN) osa lapsista on ärsyttäviä, mitä tuolla näkee ja vastaan tulee. Kaikki eivät kasvata lapsiaan, joten ovat sitten mitä ovat. Ja vaikka se ei olekaan lapsen syy, niin lapsi on silti se joka on ärsyttävä. Viesti siis kaikille lasten vanhemmille: kasvattakaa lapsenne, se on sata kertaa parempi kun lapsi on kiva ja osaa käyttäytyä, kuin että on ärsyttävä ja huonosti käyttäytyvä. Ei kukaan sellaisesta lapsesta pidä, vaikka se onkin vanhempien syytä että lapsesta on tullut ikävä ihminen.

Helppo se on sieltä puskista huudella ap:lle että sinun pitää olla se aikuinen. Hän on yrittänyt, ja eroperheissä päävastuu lapsen käyttäytymisissä on hänen biologisilla vanhemmilla. AINA syytetään sitä uutta puolisoa, ja tämän pitäisi pystyä ja jaskaa venyä kaikkeen sontaan mitä uuden puolison lapset tuo tullessaan.

Ei eroperheen lapsella ole oikeutta kohdella uusia puolisoita huonosti, se pitäisi heti tehdä selväksi lapsille. Ei vaikka heitä kuinka vituttaisi että äiti ja isi ovat eronneet. Ihan perus käytöstä tuokin, että muita ihmisiä kohdellaan kunnoittavasti.