Muita, joilla on vaikeuksia sietää puolison lasta?

[vierailija]

Joo, tiedän että oon varmaan ihan paska ihminen, kun sanon näin ääneen, mutta sanon sen täällä kun en muuallakaan voi sanoa. Mun on todella vaikea sietää puolisoni lasta. Sinänsä mulla ei mitään ole lasta vastaan, mutta kun se ei osaa yhtään käyttäytyä, tekee koko ajan jotain tyhmää ja sitä pitää olla koko ajan kieltämässä. Hirveän raskasta. Just olimme viikonloppuna reissussa porukalla, johon kuului omat lapseni, puolison lapsi ja tietysti me vanhemmat. Voin sanoa suoraan, että jäi todella paska fiilis koko reissusta, kun tämä yksi koko ajan valitti jostain tai ei totellut tai teki jotain tyhmää. Poika siis käyttäytyy kuin viisi vuotias vaikka on jo yhdeksän! Vaatii koko ajan kaitsemista, väittää aikuisille vastaan tai kieltäytyy puhumasta/syömästä, jos jostain huomauttaa.

Tässä alkaa jo mietityttää, että jaksanko tuollaista lopun ikääni katsella vai pitäisikö luopua muuten hyvästä parisuhteesta tuon rasittavan lapsen takia? Ollaan mietitty yhteenmuuttoa miehen kanssa, mutta suoraan sanottuna tuntuu siltä etten kyllä jaksa joka toinen viikko katsella tuollaista kauhukakaraa

Onko muilla vastaavia kokemuksia ja kuinka teillä tilanteet ratkennut?

 

[vierailija]

Eikö sinulla ole siihen lapseen kurinpitovaltaa? Nollatoleranssi tottelemattomuudelle ja ankarat rangaistukset joka kerta (vaikka puoli tuntia nurkassa seisomista naama seinään päin), niin kyllä se alkaa siitä tokeentua.

 

[vierailija]

On sinussa itsessäsikin asenteen korjauksen varaa, jos annat 9-vuotiaan pilata koko reissun. Mitä sitten jos 9-vuotias ei syö? Anna olla syömättä. Jos valittaa, niin valittaa, pidätte muut sitten kivaa senkin edestä. Ja mies voisi ihan urakalla antaa sitä huomiota lapselle niin, että menette te muut välillä eri matkaa Saisit samalla lepuuttaa hermojasi.

Mutta mietipä miten pitkään lapsi on ärsyttävä esiteini? Luuletko että miehen kanssa voisi olla niin pitkä tulevaisuus, että olisitte yhdessä vielä sittenkin kun lapsi on jo omillaan? Ei tuollaisen muuttuvan tilanteen vuoksi kannata hyvää miestä heittää.

 

[vierailija]

On sinussa itsessäsikin asenteen korjauksen varaa, jos annat 9-vuotiaan pilata koko reissun. Mitä sitten jos 9-vuotias ei syö? Anna olla syömättä. Jos valittaa, niin valittaa, pidätte muut sitten kivaa senkin edestä. Ja mies voisi ihan urakalla antaa sitä huomiota lapselle niin, että menette te muut välillä eri matkaa Saisit samalla lepuuttaa hermojasi.

Mutta mietipä miten pitkään lapsi on ärsyttävä esiteini? Luuletko että miehen kanssa voisi olla niin pitkä tulevaisuus, että olisitte yhdessä vielä sittenkin kun lapsi on jo omillaan? Ei tuollaisen muuttuvan tilanteen vuoksi kannata hyvää miestä heittää.

 

[vierailija]

Eikö sinulla ole siihen lapseen kurinpitovaltaa? Nollatoleranssi tottelemattomuudelle ja ankarat rangaistukset joka kerta (vaikka puoli tuntia nurkassa seisomista naama seinään päin), niin kyllä se alkaa siitä tokeentua.

Lapsi pyrkii olemaan kuuntelematta, jos häntä komennan. Lopulta kyllä tottelee, mutta on todella rasittavaa kun pitää jatkuvasti sanoa jostain. Ja kun yhdestä asiasta komentaa, niin keksii jo seuraavan. Ja reissussa on paha seisottaa nurkassa, kun pitäisi olla liikkeellä koko ajan.

 

[vierailijatrrrrr]

Eikö sinulla ole siihen lapseen kurinpitovaltaa? Nollatoleranssi tottelemattomuudelle ja ankarat rangaistukset joka kerta (vaikka puoli tuntia nurkassa seisomista naama seinään päin), niin kyllä se alkaa siitä tokeentua.

Täähän kuulostaa tutulta...oli joku sellainen kirja missä oli juuri tämäntyyppinen äitipuoli. Tais olla siskopuoletkin.

 

[vierailijatrrrrr]

Eikö sinulla ole siihen lapseen kurinpitovaltaa? Nollatoleranssi tottelemattomuudelle ja ankarat rangaistukset joka kerta (vaikka puoli tuntia nurkassa seisomista naama seinään päin), niin kyllä se alkaa siitä tokeentua.

Täähän kuulostaa tutulta...oli joku sellainen kirja missä oli juuri tämäntyyppinen äitipuoli. Tais olla siskopuoletkin.

 

[vierailijatrrrrr]

Eikö sinulla ole siihen lapseen kurinpitovaltaa? Nollatoleranssi tottelemattomuudelle ja ankarat rangaistukset joka kerta (vaikka puoli tuntia nurkassa seisomista naama seinään päin), niin kyllä se alkaa siitä tokeentua.

Täähän kuulostaa tutulta...oli joku sellainen kirja missä oli juuri tämäntyyppinen äitipuoli. Tais olla siskopuoletkin.

 

[vierailija]

On sinussa itsessäsikin asenteen korjauksen varaa, jos annat 9-vuotiaan pilata koko reissun. Mitä sitten jos 9-vuotias ei syö? Anna olla syömättä. Jos valittaa, niin valittaa, pidätte muut sitten kivaa senkin edestä. Ja mies voisi ihan urakalla antaa sitä huomiota lapselle niin, että menette te muut välillä eri matkaa Saisit samalla lepuuttaa hermojasi.

Mutta mietipä miten pitkään lapsi on ärsyttävä esiteini? Luuletko että miehen kanssa voisi olla niin pitkä tulevaisuus, että olisitte yhdessä vielä sittenkin kun lapsi on jo omillaan? Ei tuollaisen muuttuvan tilanteen vuoksi kannata hyvää miestä heittää.

Joo, eihän sen saisi antaa vaikuttaa, mutta kyllä se mieltä alentaa kun toinen koko ajan ruikuttaa jostain. Kaikilla meni reissussa hermo siihen ruikutukseen, mutta tämä yksi vain jatkaa ja jatkaa. Saa kyllä ens kerralla jäädä äitinsä huomaan kotiin, kun me muut reissataan. En vain jaksa.

 

[vierailija]

Lapsi pyrkii olemaan kuuntelematta, jos häntä komennan. Lopulta kyllä tottelee, mutta on todella rasittavaa kun pitää jatkuvasti sanoa jostain. Ja kun yhdestä asiasta komentaa, niin keksii jo seuraavan. Ja reissussa on paha seisottaa nurkassa, kun pitäisi olla liikkeellä koko ajan.

Keksi reissuja varten joku muu rangaistus tai uhkaa sillä, että kotiin päästyä joutuu sinne nurkkaan tms?

Kyllä sen ihan oikeasti pitäisi mennä niin, että jos aikuinen komentaa niin sitten myös lapsi tottelee kerralla eikä vasta pitkän jankkauksen jälkeen. Puhumattakaan, että pitäisi jatkuvasti korottaa ääntä kun puhuu lapselle. Toki lapsi voi sanoa oman mielipiteensä esim. siitä jos on joku hyvä syy miksi pitäisi tehdä toisella lailla, mutta ei sekään saa johtaa mihinkään jankkaukseen.

 

[vierailija]

Keksi reissuja varten joku muu rangaistus tai uhkaa sillä, että kotiin päästyä joutuu sinne nurkkaan tms?

Kyllä sen ihan oikeasti pitäisi mennä niin, että jos aikuinen komentaa niin sitten myös lapsi tottelee kerralla eikä vasta pitkän jankkauksen jälkeen. Puhumattakaan, että pitäisi jatkuvasti korottaa ääntä kun puhuu lapselle. Toki lapsi voi sanoa oman mielipiteensä esim. siitä jos on joku hyvä syy miksi pitäisi tehdä toisella lailla, mutta ei sekään saa johtaa mihinkään jankkaukseen.

Olen samaa mieltä ja omat lapset siten kasvattanutkin. Mutta tämä miehen lapsi on ainokainen ja siksikin varmasti käytöstavat puuttuvat, kun on annettu liikaa periksi lapselle ja koitettu olla hänen kaveriaan. Siis mies ja hänen exä. Pojalla muutenkin ongelmia koulussakin, kiusaa muita ja on erityisluokalla. Tuntuu välistä, että poika on yksinkertaisesti niin tyhmä, ettei tajua tekojensa seurauksia. Ei siis ole ihan kaikki muumit laaksossa pojalla.

 

[vierailija]

Täähän kuulostaa tutulta...oli joku sellainen kirja missä oli juuri tämäntyyppinen äitipuoli. Tais olla siskopuoletkin.

Ilkeys on ihan eri asia kuin tiukka mutta oikeudenmukainen kurinpito. Lapselle voi olla ystävällinen ja huolehtia tämän tarpeista ilman, että sen pitäisi johtaa siihen, että aikuinen tekee itsestään lapsen kaverin ja jättää puuttumatta huonoon käytökseen. Se joka viime kädessä kaikkein eniten kärsii kurinpidon puutteesta on lapsi itse.

Ylipäätään perheen ilmapiiri paranee huomattavasti jos turhat huudot ja ruikutukset jäävät pois, ja esim. leikkien poissiivoamiseen riittää rauhallinen toteamus, että "sitten on aika siivota leikit".

 

[vierailija]

Olen samaa mieltä ja omat lapset siten kasvattanutkin. Mutta tämä miehen lapsi on ainokainen ja siksikin varmasti käytöstavat puuttuvat, kun on annettu liikaa periksi lapselle ja koitettu olla hänen kaveriaan. Siis mies ja hänen exä. Pojalla muutenkin ongelmia koulussakin, kiusaa muita ja on erityisluokalla. Tuntuu välistä, että poika on yksinkertaisesti niin tyhmä, ettei tajua tekojensa seurauksia. Ei siis ole ihan kaikki muumit laaksossa pojalla.

Mikä on miehen mielipide asiasta? Sanooko vastaan, jos esim. yrität saada lapsen tottelemaan? Vai onko periaatteessa samaa mieltä, mutta ei vaan syystä tai toisesta pysty/jaksa omalta osaltaan muuntaa asiaa käytäntöön?

 

[vierailija]

Jos mies on ollut mukana reissussa, niin hänenhän pitäisi lastensa komentaa. Turhaa lasta syyttää, jos isä ei näköjään edelleenkään ohjaa lastensa oikein. Turhaudu mieheen, älä lapseen.

 

[vierailija]

Olen samaa mieltä ja omat lapset siten kasvattanutkin. Mutta tämä miehen lapsi on ainokainen ja siksikin varmasti käytöstavat puuttuvat, kun on annettu liikaa periksi lapselle ja koitettu olla hänen kaveriaan. Siis mies ja hänen exä. Pojalla muutenkin ongelmia koulussakin, kiusaa muita ja on erityisluokalla. Tuntuu välistä, että poika on yksinkertaisesti niin tyhmä, ettei tajua tekojensa seurauksia. Ei siis ole ihan kaikki muumit laaksossa pojalla.

Onpas julmaa tekstiä.. Jos poika on erityisluokalla, hän on todennäköisesti erityislapsi eli hänellä on joku diagnoosi. Itselläni on kaksi poikaa, jotka ovat autisteja sekä lievän kehitysvammadg:n saaneet ja voin kertoa, että asiat, jotka menevät ns. normilapsilla perille, eivät välttämättä mene heille. Tuo tietämättömyys ja viha eivät silti auta mitään, ota asioista selvää. Ymmärrän, että lapsi ärsyttää ja vie kaikki mehut, mutta ei hän kaikkea tahallaan tee, vaan tarvitsee tukea, rakkautta ja rajoja.

 

[vierailija]

Mikä on miehen mielipide asiasta? Sanooko vastaan, jos esim. yrität saada lapsen tottelemaan? Vai onko periaatteessa samaa mieltä, mutta ei vaan syystä tai toisesta pysty/jaksa omalta osaltaan muuntaa asiaa käytäntöön?

Mies on samaa mieltä asiasta kanssani, mutta haluaisi silti antaa pojan olla vapaammin, josta seuraa vain se, että lopulta sit huutaa pojalle pää punaisena ja haukkuu tyhmäksi, kun poika ei ymmärrä mitä saa tehdä ja mitä ei saa tehdä. Olen yrittänyt asiasta puhua miehelle, että selkeät rajat ja heti puuttuminen olisi parempi taktiikka, mutta mies sit aina suuttuu mulle, jos neuvon häntä.

Oma poikani on myös vaatinut erityishuomiota ja vaatii aina toisinaan edelleen, mutta on kuitenkin miehen poikaa vanhempi ja alkaa se järkikin olla paremmin päässä hänellä. Eli tiedän kyllä mistä puhun, kun yritän antaa vinkkejä kasvattamiseen. Mies vain on ei ehkä halua myöntää lapsensa olevan erityislapsi ja siksi ei halua noudattaa tiukkaa kuria hänen kanssaan. Ajattelee enemmän, että pojat ovat poikia, mikä ei tässä tilanteessa auta yhtään. Ja pahinta on, että poika käytöksellään usein satuttaa itseään omaa tyhmyyttään/huolimattomuuttaan ja nytkin jouduttiin viikonloppuna käymään päivystyksessä hänen kanssaan, kun hortoili kadulla miten sattuu ja käveli tolppaa päin. Onneksi ei sentään jäänyt auton alle.

Eniten mietityttää, että miehen pojan kasvatusvastuu ei voi kuitenkaan olla minulla, vaan hänellä pitäisi olla exänsä kanssa siitä vastuu ja yhteiset sävelet. Ovat kuitenkin keskenään eri linjoilla asiassa, joka varmasti myös hämmentää poikaa eikä oikein siksikään varmaan tiedä aina mikä on sallittua käytöstä ja mikä ei.

 

[vierailija]

Onpas julmaa tekstiä.. Jos poika on erityisluokalla, hän on todennäköisesti erityislapsi eli hänellä on joku diagnoosi. Itselläni on kaksi poikaa, jotka ovat autisteja sekä lievän kehitysvammadg:n saaneet ja voin kertoa, että asiat, jotka menevät ns. normilapsilla perille, eivät välttämättä mene heille. Tuo tietämättömyys ja viha eivät silti auta mitään, ota asioista selvää. Ymmärrän, että lapsi ärsyttää ja vie kaikki mehut, mutta ei hän kaikkea tahallaan tee, vaan tarvitsee tukea, rakkautta ja rajoja.

Lasta on tutkittu, mutta hänellä ei ole mitään diagnoosia eikä lääkityksiä tms. Ja tiedän kyllä, että on julmaa sanoa noin, mutta kun ymmärrys ja jaksaminen loppuu tuollaisen kanssa, joka ei edes yritä ottaa opikseen mistään. Ja kuten tuossa toisessa viestissä sanoin, omakin poikani on tarvinnut erityistä tukea, joten asia ei ole täysin vieras minulle. Mutta oman poikani kanssa ei silti ole koskaan ollut näin vaikeaa kuin tämän miehen pojan kanssa.

 

[vierailija]

Ei käynyt sitten mielessä, että lapsi kapinoi osaamallaan tavalla uutta äitipuolta ja sisarpuolia ja muuttunutta tilannetta vastaan? Ole sinä se aikuinen ja hae itsellesi vinkkejä esimerkiksi perheneuvolan työntekijältä.
Tuo on niin klassista uusperheen lasten käytöstä. Samalla se myös testaa, että tykätäänkö minusta vaikka olisi mikä. Aivan tyypillistä. Nyt sinä ja vässykkä miehesi vain pahennatte tilannetta.

 

[vierailija]

Ei käynyt sitten mielessä, että lapsi kapinoi osaamallaan tavalla uutta äitipuolta ja sisarpuolia ja muuttunutta tilannetta vastaan? Ole sinä se aikuinen ja hae itsellesi vinkkejä esimerkiksi perheneuvolan työntekijältä.
Tuo on niin klassista uusperheen lasten käytöstä. Samalla se myös testaa, että tykätäänkö minusta vaikka olisi mikä. Aivan tyypillistä. Nyt sinä ja vässykkä miehesi vain pahennatte tilannetta.

Onhan tuokin käynyt mielessä, mutta en usko että kyse on pelkästään siitä. On siis aina ollut samanlainen ja kun vanhempansa ovat erimieltä kasvatuksesta, niin millä tuollainen silloin paranee? Enhän minä voi ikään kuin ohittaa pojan omia vanhempia ja alkaa kasvattaa lasta, niin kuin sitä tulisi kasvattaa? Sen takia mietinkin, että jaksaako tuollaista oikeasti katsoa, jos jo nyt poika tuntuu uuvuttavan kaikki täysin parissa päivässä.

 

[vierailija]

Ei käynyt sitten mielessä, että lapsi kapinoi osaamallaan tavalla uutta äitipuolta ja sisarpuolia ja muuttunutta tilannetta vastaan? Ole sinä se aikuinen ja hae itsellesi vinkkejä esimerkiksi perheneuvolan työntekijältä.
Tuo on niin klassista uusperheen lasten käytöstä. Samalla se myös testaa, että tykätäänkö minusta vaikka olisi mikä. Aivan tyypillistä. Nyt sinä ja vässykkä miehesi vain pahennatte tilannetta.

Meinaat, että perheneuvolalla on tarjota joku ihmekikka jolla lapsen käytös korjaantuu ilman, että tätä tarvitsee niin kovin ikävältä vaikuttavalla tavalla komentaa sekä langettaa seurauksia huonosta käytöksestä?

Niinhän monet vanhemmat tekevät, kun oma moraalipaniikkia ei haluta kohdata rankan todellisuuden muodossa vaan toivotaan, että ihmeellinen "poppamies" tulisi ja tarjoaisi jonkun mukavan ja helpon keinon päästä eroon ongelmasta.

 

[vierailija]

Onhan tuokin käynyt mielessä, mutta en usko että kyse on pelkästään siitä. On siis aina ollut samanlainen ja kun vanhempansa ovat erimieltä kasvatuksesta, niin millä tuollainen silloin paranee? Enhän minä voi ikään kuin ohittaa pojan omia vanhempia ja alkaa kasvattaa lasta, niin kuin sitä tulisi kasvattaa? Sen takia mietinkin, että jaksaako tuollaista oikeasti katsoa, jos jo nyt poika tuntuu uuvuttavan kaikki täysin parissa päivässä.

Sinä olet silti VANHEMPI vaikka päävastuu kasvatuksessa muilla olisikin. Sinun tulee parantaa suhdettasi poikaan ja ryhtyä hänelle yhdeksi aikuiseksi.

 

[vierailija]

Meinaat, että perheneuvolalla on tarjota joku ihmekikka jolla lapsen käytös korjaantuu ilman, että tätä tarvitsee niin kovin ikävältä vaikuttavalla tavalla komentaa sekä langettaa seurauksia huonosta käytöksestä?

Niinhän monet vanhemmat tekevät, kun oma moraalipaniikkia ei haluta kohdata rankan todellisuuden muodossa vaan toivotaan, että ihmeellinen "poppamies" tulisi ja tarjoaisi jonkun mukavan ja helpon keinon päästä eroon ongelmasta.

Joo heh heh just näin. Nyt voitkin pakata kehitysvammaisuutesi ja poistua.

 

[vierailija]

Onhan tuokin käynyt mielessä, mutta en usko että kyse on pelkästään siitä. On siis aina ollut samanlainen ja kun vanhempansa ovat erimieltä kasvatuksesta, niin millä tuollainen silloin paranee? Enhän minä voi ikään kuin ohittaa pojan omia vanhempia ja alkaa kasvattaa lasta, niin kuin sitä tulisi kasvattaa? Sen takia mietinkin, että jaksaako tuollaista oikeasti katsoa, jos jo nyt poika tuntuu uuvuttavan kaikki täysin parissa päivässä.

Jos biologiset vanhemmat eivät osaa kasvattaa lasta, niin ei kai se estä huolehtimasta siitä, että lapsi tottelee ainakin juuri sinua silloin kuin sinä olet läsnä?

Itse olen hoitanut yhtä jos toista lasta jotka eivät ole olleet omiani, ja aika usein on ollut se tilanne, että olen saanut lapsen tottelemaan itseäni kutakuinkin ongelmitta, vaikka lapsen vanhempien tilanne on edelleen se mikä on. Tietenkään se ei ole hyvä tilanne, että lapsi aloittaa vänkäämisen heti kun jää keskenään vanhempansa/vanhempiensa kanssa, mutta onpa se sentään parempi kuin se, että tottelemattomuus olisi jatkuvaa.

 

[vierailija]

Lapsi piikille!

 

[vierailija]

Olen samaa mieltä ja omat lapset siten kasvattanutkin. Mutta tämä miehen lapsi on ainokainen ja siksikin varmasti käytöstavat puuttuvat, kun on annettu liikaa periksi lapselle ja koitettu olla hänen kaveriaan. Siis mies ja hänen exä. Pojalla muutenkin ongelmia koulussakin, kiusaa muita ja on erityisluokalla. Tuntuu välistä, että poika on yksinkertaisesti niin tyhmä, ettei tajua tekojensa seurauksia. Ei siis ole ihan kaikki muumit laaksossa pojalla.

Tästä käy ilmi, että lapsella on oikeasti joku ongelma. Uusperheesä eläminen voi olla hänelle vaikeaa ja hän tarvitsee siihen tukea. Mitään helppoja ratkaisuja ei varmastikaan ole, vaan on edettävä pienin askelin ja on mietittävä, miten reissut saa sujumaan siten, että kaikilla olisi mukavaa.

Omalla lapsellani on diagnoosi ja vamma. Hän väsyi helposti ihmisten seurassa. Kun olitiin reissussa, niin oli tärkeää huolehtia, että hän sai myös rauhallista aikaa ilman ylimääräistä hälyä tai muita ihmisiä. Mitä pitempi reissu oli, sitä enempi lepoaikaa tarvittiin tai lapsen käytös muuttui ikäväksi. Ehkä teidänkin olisi hyvä aloittaa lyhyemmistä muutaman tunnin reissuista. Silloin jaksatte hallita tilanteen paremmin ja ehkä pikkuhiljaa löydätte keinot onnistua.